Syy miksi Stalin kiireesti lopetti Talvisodan voiton kynnyksellä

"Jos Suomi todella olisi pyytänyt Liittoutuneiden apua, niin miksi tilanne olisikaan lopulta muodostunut?"

- Niin.
Hahmottelen lyhyen vastauksen.

Tilanne olisi muodostunut Suomen kannalta kestämättömäksi , sillä pelkästään Karjalan kannaksella oli miljoonapäinen hyvin varustettu ja huollettu puna-armeija valmiina tunkeutumaan syvälle maahan.

Saksa olisi kävellyt Tanskan yli ja aloittanut sotatoimet Norjassa olevia länsijoukkoja vastaan , jolloin Norja olisi joutunut samaan tapaan kuin sittemmin kävi saksalaisten miehittämäksi.

Saksa ja Neuvostoliitto olivat tuolloin liitossa keskenään , joten Suomi olisi joutunut täysin eristyksiin muusta maailmasta näiden kahden kaveruksen puristamaksi.

= Lopputulos olisi ollut " finis Finnlandae".

Rauha tuli yhdennellätoista hetkellä , sillä Suomea ei olisi kukaan eikä mikään voinut enää tuollaisilla pelimerkeillä pelastaa ,eikä auttaa mitenkään. Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen.

Länsivaltojen peliin mitättömän Suomen joutuminen venäläisten suupalaksi ei olisi vaikuttanut millään tavalla. Saksa ja Länsiliittoutuneet olisivat ottaneet yhteen sittemmin kesällä ja kukaan ei olisi enää tuolloin muistellut mitään Suomea.

Sittemmin olisivat länsiliittoutuneet luvanneet Stalinille että rauhanteossa pidetään lähtökohtana vuoden 1941 rajoja , jolloin pieni Suomi olikin jo tukevasti liittyneenä Neuvostoliiton onnellisten kansojen perheeseen.,,.

..Suomalaiset olisivat pysyneet uskollisina Neuvostoliiton apparaatille aina viimeiseen saakka ja nykyisinkin Suomen suhteet olisi järjestetty Venäjän kanssa tiiviinä valtioliittona.

"Sittemmin olisivat länsiliittoutuneet luvanneet Stalinille että rauhanteossa pidetään lähtökohtana vuoden 1941 rajoja , jolloin pieni Suomi olikin jo tukevasti liittyneenä Neuvostoliiton onnellisten kansojen perheeseen.,,."

- Entäpä jos...

... Suomen avustamisen tähden olisikin käynyt niin , että länsivaltojen sekaantuminen Suomen sotaan olisikin aiheuttanut omalta osaltaan Neuvostoliiton ja Saksan välien edelleenlämpenemisen ja jopa tiivistymisen oikeaksi sotilasliitoksi ? Länsivallat ja Neuvostoliitto olisivat joutuneet avoimeen sotatilaan keskenään Suomen tähden.

JOS kesällä 1941 Hitler olisi kaikesta huolimatta pettänyt kumppaninsa Stalinin ja hyökännyt Nevostoliittoon ei Stalinille olisi lupailtu yhtään mitään lännestä , sillä kesällä 1941 EI olisi ollut edes olemassa mitään " länsivaltoja " enää.

Ranska ja Englanti olisi lyöty Saksan toimesta ja USA olisi pysytellyt erillään Euroopan asioista , jolloin pelikenttä olisi olllut vain Saksan ja Neuvostoliiton kesken...

Saksa olisi hyökännyt Neuvostoliittoon ja lyönyt puna-armeijan , jolloin sodan lopputulos ja jopa nykyinen maailman menokin olisi voinut olla varsin toisennäköistä...

Talvisodan päättymisvaiheessa Hitler rupesi raivoamaan saksalaisten laivojen alkaessa menemään Pohjanmeren pohjaan, että rautamalmi on saatava tuotua Itämerta pitkin.

Kaikkai puheet avustusretkikunnasta olivat vain Englannin höpinää saada Suomi jatkamaan sotaa. Kuuluvat siihen samaan kategoriaan kuin aiemmat lupaukset Puolalle tehokkaasta sotilaallisesta avusta jo toisena sotapäivänä jos Saksa hyökkää.

