=Tekopyhät=

Perustele ja äläkä öyhötä omavanhurskaisuudessasi.

atven_vitsithahhahaa kirjoitti:

Perustele ja äläkä öyhötä omavanhurskaisuudessasi.

Ensiksikin olen sekä luterilainen että adventisti, joten tiedän. Adventisteille on selvää, että vaikka olisikin tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, niin jos myöhemmin kääntääkin selkänsä Jumalalle, ja elää syntielämää tulematta katumukseen, menettää armonsa. Eli ei pelastu. Opetus, että kun on kerran tullut uskoon ja pelastettu, on aina pelastettu (vaikka kuinka tekisi syntiä eikä katuisi), ei ole Raamatunmukainen. Kyllä meidän pitää tehdä jatkuvasti parannusta elämässämme ja kilvoiteltava uskossamme. Halu olla hyviä, tulee Jumalalta, joka on Rakkaus.

Älä yritäkään vänkätä, että opetan teoilla pelastumista. Me pelastumme yksin armosta täysin Jeesuksen teon tähden. Kuitenkin jos luovumme uskostamme Jeesukseen ja alamme viettämään Jumalatonta elämää, menetämme tämän pelastuksen. Tässä on se varsinainen pointti. Joka rakastaa Jeesusta HALUAA tehdä Hänen tahtonsa. Joka ei rakasta Jeesusta, ei välitä Hänen tahdostaan.

atven_vitsithahhahaa kirjoitti:

Perustele ja äläkä öyhötä omavanhurskaisuudessasi.

lisäys.

Jos haluat nimittää tekopyhäksi omavanhurskaaksi, niin siitä vaan.

Yksi_usko kirjoitti:

Ensiksikin olen sekä luterilainen että adventisti, joten tiedän. Adventisteille on selvää, että vaikka olisikin tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, niin jos myöhemmin kääntääkin selkänsä Jumalalle, ja elää syntielämää tulematta katumukseen, menettää armonsa. Eli ei pelastu. Opetus, että kun on kerran tullut uskoon ja pelastettu, on aina pelastettu (vaikka kuinka tekisi syntiä eikä katuisi), ei ole Raamatunmukainen. Kyllä meidän pitää tehdä jatkuvasti parannusta elämässämme ja kilvoiteltava uskossamme. Halu olla hyviä, tulee Jumalalta, joka on Rakkaus.

Älä yritäkään vänkätä, että opetan teoilla pelastumista. Me pelastumme yksin armosta täysin Jeesuksen teon tähden. Kuitenkin jos luovumme uskostamme Jeesukseen ja alamme viettämään Jumalatonta elämää, menetämme tämän pelastuksen. Tässä on se varsinainen pointti. Joka rakastaa Jeesusta HALUAA tehdä Hänen tahtonsa. Joka ei rakasta Jeesusta, ei välitä Hänen tahdostaan.

Ja mitä niille uskoville käy jotka ovat liian heikkoja elämään sortumatta syntiin vaikka syntejään katuvatkin ja anteeksi pyytävätkin mutta uupuvat jatkuvassa yrittämisessään tehdä jatkuvaa parannusta elämässään?

Yksi_usko kirjoitti:

Ensiksikin olen sekä luterilainen että adventisti, joten tiedän. Adventisteille on selvää, että vaikka olisikin tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, niin jos myöhemmin kääntääkin selkänsä Jumalalle, ja elää syntielämää tulematta katumukseen, menettää armonsa. Eli ei pelastu. Opetus, että kun on kerran tullut uskoon ja pelastettu, on aina pelastettu (vaikka kuinka tekisi syntiä eikä katuisi), ei ole Raamatunmukainen. Kyllä meidän pitää tehdä jatkuvasti parannusta elämässämme ja kilvoiteltava uskossamme. Halu olla hyviä, tulee Jumalalta, joka on Rakkaus.

