Saanko avautua. Olen ihmeissäni ja hämilläni. Joku kolme vuotta sitten kävin Vapaakirkossa eräässä kokouksessa. Olen käynyt elämöni aika Vapiksella ehkä noin 5 kertaa. Kokouksem jälkeen nousi penkistä mies puhumaan. Hän kertoi, että sai näyn käärmeestä, joka luikerteli kokoussalin lattialla. Loput hänen puheistaan menivät ohi, sillä olin niin hämmentynyt mitä näin.
En ollut uskoa näkemääni. Kuin savulonkerot tulivat ulos hänen puhuessaan. Ne kiemurtelivat koukeroisina ja pitkinä kohti kattoa.
Minä olen hämmentynyt. Näen muutakin, mutta harvoin. Näkyni ovat hengellisiä.
Moni nyt vastaa jotain mielenterveyteen liittyvää, mutten enää usko tuohon. Sillä saan vahvistuksia jälkikäteen näyilleni.
Onko täällä muita hämillään olevia, jotka ihmettelevät mitä on tapahtumassa?
Kerrotteko näyistänne tai pidättekö ne omana tietonanne?
Kysyn arkana.
En ollut uskoa näkemääni. Kuin savulonkerot tulivat ulos hänen puhuessaan. Ne kiemurtelivat koukeroisina ja pitkinä kohti kattoa.
Minä olen hämmentynyt. Näen muutakin, mutta harvoin. Näkyni ovat hengellisiä.
Moni nyt vastaa jotain mielenterveyteen liittyvää, mutten enää usko tuohon. Sillä saan vahvistuksia jälkikäteen näyilleni.
Onko täällä muita hämillään olevia, jotka ihmettelevät mitä on tapahtumassa?
Kerrotteko näyistänne tai pidättekö ne omana tietonanne?
Kysyn arkana.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En puhunut noista savulonkeroista. Teki mieli kysyä vieressäni istuvalta, että näetkö sinäkin tuon savun.
Teki mieli nousta ylös ja sanoa, että uskokaa höntä. Kuunnelkaa mitä hön puhuu. En tehnyt mitään. Tuijotin vain hänen suustaan tulevaa savua, enkä ymmärtänyt mitä näin.
En ole näkyjen näkijä, mutta aikoinaan, herkistyneenä, varsin traumaattisessa tilassa, näin erään henkilön pään päällä, hänestä lähtevän ison, moni-, ehkä 5-päisen "lohikäärmeen". Mutta tässä valtavassa käärmeessä sen päät olivat kuin isoja ilmapalloja, kuitenkin eläviä, saastaisia, virnuilevia ja rienaavia ja näyttivät jonkinlaisilta fantasiahahmoilta, tai klovneilta, jotka ilkkuivat ja pilkkasivat hengellisiä asioita.
Se, että katselet näkyjäsi, niillä ei ole arvoa.
Mutta, jos sanankautta puhut vaparissa ja se saa seurakunnassa mielenmuutosta Jumalansuuntaan, niin sillä on se Sanan antama arvo.
Olen paljon eri näkyjen puhujaa kuunnellut ja nähnyt, jopa lähetyssaarnaajaa, niin liha ei vakuuta.
Noin se varmasti on. Puhutteko yksityisesti näyistänne? Jollekkin yksityiselle uskovaiselle? Ei siis julkisesti seurakunnissa.
Miten milloinkin, ja kelle se on tarkoitettu.
Silloin kun se on seurakunnalle, ja näytetty paikalla, se on sanottu.
Toisaalla, kun näky on annettu yöllä, se on selvitetty vaikka puolisolle.
Näylle on annettu jälkikäteen selvitys - taas ylhäältä, ja todentaminen sitten on tapahtunut myöhemmin, eli se, mitä on näytetty, on valmistetut työt tuotu esiin, josta ei ole ollut tietoa, eikä vaikkapa paikkatuntemusta.
Se vain on siten tietona, että on valmistetussa töissä matkassa ja kunnia kuuluu itse Hänelle, ei ihmiselle.
Miten se kunnia ihmiselle kuuluisi? Outo ajatus.
Aloituksesta kuvittelin puhujan eksyttäjäksi jos savua tulee suusta. Todella outoa.
Tai oilisiko Puhän Hengen tulta. Ei savua ilman tulta.
Kun aika on, ei piilotella porteilla. Muukalainen kävelee hiljaa ja yksinäisen jokainen tutustuisi.
KokemusKysymys = Eenokki?
Näyistä vaijetaan. Armolahjoista myös. Niitä pidetään epäilyttävinä. Silti Pyhää Henkeä maanitellaan, kutsutaan hurmokseen asti. Ylistetään jopa kaatuillen.
Nono, soosoo, kokous kerrallaan.
Soo soo itselles.