Sotkut syntyvät useinkin tunteiden törmäyskurseilla" ja mutkistuvat jos tilanne jätetään selvittämättä.
Miksi ärsyynnymme jonkun ihmisen käytöksestä?
Henkisesti kehittymätön ei useinkaan tunnu viehättävälle.Typeeryys on kiusallista. Rajoittunut näkemys saa heilposti karvat pystyyn.Negatiivisesti elämään suhtautuva ja tunteissaan ja ajattelussaan kasvukyvytön herättää vaistomaisen tarpeen mennä etäämmälle.Omien tunteidensa analysointi voi olla liian työlästä ja onkin helpompaa heittää suuttumuksensa toisen syyksi.
Meissä on luontainen tarve olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat samoissa kasvutekijöissä ja joiden pyrkimys on enemmänkin rakastava, ymmärtävä ja hyväksyvä. Etäännymme heistä, jotka eivät palvele kasvuamme ja joiden kanssa emme kohtaa haasteita omassa kasvussamme.
Mikään tuskin voi tuntua, niin epämielyttävälle, kuin jos meitä väkisten" pyritään muuttamaan suhtautumistamme, tai ajatteluamme. Miksi siis edes yritämme tulla hyväksytyksi , jos se ei luonnostaan tapahdu? Turhauttavaa. Mutta ehkä sittenkin tarvitsemme myös noita hankalia kokemuksiamme.Sillä syntyykö ilman draamaa oivallusta. Vastavoimien ilmaantuminen saa kummasti puolustautumisen aikaiseksi. Minun pienen ja ahtaan maailmani rikkoutuminen saa tunteisiini ja ajatuksiini säpinää.
Mitä jos tutustuisi egoonsa, tuohon itsekeskeiseen ja rajoittuneeseen olemuspuoleensa. Miltä se ihan oikeasti näyttää ja mikä saa sen olimaan , niin sietämättömän hankala? Onko egolla oma maailmansa ja millaisissa siteissä se rimpuilee?
Suuttuminen tai loukatuksi itsensä tunteminen saa egomme olemassaolon tiettäväksi. Ego pyrkii saamaan yliotteen mielessämme. Egomme osaa mököttää ja niuhottaa. Egomme saa olomme tuntumaan vaivautuneeksi. Egon käytös hävettää ja nolottaa.
Egoamme voivat muut töytäistä. Meidän ihana ja rakas egomme ei siltikään , niin helposti suostu olemaan ilman huomiota. Jos egomme saa päättää , niin voimme sulkea pois kaiken sen , mikä sitä myöskin koulii. Egoamme voi mielistellä ja hurmata. Egolla on merkillinen kyky kasvattaa tilaansa.
Entäpä jos alkaisimme rakastaa aidosti egoamme. Rakastaisimme sitä , kuin kiukuttelevaa lasta. Vaikkei se saakkaan kaikkea haluamaansa , niin meissä oleva aikuisempi itsemme tietää sen , mikä on kasvullemme parhaaksi.
Egomme on hyvä käymään kauppaa, siitä mitä annan , sinä annat saman verran. Ellei tätä havaitse , niin ego aloittaa omat juhlansa ja mässäilee itsensä pahoinvoivaksi.
Mutta jos kykenemme tekemään "vihollisestamme" yhteistyökumppanin , niin olemme jo voiton puolella. Aina, kun saattamme itsemme tilanteisiin ,jossa egomme saa tarvittavaa kouluutusta, niin olkaamme kiitollisia.
HAJATELMA:
"Ajatuksen vaihto on mahdotonta heidän kanssaan , jotka eivät halua etsiä totuutta, vaan uskovat sen jo omistavansa"
R.R.
Miksi ärsyynnymme jonkun ihmisen käytöksestä?
Henkisesti kehittymätön ei useinkaan tunnu viehättävälle.Typeeryys on kiusallista. Rajoittunut näkemys saa heilposti karvat pystyyn.Negatiivisesti elämään suhtautuva ja tunteissaan ja ajattelussaan kasvukyvytön herättää vaistomaisen tarpeen mennä etäämmälle.Omien tunteidensa analysointi voi olla liian työlästä ja onkin helpompaa heittää suuttumuksensa toisen syyksi.
