Meitä ateisteja on syytetty siitä, että me emme ole valmiit puolustamaan isänmaata sodan kohdatessa kansakuntaamme. Pidän tällaisia väitteitä valheellisina ja haastan jokaisen palstan ateistin kertomaan oman näkemyksensä siitä, onko aseellinen maanpuolustus oikein vai ei.
Minä kannatan aseellista maanpuolustusta ja hyväksyn maahamme hyökkäävien vihollisten tappamisen.
Minä kannatan aseellista maanpuolustusta ja hyväksyn maahamme hyökkäävien vihollisten tappamisen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kaikki kuolevat, olivatpa valmiita taikka eivät.
Ketkä vitun ”me ateistit”?
ne on tän palstan ateisti
Ja sinäkö ne tämän palstan ateistit tunnet ja tiedät, että joku on syyttänyt niitä pelkureiksi? Jeesuksen perseestä suihkuaa viiniä taas...
Jos varusmiesaika lasketaan mukaan, niin 32 vuotta 4 kk työpäivät tuli vainovaatteessa messinkiruusukkeita kauluksessa. Päättele siitä.
Silti väitän, että harvat ovat yhtä paljon sotaa vastaan kuin ammattiupseerit. Me tiedämme mitä se on ja monet meistä ovat nähneet sitä tarkkailijoina ja rauhanturvaajina eri puolilla maailmaa kriisipesäkkeissä.
Se johtuu siitä, että puoli vaihtuu olosuhteiden mukaan ja jollain ei vaihdu, kun kuolemaan.
"Silti väitän, että harvat ovat yhtä paljon sotaa vastaan kuin ammattiupseerit. Me tiedämme mitä se on ja monet meistä ovat nähneet sitä tarkkailijoina ja rauhanturvaajina eri puolilla maailmaa kriisipesäkkeissä."
Tämän kun olisi tajunnut varusmiesaikana, pöljänä kollina vailla vastuuntuntoa, että mitenkä sitä sodattomuutta oikein ylläpidetäänkään. Itsellä tuli yhtäkkiä silloin se vaihe, että haistakaa kaikki v*ttu ja lähdin kävelemään. Vaikka suoritinkin lainmukaisen palveluksen sivarissa loppuun, niin jälkeenpäin olen miettinyt sitä, että mitenkä tätä yhteiskuntaa suojattaisiin, jos kaikki olisivat valinneet kuten itse juuri silloin.
Omasta tilanteestani muistan kyllä, etten yksinkertaisesti ollut muutenkaan kovin kypsä millään tavalla, vaan silloin kiinnosti lähinnä kaljan juonti. Onhan se fakta, ettei se sota yhtä miestä kaipaa, mutta vaikka reserviä kokoajan pienennettäisiinkin, niin samalla vuosien varrella on tullut ajateltua, että oma valinta oli itsekäs ja mitä puolustuspolitiikkaan tulee, niin suunta on väärä.
Tämä on helppoa sanoa jälkikäteen, vailla näyttöä maanpuolustustahdosta sitä kautta, että suorittaa määrätyn palveluksen. Omiin meriitteihisi nähden tämä on tietysti räpellystä, mutta sen voin sanoa, etten minä maanpuolustustahdoton ole. Nyt rauhanajan pahimpana uhkana näen sen, että maahamme pyritään vaikuttamaan niin määrättyjen valtioiden kuin määrättyjen uskonnollistenkin liikkeiden taholta, ja voin vain tehdä parhaani, etten alistu vaikutusalustaksi sellaiselle.
Onneksi minulla on myös sellaista koulutustaustaa, etten liene täysin hyödytön kriisin aikana siviilinäkään. Ja kuten sanoin toisessa kommentissa, jos vastoin nykylainsäädännön mukaisia odotuksia kävisi käsky aseisiin, niin mukisematta lähtiin. Kertausta vaillahan tässä käytännössä ollaan, ja niin on muuten helkkarin moni muukin, vaikka olisi reserviläinen, kuten varmasti hyvin tiedät.
Ongelma on siinä, että minä en kuole lesta sipilän tai orpo petturin puolesta.
