Olin itsenäisyyspäiväjuhlassa, jossa esiintyjistä vähintään puolet oli maahanmuuttajataustaisia enkä hetkeäkään ajatellut sitä juhlan aikana, eivätkä varmasti muutkaan juhlijat.
Juhlat olivat aidot ja suomalaisuus näkyi nuorten ihmisten toiveikkuutena ja hyväksyntänä ja toki myös perinteinä. Lipunkantajat, puheenpitäjät, kuorolaiset, tanssijat - taustoja oli monenlaisia muttei minkäänlaista erillisyyden tai eriseuraisuuden tunnetta. Oli päivänselvää, että siinä juhlassa suomalaiset juhlivat: sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden.
Ehkä tästä Kuoppamäen laulusta tulee vielä Suomelle toinen kansallislaulu:
"Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden."
Juhlat olivat aidot ja suomalaisuus näkyi nuorten ihmisten toiveikkuutena ja hyväksyntänä ja toki myös perinteinä. Lipunkantajat, puheenpitäjät, kuorolaiset, tanssijat - taustoja oli monenlaisia muttei minkäänlaista erillisyyden tai eriseuraisuuden tunnetta. Oli päivänselvää, että siinä juhlassa suomalaiset juhlivat: sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden.
Ehkä tästä Kuoppamäen laulusta tulee vielä Suomelle toinen kansallislaulu:
"Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suomen kieli voi toki yhdistää joitakin suomalaisia, mutta en usko kielen olevan yhdistävä tekijä ihmisten välisissä suhteissa. Ihminen etsii aina itsensä kaltaista seuraa, ja ulkomailla asuneena tiedän, että voin löytää kaltaisiani ihmisiä kaikkialta, koska osaan eri kieliä.
Tämä ei silti vähennä sitä tunnetta, että olen suomalainen. Mutta minun suomalaisuuteeni kuuluu monia asioita, suomen kieli on vain yksi niistä.
Samaa mieltä. Kaksi ihmistä voi puhua samaa äidinkieltä, mutta heillä voi olla silti kokemus, että he eivät puhu "samaa kieltä". Eli tunne, että kieli yhdistää, edellyttää myös, että ollaan samalla aaltopituudella, ja jaetaan samat arvot.
Muuallakin hyväksytään muut äidinkielet, vaikka muistetaan, että on olemassa kieli, joka yhdistää kaikkia.
Ruotsissa prinssi Daniel kuvasi tätä sanomalla, että ruotsalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun. Hän lausui myös, että ruotsalaisuus ei katso ihonväriä tai aksenttia.
Myös Suomessa pitäisi voida puhua samoin: suomalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun, eikä suomalaisuus katso ihonväriä tai aksenttia!
Se yhteinen kieli täällä on suomi.
Hesarin julkistaman eurooppalaisen tutkimuksen mukaan kieli on keskeinen yhdistävä tekijä kansallisessa identiteetissä: mm. ruotsalaisista 89 prosenttia ja tanskalaisista 93 prosenttia pitävät kielen osaamista tärkeänä osana kansallista identiteettiä.
Tämä on saatava olla luonnollista myös suomalaisille!
Ruotsi onkin yksikielinen maa. On helppo silloin todeta, että kaikki jakavat yhteisen kielenkin. Samaa ei voi todeta esim. Sveitsissä.
Miksi Ruotsi herättää yhtäkkiä kieliaktiiveissa suurta ihailua (vähän kaikessa). Eikö Ruotsi enää olekaan se maa, jolle kaikkien kuuluu olla katkera?
Ruotsilla on parempi kielipolitiikka kuin meillä - muut toki niin on kaikilla muillakin mailla maailmassa :)
Aivan, kaikkialla on luonnollista, että maan pääkieli yhdistää väestöä!
Tietysti!
Ihan hyvä avaus, mutta täytyy tehdä oleellinen tarkennus. Suomen kieli yhdistää susuja, rusuja, saamelaisia, romaneja ja mamuja, mutta vain susut ja rusut ovat etnisiä eli varsinaisia suomalaisia. Muut ovat suomenmaalaisia.
Viimeisimmän geenitutkimuksen mukaan Suomi jakautuu länsi-itäsuunnassa kahtia. Tästä löytää helposti tietoa googlaamalla.
Juu Suomi jakautuu itä- ja länsisuomalaisiin ja sitten on viiden prosentin suomenruotsalainen vähemmistö. Myös saamelaisia, romaneita ja maahanmuuttajia Suomesta löytyy.
Itse katsoin paria päivää myöhemmin Pussihukkien peliä Venäjää vastaan ja sain kunnian istua niin lähellä kenttää, että kuulin valmentajan ohjeet pelaajille.
Siinä päävalmentaja Dettman heitti muutaman sanan saksaa, puhui murtaen suomea joillekin ja vaihtoi yhteisissä ohjeistuksissa englanniksi. Suomen joukkue oli monivärinen ja mahtava Itänaapurin kalpeisiin poikiin verrattuna, vaikka Venäjä onnistuikin aikapelillä viemään voiton.
Pussihukat pelasivat silti mainiosti ja edustivat Suomea loistavasti.
Kuka tahansa, joka edusta Suomea on äidinkielestään huolimatta suomalainen.
Rakkaus Suomeen yhdistää suomalaisia. Kaikki muu on höpöhöpöä.
Ei ole rakkautts Suomeen ilman rskkautta suomen kieleen. Suomea ei ole ilman suomen kieltä.
Muut mausteet suomalaisuuteensa voi valita vapaasti.
Aito suomalainen kunnioittaa kanssasuomalaistaan tämän sukupuoleen, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai äidinkieleen katsomatta
Kunnioitus on hyvä. Sillä on kielipoliittisia seurauksia... niihin ei kuulu pakkoruotsi kaikille muille kieliryhmille.