Ketale: "Oli keväällä -44 jo ulkona pahemmin kuin lumiukkojaan siitä millaiseksi sodankäynti oli kehittynyt niinä vuosina. "
Marski seurasi sotatapahtumia ja sotataidon kehitystä tarkasti. Sitä osoitti mm. hänen ohjeensa Paasosen sotatilanne-esitelmää varten helmikuussa-43. Hän vakuuttui Saksan tappiosta vierailtuaan Hitlerin päämajassa heinäkuussa -42.
"Talvela toi Saksasta hyviä neuvoja mutta Ukko jäi 1l. Maailmansodan juoksuhautoihin ja se maksoi Suomelle tuona kesänä tuhansia miehiä."
Talvela uskoi Saksan selviytymiseen ainakin vielä kesällä -43. Hän siirtyi Suomeen helmikuussa 44. Talvela osittautui hyvin taitamattomaksi viivytystaistelujen johtajaksi. Marski vapauttikin hänet komentajatehtävästä ja palautti Saksaan.
" Ehkäpä juuri sen takia eräät heikkolahjaisimmat häntä palvovat sydämensä pohjasta."
Marskia arvostavat muut paitsi heikkolahjaiset stallarit, joilta puuttuvat sekä historian että sotataidon tiedot.
Marski kyllä juuttui ehkä liiaksikin uskomaan linnoittamiseen. Toisaalta Suomella ei ollut resursseja hankkia liikkuvien sotatoimien edellyttämää varustusta. Myös Puna-armeijan kehitys arvioitiin väärin, kun uskottiin sen jääneen jonnekin Talvisodan tasolle. Nämä olivat yleisiä käityksiä. Poikkeuksiakin oli mm. Lagus.
Marski seurasi sotatapahtumia ja sotataidon kehitystä tarkasti. Sitä osoitti mm. hänen ohjeensa Paasosen sotatilanne-esitelmää varten helmikuussa-43. Hän vakuuttui Saksan tappiosta vierailtuaan Hitlerin päämajassa heinäkuussa -42.
"Talvela toi Saksasta hyviä neuvoja mutta Ukko jäi 1l. Maailmansodan juoksuhautoihin ja se maksoi Suomelle tuona kesänä tuhansia miehiä."
Talvela uskoi Saksan selviytymiseen ainakin vielä kesällä -43. Hän siirtyi Suomeen helmikuussa 44. Talvela osittautui hyvin taitamattomaksi viivytystaistelujen johtajaksi. Marski vapauttikin hänet komentajatehtävästä ja palautti Saksaan.
" Ehkäpä juuri sen takia eräät heikkolahjaisimmat häntä palvovat sydämensä pohjasta."
Marskia arvostavat muut paitsi heikkolahjaiset stallarit, joilta puuttuvat sekä historian että sotataidon tiedot.
Marski kyllä juuttui ehkä liiaksikin uskomaan linnoittamiseen. Toisaalta Suomella ei ollut resursseja hankkia liikkuvien sotatoimien edellyttämää varustusta. Myös Puna-armeijan kehitys arvioitiin väärin, kun uskottiin sen jääneen jonnekin Talvisodan tasolle. Nämä olivat yleisiä käityksiä. Poikkeuksiakin oli mm. Lagus.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ketale: "Mannerheim mässäili kalliilla erikoisruoilla ja viinaksilla koko Jatkosodan ajan. "
Marskin ruoka- ja juomatavat olivat hyvin kohtuulliset. Paremmat ruuat ja jalot juomat kuuluivat juhlahetkiin.
"Kun hermo petti vanhukselta 10.6.44 pakeni hän esikuntansa kanssa Klubille syömään ja ryyppäämään. Mikä sen kivempaa kun olla pikku hönössä samaan aikaan kun armeijaa tuhotaan tulijyrän alla."
Järjetöntä valetta. Aamupäivän työskenneltyään Marski lähti seurueinen ruokailemaan Mikkelin hotelli Otavaan aivan normaaliaikaan.
Kun hän sai ilmoituksen asemien murtumisesta Valkeasaaressa, hän hotkaisi ruokansa, joi kupin kahvia, sytytti sikaaarin ja lähti takaisin työpaikalleen. Siellä hän vietti noin 20 tuntia vuorkaudesa seuraavien viikojen aikana.
"Sellainen Ylipäällikkö meillä oli, on varmaan ansainnut palvontansa."
Ilman muuta. Stallareille Mannerheimin arvostus on katkera pala. Samoin muille maanpettureille.
"Marskin ruoka- ja juomatavat olivat hyvin kohtuulliset. Paremmat ruuat ja jalot juomat kuuluivat juhlahetkiin."
Tasaisesti humalassa joka päivä.
Kiitos Mannerheiminen Suomi säästyi totaalisesti tuholta.
