Onko Psalmi 14 profetia lopun ajoista

Erittäin puhutteleva psalmi itse kullekin luettavaksi.

Ajattelin juuri muuttaa pois täältä. Olen ollut ällikällä lyöty lukiessani näiden korjoitusten vihaisia ja pahansuovia purkauksia.

Mutta eilen oli julkaistu aiheesta jonkinlainen tutkimusraportti, josta kommentoitiin Iltalehdessä, että Suomessa on paljon patoutunutta vihaa, joka kumpuaa väärin kohdelluksi tulemisen tunteesta, ylivoimaisesta köyhyydestä ja syrjäytetyksi tulemisen kokemuksesta. Osattomuudesta yhteiskunnassa jne.

Esimerkiksi tällä palstalla pahojaan kirjoitelleet monet ovat ehkä oikeutetustikin vihassa kokemastaan ja olosuhteistaan. Luin myös yhdestä kirjoituksesta kuinka vaikeaa syrjäytetyn ja syrjäytyneen on nousta elämän kuopasta, johon on syystä tai toisesta, ehkä itse, ehkä muiden syistä joutunut. Minusta ei ole oikein syyllistää heitä purkauksista. Se voi olla viimeinen henkireikä tai jopa toivottoman viimeinen huokaus: "Auttakaa minua, minä hukun..."

Kunnian himon ilmentymiä ovat: Kopeus, ylimielisyys, mielivalta, muiden kärsimisestä välittämätön hallintotapa, kanssaihmisen jättäminen yksin, itsetietoisuus, itseriittoisuus, oman aseman korostaminen ja muista piittaamattomuus, omahyväisyys, omavanhurskaus, ylivertaisuuskokemukset (vrt.Hitler), häikäilemättömyys... Nuo kaikki pahat asenteet ja ajatukset tulevat pahasta sydämestä. Jeesus sanoi, että ei se saastuta, mikä menee suusta sisälle, vaan sydämestä tulevat ne pahat...Ne saastuttavat ihmisen. Kysymys on todellisesta synnin saastasta. Joka on kaukana laupiaan Samarialaisen, joka kuvaa Jeesuksen, asenteista lähimmäistä kohtaan. Vaikka autuaaksi tullaan uskolla, Raamattu korostaa lähimmäisestä välittämisen tärkeyttä mm. toteamalla, että hedelmätön oksa kuivuu ja puutarhuri leikkaa kuivuneet oksat ja heittä ne tuleen. J, että hedelmistä te tunette puun. Ei huono puu voi hyvää hedelmää kantaa, eikä hyvä puu huonoja hedelmiä. Ja usko, ilman hedelmiä on kuollut usko.

Tuon tutkimuksen luettuani, aloin ajatella pahoista kirjoituksista toisin. Aloin sääliä niitä ihmisiä ihan oikeasti. Vaikka tunnen itseni, ettei minulla ole Jumalalle mitään hyvää itsestäni myöskään tarjota, vaihtaa vain synti armoon, niin aloin ymmärtää, että ihmisen tärkein tehtävä on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään. Sittenkin. Jos haluaa kuulla viimeisellä tuomiolla sanat: Tulkaa minun isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka oli teille valmiina jo maailman alusta. Vähässä sinä olit uskollinen. Minä panen sinut paljon päälle. Mene herrasi iloon.

Lähimmäisen rakkauden velvoittamina me emme voi rukoilla mielessämme, jos olemme oikeita uskovaisia, kuten fariseus ja bublikaani -vertauksen farisus. Hän rukoili: "Kiitos Jumala, etten minä ole kui tuo bublikaani...". Bublikaanin rukous sen sijaan oli: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." -Jeesus sanoi, että bubliaanit ja portot menevät ennen fariseuksia taivaaeen.

Lainaamani Iltalehden tutkimus toi myös esille vihaisten köyhien, syrjäytettyjen, osattomien epätoivon ja itsetuhoisuuden ajatukset. Usein on tuotu esille kun joku on tehnyt itsemurhan, etteivät läheiset tienneet tai ymmärtäneet läheisensä, tuttavansa, työkaverinsa, naapurinsa tms. olleen niin pahassa tilanteessa, eivätkä ymmärtäneet auttaa.