Älä yritäkään vänkätä, että opetan teoilla pelastumista. Me pelastumme yksin armosta täysin Jeesuksen teon tähden. Kuitenkin jos luovumme uskostamme Jeesukseen ja alamme viettämään Jumalatonta elämää, menetämme tämän pelastuksen. Tässä on se varsinainen pointti. Joka rakastaa Jeesusta HALUAA tehdä Hänen tahtonsa. Joka ei rakasta Jeesusta, ei välitä Hänen tahdostaan.

Joko olet luterilainen TAI adventisti. Molempia et voi olla. Teologian eroavat merkittävästi toisistaan. Tai sitten et ole aidosti kumpaakaan!

Yksi_usko kirjoitti:

Ensiksikin olen sekä luterilainen että adventisti, joten tiedän. Adventisteille on selvää, että vaikka olisikin tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, niin jos myöhemmin kääntääkin selkänsä Jumalalle, ja elää syntielämää tulematta katumukseen, menettää armonsa. Eli ei pelastu. Opetus, että kun on kerran tullut uskoon ja pelastettu, on aina pelastettu (vaikka kuinka tekisi syntiä eikä katuisi), ei ole Raamatunmukainen. Kyllä meidän pitää tehdä jatkuvasti parannusta elämässämme ja kilvoiteltava uskossamme. Halu olla hyviä, tulee Jumalalta, joka on Rakkaus.

Älä yritäkään vänkätä, että opetan teoilla pelastumista. Me pelastumme yksin armosta täysin Jeesuksen teon tähden. Kuitenkin jos luovumme uskostamme Jeesukseen ja alamme viettämään Jumalatonta elämää, menetämme tämän pelastuksen. Tässä on se varsinainen pointti. Joka rakastaa Jeesusta HALUAA tehdä Hänen tahtonsa. Joka ei rakasta Jeesusta, ei välitä Hänen tahdostaan.

"Adventisteille on selvää, että vaikka olisikin tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, niin jos myöhemmin kääntääkin selkänsä Jumalalle, ja elää syntielämää tulematta katumukseen, menettää armonsa. Eli ei pelastu. "

Voisitko hieman tarkentaa. Eli MILLÄ HETKELLÄ ihminen sinun mukaasi sen armon menettää. Mikä on se tarkka hetki ?
Onko se ennen kuolemaa - jos, niin milloin ?
Vai kuoleman jälkeen - jos, niin milloin ?

"Adventisteilla+ei+ole+"halpaa+armoa"+toisin+kuin+esim.+luterilaisilla+tai+hellareilla..."Tästä+olen+aivan+samaa+mieltä.+A-kirkon+pastorien+saarnojen+mukaan+varastaa+Jumalalta+jollei+maksa+kymmenyksiä.+Joten+ei+se+armo+halpaa+ole,+kun+siitä+joutuu+maksamaan+ylimääräisen+10%+tuloveron.+Kaiken+lisäksi+kun+kymmenyksiä+ei+edes+Raamatun+mukaan+makseta+palkasta,+niin+tämähän+on+meille+palkkatyölaisille+selkeä+pelastuksen+hinta,+joka+asetetaan+sen+päälle+mitä+Raamattu+asiasta+sanoo.Olet+siis+aivan+oikeassa.+Adventistinen+armo+ei+ole+halpaa.

Yksi_usko kirjoitti:

Ensiksikin olen sekä luterilainen että adventisti, joten tiedän. Adventisteille on selvää, että vaikka olisikin tullut uskoon ja saanut syntinsä anteeksi, niin jos myöhemmin kääntääkin selkänsä Jumalalle, ja elää syntielämää tulematta katumukseen, menettää armonsa. Eli ei pelastu. Opetus, että kun on kerran tullut uskoon ja pelastettu, on aina pelastettu (vaikka kuinka tekisi syntiä eikä katuisi), ei ole Raamatunmukainen. Kyllä meidän pitää tehdä jatkuvasti parannusta elämässämme ja kilvoiteltava uskossamme. Halu olla hyviä, tulee Jumalalta, joka on Rakkaus.