Mistä tänne mitään retkueita olisi tullut kun meri oli jäässä Tanskan salmia myöten ja Ruotsi kielsi läpikulun. Eikä tainnut Norjakaan lupaa myöntää. Teoriassakin apujoukkoja olisi ollut Suomessa vasta joskus myöhään kesällä -40 jos koskaan.

Bakun pommitukset ovat ainoa asia missä olisi ollut mitään järkeä edes teoriassa mutta ei niistäkään mitään olisi tullut, N-liitolla oli koneita torjuntaan aivan riittävästi.

Nevakivi tyrmää Ylikankaan teesit talvisodan päättymisestä

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htm

Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat. Tuorein tapaus koettiin torstaina, kun poliittisen historian professori Jukka Nevakivi julkaisi uusimman teoksena.

Julkistamistilaisuudessa hän tyrmäsi varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.

Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.

Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.

Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.

Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.


Taustalla Ruotsin malmivarat

Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.

Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti. Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.

Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.

Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.

Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.


Yhdysvallat petti

Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton. Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.

Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.

Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää. Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.

Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.

Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.

Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.

Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä.

STT-MH
7.4.2000

Pieni pätkä pitkästä jutusta. Lue linkistä loput jos kiinnostaa.

Kimmo Rentola

"Residenttimme ilmoittaa..."

Tiedustelun vaikutus Stalinin päätöksiin talvisodassa

http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm

<<Pariisin tietojen pohjalta Berija raportoi 13. tammikuuta 1940 Stalinille liittoutuneiden yhteisen Conseil Suprèmen kokouksesta, jossa käsiteltiin Suomen auttamista. Britannian puolustusministeri Leslie Hore-Belishan eron syyksi tiedettiin se, että hän vastusti sotaa Neuvostoliiton kanssa. Sotapuolue oli niskan päällä, kiivaimpina Weygand, Gamelin, Gort and Ironside. Liittoutuneet aikoivat toimia sekä Kaukasuksella että pohjoisessa. Toimiin ryhdyttäisiin sekä Murmanskia että Arkangeliä vastaan. "Päätehtävä on Leningradin valloitus", raportissa väitettiin aivan liioitellen, "minkä liittoutuneiden mukaan pitäisi antaa kova isku Neuvostoliitolle." Jo 400 lentokonetta ja 200 panssarivaunua oli lähetetty Bordeaux'n satamasta Suomeen samoin kuin 6.000 miestä, liioittelu jatkui. Heti toiminnan alkaessa perustettaisiin Venäjän kansallinen hallitus ja kaikki valkoemigrantit mobilisoitaisiin. Liittoutuneiden tulosta itse Suomeen oli selvillä sen verran, että Petsamoon lähetettäisiin kanadalainen divisioona.[52] Stalin siis kuuli Petsamosta heti tuoreeltaan, mutta Mannerheimiltä britit koettivat salata sen osan suunnitelmaansa.[53]

Myöhemmin samana päivänä Moskovaan saatiin lisää tietoa Ranskan ase- ja ampumatarviketoimituksista samoin kuin insinööriupseerien ja linnoittamisen asiantuntijoiden lähettämisestä Suomeen. Hälyttävin oli tieto kenraali Weygandin matkasta Syyriaan ja suunnitelmista tehdä ilmahyökkäyksiä Bakua, Batumia ja Tuapsea vastaan. Edelleen raportoitiin, että myöhemmin Turkki liittyisi hyökkäykseen Kaukasukselle.[54] Varman tiedon pikaisesta ilmahyökkäyksestä Bakuun Stalin sai myös sotilastiedustelu GRU:n kautta Lontoosta, ilma-attasea Tšornyiltä.[55]

Nyt oli piru merrassa. Kyllä venäläiset tiesivät, miten vaikeaa liittoutuneiden oli auttaa suoraan Suomea, oli hankala edes päästä paikan päälle, puhumattakaan taistelukokemuksesta talvioloissa, eikä Murmanskilla tai Arkangelillä ollut vielä sitä merkitystä minkä ne saivat 1941. Mutta Kaukasus oli eri asia, sieltä saatiin yli 90 prosenttia Neuvostoliiton raakaöljystä ja vielä isompi osa bensiinistä. Jos Baku joutuisi pois pelistä ilmapommitusten seurauksena, miehityksestä puhumattakaan, se olisi kohtalokas isku Neuvostoliiton sotaponnistuksille vähänkin pitemmällä aikavälillä samoin kuin sen kaupallisille ja strategisille suhteille Saksan kanssa.