Mannerheiminen laaja ymmärrys venäjän voimasta oli hyvä vastapaino Suomen jpolitikkojen ja ääkärien ylenpalttisen saksa intoiluun.
Oli viisasta pysytellä hieman ulkopuolella suurten sodista!!
Kuten olisi nykyäänkin!!!
Manerheimilla oli osansa Suomen säilymisessä, mutta ei tule unohtaa presidentti Rytiä ja hallituksia, eikä Suomen armeijaa.
"Mannerheiminen laaja ymmärrys venäjän voimasta oli hyvä vastapaino Suomen jpolitikkojen ja ääkärien ylenpalttisen saksa intoiluun."
Mannerheim pelkäsi NL:a, eikä ymmärtänyt kommunisteja.Poliitikoissa ja jääkäreissä oli Saksan ihailijoita, mutta ei ketään ylenpalttista ainakaan MR-sopimuksen jälkeen.
"Oli viisasta pysytellä hieman ulkopuolella suurten sodista!!"
Niin varmaan. NLkuitenkin hyökkäsi Suomeen ja Suomi liittyi Saksan rinnalle sotaan NL:a vastaan.
"Kuten olisi nykyäänkin!!!"
Kannattaisiko yrittää ainakin hieman enemmän?
Aika erikjoista kuvitella, että linnoitusten rakentaminen oli halvempaa puuhaa kuin tykkien ja lentokoneiden kokoaminen.
Marski kyllä juuttui ehkä liiaksikin uskomaan linnoittamiseen. Toisaalta Suomella ei ollut resursseja hankkia liikkuvien sotatoimien edellyttämää varustusta.
Jos olisi tehty kirveenvarsien sijaa edes yksi kunnollinen puolustuslinja, mutta se VT-asemakin jätettiin kesken.
Tokihan tiedettiin ryssän perusvaatimus eli 1940 pakkorauhan rajat.
Olisi tehty mieluummin se VKT-asema johonkin malliin, niin olisi säästynyt tuhansia miehiä. Nythän tuo "puolustusasema" oli käytännössä olemassa vain kartalla.
Mitä oli pääaseman ja VT-aseman välissä, sitten män risainen VT-asemakii.
VT-asemakin oli liian lähellä ns. Pääaaemaa, jota ei oikeasti ollut edes linnoitettu kun se oli mahdotonta jo maaperänkin takia.
Takaportaan esikuntasioille oli kyllä tehty prameat korsut, ruokalat ja elokuvateatterit. Lieneepä siellä ollut "lottahovikin"...
kyllä linnoitettiin, mutta se jäi kesken. Päähuomio oli pari vuotta Itä-Karjalassa, jonka linnoitteet joudutiin kuitenkin jättämään lähes taistelutta.
#Takaportaan esikuntasioille oli kyllä tehty prameat korsut, ruokalat ja elokuvateatterit. Lieneepä siellä ollut "lottahovikin"...#
Esikunnille tehtiin tietenkin toimitilat, joskus edustavatkin.
Yhteiseen käyttöön rakennettiin erilaisia viihdytystaloja, joissa oli monenlaista toimintaa opintokerhoista elokuvanäytöksiin ja viihdekiertueiden esityksiin sekä suuriinkin juhliin.
Lotat raknnuttivat kanttiininsa, joskus isommatkin tilat, joissa saattoi oll majoitusmahdollisuuskin. Lottiahan oli monenlaisisa tehtävissä.
Päälahtari oli Linkomiehen mukaan jo menettänyt uskonsa selviytymisestä NL:n hyökkäyksestä.
Suomalaiset tuhosi saksalaisella onteloaseella IS2:n Tammisuolla 20.6.1944 ja Päälahtari loihe lausumaan kuinka "Suomen armeija taistelee jälleen"... tämä kerrotaan Edvin Linkomiehen Vaikea aika - muistelmissa. Paikalla oli epätoivoon vaipunut Walden, jonka "paras" poika oli juuri kaatunut Siiranmäessä. Suomalaiset kuvittelivat pulaa olevan jopa kiväärin patruunoistakin kun Perkjärvi menetettiin. Ryti osasi sentään laskeakin, "myös kiväärinpatruunamääriä miljoonissa". Niitä oli vielä varikoissa ainakin 80 -100 miljoonaa jäljellä.
Suomen Sota, osa 4, sivu 416 vasen yläreuna:
Valokuvassa JS-2 Tammisuolla, siis täsmälleen tämä sama kuva, hieman suurennettuna!
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:An_immobilized_Red_Army_IS-2_tank_in_Tammisuo.jpg
Kuvateksti kuuluu näin:
"Neuvostoliittolainen JS-2-panssarivaunu, jossa oli 122mm:n tykki ja jonka paino oli 45 tonnia, ei kuvan ottajan mukaan useinkaan antautunut kuvattavaksi. Tämä vaunu on tuhottu Tammisuon taistelussa 20.6.1944. Vasta iltahämärän laskeuduttua vaunua voitiin lähteä tutkimaan tarkemmin"
"Päälahtari oli Linkomiehen mukaan jo menettänyt uskonsa selviytymisestä NL:n hyökkäyksestä."