Perheen tai suvun, kenties samankaltaisten puolesta, kyllä.
Kuolisitko esimerkiksi helluntailaisen Teuvo Hakkaraisen puolesta?
Helluntailaiset varmasti kuolisivat, minä vihaan uskontoja.
"Meitä ateisteja on syytetty siitä, että me emme ole valmiit puolustamaan isänmaata sodan kohdatessa kansakuntaamme."
Tuo on tyypillistä retoriikkaa, joka pohjautuu vanhanaikaiseen ajatukseen kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Siinä ei ymmärretä, että kotia ja isänmaata voi puolustaa uskonnottakin - ja että samallahan voi tulla puolustaneeksi sitä uskontoakin. Eivät kaikki, jotka Suomen viime sodissa sotivat, oleet uskovia. Tämä on tilastollinen fakta.
"Pidän tällaisia väitteitä valheellisina ja haastan jokaisen palstan ateistin kertomaan oman näkemyksensä siitä, onko aseellinen maanpuolustus oikein vai ei."
No minä en tunne kuin lähes pelkästään ateisteja, ja aseellista maanpuolustusta vastaan heistä ei ole kukaan. Muutama heistä on varusmiespalveluksen osalta kieltäytynyt sitä itse, kuten itsekin olen.
Meistä siviilipalveluksen valinneista kukaan ei vastusta aseellista maanpuolustusta siten, ettei sellaista saisi olla, ja kunkin syistä kieltäytyä kyseisen toiminnan harjoittelusta rauhan aikana itse tunnen vain omani, ja se liittyi lähinnä niihin nuoruuden vuosiin, että tuli kapinoitua helpommin. Olen sittemmin miettinyt, että olisin voinut olla päätökseni suhteen maltillisempikin, mutta en ole tehnyt mitään laitonta, vaan päätöksen, joka oli täysin laillinen ja suoritin palvelukseni vain loppuun siviilissä, valtion instituutiossa.
"Minä kannatan aseellista maanpuolustusta ja hyväksyn maahamme hyökkäävien vihollisten tappamisen."
Tämä kuulostaa toki edellisen kappaleeni valossa ehkä kornilta, mutta niin kannatan minäkin ja niin hyväksyn minäkin. Tein 19-vuotiaana melko äkkipikaisen valinnan, mitä silloiseen siviilipalvelukseen siirtymiseen tulee. Mikäli minut määrättäisiin kriisin aikana aseelliseen palvelukseen, mikä on toki epätodennäköistä nykytilanteessa, jossa sivilipalvelusmiehet eivät ole velvoitettuja asellisiin tehtäviin edes kriisin aikana, niin suostuisin.
Olen käynyt P- ja E-kauden koulutuksen, joten J-kauden mittainen täydennyskoulutus kohdallani varmasti riittäisi siihen, että olisin keskivertovarusmiehen taidoin varustettu. Kiireessähän varmaan vähempikin riittäisi, ja eiköhän minusta keskiverto nostomies voitaisi ottaa. Osaan uskoakseni heti käyttää RK:ta, kertausken jälkeen KVKK:ta, PKM:ää, IPKK:ta, kevyttä ja raskasta kertasinkoa, käsikranaattia ja ajaa ja johta PASIa.
Nyt kun ikää on tullut enemmän, suhtaudun hieman konservatiivisemmin ja kyynisemmnkin asioihin kuin ennen. Enää ei voi niin helposti perustella asioita niin, että mitä se minulle kuuluu jos jotkut hullut haluavat sotia. Kuuluuhan se, koska haluan, että tämä maa, jossa kasvoin, ja joka minut kasvatti säilyisi mahdollisimman itsenäisenä. Tämmöistä en tullut ajatelleeksi aiemmin.
Tämä ei tarkoita silti sitä, että olisin "valmis kuolemaan" missään muussa mielessä kuin siinä fysikaalisessa mielessä, että kuollahan sitä joutuu jos tulee osuma, ja vaikkei tulisikaan, niin sitä kuolee lopulta kuitenkin jotenkin. Ei kuolleista siviileistä tai kuolleista sotilaista ole hyötyä isänmaalle, vaan elävistä on. Maanpuolustus on yhteinen asia riippumatta sotilasarvosta tai sen puuttumisesta. Koko systeemin on pelattava yhteen, ja se kaikki alkaa jo nyt! Se alkaa ennen sotaa. Kuuntelemmeko propagandaa, jolla maatamme ajetaan ulkopuolisille tahoille hyödylliseen suuntaan vai olemmeko yhtä?