Heikentääkseen edelleen Moskovan länsisuhteita myös saksalaiset panivat eri kanavia myöten liikkeelle tietoa, että ranskalaiset aikovat hyökätä Syyriasta Bakua vastaan.[56] Niinpä Turkista äkkiä tuli diplomaattien talvisodan tärkeä polttopiste. Molotov tiukkasi Turkin lähettiläältä, mitä oli tekeillä kenraali Weygandin Turkin-vierailun kulissien takana ja mitä Turkin pääministeri tarkoitti sanoessaan että elämme aikaa jolloin jokainen kätkee aikeensa.[57] Moskovaa ei taatusti rauhoittanut, että turkkilaiset kutsuivat lähettiläänsä kotiin.

Päiväkirjassaan Kommunistisen internationaalin pääsihteeri Georgi Dimitrov luultavasti tavoitti juuri sen iltayön jolloin Stalin muutti mielensä Suomen sodasta. Bolšoi-teatterissa 21. tammikuuta 1940 vietetyn illan jälkeen Stalin selitti lähimiehilleen Suomen suunnan ongelmia.<<

Miksi Suomi hyväksyi Moskovan pakkorauhan rajat 1940 ?

Suomen 5. Kolonna eli RKP, Suomen ruotsalaisen kansan puolue, toimitti Ruotsiin ja Tukholman lehtiin Suomen hallituksen kannan suostua viime kädessä mihin aluevaatimuksiin hyvänsä rauhan saamiseksi. Tämä tapahtui kesken rauhanneuvotteluiden, useita päivä ennen Talvisodan päättymistä.

Tämän takia Suomelta meni monta kaupunkia, vaikka ryssä ei ollut yhtäkään saanut sodassa vallattua: Käkisalmi, Sortavala, Viipuri ja vuokrattuna Hanko.

Tietotorvena toimi STT:n ruotsalaismielinen johtaja, joka soitti tiedon Ruotsiin. Puhelu katkaistiin kesken, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Seuraavana päivänä Tukholman lehdet julisti Suomen hyväksyvän mitkä tahansa rauhanehdot. Neuvottele siinä sitten "ehdoista ja rajalinjauksista".

STT:n syväkurkku RKP-läinen maanpetturi ja kavaltaja sai vankeustuomion suunnatonta vahinkoa aiheuttaneesta teostaan.

RKP TOIMII AINA SUOMEA JA SUOMENKIELISIÄ VASTAAN RYSSIEN JA RUOTSIN HYVÄKSI.
-

Tietovuoto vuosimallia 1940: STT:n päätoimittaja päätyi valtiosalaisuuden välittämisestä vankilaan

STT paljasti Suomen valmiuden hyväksyä rauhanehdot, Ryti epäili vuodon vaikuttaneen Enson ja Värtsilän menetykseen.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3873711/Tietovuoto vuosimallia 1940 STTn paatoimittaja paatyi valtiosalaisuuden valittamisesta vankilaan



Näin uutinen syntyi:

STT:n johtaja Eero A. Berg kuuli ravintolassa 10.3. kansanedustaja Antti Hackzellilta (kok), että ulkoasiainvaliokunta antaisi seuraavana aamuna tukensa hallituksen aikomalle rauhansopimukselle.

Berg määräsi Heinämiehen ilmoittamaan, jos kuulisi jotain rauhanneuvotteluista.

Ulkoasiainvaliokunnan kokous päättyi 11.3. kello 11, ja Heinämies kuuli kuppilassa kahden kansanedustajan kiistan, josta hän pystyi päättelemään valiokunnan kannan.

Heinämies soitti päätelmänsä päätoimittaja Bergille.

Berg määräsi toimittaja Woldemar Sundmanin kertomaan tiedon Ruotsiin.

Ruotsin uutistoimisto soitti STT:hen noin kello 12. Sundman luki uutiskatsauksen päätteeksi tiedon: Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on kuuleman mukaan hyväksynyt Venäjän rauhanehdotuksia koskevan hallituksen esityksen.