Linkomiehen muistelmat on tehty vankilassa ja nimenomaan muistinvaraisesti. Niissä on paljon epätarkkuutta. Omakehu on tavanomaistakin voimakkaampaa. Linkomiehellä ei ollut mitään epäilyä omasta merkityksestään.
Mannerheim oli siinä 20. 6. tienoilla hyvin masentunut, mutta päätti sitten, että hyökkäys oli ensin pysäytettävä ja vasta sitten otettava yhteys vastapuoleen. Siksi hän painosti Rytiä tekemään sopimuksen Ribbentropin kanssa.
Saksalta oli jo apua tulossa ja osin sen kanssa saatiin suurhyökkäys torjuttua.
Sinun ja minun, tuskinpa muidenkaan, on tarpeetonta pohtia, mitä hän koki, näki ja kirjoitti meille luettavaksi. Muisti varmasti kaiken oleellisen.
Linkomies kirjoitti muistelmansa vankilassa alle 3 kuukaudessa ulkomuististaan ja hän itse kertoo jättäneensä pois kaiken mitä ei muista varmasti. Ainoa lisäys postuumisti julkaistavaksi määräämäänsä muistelmiin oli kevään 1944 Moskovan rauhanneuvotteluiden muistiinpanot, jotka löytyvät liitteenä kirjan lopusta.
Muistelmat laittoi julkaisukuntoon Nenno.
Hän oli pääministerinä sodan viime vuodet keväästä 1943 elokuulle 1944 ja muistinsa suhteen hänet tunnettiin kyllä piirreissä jättiläisenä. Lisänimi olikin Suuri roomalainen, sillä hän oli suuresti perehtynyt antiikin historiaan ja Rooman vaiheisiin.
Vaikea aika: Suomen pääministerinä sotavuosina 1943–44. Helsinki: Otava, 1970 (6. painos 2006).
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Linkomiehen_hallitus
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Edwin Linkomies sai rauhanehtojen torjumisesta sotasyyllisyystuomion
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001054376.html
Minun nähdäkseni pätevä sotapäällikkö on Viipurin menetyksen jälkeen varmasti ottanut huomioon realistisena mahdollisuutena senkin, että suurhyökkäys pysähtyy vasta Salpalinjalla tai Kymijoella eikä välttämättä sielläkään. Tätä voi tietysti sanoa uskon menettämiseksi, mutta viimeiset kaksi viikkoa olivat menneet aika selkeästi vastustajan tahdon mukaan ja nythän sama meno alkoi Aunuksessakin. Ei sellaisessa tilanteessa ole ihme, että ministerit hieman menettävät rohkeuttaan ja aletaan ehdotella neuvotteluja antautumisvaatimuksen pohjalta.
Marski tappeli milloin Venäjän puolesta milloin Venäjää vastaan milloin Saksan puolesta ja milloin Saksaa vastaan. Lapin sota Hän oli Saksaa vastaan ei oikein tiennyt että millä puolella kulloinkin tappelee, kunhan vain tappelee. Samanlainen oli Torni. Se on isänmaallisuutta?
Sodan jälkeen kysyi isä auringolta, saako hän lähtee Sveitsiin hoitaa terveyttään, vapaaherra vapaassa maassa , toimii vapaan tahdon mukaan, hän sai luvan. Kyllä kannattaa palvoa.
Ja kyllä tuntuu kirvelevän jämäkommaria itsenäisyys kovasti, että pitää keksiä juttua. Keljuttaahan se kun Marskin johdolla kymmeniä tuhansia saman aatteen sontiaisia sotkettiin suohon tänne tunkemasta. Kivaa :)
Törni ja jammu samassa peroonassa, siinä luonne analyysille pohtimista, saadaan uudet pervomittarit, entiset ei riitä. Onneksi homot ei sikiä, kun on yksioikoisella linjalla, On vielä uhontunut Tom of Finland, se on se puolustuslinja, se homolinja, juuri sen takia eräät huippulahjaisimmat häntä palvovat sydämensä pohjasta.
Isänmaa on jo myyty ja taloudellisesti miehitetty, A.O Freudenthalilaiset pitää suomalaisia junteinna, sekin vielä.
Et hallitse aihettasi, etkä oikeinkirjoitustakaan.
MANNERHEIM PORTUGALISSA VUONNA 1945 - TERVEYDEN VAI VARMUUDEN VUOKSI
Tasavallan Presidentti, Suomen Marsalkka Mannerheim lähti marraskuussa 1945 hoitamaan terveyttään Portugaliin. Tukholman-lähettilään Gripenbergin mukaan ”Marsalkka oli helpottunut päästessään pois Suomesta”. Sotasyyllisyyslain määräaika syytteiden nostamiseksi meni umpeen 31.12.1945 ja Mannerheim palasi Suomeen 2.1.1946.
