Kalevala

Kaijutin kieleni päältä kielto sanasen, puhtoisen, kristinuskoisen, kielelläni kiistin ja kielsin sen,
ei kalevan poika kalevi kalevalaa kaltannut kaikille kansoille vaan kansalle kuultavaksi kalevan miekan alle kahdesti tahi kolmesti kumosilla korvillaan.

Se on shamanistinen teos ja monissa maissa noituuden oppikirjana käytetty.
Ikävä kyllä.

Googlesta Kalevala okkultismi antaa monia linkkejä, esimerkkeinä vaikka nämä kaksi:

http://www.ihmisyydentunnustajat.fi/it99/julkaisuja.html

http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/ysa.pl?h=kansalliseepokset

Kalevala on Suomen kansallisperintöä, eikä mielestäni sen arvo ole mitattavissa kristinuskoon vertaamalla. Yhtymäkohtia kristinuskon kanssa ei taida olla, ainakaan tarkoituksellisia, mutta neitseellinen raskaus marjasta voisi osua lähimmäksi.

Hämmästyksekseni Suomessa toimii muutama äärikristitty, joiden mielestä Kalevala tulisi unohtaa ikiajoiksi ja kaikki aineistot polttaa harhaoppina. Kalevalan tilalle nämä tarjoavat Raamattua. Yksi kristitty muistaakseni kirjoitteli asiasta useaan otteeseen tällä samaisella palstalla. Itse ainakin otan tämänkaltaiset aloitteet suurena loukkauksena.

Hmm...jokainen lukutaitoinen voi tehdä omat päätelmänsä Pekka Erwastin kirjoituksista täältä:

http://www.teosofia.net/pe/kalevala.htm

Kalevala ja raamattu ovat tarinakokoelmia kumpikin, pääpiirteittäin samat myytit löytyy kummastakin, mutta niin löytyy egyptiläisten, kreikkalaisten ja useista muistakin eepoksista. Kuka tietää vaikka osittain ne kaikki perustuisivat samoihin kansantaruihin.

olemme Nooan ja poikiensa jälkeläisiä ja tietysti saattaa olla näin kansantaruhin jäännyt siementä totuudellisesta vedenpaisumuksesta, mutta samoin on vaara siihen tulla valheita lisäyksinä ja juuri tämän tähden Raamattu on ihan konkreettisesti Mooseksen ja Israelin pyhien kautta annettua Jumalan sanaa totuudellisesti, sillä Herran Henki vaikutti valitun kansansa kautta ja aivan samoin tuli Herra ja Jumala Jeesuksessa Immanuelina antamaan toivon Jumalan Paratiisin pääsemisestä ja kaikista kansoista liitetään Jaloon Israelin Viinipuuhun ja sen Kuningas Jeesuksen veljeyteen ja sisaruuteen kaikki Isälle Jumalalle otollset kutsutut valittuina pyhinä myös Suomesta. Anovat saavat ja pyhitetään, amen. Herra Jeesus on hyvä Paimen, amen. Kiitos ja kunnia Isälle Jeesuksen nimessä, amen. Hallelujah!

Kalevalalla on mutkan kautta vaikutus kristinuskoon.

Kristinusko ei syntynyt tyhjästä. Sen opindogmeissa ilmenee kaikkien edeltävien uskontojen kokemus ja opillinen sisältö. Jopa hengen vaatimaa myöten.
Tietysti raamatussa ei suoraan ole Kalevalan oppeja. Mutta antiikin uskontojen dogmit Lähi-idästä, kaikki ne löytyvät raamatusta.
Raamattu ei sinällään tuonut ihmiskunnalle paljonkaan lisää. Se kokosi itseensä ajan oppeja, toisia vähätellen toisia korostaen.

Maailman toimivuuden tiedostus antiikin aikoina oli matalaa tasoa.
Ensimmäinen liikahdus tiedostuksen etenemiseen tapahtui Espanjan islamin keskuudessa Averroen johdosta 1.200 luvulla.
Varsinaisesti tutkimus ja tiedostus kehittyi löytöretkien jälkeen. Konkreettinen maailma olikin erilainen kuin uskontojen näkemys. Sitä seurasi orastavan teollisuuden vuoksi materiaalien tutkimus ym.
Tiedostuksen vallankumous on syrjäyttänyt ytäydelleen uskontojen maailmanselitykset. Uskonnot elävät ainoastaan tottumuksen voimalla ja hiipuvat hiljalleen ihmisten touiminnoista pois.

Elias Lönnrotilla kumppaneineen oli pitkään ennen Kalevalan syntyä mielessään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustaminen. Siksi hän teki kansanperinteen keräysmatkoja, jotta seuralla olisi alkaessaan edes jonkinmoista substanssia ruotsinkielellä pöyhistelevässä maassa. Piti olla lyödä pöytään jotain originellia suomalaista perinnettä, ja Kalevala oli. Näiden muinaiskertomusten keruun johdosta sinäkin tänään puhut ja kirjoitat suomeksi.
Lönnrot ei milloinkaan julistanut ihmisille kansanperinteen mukaisia jumalia, vaan hän oli harras kristitty.