Puhelinsensuurin työntekijä ilmoitti luvattomasta lauseesta eteenpäin. Seurasi vimmaisia soittoja ristiin ja rastiin.

TT perui uutisen asiakkailtaan Ruotsissa, mutta se ehti levitä ainakin Ruotsin hallituspiireihin ja "huhutietona" ilmeisesti lehtiinkin.

Kuppilakeskustelusta päätelty asia livahti sotasensuurin läpi Ruotsiin, päätoimittajalla oli myös ennakkotietoa

Suomen Tietotoimiston päätoimittaja ja kaksi toimittajaa tuomittiin 1940 maanpetoksesta, koska STT oli välittänyt Ruotsiin tiedon eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan suhtautumisesta talvisodan rauhanehtoihin kesken Moskovan-neuvottelujen.

Oikeudenkäynnistä jäi vallalle käsitys, että uutinen perustui vain eduskunnan kuppilassa kuultuun kiistelyyn. Kuulijana oli Vilho Heinämies, joka työskenteli samaan aikaan sekä eduskunnan virkamiehenä että STT:n "eduskuntaselostajana".

Risto Jussilan 2006 valmistuneessa STT-aiheisessa lisensiaatintutkimuksessa selvisi, että STT:n päätoimittajalla Eero A. Bergilla oli kuitenkin ennakkotietoa asiasta ulkoasiainvaliokuntaan kuuluneelta Antti Hackzellilta.

Toimittaja–virkamies Heinämies kertoi jo poliisikuulusteluissa, että Berg oli sanonut saaneensa uutiselle vahvistusta, kun taas Berg itse kiisti tämän ehdottomasti. Tieto paljastui vasta hänen eläkkeellä kirjoittamastaan kirjeestä.

xxxx


Tietovuoto vuosimallia 1940: STT:n päätoimittaja päätyi valtiosalaisuuden välittämisestä vankilaan

STT paljasti Suomen valmiuden hyväksyä rauhanehdot, Ryti epäili vuodon vaikuttaneen Enson ja Värtsilän menetykseen.

Timo Jaakonaho

Tasan 78 vuotta sitten Suomen Tietotoimisto välitti Ruotsiin tiedon, jonka mukaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli hyväksynyt hallituksen kannan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.

Kotimaa STT 11.3.2018 18:34 0

Minna Holopainen

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3873711/Tietovuoto vuosimallia 1940 STTn paatoimittaja paatyi valtiosalaisuuden valittamisesta vankilaan


Kohua herättänyt poliisitutkinta Helsingin Sanomien sotilastiedustelu-uutisoinnista ei ole ensimmäinen laatuaan, mutta verrokkia saa hakea kaukaa historiasta. Tasan 78 vuotta sitten, 11. maaliskuuta vuonna 1940 Suomen Tietotoimisto välitti Ruotsiin tiedon, jonka mukaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli hyväksynyt hallituksen kannan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.

Kantaa ei ollut julkistettu, eikä virallista päätöstäkään ollut, koska Suomi yritti vielä samana päivänä Moskovassa saada helpotusta ehtoihin. Tavoitteena oli pitää Värtsilän ja Enson (nyk. Svetogorsk) tehdaspaikkakunnat Suomella, mutta ulkoministeri Vjatsheslav Molotov tyrmäsi toiveen seuraavana päivänä.

Pääministeri Risto Rytin mielestä syynä saattoi olla STT:n uutinen. Yhdessä muun valtuuskunnan kanssa hän allekirjoitti rauhansopimuksen Neuvostoliiton asettamin ehdoin maaliskuun 13. päivän vastaisena yönä 1940.

Tietovuoto vuosimallia 1940: STT:n päätoimittaja päätyi valtiosalaisuuden välittämisestä vankilaan

STT paljasti Suomen valmiuden hyväksyä rauhanehdot, Ryti epäili vuodon vaikuttaneen Enson ja Värtsilän menetykseen.

Timo Jaakonaho

Tasan 78 vuotta sitten Suomen Tietotoimisto välitti Ruotsiin tiedon, jonka mukaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli hyväksynyt hallituksen kannan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.