Urho Kekkosen päiväkirjateoksen 1958-62 mukaan kenraalimajuri Ragnar Grönvall kertoi 5.5.1960 presidentille seuraavaa:Mannerheim pelkäsi Portugalista palattuaan, että hänet venäläisten toimesta vangittaisiin. Hänellä oli myrkkykapseli valmiina kuten Göringillä". Kekkonen oli alleviivannut punakynällä myrkkykapseli-sanan.
Grönvall oli toiminut Mannerheimin adjutanttina lähes seitsemän vuotta 1939-46, minkä jälkeen Paasikiven ja Kekkosen adjutanttina vuodet 1946-62. Marsalkan matkatovereina Portugalissa vaikean vuoden 1945 marras- ja joulukuussa olivat henkilääkäri Lauri Kalaja ja silloinen eversti Grönvall. Kun vanha kaiken kokenut adjutantti juuri ennen eläkkeelle siirtymistään kertoo tasavallan presidentille näin, ei ole syytä epäillä hänen puhuvan palturia.
http://www.mannerheim.fi/13_erity/s_eriko_cgmportugali.htm
Lykkäät pötyä.
Idiootti: "Marski tappeli milloin Venäjän puolesta milloin Venäjää vastaan milloin Saksan puolesta ja milloin Saksaa vastaan. "
Pötyä. Venäjän upseerina hän taisteli Venäjän puolesta ja Suomen ylipäällikkönä Suomen puolesta.
"Lapin sota Hän oli Saksaa vastaan ei oikein tiennyt että millä puolella kulloinkin tappelee, kunhan vain tappelee."
Lapin sota oli käytävä NL:n sanelemien välirauhan ehtojen vaatimuksesta,
" Samanlainen oli Torni. Se on isänmaallisuutta? "
Kuka Torni?
"Sodan jälkeen kysyi isä auringolta, saako hän lähtee Sveitsiin hoitaa terveyttään, vapaaherra vapaassa maassa , toimii vapaan tahdon mukaan, hän sai luvan. Kyllä kannattaa palvoa."
Valehtelet. Lupaa lähteä Portugaliin joulukuussa -45 jouduttiin odottamaan.
Sveitsiin Mannerheim lähti presidenttikauden jälkeen helmikuussa -47. Ei siihen mitään lupia tarvittu eikä kysytty.
C.G.E. Mannerheim muutti ulkomaille, koska eduskunta oli Mannerheimin tiellä.
Ja tuli sopivasti Portugalista takaisin kun syytteeseen joutumisaika sotasyyllisyysasiassa oli umpeutunut...
vaan lähti terveyttään hoitamaan lääkärin määräyksestä.
Samalla tietenkin meni sotasyyllisten nimeämisen aika umpeen.
Ketale: "Ei yhden lahtarin, vaikka oli Päälahtari, syöttäminen kalliillakaan ruoalla Suomea kaatanut, mutta taitamattomuus ja arvaamattomuus sodan johdossa meinasi viedä koko Suomen tuhoon!"
Mannerheim johti sotaa pätevästi ja taitavasti. Suomen menestys oli kuitenkin paljon enemmän kiinni Saksasta ja kun Saksa hävisi, Suomi hävisi.
"Päälahtari keräsi oman hovin ympärilleen, hovin joka oli sokea ja kuuro sodan julmalle totuudelle. "
Hölynpölyä. Päämajan kenraalit ja muu henkilöstö olivat sodan ammattilaisia ja työnsä osaavia.
"Kesän 1944 kuurosokeus koko sodan johtoklikissä olisi vaatinut muutaman ukon tolppaan umpiputkien eteen."
Hölynpölyä. Kaikki tekivät parhaansa vaikeassa tilanteeessa, Kesällä -44 kaikki valtit olivat NL:lla.
"Se venäläisten suurhyökkäykseltä silmien ja korvien sulkeminen oli vastuutonta toimintaa."
Hölynpölyä. Päämaja oli silloin saatujen tietojen varassa. Jälkiviisaus on niillä, jotka eivät ole vastuussa. suurhyökkäys torjuttiin ja itsenäisyys säilyiu.
Stallareita se kismittää vieläkin ja panee lylkäämään loputtomia valeita.
,,,,Päämaja oli silloin saatujen tietojen varassa.,,,
Rintamajoukoilta tuli tietoa vaikka kuinka, että kohta rytisee mutta päämaja vain loikoili koska ukolle ei voinut kertoa kun ukko hermostuu. Sodan yleisen kehittymisen olisi myös pitänyt soittaa hälystykelloja eikä kuvitella, että suursota ei enää koske Suomea.
Ei "kohta rytisee" tiedoilla tee Päämajassa mitään. Joukot olivat taisteluvalmiina asemissa.