Meissä on luontainen tarve olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat samoissa kasvutekijöissä ja joiden pyrkimys on enemmänkin rakastava, ymmärtävä ja hyväksyvä. Etäännymme heistä, jotka eivät palvele kasvuamme ja joiden kanssa emme kohtaa haasteita omassa kasvussamme.
Mikään tuskin voi tuntua, niin epämielyttävälle, kuin jos meitä väkisten" pyritään muuttamaan suhtautumistamme, tai ajatteluamme. Miksi siis edes yritämme tulla hyväksytyksi , jos se ei luonnostaan tapahdu? Turhauttavaa. Mutta ehkä sittenkin tarvitsemme myös noita hankalia kokemuksiamme.Sillä syntyykö ilman draamaa oivallusta. Vastavoimien ilmaantuminen saa kummasti puolustautumisen aikaiseksi. Minun pienen ja ahtaan maailmani rikkoutuminen saa tunteisiini ja ajatuksiini säpinää.
Mitä jos tutustuisi egoonsa, tuohon itsekeskeiseen ja rajoittuneeseen olemuspuoleensa. Miltä se ihan oikeasti näyttää ja mikä saa sen olimaan , niin sietämättömän hankala? Onko egolla oma maailmansa ja millaisissa siteissä se rimpuilee?
Suuttuminen tai loukatuksi itsensä tunteminen saa egomme olemassaolon tiettäväksi. Ego pyrkii saamaan yliotteen mielessämme. Egomme osaa mököttää ja niuhottaa. Egomme saa olomme tuntumaan vaivautuneeksi. Egon käytös hävettää ja nolottaa.
Egoamme voivat muut töytäistä. Meidän ihana ja rakas egomme ei siltikään , niin helposti suostu olemaan ilman huomiota. Jos egomme saa päättää , niin voimme sulkea pois kaiken sen , mikä sitä myöskin koulii. Egoamme voi mielistellä ja hurmata. Egolla on merkillinen kyky kasvattaa tilaansa.
Entäpä jos alkaisimme rakastaa aidosti egoamme. Rakastaisimme sitä , kuin kiukuttelevaa lasta. Vaikkei se saakkaan kaikkea haluamaansa , niin meissä oleva aikuisempi itsemme tietää sen , mikä on kasvullemme parhaaksi.
Egomme on hyvä käymään kauppaa, siitä mitä annan , sinä annat saman verran. Ellei tätä havaitse , niin ego aloittaa omat juhlansa ja mässäilee itsensä pahoinvoivaksi.
Mutta jos kykenemme tekemään "vihollisestamme" yhteistyökumppanin , niin olemme jo voiton puolella. Aina, kun saattamme itsemme tilanteisiin ,jossa egomme saa tarvittavaa kouluutusta, niin olkaamme kiitollisia.
HAJATELMA:
"Ajatuksen vaihto on mahdotonta heidän kanssaan , jotka eivät halua etsiä totuutta, vaan uskovat sen jo omistavansa"
R.R.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...aiheesta saa keskustella ja ihan vapaasti:-)))
"tajusin pian, ettei mikään matka vie kauas, ellei se ulotu yhtä pitkälle sisimpäämme, kuin meitä ympäröivä maailma."
------*mietteliäänä matkalta taas rikkaampana palannut* Anonyymi
Tämä Rosvoroopelaulu " oli oikeasti se mikä piti aloituseksi kirjoittaa,( mutta tuo ego nyt kiinnosti aiheena enemmän..)
joten laulu tässä:
Niin hyvä oli meininki
kafeen seurassa
ja puheet kulki mukavasti
omaa rataansa
Mut tuli riita kaffeeseen
ja mustas kaiken sen
siksi tuli kaffeesta nyt
summppi entinen
Viel hakkis porukka
tän paikan valtasi
ja muutkin tekoparrat
mukkan tempaisi
nyt koko kaffee märisee
ja on tukkanuotassa
ja sanat kaikki porukalla
aivan hukassa
Ei kukaan tätä kestä enää
kun joukko riitelee
kun syödään juodaan mitä sattuu
suuta polttelee
niin moni tässä saapi murheen mieleensä
kun sanat toiseen sattuu ja poltaa kielensä
Ei tiennyt tämä porukka
kuin oli laitansa
kun meni napit vastakkain
ja repi paitansa
Nyt korjaus tässä tarvitaan
jot sopu kohenis
vaan kempä tämän kähinöinnin
loppuun sanelis
Tää kaffee kohta on
jo kuin muisto entinen
ellei tässä taivu jo
ego kiukkunen
Jospa tässä sumpitellaan kaikki sovussa
niin saamme vielä nautiskella
kaffeen seurassa
Tiedotus: En sitten käytä muuta nikkiä, kuin rekattua NainenKirjoittaa , tai tilapäisesti Anonyymi tai Mami.
