Kerron vielä kerran miksi päädyin tänne...

Voi päätyä jonnekin kulkematta mihinkään yhtään kiertämällä sen kautta juu

Kerron nyt kummallisen jutun. Olen kuutisen vuotta sitten antanut psykopaatilleni seitsemän maalausta vietäväksi kehystämöön, kaksi kuvista joissa tunnetila on lämpimin, psykopaattini on hävittänyt reissullaan. Soittelin hänelle äsken asiasta voisiko hän jotenkin löytää maalaukseni. Hän toi esiin, niiden löytäminen ei ole mahdollista. Minulle tuli keskustelusta lopulta jotenkin selkäpiitä karmiva olo ja aloin nähdä kauhukuvia, joten lopetimme puhelun siihen.

Mitenkäs te muut olette tänne päätyneet?

Itse päädyin, kun kiinnostuin narsismista. Olin toki jo oman koulutuksen puitteissa tutustunut tähänkin alueeseen sillä tavoin, että olin täysin selvillä, mistä on kyse ja miten se syntyy? Oikeaa narsistia en kuitenkaan ollut livenä tavannut tai joutunut sellaisen vaikutuskenttään, kun vasta myöhemmällä aikuisiällä. Veljelleni sattui kohtaloksi vaimo, joka oli sitten narsisti, silloin googlailin lähinnä vielä muualla. Mutta sitten räsähti lähemmäs, joka ajoi minut tälle palstalle ja kiinnostuin syvällisemmin, koska halusin selvittää, että mikä ajaa ihmisen sellaisiin tekoihin, että jokin sairaus sen täytyy olla ja narsismissa oli sitten liikaa yhtymäkohtia. Perheessä oli uskottomuutta, joka siis ihan tavallisessa viidenkympinvillityksessä, kestää sen pari vuotta ja sitten se sekoilu laantuu. Jaksoin ns. lehmänhermoisena seurata koko preriodin loppuun saakka, koska olettamus oli, että ohi kyllä aikanaan menee ja kaikki palautuu uomiinsa. Nythän kävi siis niin, että se pettäjän salapano oli narsisti, varsin kostonhimoinen ja kettuileva tapaus kyllä, että sen sai muutkin perheenjäsenet kokea, siis jokseenkin tilanteeseen syyttömät. Lähtökohta kun tämän narsistin ajatuksissa oli, että minä pidän kiinni, enkä päästä irti ja todellisuudessa oli ihan vapaa lähtemään. Mitä lie puppua hänelle oli syötetty, en voi tietää.