Airo huomautti kerran, että tilannekatsaus on liian synkistelevä ja se meni korjaukseen. Tiedusteluasiat esiteltiin Marskille kahdesti päivässä ja Paasosellaoli aina pääsy Marskin puheille.
Marski arvioi käyettävissään olevilla tiedoilla, että NL hyökkää kohti Saksaa ja Suomi jää ivusuuntaan. Hän siis arvioi tilanten Suomen kannalta edullisemmalla tavalla, eikä ottanut huomioon, että voisi tapahtua pahin eli ylivoimainen hyökkäys myös Suomen suunnassa.
Toisaalta tiedetään nyt, ettäSuomella ei ollut resursseja torjua suurvallan täysimittaista hyökkäystä ilman apua.
NL:n jyökkäysvalmistelut ja niistä saadut tiedot selvitettiin ensi kerran vastaz 2004, Se tietysti riittää palstan stallareille, mutta Marskin kannalta se oli hieman myöhässä. Hyökkäyksen voima alkoi selvitä vasta usean päivän jälkeen ja silloin oli annettu jo ne käskyt, joiden pohjalta hyökkäys aikanaan torjutttiin.
Kutakuinkin tolkuton linnoittamisen strategia kertoo selvästi ettei Marskilla ollut kykyä hahmottaa kokonaisuuksia eikä ajantasaisia sotilaallisia strategioita. Käytännössä koko linnoittamisen kapasiteetti panostettiin vuosikaudet Maaselän kannaksen valtaviin linnoitustöihin, paikkaan jota ei, ainakaan jälkikäteen annettujen selitysten mukaan, ollut edes tarkoituskaan pitää. Ja jonka strateginen asema oli se, että sen koko huolto oli yhden huonokuntoisen maantien varassa, jonka vihollinen katkaisi tekemällä maihinnousun Tuulokseen, pitkälle PSS-linjan selustaan, ja tilanteesta pelastuttiin vain vaivoin, raivaamalla hätätietä umpikorpeen. Marski ja esikunta eivät siis kyenneet näkemään muuta kuin vanhan hyvän ajan suoran rintamahyökkäyksen uhan, jopa Laatokan rannikkopatterit, jotka olisivat maihinnousua kyenneet torjumaan, oli purettu.
Itä-Karjala oli vallattu suurin uhrein ja siksi Marski halusi pitää siitä kiinni. Linnoittaminen mahdollisti sen käytössä olevin joukoin.
Kaikkia kannaksia linnoitettiin. Resurssit eivät riittänet enempiin betonilinnakkeisiin.
Ei niitä silloin pidetty vääriin paikkoihin tehdyiltä.
Jälkikäteen on helppo arvostella,kun tapahtumat tiedetään. Marskilla ja Päämajalla oli edessään sodan sumu, sillä NL ei heille sunnitelmiaan ilmoittanut.
Ammatööristrategienkin olisi hyvä tajuta, että päätökset tehdään elettävän ajankohdan tiedoilla eikä vuosikymmeniä myöhemmin.
Puna-armeijalla oli tulivoimaa murskata mitkä linnoitukset hyvänsä ja missä tahansa. Jopa "ratekien" vuosikymmniä myöhässä kuvittelemat.
Ensin sanot, että: "Marski seurasi sotatapahtumia ja sotataidon kehitystä tarkasti." Sitten kumoat itsesi ja myönnät avauksen arvostelun todeksi: "Marski kyllä juuttui ehkä liiaksikin uskomaan linnoittamiseen. Toisaalta Suomella ei ollut resursseja hankkia liikkuvien sotatoimien edellyttämää varustusta. Myös Puna-armeijan kehitys arvioitiin väärin, kun uskottiin sen jääneen jonnekin Talvisodan tasolle. Nämä olivat yleisiä käityksiä."
Hah haa, yleinen käsitys oli se mikä oli m-heimin käsitys. Ukko ei sietänyt poikkitelaisia mielipiteitä. Eli oli siis täysin pihalla ja kävi edellistä sotaa ja myös Talvisotaa.
Tarkasti seuraaminen on eri asia kuin jälkiviisauden kestävien päätösten teko sen perusteella. Tietenkin Marski teki virheitä. Niiltä ei yksikään sodanjohto välttynyt, eikä välty.
"Hah haa, yleinen käsitys oli se mikä oli m-heimin käsitys. Ukko ei sietänyt poikkitelaisia mielipiteitä. Eli oli siis täysin pihalla ja kävi edellistä sotaa ja myös Talvisotaa."
Mannerheim nimenomaan vaati kertomaan omat käsitykset. Hän ei sietänyt myötäilyä ja pokkurointia. Siksi hän arvosti mm. Airoa ja Talvelaa sekä Paasosta , jotka sanoivat suoraan mielipiteensä. Paasonen nimenomaan kertoi oman käsityksensä valtionjohdolle ja eduskunnalle talvella -43 pitämissään esityksissä. Niistä mm. tuleva pääministeri Linkomies veti porot sieraimiin.
