Ihmeparantumiset lauantaina

Adventistit ovat ihmeparantumisissa hyvin jalat maassa. Adventistit uskovat ihmeparantumisiin ja monet ovat kertoneet Jumalan parantaneen heidät, esim. minulla on ystävä, joka uskoo Jumalan parantaneen hänen syövän, kun sitä rukoiltiin. Kyllä näistä puhutaan jonkin verran. Mutta se ei ole missään tapauksessa samassa roolissa kuin hellareilla. En osaa sanoa pastoreista. Itse en ole edes rukoillut itselleni sellaista armolahjaa. Olen rukoillut, että ymmärtäisin Baruch Kormanin englanninkielisiä videoita. Kuuntelen videoita aina uudestaan. Kyllä sitä on oppinut. Kiitos siitä. Adventisteilla on tärkeässä roolissa profetian lahja, joka on annettu Ellen Whitelle. Itse en tiedä kovin paljon Whitestä. En tiedä oliko hänellä parantamisen armolahjaa. Ei kaikkia armolahjoja kaikille jaella. Mitä taas tulee hellareiden parantamisen armolahjoihin, niin siitä on tehty tutkimuksia, että oikeasti kovin monikaan ei ole parantunut. Mutta jos hellarit uskovat siihen, niin se on heidän uskoansa. En epäile, etteikö ihmisiä parantuisi. En epäile myöskään, etteikö Pyhä Henki parantaisi. Mutta on myös sielunvihollinen, joka voi parantaa. Esim. joillekin saatananpalvojalle saatana on kertonut, että hän (siis saatana) on antanut kyvyn parantaa. Niin, että se siitä. Ihmeitä tekee myös toinen kuin Jumalan henki.

"Itse en tiedä kovin paljon Whitestä. En tiedä oliko hänellä parantamisen armolahjaa."

Mielisairailla esiintyy usein kovia luuloja itsestään. Ellen White oli kova luulemaan, mutta huono kuulemaan. Hän oli häijy ja omahyväinen sairas ihmisraunio, joka piti ityseään ylivertaisena muihin nähden.

Koko meidän pelastumisemme pelastuu armolahjoihin. Saamme ne armosta, emme siksi että meillä on erinomainen oppi, olemme itse erinomaisia tai nokkelia. Kun meille lahjoitetaan taivaasta, nimenomaan lahjoitetaan armosta Pyhä Henki ja sen mukana armolahjoja, se on tae pelastumisestamme. Silloin kuulumme Jumalan perheeseen. Ei siksi, että osaamme höpöttää jotain opistamme.

Armolahjat ovat meitä läsnä jokapäiväisessä elämässä eikä ne ole välttämättä mitään suuria ihmeitä, vaan sitä mitä me itse olemme Hengessä. Mitä tunnemme, mitä tiedämme ja mitä koemme Jumalan kautta elämässä. Harhaoppiselle ne voivat olla pelättäviä tunnekuohuja, mutta uskovalle sitä elämää mitä hän elää.

EGW paransi useitakin ihmisiä rukoilemalla heidän puolestaan ja rukouksiin vastattiin heti. Mutta ettehän te vääräuskoiset tätä kuitenkaan usko.

Uskovaisuudestakin on moni parantunut mutta en pitäisi sitä ihmeenä vaan ihan vain realismin voittona.