Kotimaa STT 11.3.2018 18:34 0

Minna Holopainen

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3873711/Tietovuoto vuosimallia 1940 STTn paatoimittaja paatyi valtiosalaisuuden valittamisesta vankilaan


Kohua herättänyt poliisitutkinta Helsingin Sanomien sotilastiedustelu-uutisoinnista ei ole ensimmäinen laatuaan, mutta verrokkia saa hakea kaukaa historiasta. Tasan 78 vuotta sitten, 11. maaliskuuta vuonna 1940 Suomen Tietotoimisto välitti Ruotsiin tiedon, jonka mukaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli hyväksynyt hallituksen kannan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.

Kantaa ei ollut julkistettu, eikä virallista päätöstäkään ollut, koska Suomi yritti vielä samana päivänä Moskovassa saada helpotusta ehtoihin. Tavoitteena oli pitää Värtsilän ja Enson (nyk. Svetogorsk) tehdaspaikkakunnat Suomella, mutta ulkoministeri Vjatsheslav Molotov tyrmäsi toiveen seuraavana päivänä.

Pääministeri Risto Rytin mielestä syynä saattoi olla STT:n uutinen. Yhdessä muun valtuuskunnan kanssa hän allekirjoitti rauhansopimuksen Neuvostoliiton asettamin ehdoin maaliskuun 13. päivän vastaisena yönä 1940.

Jo huhtikuun 7. päivänä Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi maanpetoksesta vankeuteen kolme STT:läistä: toimitusjohtaja (samalla päätoimittaja) Eero A. Bergin, eduskunta-avustaja Vilho Heinämiehen ja toimittaja Woldemar Sundmanin, joka oli lukenut uutisen puhelimessa kollegalleen Ruotsin uutistoimistossa TT:ssä.

Presidentti Kyösti Kallio armahti tuomittuja niin, että Heinämies ja Sundman selvisivät sakoilla. Bergin tuomio lyheni neljään kuukauteen eli kolmasosaan alkuperäisestä. Ensikertalaisena hän istui siitä vankilassa vain kaksi kuukautta.

Vankeustuomion jälkeen Berg sai jatkaa tehtävässään. Hänen kautensa STT:n johdossa kesti peräti vuoteen 1960, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Miten tämä oli mahdollista, vaikka STT oli tiiviisti kytköksissä valtioon ja sota-ajan tiedonvälitys oli muutenkin tiukasti kontrolloitua?

Jatkosodan aikana laaditussa CIA:n salaisessa raportissa syyksi kerrotaan Saksa. Raportin laatija oli kuullut tällaista Woldemar Sundmanilta eli samalta toimittajalta, joka oli välittänyt paheksutun uutisen Ruotsiin.

– Saksalaiset informoivat hallitusta, että he haluavat Bergin takaisin, joten luonnollisesti niin tehtiin, siteeraa raportti.

Berg oli raportin mukaan Saksan vaikutusvaltaisen lehdistövirkamiehen Hans Metzgerin hyvä ystävä, Metzger puolestaan Saksan pelätyn turvallisuuspoliisin Gestapon kakkosedustaja Suomessa. Myös Metzger itse on muistelmissaan kertonut ystävyydestään Bergin kanssa.

Woldemar Sundmanin puheiden mukaan myös muu suomenkielinen STT oli täysin saksalaismielinen, kun taas hänen johtamansa ruotsinkielinen toimitus FNB oli "sydämeltään" enimmäkseen liittoutuneiden puolella.

Berg mainitaan raportissa erikseen myös yhtenä natsien hyväksi työskentelevistä suomalaisista. Tekstistä ei käy ilmi, onko tähän ollut muuta lähdettä kuin Sundman.

Raportin oli kirjoittanut Bruce C. Hopper, Venäjä-tutkija ja Harvardin professori, joka työskenteli tiedustelutehtävissä Tukholmassa. Sen salassapito päättyi vuonna 2013. Tiedossa ei ole, että sisältöä olisi ennen julkaistu Suomessa.