Sinänsä koko armeija oli ehkä liian juuttunut Talvisodan, tai ehkä paremmin kesäsodan -41 kokemuksiin. Saksalaisten tappiot kuitattiin toteamalla "saksalaiset eivät osaa tapella" Sehän oli metsätaisteluissa nähty. Suurvallan käytössä olevien resurssien valtavuutta ei täysin ymmärretty. Omakohtainen kokemus puuttui,koska oli eletty asemasodan rauhassa.
....Omakohtainen kokemus puuttui,koska oli eletty asemasodan rauhassa. ...
Miksi sitten sanot, että: "Marski seurasi sotatapahtumia ja sotataidon kehitystä tarkasti."
Molemmat tekstit eivät ole yhtä aikaa voimassa.
....Talvela uskoi Saksan selviytymiseen ainakin vielä kesällä -43. ...
Mitä tuolla pökinällä on tekemistä sen kanssa kuinka Suomi johti sotaa 1944? Sitä normaalia soopaasi asian vierestä keskustelun sekoittamiseksi.
että Talvelan väitettiin kertoneen Marskille totuuden ja hän ei siitä piitannut.
Talvela oli Marskin luottomies ja sai Saksassa hyvien suhteidensa ansiosta paremmin tietoa kuin muut samalla asialla olleet. Talvelallekin kuitenkin näytettiin ja kerrottiin vain se, minkä sakut halusivat. Lisäksi hän tiesi sakujen lukevan raporttinsa ja säästi sisimmät ajatuksensa henkilökohtaisiin tapaamisiin. Ei hänkään mikään tietäjä ollut.
"Mitä tuolla pökinällä on tekemistä sen kanssa kuinka Suomi johti sotaa 1944?"
Suomen sodanjohdon toimet on tutkijat selivttäneet perinpohjin. Niihin sisältyi oikeita ja vääriä ratkaisuja niinkuin kaikkien maiden sodanjohdoilla.
Yksikään ei välttynyt virheiltä.
Suurvaltojen vain oli mahdollista kestää niitä eri tavalla kuin pienen Suomen.
Mannerheim apulaisineen yitti aina parhaansa. Sitä olem tässä yrittänyt selvittää. Ymmätäminen vain vaatisi asioiden tuntemista eikä sekalaisten syytösten esittämistä jälkiviisauden varassa.
" Sitä normaalia soopaasi asian vierestä keskustelun sekoittamiseksi."
Soopaa lykkäätte te jälkiviisauden varassa toimivat.
Kannaksen reservit ja ryhmitys eivät oikein toimineet lainkaan yllätyksellisessä suurhyökkäyksessä, 4. D VT-asemaan ja 6. D VKT-asemaan olivat ratkaisut johon päämaja päätyi kaukana Mikkelissä. Varsinaista reserviä PsD, säästeltiin sen takia, että se olisi tuhoutunut kokonaan Kuuterselässä.
Huolto ja erityisaselajit tuhoutuivat VT.aseman edessä, samoin divisioonan tykistö ja it, jonka jättäminen VT-linjan eteen oli tyhmyyksistä suurin.
NL:n hyökkäys oli toisinto talvisodan Timosenkon vastaavasta, venäläiset jopa luulivat, että Mannerheim linja oli pystytetty uudelleen, koska se oli heidän kelestään järkeenkäypää. Jopa tapauksessa VKT-linja oli jo pienempien kannasten ja siltojen takana, joten sinne oli helppo suunnistaa.
Mikäli VT-asema olisi haluttu pitää kauempaan, olisi siinä tullut olla tukiasema reserveineen 10 km päässä ja tuliasemat reservin seassa panssareiden kanssa. Päämaja olisi pitänyt olla Viipurissa.
Venäläiset löysivät heikon lenkin Kuuterselässä vain kaksi päivää arvottuaan, heillä oli myös heittää sinne saksalaisia vastaan testattu panssariprikaati, tämä ratkaisi Kannaksen kohtalon, sillä pääaseman ja VT-ase,man väliin jäi parisataa tankkia ja 500 jatkoi. Ei ollut mahdollista hallita taistelua niitä vastaan, huonoilla pst-taidoilla.
Tiedot eivät ole edes sinnepäin.
Voitti Kuuterselässä ja Valkeasaaressa, ajoi venäläiset Berliiniin.
"Paasosellaoli aina pääsy Marskin puheille."
Missä olivat hänen raporttinsa tulevasta NL:n suurhyökkäyksestä kesäkuun alussa! Kaikki merkithän viittasi juuri tällaiseen iskuun. Ai niin, ukkoahan ei saanut pelotella. Pieni kääpiö Airo oli tiedon tulppana Päämajassa...