Lisäksi, minulle ei juurikaan aiheutunut päänvaivaa tuosta alotteiden määrän leimauksesta ...tosin voin sitä välillä hillitäkkin ja jos oikein kirjoitusinspis iskee päälle , niin onhan noita keskustelupalstoja muitakin.
Täällä nyt kuitenkin olen eniten viihtynyt.*hymyillen kirjuutti* NainenKirjoittaa
Sanon rehellisesti, että meitsi sietää vaikkapa metrossa tai "lomalennolla" kaikenlaista, mutta tasan niin pitkälle, kun omaan alueelleni ei tunkeuduta. Silloin bootsi heilahtaa. Siis, että mun puolesta kaikki saa matkustaa siinä junassa, mutta ne ei saa tulla häiritsemään mua (enhän mäkään häiritse niitä) tai jotain sellaista.
Meni ehkä ihan ohi tosta egojutusta, mutta en siis häiriinny mistään vammaisista, värillisistä tai pultsareista. Ne on siinä samassa tilassa, mutta siinä kaikki.
Jos puhutaan käytöksestä yleensä, niin eiköhän kaikki ole jo huomanneet ylimielisen käytökseni, jonka vastikkeena on "kaveria ei jätetä".
..tämän ymmärsit:-) Totta , että jos reviriämme kolautellaan noin vain ohimennen ja mennen tullen , niin harvapa sitä nyt suostuukaan ylikäveltäväksi.
Egoko se nyt tuotti sen osan ymmärtämättömyyttä?
Persoonallisuus ei tietystikkään ole ainostaan ego.
Äläkä saata minua kiusaukseen ryhtyä selittelemään omia kirjoituksiani-----en suostu en sitten millään:-)
Toisten mielipiteiden vähättely ja oman totuutensa arvoon arvaamattomaan nosto, voisi kuvastaa sitä egon paisuttelua.
Eikäpä muut kansatkaan juuri kunnioita sellaisia kansoja , joilla ei ole omaa puolustusjärjästelmää. Myöskin yksilöllisyytensä puolustaminen on meille ominaista jo lajinakin.
Mutta useinkin puolustautuminen on ylimitoitettua , varsinkin silloin, kun loukkaus on kohdistunut egoomme.
Muistuipa nyt mieleen sekin kun Bush alahuuli väpisten piti puheensa kaikelle maailmalle, kun "meidän ego-tornimme" kaatuivat ja murenivat silmien edessä. Paljon pitää ihmiskunnan tästä vielä kehittyä, ennenkuin asioita voidaan käsitellä kiihkottomamminkin.
Rehellisesti katsos vastailen, kun en ole kaveria noitten sivistymättömyyssanojen kanssa. Tunnenhan minä niitä, mutta joskus kun lukee uutta opusta, niin huomaakin sanoilla olevan huomattavasti toisenlainen merkitys, kuin ajatteli, luuli, tai muisti. Samoin huvittavaa tuo sanojen käyttö, jos ei tiedä tarkkaa merkitystä. Eli siksi reilusti tunnustaa itse tietämättömyyttään ko. EKOilussa.
Meitsi osaa kysyä, jos ei tiedä. Se nyt sitten on eri asia, tuleeko kysyttyä...Kjäh!
...EGO sanalle tuli kuukkelissa 129000 vaihtoehtoo...
Löytyipä sieltä jotain tosi hauskaakin:
Miksei kannata ostaa käytettyjä pikkuhousuja ja miksei Porilaisilla saisi olla pyörää....
(oiskohan noin, että Porilaiset ajalee Jankkumopedeilla)
No yhden selityksen noin näppituntumalta muistan yhdeltä kurssilta: Jos ego paisuu liian suureksi, niin se on kuin ilmapallo...nousee ja nousee...ellei se muuten pamahda , niin jonkun lähimmäisen on siihen myötätuntoisena neula pistettävä.
---mutta ethän sinä kyllä kysynytkään....luulisin.