Älä yritäkään vänkätä, että opetan teoilla pelastumista. Me pelastumme yksin armosta täysin Jeesuksen teon tähden. Kuitenkin jos luovumme uskostamme Jeesukseen ja alamme viettämään Jumalatonta elämää, menetämme tämän pelastuksen. Tässä on se varsinainen pointti. Joka rakastaa Jeesusta HALUAA tehdä Hänen tahtonsa. Joka ei rakasta Jeesusta, ei välitä Hänen tahdostaan.

Tuntuu oudolta jos adventistit opettavat että armo lakkaisi jotenkin olemasta jonkun kohdalla. Itse olen oppinut, että Jumalan armo on jokaiselle sama ja ikuinen. On ihmisestä kiinni ottaako hän Jumalan armon vastaan. Jos uskova kapinoi ja hylkää Jumalan, ei hän armoa menetä, enintään pelastuksen. Jos hän kääntyy uudelleen, on tuo armo edelleen hänelle tarjolla. Paitsi ehkä adventisteilla? Armo ei ole ihmisen omaisuutta vaan Jumalan lahjaa.

Joel_M kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos adventistit opettavat että armo lakkaisi jotenkin olemasta jonkun kohdalla. Itse olen oppinut, että Jumalan armo on jokaiselle sama ja ikuinen. On ihmisestä kiinni ottaako hän Jumalan armon vastaan. Jos uskova kapinoi ja hylkää Jumalan, ei hän armoa menetä, enintään pelastuksen. Jos hän kääntyy uudelleen, on tuo armo edelleen hänelle tarjolla. Paitsi ehkä adventisteilla? Armo ei ole ihmisen omaisuutta vaan Jumalan lahjaa.

"Tuntuu oudolta jos adventistit opettavat että armo lakkaisi jotenkin olemasta jonkun kohdalla. Itse olen oppinut, että Jumalan armo on jokaiselle sama ja ikuinen."

No niinpä. Jos ajatellaan jumalaa kaikkitietäväksi olennoksi, joka ennalta j otietää ihmisen idustaan, niin silloinhan on suorastaan naurettava ajatus, että ihmiselle ANNETTU armo raukeaisi tyhjjin ???

"Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?"
"Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi.""

Ai niin, no... joo.. eihän se jumala nyt ihan niin katumaton olekaan, kuin mitä mainostetaan:
"niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä."
"Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi."
"Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: "Jo riittää; laske kätesi alas." "
"Ja Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä; ja kun se sitä tuhosi, katsoi Herra siihen ja katui sitä pahaa ja sanoi tuhoojaenkelille: "Jo riittää; laske kätesi alas."
"urmasivatko hänet silloin Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juuda? Eikö hän peljännyt Herraa ja lepyttänyt häntä, niin että Herra katui sitä onnettomuutta, jolla hän oli heitä uhannut?"
"Niin Herra katui sitä. "Ei se ole tapahtuva", sanoi Herra.
... Niin Herra katui sitä. "Ei sekään ole tapahtuva", sanoi Herra, Herra."
"Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä."

Joten onkos se jumala nyt sitten kaikivaltias ja tahtonsa absoluuttisen pyhä ja muuttumaton, vain onkohan mahdollisesti niin, että jumala on kuin ihminen jonka mieli menee sinne ja tänne, ja joka katuu huonoja päätöksiään ?

Ainakaan nän pikaisen läpileikkauksen pohjalta ei voisi jumalaa kuvailla muuttumattomaksi ja kaikkitietäväksi, kun kerran oikein mikään ei mene silleen pulkkaan.

Tekihän samainen Jumala ikuisen liiton Mossen kautta Israelin kansan kanssa, ja ei aikaakaan kun samainen jumala jo alkoi moittia itse solmimaansa liittoaan. Harmi vaan, että kun tuokin liitto oli silleen jumalan itsensä ehdoilla tehty, niin eipä siinä voi syyttää kuin sitä joka liian kovat ehdot liitolle asetti.

Eli... arvaa ketä ? Vinkki: se ei ollut israelin kansa.