Kaikki saksalaisten keväällä 1943 antamat ennusmerkit ja vihjeet, eli 10 kohtaa suurhyökkäyksen alkamismerkeistä, täyttyivät kirjaimellisesti ja kuin pisteenä se 10 päivän radiohiljaiusuus ennen H-hetkeä. Jospa se Hallamaakaan ei voinut kunnolla tiedustella kun oli se radiohiljaisuuskin...
Onhan sekin varmaa, ja itärintamalla saksalaisia vastaan käydyissä vastaavan kokoisissa strategisissa suurhyökkäyksissä itsensä saksalaisten ohjeistamanakin todettu, että vastaavanlaisen offensiivin ulottuvuus oli noin 300 km. Saksalaisetkaan eivät onnistuneet yhtäkään vastaavankokoista NL:n operaatiota pysäyttämään. EI ennenkuin sen voima ehtyi noin 300 km matkalle ja AINA vain valmiisiin vastaanottaviin, vahvoin tykistöin varustettuihin, asemiin. Ei vetäytyvät joukot voi mitään hyökkäystä liikkeestä pysäyttää.
Tuo kaikkihan kerrotaan mm. kirjassa Päämajan hukatut kuukaudet.
Ai niin, meinasi unohtua, että kerro vielä sen Paasosen ja Marskin suhteen laadusta... siitähän puhuttiin Päämajassa aika yleisesti. Onkohan näin että se tieto heikensi Paasosen uskottavuuden myöskin ns. ammatillisessa mielessä muiden upseerien keskuudessa?
P.S. Ei tarvittane suurtakaan strategia päättelemään, että Viipurin kauttahan se kulki SUORIN ja paras tie/kulkuyhteydet Suomeen. Niin oli Talvisodassa ja niin se oli Jatkosodassakin. Ja niin se taitaa olla nykyäänkin...
"Ai niin, meinasi unohtua, että kerro vielä sen Paasosen ja Marskin suhteen laadusta... siitähän puhuttiin Päämajassa aika yleisesti."
Kerro ihmeessä tietosi, kun mitään vihjettäkään ei ole esitetty.
" Onkohan näin että se tieto heikensi Paasosen uskottavuuden myöskin ns. ammatillisessa mielessä muiden upseerien keskuudessa? "
Siis mitä? Paasonen oli tiedustelun ammattilainen. Hän esitteli alansa asiat suoraan Marskille. Siinä se suhde.
"Kaikki saksalaisten keväällä 1943 antamat ennusmerkit ja vihjeet, eli 10 kohtaa suurhyökkäyksen alkamismerkeistä, täyttyivät kirjaimellisesti ja kuin pisteenä se 10 päivän radiohiljaiusuus ennen H-hetkeä. Jospa se Hallamaakaan ei voinut kunnolla tiedustella kun oli se radiohiljaisuuskin..."
Hyvä, kun huomasit. Mm. tiedustelutoimiston päällikkö evl Käkönen ei vielä muistelmissaankaan ole niistä perillä. Mm. radiohiljaisuudesta hän toteaa sen olleen pysyvää koko asemasodan ajan.
Mitä tulee saksalaisten tietoihin,niin he uskoivat mm. Puna-Armeijan hyökkäävän pohjoisessa ja Marski lähetti sinne 3, Prikaatin Dietlin pyyynnöstä. Tietojen pitävyyden todistaa myös Operaatio Bagration, jonka sakut uskoivat suuntautuvan Ukrainaan. Samoin he eivät tienneet mitään Normandian maihinnoususta ennen kuin laivat olivat näköetäisyydellä.
Taitaa kertoa jotain saksalaisten kansanluonteesta,että sekä operaatio Maskirovka että operaatio Fortitude onnistuivat maksimaalisesti.
Ja sittenpä Fyyreriä vietiin kuin litran mittaa.
Himmler ja Göring olivat pihalla kuin lumiukot,edellinen yksinkertaisuuttaan ja jälkimmäinen huumeissa..
Elikkä siis saksalaisten tiedustelu tyri ja ryssi hommansa.
Junckerimme lienee vain perinteisessä kestokännissä.
Eihän Marski tehnyt yhtään ainoaa väärää päätöstä koko elämänsä aikana!
Kaiken aikansa ja tarmonsa hän alisti sille.miten parhaiten saisi tavallisen suomalaisen asiaa ajetuksi!
Kaikki muu on "stallarien" jankkausta,vastoin meidän parhaiten tietävien tietämystä!
Linkomies kirjoitti muistelmansa ALLE 2 KUUKAUDESSA.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970
EL itse kertoo näin s. 7 lukijalle:
"Nämä muistelmat on kirjoitettu joulukuun 20. päivän 1947 ja helmikuun 18. päivän 1948 välisenä aikana, jolloin niiden laatijalla ei ollut käytettävissään minkäänlaisia asiakirjoja tai muita lähteitä. Tässä asussaan ne siis yksinomaisesti perustuvat muistiin."