Risto Jussilan STT:tä käsittelevässä tutkimuksessa kuitenkin kerrotaan, että liittoutuneiden hallussa olleet "raportit" tulivat puheeksi 1945, kun STT:n johtokunta taas puntaroi Bergin asemaa. Britannian lähettiläs oli viitannut raporttien tietoihin Bergin saksalaismielisyydestä. Berg itse kiisti väitteet ja sai jatkaa STT:n johdossa.

-

Hurri taisi siis olla kuitenkin?

Selitys talvisodan loppumiselle on yksinkertainen, NL:sta Hitler sai pääasiassa metalliromua, se ei riitä teräksen tuotantoon, tarvitaan malmeja ja seosaineita. Hitler painosti Ruotsin asialle ja muutti suhtautumistaan paktiin, NL oli Tornioon pyrkiessään mennyt liian pitkälle ja lisäksi poistanut Suomenlahden laivastosulun, Itämeri oli enää ainut turvallinen reitti, Ahvenanmaa ei saanut joutua Stalinille sekä Hitlerin, että Ruotsin intressien mukaan.

Stalinilla ja liittoutuneilla oli salainen sopimus samanaikaisesti kun molotov-ribbentrop-sopimus Saksan kanssa, siksi länsivallat ei voinut auttaa Suomea kuin henkisesti.
Tämä on sitä salattua historiaa, joka nyt vasta rupeaa aukeamaan; mitkä tekijät on sodassa vaikuttamassa todella vaikuttamassa. Kuka kuvittelee nämä asiat aukeavan propaganda median tiedoilla. Tiedot oli julkisia ja tarkoitushakuisia, joka tarkoitus oli pitää puolustus puolustustahto yllä.
Historia kirjoitetaan nykypäivän tarpeisiin, totuus ei ole minkään arvoinen siinä kontekstissa, totuus voi tuoda epämukavia syyllisiä ja eettisesti niitä suojellaan ettei illuusiot kaadu.

Jopas on diktaattoreilla koko maillma sitovat sopimukset,

opimus Saksan kanssa, siksi länsivallat ei voinut auttaa Suomea

Toisen maailmansodan aloittivat Neuvostoliitto ja Saksa.  Niiden ”suloisen sopusoinnun” tietynlainen huipentuma nähtiin 22. päivänä syyskuuta 1939.  Saavutettua sotilaallista voittoa Puolasta juhlittiin asianmukaisin menoin.  Paikkana oli Puolalainen vanha linnoituskaupunki Brest-Litovsk/Brest.  http://www.minelinks.com/war/epilogue_doc3.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Brest_(Valko-Venäjä)

*

Kahden kumppanuksen johtajat, Hitler ja Stalin, eivät sentään rynnänneet Brestiin voitonparaatiin, vaan häpeällinen ystävien keskinen voitonjuhla delegoitiin sotilasportaalle, joka oli likaisen työn tehnyt – ja jatkoi sitä rintarinnan.

”Puola – tuo Versaillesin rauhansopimuksen synnyttämä paskiainen on poistettu maailmankartalta!  Kauan eläköön Neuvostoliiton ja Saksan ystävyys!”

Näin julisti M-R –sopimuksen toinen korkea allekirjoittaja, Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatseslav Mihailovits Molotov.

*

Verellä ja raudalla halki Puolan lyöty veljellinen uusi raja sai nimen ”Rauhan raja” (Border of Peace”).  Mutta vain kahden hyökkääjävaltion kielipelissä, muut – Puola itse ja koko ulkoinen maailma paheksui tätä ”riistanjakoa”.

Katso kuvia veljellisestä vehkeilystä ja juhlinnasta Neuvostoliiton ja Saksan edustajien kesken Brestissä 22.9.1939:

http://www.rferl.org/media/photogallery/history-world-war-soviet-union/26538932.html

*

Generalissimus Stalinin mukaan (22.9.1939) Neuvostoliiton ja Saksan yhteinen tavoite oli ”uuden rauhan ja järjestyksen” luominen ”entisen Puolan valtion” alueelle, joka oli tuhoutunut ”entisen Puolan valtion romahtamisen seurauksena”. 

Rauhan rajan tarkoituksena oli myös auttaa Puolan kansalaisia luomaan uudenlaiset ehdot poliittiseen elämäänsä.  Sanomattakin on selvää, että ”entisen Puolan valtion romahtaminen” on saanut aikaan myönteisiä näkymiä, jotka nyt lupaavat ”palauttaa rauhan ja järjestyksen”.