On oma lukunsa, että tässä on tullut turhauduttua maailmanpolitiikkaan ja siihen, että itärajan takana on alati sotilaallisesti voimakkaammaksi ja ulkopoliittisesti törkeämmäksi kehittynyt mahti, jota ei ihan noin vain torjuta. Tästä voi kuka vain "isämmaampuollustaja" ottaa vapaasti soppatykillisen nokkaansa, mutta meikäläisestä se ei ole mitenkään kiinni mitä tapahtuu, jos Putin päättää käyttää Suomen aluetta sotilaallisesti hyödykseen.
"IPKK:ta"
Prkl! ITKK:ta! Nythän meno on kuin tässä:
youtube.com/watch?v=61CruCxdsvA
PS. Ei se meikäläisen kohdalla sentään ihan tuollaista ollut, mutta välillä kyllä tuntui tuolta...
Olisin valmis pommittamaan Israelia, koska eiväthän hekään tee muuta kuin haastavat riitaa. Myös Trump olisi tästä ideasta varmasti mielissään.
Saksassa osattiin ratkaista ongelma lopullisesti.
EN OLE VALMIS KUOLEMAAN SUOMEN PUOLESTA! Ensinnäkin tappaminen on sosiaalisten normien mukaisesti väärin mitä tulee YK:N ihmisoikeusjulistukseenkin. Kaikilla meillä on oikeus elää tällä planeetalla, kun olemme tänne kerran syntyneet. Toisekseen en ymmärrä mitä vihollisuuksia ateisteilla muka olisi. Ellei sitten pidä jotain poliittista kantaa tai uskonnollista näkemystä tappamisen arvoisena seikkana. Mutta kuka meistä rupeaa tappamaan rauhan aikana uskonnollisista näkemyksistä tai poliittisista näkemyksistä johtuen.....tällaisia henkilöitähän kutsutaan terroristeiksi. Eikä toisen henkilökohtaista poliittista tai uskonnollista vakaumusta tule kansakuntanakaan ottaa niin vakavasti, että siitä pitäisi ottaa aihetta tappamiseen! Eikä Suomea uhkaa kukaan ja miksi uhkaisi.....kaikenlaiset uhka ajattelut ovat psykoottista ajattelua. Tappaminen on aina väärin, eikä toisen rodun edustajia pidä katsoa maahan tunkeutujina, niin kuin ei rauhan aikana katsotakaan vaan maahanmuuttajina, jotka tulevat opiskelemaan tai työhön tai massaliikkeitä ajatellen pakolaisina, jotka tarvitsevat henkeä uhkaavissa tilanteissa turvapaikkaa. SODAT ovat menneen talven lumia...… ei nykymaailmassa pidä sivistysvaltioiden sotia keskenään...….eikä kansalaisten päästää valtaan mieleltään häiriintyneitä yksilöitä, jotka julkisesti provosoivat valta-asemassaan muita!!!
Oletko sinä rahoittanut minun 8 pojan synttäreitä, hän tulee hakemaan sinulta maksua
ja jotta rauha säilyisi niin sinä maksat. lisäksi minun 6 siskoni tarvitsee ruokaa,
sillä ovathan he suurperhe. Nälkäisenä siskoni vetää vertoja jihadisteille, sillä
meidän suvussa on luonnetta.
Irrottaudutaanpas aloituksen talvisota-asetelmasta hetkeksi.
Ehkä kysymys tulisikin asetella nin, että onko millä hyvänsä yhteisöllä/yhteiskunnalla/valtiolla oikeutta aina ja kaikissa oloissa vaatia jäseniään/kansalaisiaan uhraamaan henkensä ko. yhteisön/yhteiskunnan/valtion etujen hyväksi?
