Näky Jumalalta: 2007:
Sain tämän näyn makoillessani sängyssä joskus 15 vuotiaana vuonna 2007.
Siinä näyssä koko maailma on unelma, kaikki mitä näemme on
ikäänkuin kulissi. Mutta se ei ole siis pointti että kaikki on kulissia
koska haluan kaiken olevan sitä.
Ongelma näyssä on se että maa tai taso jalkojeni alla pettää jatkuvasti,
ja imaisee minut mustaan tyhjyyteen jota on tämän kulissi tason alla.
Minulla on käytössäni teleportti eli aina kun maa haurastuu jalkojen alta.
Voi mielessäni teleportata takaisin "maan pinnalle", tai "kulissin pinnalle".
Joudun tekemään tätä mielikuva harjoituksissa noin ehkä joka viides sekuntti.
Kaikkialla kulississa oleva on sitä mitä tämä maailma on,
kun katson niin näen vain vakaata elämää, ihmisiä elämässä elämäänsä,
mutta jos koitan teleportata heidän luokseen, myös kulissi jossa he elivät niin sortuu,
eli mikään tässä näyssä oleva ei ole kestävää vaan joka paikassa minne menen
niin maa sortuu altani tyhjyyteen.
Myös ongelma jatkuvassa teleportaatiossa onse etten koskaan koe että seisoisin
tukevalla pohjalla siksi jokainen teleportaasi kerta takaisin pinnalle
kuluttaa omia voimavarojani.
Tämä "henkinen tila" on jatkunut ehkä noin 12 vuoden ajan ja se on saanut
minut sekä henkisesti että fyysisesti loppuun palamaan.
Tulkitsen asian siis siten että elämässäni ei ole mitään vakaata pohjaa
johon tarrautua vaan olen juureton ja kaikkialle mistä koitan
löytää tukea niin haurastuu altani pois.
Sain tämän näyn makoillessani sängyssä joskus 15 vuotiaana vuonna 2007.
Siinä näyssä koko maailma on unelma, kaikki mitä näemme on
ikäänkuin kulissi. Mutta se ei ole siis pointti että kaikki on kulissia
koska haluan kaiken olevan sitä.
Ongelma näyssä on se että maa tai taso jalkojeni alla pettää jatkuvasti,
ja imaisee minut mustaan tyhjyyteen jota on tämän kulissi tason alla.
Minulla on käytössäni teleportti eli aina kun maa haurastuu jalkojen alta.
Voi mielessäni teleportata takaisin "maan pinnalle", tai "kulissin pinnalle".
Joudun tekemään tätä mielikuva harjoituksissa noin ehkä joka viides sekuntti.
Kaikkialla kulississa oleva on sitä mitä tämä maailma on,
kun katson niin näen vain vakaata elämää, ihmisiä elämässä elämäänsä,
mutta jos koitan teleportata heidän luokseen, myös kulissi jossa he elivät niin sortuu,
eli mikään tässä näyssä oleva ei ole kestävää vaan joka paikassa minne menen
niin maa sortuu altani tyhjyyteen.
Myös ongelma jatkuvassa teleportaatiossa onse etten koskaan koe että seisoisin
tukevalla pohjalla siksi jokainen teleportaasi kerta takaisin pinnalle
kuluttaa omia voimavarojani.
Tämä "henkinen tila" on jatkunut ehkä noin 12 vuoden ajan ja se on saanut
minut sekä henkisesti että fyysisesti loppuun palamaan.
Tulkitsen asian siis siten että elämässäni ei ole mitään vakaata pohjaa
johon tarrautua vaan olen juureton ja kaikkialle mistä koitan
löytää tukea niin haurastuu altani pois.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.