Joel_M kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos adventistit opettavat että armo lakkaisi jotenkin olemasta jonkun kohdalla. Itse olen oppinut, että Jumalan armo on jokaiselle sama ja ikuinen. On ihmisestä kiinni ottaako hän Jumalan armon vastaan. Jos uskova kapinoi ja hylkää Jumalan, ei hän armoa menetä, enintään pelastuksen. Jos hän kääntyy uudelleen, on tuo armo edelleen hänelle tarjolla. Paitsi ehkä adventisteilla? Armo ei ole ihmisen omaisuutta vaan Jumalan lahjaa.

Huomasitko Joel, että julistit ikäänkuin tuomiota kirjoituksessasi?

Eli asetit itsesi Jumalaksi!

Tuskin meistä kummastakaan on kenenkään kohdalle annettu "valtajakkara" tuudittautua ikäänkuin armon- kuminauhan alle, että ole uskovaisuudessa - sitten mene takaisin maailmaan ja varmasti, siis VARMASTI pelastut, kun tulet takaisin, eli ELÄMÄNKIRJAN pyyhekumi on MEIDÄN hyppysissä!

Hoksaatko kuinka hedelmäsi on "hyväntiedonpuun" hedelmä! Otat hedelmän, ja julistat sellaista, joka on vain Jumalan Valta-aluetta!

Sinulla on vain oma elämä, jota hallitset, sekä oma valinta, kuinka elät Herrasi edessä, sekä pidät päämääränä, että nimesi on ELÄMÄNKIRJASSA ja että Herra tuntisi SINUT!

Toisten puolesta sinulla ei ole välimiesoikeutta julistaa tuomiota. Rikot sanaa vastaan.

Joel_M kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos adventistit opettavat että armo lakkaisi jotenkin olemasta jonkun kohdalla. Itse olen oppinut, että Jumalan armo on jokaiselle sama ja ikuinen. On ihmisestä kiinni ottaako hän Jumalan armon vastaan. Jos uskova kapinoi ja hylkää Jumalan, ei hän armoa menetä, enintään pelastuksen. Jos hän kääntyy uudelleen, on tuo armo edelleen hänelle tarjolla. Paitsi ehkä adventisteilla? Armo ei ole ihmisen omaisuutta vaan Jumalan lahjaa.

Sana opettaa, neuvoo ja ohjaa.

2Pi 2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta ---> niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
2Pi 2:21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
2Pi 2:22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

hoksaatko.Joel.vian kirjoitti:

Huomasitko Joel, että julistit ikäänkuin tuomiota kirjoituksessasi?

Eli asetit itsesi Jumalaksi!

Tuskin meistä kummastakaan on kenenkään kohdalle annettu "valtajakkara" tuudittautua ikäänkuin armon- kuminauhan alle, että ole uskovaisuudessa - sitten mene takaisin maailmaan ja varmasti, siis VARMASTI pelastut, kun tulet takaisin, eli ELÄMÄNKIRJAN pyyhekumi on MEIDÄN hyppysissä!

Hoksaatko kuinka hedelmäsi on "hyväntiedonpuun" hedelmä! Otat hedelmän, ja julistat sellaista, joka on vain Jumalan Valta-aluetta!

Sinulla on vain oma elämä, jota hallitset, sekä oma valinta, kuinka elät Herrasi edessä, sekä pidät päämääränä, että nimesi on ELÄMÄNKIRJASSA ja että Herra tuntisi SINUT!

Toisten puolesta sinulla ei ole välimiesoikeutta julistaa tuomiota. Rikot sanaa vastaan.

Oma käsitykseni on se, että julistin vapautusta tuomiosta, Amon käsitteen perusteella.

Perustelepa väitteesi.

esim.erkki kirjoitti:

Sana opettaa, neuvoo ja ohjaa.

2Pi 2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta ---> niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
2Pi 2:21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
2Pi 2:22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

Tuohan ei puhu mitään uudelleen kääntymisestä...