Onko yhteiskunnan tarkoitus joutua ehdoin tahdoin sisällissodan kaltaiseen tilaan
politiikallaan. Auta, auta tyhmä veronmaksaja.
Olisikohan USA:n sisällissota ollut kenties orjien syytä? Näiden esi-isät Afrikan viidakossa ei juosseet pakoon tarpeeksi lujaa.
Kansakunnan; valtion, tai minkään muunkaan puolesta, uhrautuminen on esim. Nietzschen; joka oli erittäin merkittävä ateisti-filosofi, terminologialla itseasiassa *orja-moraalille* antautumista, eli suorastaan häpeällistä...
Nietzschen filosofiassa ihmiskunnan tarkoituksena on tuottaa *yli-ihminen*; tai siis, ainakin pyrkiä jatkuvasti sitä kohti, joka yli-ihminen luo *itse* omat arvonsa, eikä palvo kansakuntaa; tai mitään muutakaan itsensä yläpuolelle massojen toimesta keinotekoisesti ripustettua, jumalan tms. korvikkeena, eikä tietenkään anna niille *mitään* uhrauksia. Yli-ihminen ei myöskään tarvitse itsensä ulkopuolista ohjausta tai arvostusta, eikä myöskään tietenkään ole kiinnostunut kansakunnan tms. puolustamisesta, koska on *itse* kaiken päämäärä. Yli-ihminen on siis yli-ihminen *riippumatta* muiden tekemisistä.
Nietzschen suurena tavoitteena oli "kaikkien arvojen uudelleenarviointi"; mm. koska hänen mukaansa kristinuskon vaikutusten seurauksena ne ovat aivan väärässä järjestyksessä, mutta tuo arviointi jäi kesken ja natsit vääristelivät hänen filosofiaansa esittämällä omia tulkintojaan. Kristinuskossa arvostetaan mm. yksilön uhrautumista; valheellisesti luvatun palkkion toivossa, mutta Nietzschen filosofiassa sitä paljon arvokkaampaa on yksilötason itsekkyys ja erityisesti luovien nerojen terve ja uusia ja entistä laadukkaampia arvoja tuottava toiminta. Nietzsche piti kristillistä uhrautumisalttiutta yms. piirteitä syvästi sairaalloisina ja hyvin vaarallisina ilmiöinä.
Yli-ihminen ei huolisi edes kansakunnan hänelle *itselleen* osoittamia uhrauksia, niiden kansakunnalle tekemisestä nyt puhumattakaan. Nietzsche tosin ihaili muinaisia kreikkalaisia mm. siltä osin kuin he olivat riittävän älykkäitä palvomaan kuvittelemissaan jumalissa *itseään*... Nietzsche olisi pitänyt esim. ajatusta siitä, että yli-ihminen jotenkin voisi rappeutua siten, että uhraisi itsensä esim. "kansakunnalleen", kammottavana "pyhäinhäväistyksenä", koska Nietzschen filosofiassa ihmiskunnan tarkoituksena on vain muodostaa "silta" yli-ihmiseen jne.
Kaikenkaikkiaan, Nietzsche ei siis ollut ollenkaan nationalistinen ja vähät välitti "massojen" tyypillisistä perinteisesti arvoarvostelmista, vaikka natsit hyvin tunnetusti kiepauttivatkin hänen filosofiansa omissa vääristelyissään vastaamaan omia arvojaan. Yli-ihminen ei ole natsien kuvitelmien mukainen tietyn kansakunnan tai rodun yksilöiden muodostaman kollektiivin johtaja tms., jonka päätehtävänä on polkea muut kollektiivit jalkoihinsa, vaan sellainen luova nero, joka on täysin *itsenäinen* arvoarvostelmissaan ja joka kykenee tuottamaan ennennäkemättömän laadukasta *kontribuutiota*, joka kontribuutio on tietysti *yleispätevää*, eikä sidottua mihinkään tiettyyn kansakuntaan. Jonkin tietyn kansakunnan "puolustamiseen" keskittymisellä on kaikenkaikkiaan mahdotonta nähdä olevan mitään todellista merkitystä yli-ihmisen *näkökulmasta*...