Jokaisen koululaisen tulisi Raamatun ohella perehtyä yhteen keskeiseen suomalaiseen kirjaan. Se ei ole Kalevala eikä Tuntematon sotilas, vaan Aleksis Kiven mainio kuvaus suomalaisesta metsäläisyydestä eli Seitsemän veljestä.
Wiljami tuolla jo aiemmin totesin, että kirja kuvaa hyvin varhaiskepulaisuutta. Tämä on aivan totta. Kepulaisuuden syviä juuri kuvataan vallan uepalla tavalla tässä junttiuden "ylistyksen" perusteoksessa. Siinä on kovakalloisuus, impivaaralaisuus ja ainainen muutosvastarinta erinomaisesti kuvattuna. Lisäksi veljeksistä Eero, tuo liukas luikku on kaikkien väyrysten ja pekkaristen esi-isä. Eero on veljeksistä se, josta on hahmottumassa älynsä takia muiden kovakalloisuuden häikäilemätön hyväksikäyttäjä.
Suosittelen. Hyviä lukukokemuksia.
Wiljami tuolla jo aiemmin totesin, että kirja kuvaa hyvin varhaiskepulaisuutta. Tämä on aivan totta. Kepulaisuuden syviä juuri kuvataan vallan uepalla tavalla tässä junttiuden "ylistyksen" perusteoksessa. Siinä on kovakalloisuus, impivaaralaisuus ja ainainen muutosvastarinta erinomaisesti kuvattuna. Lisäksi veljeksistä Eero, tuo liukas luikku on kaikkien väyrysten ja pekkaristen esi-isä. Eero on veljeksistä se, josta on hahmottumassa älynsä takia muiden kovakalloisuuden häikäilemätön hyväksikäyttäjä.
Suosittelen. Hyviä lukukokemuksia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta jos haluat kuvata sen tarinaa noin niin ihan vapaasti vaan.
Vaikka kirja, Seitsemän veljestä on kuvaus nuorten miesten kasvusta miehuuteen ja vastuullisuuteen.
Ja vielä lopuksi jälkikatsaus: kaikki muut perheellisiä, paitsi Simeon, veljekset arvostettuja ihmisiä.
Seitsemän veljestä avautuu varmaan sinullekin, jos luet esim. psykoanalyytikko Vesa Mannisen kirjoittaman analyysin.
Tuossa nykyisessä käsityksessäsi ei ole oikeastaan mikään kohdallaan. Seitsemän veljestä ei ole ympäristökuvaus, eikä historiallinen kuvaus suomalaisen yhteiskunnan kehitysvaiheesta, vaan kehityskertomus yksilöiden tasolta. Jos oikein hienosti sanotaan, se on kuvaus pienryhmän kasvusta homoeroottisen vahvistamisen vaiheesta yksilöllisyyteen.
Sellaisia ryhmiä kuin veljekset löytyy tänä päivänä minkä tahansa kaupungin katujennurkista ja niitä sanotaan jengeiksi. Yhteiskunnanvastaiset viharyhmät, kuten skinit, olisivat aika lähellä tämän päivän veljeksiä - noin psykologisesti ottaen siis. Armeijassa joukkueet ramboineen ja nuorukaisten miehuuskokeet ylipäänsä todistavat saman kehitysvaiheen ominaispiirteitä, joita Kivi kirjassaan kuvasi.
Soisi, että lukisit paitsi kirjoja myös kunnollisia kommentaareja niistä. Silloin omat kommenttisi eivät menisi niin pahasti metsään.
Mutta monta asiaa minäkin olisin ymmärtänyt, ellei niitä olisi minulle selitetty. (Stanislaw Jerzy Lec)
Tuo on vain yksi näkemys kirjaan. Joku toinen näkee tilanteen toisella tavalla. Kirja on hyvä silloin, kun se voidaan tulkita monella tavalla.
Tuo toinen näkemys on ihan yhtä oikea kuin Vesa mannisenkin näkemys. Mikä on sinun näkemyksesi.
En ole väittänytkään kirjan olevan mikään ympäristökuvaus tai kehitystyskertomus. Sen sijaan sanoin, että kepulaisuuteen kuuluvan metsäläisyyden, kovakalloisuuden ja muutosvastarinnan idut tulevat kirjassa hyvin kuvatuiksi. Kirjan ympäristöhän on paljolti mestää ja Impivaara on eristettynä metsäkorvessa muusta yhteiskunnasta. Pojat pakenevat Impivaaraan, kun lukkari ei saa taottu oppia heidän päähänsä. Oma kommenttini meni tältä osin ihan metsään, siis oikeaan metsään kuten pitikin.
Mitä tulee taas rinnastuksiin tämän päivän jengeihin, niin aika makoisaa katseltavaa oli se, kun maaseudun miehet astuivat humalapäissään siat päät seipäiden nokassa kaupunkiin. Siinä oli sitä jotain, veljesten ja Toukolan poikien yhteenoton makua.
>> sanoin, että kepulaisuuteen kuuluvan metsäläisyyden, kovakalloisuuden ja muutosvastarinnan idut tulevat kirjassa hyvin kuvatuiksi
Niin sanoit. Ja minä kehotin sinua lukemaan psykoanalyytikko Vesa Mannisen ansiokkaan analyysin veljeksistä. Kehotan yhä.
Kiven kirjassa ei nimittäin kuvata mitään mikä erityisesti liittyisi kepulaisuuteen, metsäläisyyteen tai vähä-älyisyyteen. Siinä kuvataan yleisinhimillistä kehitysprosessia.