Näiden noteerausten jälkeen olikin luontevaa, että vajaata viikkoa myöhemmin eli 28. päivänä syyskuuta 1939 korkeat osapuolet, Neuvostoliitto ja Saksa, vahvistivat näin muodostuneen ”rauhan rajan” ja allekirjoittivat ystävyyssopimuksen, joka perustui Saksan ja Neuvostoliiton sekä ”entisen Puolan” ”kansallisille eduille”, ja lupasivat vakuutta siellä asuvalle väestölle ”niiden kansallisten erityispiirteiden kunnioitukselle perustuvaa mukaista rauhallista elämää”.

*

Neuvostoliiton ja Saksan voitonparaati Brestissä 22.9.1939

https://en.wikipedia.org/wiki/German–Soviet_military_parade_in_Brest-Litovsk

Paraatin vastaanottivat sulassa sovussa kaksi kenraalia.  Saksan puolelta salamasodan isäksi kutsuttu maineikas saksalainen panssarikenraali Heinz Guderian (1888-1954) ja Neuvostoliiton puolelta prikaatinkomentaja Semjon Krivoshein (1899-1978), joka myöhemmin kuului puna-armeijan panssarivoimien uudistajiin ja tunnetaan ”Kurskin voittajana”. https://en.wikipedia.org/wiki/Heinz_Guderian & https://en.wikipedia.org/wiki/Semyon_Krivoshein

Osoituksena Saksan eräänlaisesta asemasta kuskin pukilla lienee sekin, että saksalaisia oli paraatin vastaanottajissa itseasiassa kaksi: Guderianin lisäksi kenraaliluutnantti Mauritz von Wiktorin (1883-1956).  https://en.wikipedia.org/wiki/Mauritz_von_Wiktorin

*

Brest ystävien vaihtotavarana

Aamulehden yliössään toimittaja Kari Huoviala kirjoitti eilen (8.5.2016):

AL/Lisäpöytäkirja/Kari Huoviala: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/lisapoytakirja-sirppi-vasara-ja-hakaristi/

”Hitlerin ja Stalinin sopimuksen mukaisesti puna-armeija miehitti Puolan itäosat.

Jatkosopimuksessa Brest kuului Neuvostoliiton saaliiseen, mutta Guderian joukkoineen ehti sinne ennen puna-armeijaa.

Liittolaisuuden hengessä Guderian luovutti Brestin puna-armeijalle.

Tapauksen kunniaksi Brestissä järjestettiin yhteinen voitonparaati, jossa sirppi ja vasara seurasivat hakaristiä.

Natsien ja puna-armeijan voitonjuhlia nähtiin myös muissa Puolan kaupungeissa.  Nuo seremoniat venäläinen sotahistoria mieluiten unohtaa.”

*

Kari jatkaa:

”Saksalaiset luovuttivat puna-armeijalle myös puolalaisen upseerin, joka johti Brestin puolustustaistelua.

Tuon upseerin lopullinen ”palkinto” taistelusta natseja vastaan oli paikka valtavassa joukkohaudassa.

Stalinin turvallisuuspalvelu murhasi tuhansia puolalaisia upseereita ja muita Puolan kansalaisia Katynin metsässä 1940.

Taistelu Hitlerin Saksaa vastaan palkittiin kunniamerkein vasta sodan myöhemmissä vaiheissa.

Jopa Brestin linnoitus sai aikanaan Neuvostoliiton korkeimman kunniamerkin tunnustuksen sankarillisesta urhoollisuudestaan.

Miehitys on liian lievä sana kuvaamaan sitä, mitä Hitlerin ja Stalinin jakamalle Puolalle tapahtui.

Todellisuudessa Puolan valtio rakenteineen tuhottiin.  Puolalaisen eliitin tappaminen oli osa valtion järjestelmällistä tuhoamista.

Valtion tuhoutuessa juutalaisista tuli lainsuojatonta riistaa Euroopan juutalaisten monisatavuotisella ydinalueella.