Kalevala on maailman suurin runokokoelma, joka koostuu Elias Lönnrootin runonkeruumatkoilla kokoamista runoista ns. Kalevalan laulumailla. Eli eivät ne runot hänen itsensä keksimiä ole; runot ovat koottu pitkin poikin Karjalaa, erityisesti Aunuksen Karjalan tienoilta. Moasti eri puolilta Karjalaa kerätyt runot ovat samankaltaisia ellei jopa samoja. Ajallisesti vanhimmat runot juontavat jopa 3000 vuoden taakse, kun taas uusimmista on nähtävissä Suomeen jo rantautuneen kristinuskon vaikutus (esim. Maria tulee raskaaksi puolukasta; Väinämöinen jättää Kalevalan).

Keräämismatkojensa jälkeen Lönnrootin suurin ansio Kalevalan synnyssä oli nimittäin runojen järjestäminen yhdeksi johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Itse mytologia oli kuitenkin jo olemassa, ja myös sitä autenttiset runot ilmentävät. Laulettaessa ne kuitenkin olivat pirstallaan pienissä palasissa, ja näiden palasten kokoaminen oli melkoinen palapeli.

Ei kuitenkaan mitään uutta auringon alla; vastaava mytologia elää myös eestiläisessä kansanperinteessä Kalevi Poegin muodossa. Eli kysymys on pitkälti muinaisugrilaisesta kansanperinteestä/-mytologiasta.

Itse olen pataluterilainen, mutta antroposofeilla ja teosofeilla on ainakin omaa tulkintaans Kalevalan ja (kristin)uskon yhteyksistä. Lähinnä kaksi pääteosta tulee mieleen:

1. Steiner, Rudolf. 1912. Kalevalan olemus.
2. Ervast, Pekka. 1916. Kalevalan avain.

Edellinen on tilattavissa Suomen Antroposofisen Liiton -sivuilta hintaan 2,4 € (huomaa, että kyseessä on vuoden 1985 uusintapainos), jälkimmäinen on taas saatavilla netistä ilmaiseksi osoitteesta: http://www.ruusuristi.fi/wp-content/uploads/2009/12/Kalevalan_avain.pdf

Kalevalassa on jonkin verran suomalaisten omaa uskoa, ennenkuin tänne tuotiin kristinusko ja omat perinteet joko hävitettiin tai unohdettiin. Useasti ihmisiä kiinnostaa oma kulttuuri, sitä ei raamatusta löydy.

Elias Lönnrotin Kalevala on 50 runon siistitty kooste eri kansanrunoilijoiden ja -laulajien tuotoksista, jotka Elias Lönnrot muokkasi kieliasultaan "sivistyneemmäksi" eli kirosanat, kiroukset, noituus ja epäjumalanpalvelus häivytettiin ja sekaan hän laittoi kristillisiä aineksia saadakseen synkretistisen maailmankuvaan pohjautuvan teoksen. Loppujen lopuksi on vain yksi ylijumala Ukko, ja kaikki muut jumaluudet ja yliluonnolliset olennot ja maagiset esineet ja luonnonilmentymät ovat vain emanaatioita Ukon toiminnasta näkyväsi, lisäksi on näkymätön osa, joka näytetään vain loveen vaipuneelle, Tuonelassa kävijälle. Eli nykyajan äärikarismaattisuus kaikkine sivuilmiöineen (kaatuminen, tiedottomassa tilassa ruumiista irtautuminen, näkyjen näkeminen ja tiedon sanojen saaminen yms.) voimakkaan hurmoksellisen ylistys- ja palvontamusiikin yhteydessä muistuttavat kalevalaista "loveen lankeamista". Yhtä kaikki, molemmat ovat shamanismia, huudetaan vain pääjumalaa eri nimillä. Jatkuvasta tietoisuuden muuntumisen harjoittelusta voi tulla elämäntapa eli riippuvuus, kuin huumeesta. Tunne vie voiton tiedosta. Tieto on sitä, mitä loveen langennut luulee oikeaksi, vaikka se on oman alitajunnan tuotosta. Ehkäpä uskonto riitteineen autaa ihmistä selviytymään elämän eri taitekohdissa. Elias Lönnrotin Kalevala on kuvaus suomalaisheimojen keskinäisistä sodista, rauhanteosta, liitoista ja valtataistelusta. Naisilla on valtaa Lapin alueella noituutensa avulla. Väinämöisen ja Louhen kanssakäyminen on valtataistelua siitä, onko mies arvokkaampi kuin nainen, ja onko nainen vain kaupankäynnin väline (Aino ym.) eli esineellistetty kodin yleiskone ja onko rikkauksia omaava nainen ainoastaan arvokas miehelle ja tasa-arvoinen kumppani. Hyvä on tutustua Kalevalaan samaan tapaan kuin taruihin Iliaksesta ja Odysseiasta. Ei siitä tarvitse uususkontoa tehdä.