Mitä muutosvastarintaan tulee, se kertoo psyyken tarpeista täsmälleen päinvastaisen viestin kuin mitä sinä propagoit. Talousmiehet haluaisivat häivyttää ihmisistä muutosvastarinnan, jotta summat tileillä muuttuisivat vikkelämmin. Talouden "realiteetit" täydellisimmin sisäistäneet talousmiehet puhuvat jopa perheinstituutiota vastaan, koska perhe on perkeleellinen este ihmisten liikkuvuudelle ja talouskasvulle.
Tämä on juuri se kohta, jossa talous on leveällä kaistalla ajamassa ihmisten yli. Kaikkien ihmisten. Ihmisten, joilla kaikilla on samoja yleisinhimillisiä ominaisuuksia. Taloudella sen sijaan ei ole ensimmäistäkään inhimillistä ominaisuutta. Sitä kumartavat vain mielipidepankit.
Kumarran kyllä talouden edessä johonkin rajaan asti. Tämä johtuu siitä, että minulla Jäätteenmäkeä lainatakseni on kahden korvan lisäksi kaksi silmää. Olen nähnyt sen, minkälaisissa olosuhteissa ihmiset elivät esim. 50-luvulla ja verrannut sitä nykyiseen. Aineellisessa elintasossa on tapahtunut valtaisa lisäys. Minä luen tämän talouden tuomaksi hyväksi.
Mikään muu talousjärjestelmä koskaan ennen eikä missään päin maailmaa sen ohella ole kyennyt vastaavaan aineellisen elintason nostoon. Rinnalleen tuo talousjärjestelmä on tarvinnut tietysti suhteellisen demokraattisen valtajärjestelmän, jotta talouden tuottama hyöty jakaantuu kaikille, jotka sitä haluavat ja sen tuottamiseen haluavat osallistua. Eli niille, jotka katsovat tällaisen aineellisen elintason tarpeelliseksi. Jokainen, joka ei katso, voi elää omaa vaihtoelämäänsä.
Paasaat Soikko hartaasti ja sujuvastikin tätä talousihmeen perkeleellistä voimaa vastaan. Kyllä minäkin näen sen vaaroja, mutta en yhtä totaalisesti. Minunkaltaisten uskovaisten keino on silloin pyrkiä siihen, että huonot puolet pyrittäisiin eliminoimaan ja hallitsemaan tilanneta. Sinä taas näet vain täydellisen umpikujan, jossa kaikki omaisuus ilmeisesti lopulta päätyy yksiin käsiin. Mikä on silloin vaihtoehto nykymenolle? Tämän esittämiseen olet ollut kovin haluton.
>> Kumarran kyllä talouden edessä johonkin rajaan asti.
Niin mihin rajaan? En muista koskaan lukeneeni ainoatakaan kirjoitustasi, jossa tämä raja olisi tullut vastaasi. En ensimmäistäkään.
Sille on tietysti yksinkertainen selitys. Elät vielä siinä maailmassa, jolloin taloudellinen kasvu merkitsi reaalisesti jotain. Sekään maailma ei syntynyt tyhjästä, eivätkä sen taloudelliset mekanismit ilmentäneet mitään ikuista totuutta, vaan se oli yksi historiallisen prosessin vaihe, jonka jälkeinen aika on jo käsillä.
Reaalisen kasvun maailmasta on jäljellä vain hirvittävä kuilu rahatalouden ja reaalitalouden välillä. Niin hirvittävä, että inflaation torjumisesta on tullut elämän ja kuoleman kysymys.
Jotta sinulle yleensä voisi tulla mikään raja milloinkaan vastaan, sinun täytyisi itsellesi täsmentää missä taloudessa nyt mennään ja mikä on reaalimaailmassa liian suuri uhraus rahataloudellisen kasvun alttarille. Toistaiseksi mikään ei ole ollut. Juttusi ovat olleet jouhevan konformistin ympäripyöreitä jorinoita. Selkä tulevaisuuteen päin ja pyllistys sille - kiitos menneisyydelle kaikista antimista.
tällä "Minunkaltaisten uskovaisten keino on silloin pyrkiä siihen, että huonot puolet pyrittäisiin eliminoimaan ja hallitsemaan tilanneta.",
että sinun talouskäsitys perustuu markkinatalouteen, jossa poliittinen valta asettaa
puitteet markkinavoimien toiminnalle.
En kannata vapaata markkinatalouttaa sanan laajimmassa mielessä. Politiikan avulla tulee asettaa puitteet markkinataloudelle. Näin tapahtuu kaikissa tai lähes kaikissa yhteiskunnissa ehkä joitain pikkuvaltioita lukuunottamatta. Yhteiskunta huolehtii infrastruktuurin luomisesta, ihmisten koulutuksesta, työkyisenä pitämisestä jne. Lisäksi näen yhteiskunnan tehtäväksi huolehtia siitä, että markkinatalouden tuottama hyvä jakautuu kaikkien kansalaisten osalle. Markkinatalouden yrityksethän toimivat paljolti yhteiskunnan rakentamissa puitteissa, joten on täysin oikein, että yhteiskunta osallistuu politiikan avulla myös yritysten toimintaan.
Politiikan tulisi olla sellaista, joka tukee markkintalouden optimaalista toimintaa ja jakaa sen jälkeen tuoton "oikeudenmukaisessa" suhteessa. Esim. EU:n maataloustuet eivät ole tällaista jakoa, vaan toimimista markkintaloutta vastaan. Ne ovat puhdasta suunnitelmataloutta eli osallistumista markkinoiden suunnitteluun. Sen sijaan EU-alueen yhtenäinen verotus on keino jakaa tuottoa puuttumatta markkinoiden toimintaan.
Odotin sinulta vastauksia näihin kysymyksiin tuolla vanhemmassa viestiketjussa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000006939472
Panin vastauksia nyt sinne. En silloin huomannut kysymyksiäsi.