Kirjassaan ”Musta maa” Timothy Snyder kertoo, että suurin osa holokaustin uhreista ammuttiin joukkohautoihin Hitlerin ja Stalinin alistamilla alueilla”

Nykyeurooppalaisille – tänä Eurooppa-päivänä 2016 – on terveellistä muistaa kahden diktaattorin, mustan ja punaisen, välisen ystävyyden hinta, joka yltää pitkät johdinjuurensa tähänkin hetkeen asti – ja epäilemättä vielä kauas tulevaisuuteenkin saakka. 

Kimmo Rentolan ja kumppanien selvitykset Katynin puolalaisten uhrien kohtalosta ja Suomen vastaavan kansallisen ”eliitin”, siis upseerien, opettajien, siviilivirkamiesten jne. säästyneestä kohtalosta, ja niiden kytkeytymisestyä toisiinsa puhutelkoon meitä nytkin.  http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/katyn/rentola.php & http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/katynin-teloituksilla-yhteys-suomen-talvisotaan/1819130

Samoin muistakaamme Puolan kansan syvät kärsimysten pohjavirrat, ennen kuin yhdymme brysseliläisten tuomareiden jyliseviin julkilausumiin siitä, mitä kuuluu Puolan valtion ja sen kansan rauhaan. 

*

Mutta ennen kaikkea – muistakaamme historian faktiset yksityiskohdat, ja pitäkäämme niitä esillä, niin että käsitetty historia ei kaikkinaisen sumunheiton ja valikoivan kohotuksen keskellä saisi muotopuolia, artefaktisia muotoja.  Voittajien historia on osittainen väistämättömyys, mutta sinnikkyytemme kärsineiden ja lyötyjen historian partaalla rohkaiskoon meitä muistamaan, että siinä kiillotetussa kuvassa, jota eteemme niin halukkaasti kannetaan, on aina myös se ”kääntöpuoli”.  Tämän voimme muistaa myöskin ns. läntisen historiankuvan edessä.

*

The NewObserver tänään 9.5.2016 esittää:

http://newobserveronline.com/russian-victory-day-hypocrisy/

"1. Jos Mannerheim olisi saanut aikoinaan tahtonsa läpi ja suomalaiset olisivat hyökänneet Pietariin (1919-20), niin bolsevikkien vallankumous olisi saattanut kaatua alkuunsa. Mitä siitä olisikaan seurannut..."

Ei paljon mitään. Mannerheim luopui hankkeesta, koska ymmärsi, ettei riittävää määrää joukkoja saataisi kokoon menestyksen saavuttamiseksi idässä.

"2. Jos Suomi olisi pyytänyt Liittoutuneiden apua Talvisodassa."

Seurauksena olisi ollut talvisodan pitkittyminen ja mahdollinen Neuvostoliiton suorittama miehitys Suomessa. Liittouneiden apu olisi ollut näennäistä. Heidän päätavoite oli Ruotsissa saadakseen malmivarat liittoutuneiden haltuun pois Saksan viennistä.

Saksa olisi tehnyt väliintulon Norjaan, jos liittoutuneiden joukot olisivat yrittäneet saada avustusretkikuntaa Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen. Tällainen operaatio ei olisi aiheuttanut sotaa Saksan ja Neuvostoliiton välille, koska etupiirijako niiden kesken oli jo selvä Pohjois-Euroopassa: Neuvostoliitto saisi Suomen ja Ruotsi oli Saksan etupiiriä. Myöskään länsimaat eivät olisi julistaneet sotaa Neuvostoliitolle Suomen takia.

"3. Jos Suomi olisi 1942 hyökännyt Sorokkaan ja katkaissut Muurmannin radalta lähtevän yhteyden Arkangelin radalle."

Silloin Suomi olisi toiminut vastoin Rooseveltin nimenomaista toivomusta, mistä olisi seurannut, ettei Roosevelt olisi puhunut Suomen puolesta Stalinille marras-joulukuussa 1943 pidetyssä konferenssissa Teheranissa. Siellä päätetiin, ettei Suomea miehitetä vaan Neuvostoliitto tyytyy 1940 välirauhan rajoihin. Ilman Rooseveltin tukea Stalin olisi saanut vapaasdti miehittää Suomen ja itsenäisyytemme olisi ollut mennyttä.