"Sellaista, jonka muistamisesta olen ollut epävarma, en yleensä ole kertonut."
Näin siis Linkomies itse kirjansa alussa. Toki hän antoi muitakin ohjeita julkaisijalle, kuten tuon julkaisuajan, hänen kuoltuaan ja aikaisintaan vuonna 1970.
Tutkijat eivät ole tainneet löytää juurikaan kömmähdyksiä teoksesta. Briljantti juttu kerrassaan!
"Tutkijat eivät ole tainneet löytää juurikaan kömmähdyksiä teoksesta. Briljantti juttu kerrassaan!"
Muistelmathan toimitettiin ja joitakin virheitä korjattiin. Linkomies oli itse merkinnyt tarkistettavat kohdat, Niitä kyllä jäikin, mutta teksti osoittaa tosiaan hämmästyttävän terävää muistia.
Erityisesti se näkyy muistelijan asettaessa itsensä vaatimattomalla tavallaan peräti Suomen pelastajaksi ( s. 347) sekä mm. sivulla 396.: " Mutta en usko, että niissä oloissa olisi ollut ketään toista, joka olisi voinut johtaa asioiota paremmin."
Hän katsoo myös Mannerheimin saamisen presidentiksi omaksi ansiokseen. Ehkä se olikin.
Linkomies oli kyllä selväjärkinen poliitkko ja voimakas tahtoihminen. Rytin menetettyä täyin puhtinsa hän oli johtava poliitikko pääministerinä. Hän näyttää aika lailla ohjailleen myös Mannerheimia, joka oli henkisesti ja fyysisesti melko loppuunpalanut jo kesällä -44.
Keväällä -44 rintamajoukoille oli järjestetty vuoroloma järjestelmä jota noudatettiin
Eli 3-osa joukoista oli lomilla 3-osa lomamatkoilla ja lomakeskuksissa , linjoista löytyi se viimeinen 3-osa joita niitäkään päämajan sota tai sankariteot ei kiinnostanut pätkän vertaa
Paljonko lahtarit teloittuvat suomalaisia Viipurin valtauksen jälkeen kukapa se olikaan joka määräsi nämä pikaoikeudet ehkä sama jolla oli tuplavaipat pussihousuissa , kannukset saappaissa ja rautaristi kauluksessa
Loma%+oli+yleensä++8-9.+Taisteluvalmius+ei+saanut+niiden+takia+heiketä.+Maatalouslomia+voitiin+myöntää+jopa+12+%:iin,+koska+ne+olivat+välttämättömiä+ruokahuollon+takia,
Jos hommana oli keekoilla, vaatia kunnioitusta itselleen, syödä ja juoda hyvin ja tehdä hölmöjä päätöksiä niin oikein hyvin hän siinä tapauksessa hommansa hallitsi. Ihan mallikelpoista touhuilua.
Ylipäällikön tehtäviin kuuluivat sodan johtaminen kaikkineen eli tärkeät sotilaalliset ratkaisut. Häntä kuultiin myös poliittisia ratkaisuja tehtäessä.
Marski oli hyvin velvollisuudentuntoinen. Hänen työpäivänsä olivat pitkiä, 12-14 tuntisia rauhallisinakin aikoina. Ne täyttyivät loputtomista esittelyistä ja neuvonpidoista. Marski pidätti itselleen liiankin paljon päätösvaltaa pienissäkin asioissa, mikä saattoi joskus olla haitallista.
Hänen arvovaltansa oli aivan poikkeuksellinen, mitä todistaa valinta presidentiksi.
Kannattaaa lukea saksalaisen yhteyskenraali Erfurthin päiväkirjat. Niistä ilmenevät asiantuntevan tarkkailijan kuvaamina hyvin ylipäällikön tehtävien ongelmat, joihin hän itse useinkaan ei voinut paljoa vaikuttaa,
Ongelmana ei ollut vain vihollinen, vaan myös aseveli sekä sellaiset maat kuin Ruotsi ja USA.
Tietysti myös omat vähäiset resurssit olivat ongelma. Ilman Saksan tukea ei olisi lainkaan kyetty sotimaan. Se ei millään tavalla helpottanut ylipäällikön työtä.
Missään sotaakäyvässä maassa ei Päämaja elänyt samalla tavalla kuin rintamamiehet.
Suomen armeijan ruoka- ja lääkintähuolto toimi kokonaisuutena varsin hyvin. Kovien taistelujen aikana oli tietenkin huolto-ongelmia, kuten kaikissa armeijoissa.
Keripukkia saattoi ajoittain ilmetä, mutta ei se yleistä ollut. Hapankaalia kyllä tarjottiin silloin, kun sitä oli mahdollista saada.
Suomen rintamamiehet olivat pääasiassa reserviläisiä tai varusmiehiä. Nostoväkeä käytettiin lähinnä työjoukoissa ja ilmavalvonnassa.