Ehkä kaikki eivät tunne vertausta Tuhlaajapojan paluusta niin hyvin...

hoksaatko.Joel.vian kirjoitti:

Huomasitko Joel, että julistit ikäänkuin tuomiota kirjoituksessasi?

Eli asetit itsesi Jumalaksi!

Tuskin meistä kummastakaan on kenenkään kohdalle annettu "valtajakkara" tuudittautua ikäänkuin armon- kuminauhan alle, että ole uskovaisuudessa - sitten mene takaisin maailmaan ja varmasti, siis VARMASTI pelastut, kun tulet takaisin, eli ELÄMÄNKIRJAN pyyhekumi on MEIDÄN hyppysissä!

Hoksaatko kuinka hedelmäsi on "hyväntiedonpuun" hedelmä! Otat hedelmän, ja julistat sellaista, joka on vain Jumalan Valta-aluetta!

Sinulla on vain oma elämä, jota hallitset, sekä oma valinta, kuinka elät Herrasi edessä, sekä pidät päämääränä, että nimesi on ELÄMÄNKIRJASSA ja että Herra tuntisi SINUT!

Toisten puolesta sinulla ei ole välimiesoikeutta julistaa tuomiota. Rikot sanaa vastaan.

Ai Jumalan armoa annostellaan vain hyville? Ei siis syntisille lainkaan? Eikö Jeesuksen sanat pidäkään paikkaansa? Turha oli Tuhlaajapojan kertomus kun sitä eivät viisaatkaan ymmärrä.

Uupunut kirjoitti:

Ja mitä niille uskoville käy jotka ovat liian heikkoja elämään sortumatta syntiin vaikka syntejään katuvatkin ja anteeksi pyytävätkin mutta uupuvat jatkuvassa yrittämisessään tehdä jatkuvaa parannusta elämässään?

Silloin on ihan selvästi liikaa vaatimuksia.

Paras, että lähdet sieltä Adventtikirkon Puolimatkan Vaatimusten majatalosta lepäilemään jonnekin, missä ei älyttömiä vaatimuksia ihmispolojen selkään lastata.

Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
--- pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, --> vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".

Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

uusitestamentti kirjoitti:

Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
--- pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, --> vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".

Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

"Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy."

Jaahas...ja kukahan tämänkin palstan lukijoista on tämän kokenut?

Tai no...voidaanhan se tulkita niin, että nuo teidän puolimatkan Baabelin porttokirkot ovat kyllä yrittäneet parhaansa mukaan ryöstää teidän omaisuutenne ja olette muiden kirkkojenne orjavankien/veljien/sisarien kanssa yhdessä kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstämisen, sillä olette kuitenkin onnistuneet jemmaamaan jotain parempaa tavaraa sivuun, johon kirkko ei ole päässyt käsiksi...

uusitestamentti kirjoitti:

Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
--- pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, --> vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".

Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

En tiedä mitä nuo Raamatunpaikat yrittävät tässä kohtaa sanoa mutta kommentoinpa kahta niistä kun liikkeellä on niin paljon virheellisiä käsityksiä.

Tuo tahallinen synnin tekemisen kohtahan tarkoittaa sitä, että hylkäisi Jumalan lopullisesti. Ei siis sitä, että jos tekee tahallaan yksittäisen synnin teon. Jos taas näin olisi, jokainen meistä joutuisi kadotukseen. Kaikki nimittäin tekevät joskus elämässään syntiä tarkoituksella eli tahallaan.

Heprealaiskirje 10:26-31
Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

Joo, tuossa kirjoittaja ottaa esimerkin siitä laista, jonka kuulijat tuntevat. Vaikkeivät he Mooseksen lain alla enää tuossa enää eläneetkään. Se kuitenkin kertoi kuulijoille, että kun Moseksen lakia rikotaan, on rangaistus suuri mutta vartokaas vaan..,joka hylkää uuden liiton veren, saa paljon suuremman rangaistuksen. Ei sen kummempaa...

Tuo raamatunkohta ei siis sano, että Mooseksen laki olisi voimassa.

Tosiasiassa rangaistus on ja oli sama: kuolema.

Älä tuomaroi