Lähimmäisen rakkaus kiteytyy Raamatussa hyvin siihen toteamukseen, joka kuuluu seuraavasti: "Emmepä me ole saaneet tuomion henkeä. Vaan armon ja rakkauden hengen...." Judas Iskariotilla oli tuomion ja mestarinsa ja uskovaisten lähimmäisen, ystävän pettämisen henki. Judas ei ajatellut pettämisen seurauksia.

Kaikkein ahtaimmalle joutuneita usein katsotaan nenän viertä, aletaan halventamaan ja halveksimaan, syrjäyttämään sosiaalisista suhteista ja verkostoista, ei tervehditä, ei kutsuta kylään jne. Tapahtuu, kuin Jeesuksen puheessa tuomassa kertomuksessa: "....minä olin alasto ja te ette vaatettaneet minua, minä olin orpo ja te ette ottaneet minua huoneeseenne, minä olin outo... minä olin köyhä..., minulla oli nälkä ja te ette ruokkineet minua..." Kun itsessään hyvät sitten kysyivät Jeesukselta. Milloin me näimme sinut ... emmekä auttaneet sinua?..." Jeesus sanoi: Minkä olette tehneet tai jättaneet tekemättä yhdelle näistä minun vahaisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä mniulle." Lukekaan Raamatusta mitä sitten tapahtui.

Vuosi 2019 on alkanut. Jumala on antanut meille kaikille mahdollisuuden tavalla tai toisella olla lähimmäisiämme lähellä ja auttaa heitä. Ei pyrkiä löytämään kostettavaa ja tuomion hengellä painaa lähimmäisiämme alas, vaan auttaa lähimmäisemme arvolliseen elämään, jossa on rakkautta ja välittämistä. Jumala auttakoot meitä kaikkia hyvässä ja rakentavassa.

Kiitos hyvistä kirjoituksistanne. Siunausta teille.

Psalmi 14 on erityisen merkittävä psalmi, koska psalmi 53 on lähes identtinen sen kanssa. Niinhän evankeliumejakin on neljä. Jumala tahtoo siis muistuttaa tästä asiasta kaksi kertaa.

Mutta samoin, kuin kaikki neljä evankeliumia ovat hieman erilaisia, on näissä kahdessa psalmissakin pieniä eroja, joilla on varmasti merkitystä, joita Pyhä Henki tahtoo avata uskoville. Yksi ero niissä ainakin on se, että psalmissa 53 ei mainita kertaakaan sanaa "Herra". Puhutaan pelkästään Jumalasta. Eräs tulkinta asiaan on tämä kopioitu teksti:

On huomattava, että Raamatun toisessa luvussa ensin sanotaan "Jumala", mutta myöhemmin tämä vaihdetaan nimitykseen "Herra Jumala". Tällä on suuri merkitys. Kun Jumala ryhtyy tekemisiin ihmisen kanssa, hän käyttää nimeä "Herra Jumala" (Jehova Elohim); mutta ennen ihmisen esiintymistä ei sanaa "Herra" ole käytetty. Monista Raamatun paikoista tahdon erikoisemmin viitata kolmeen, joissa näiden nimien ero mitä selvimmin tulee ilmi. "Ja ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta, niin kuin Jumala (Elohim) oli hänelle käskyn antanut. Ja Herra (Jehova) sulki oven hänen jälkeensä" (1 Moos. 7:16). Elohim ryhtyi hävittämään maata, jonka hän oli luonut; mutta Jehova piti huolta ihmisestä, koska hänen ja ihmisen välillä vallitsi erikoinen suhde. Edelleen luemme 1 Sam. 17:46-47: "ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala (Elohim). Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra (Jehova) anna voittoa miekan eikä keihään voimalla", jne. Koko maa oli tunteva ja tunnustava Elohimin läsnäolon. Mutta vain Israel, joka oli läheisessä suhteessa Jehovaan, saattoi huomata Jehovan vaikuttavan. Ja viimeksi luemme 2 Aik. 18:31: "Joosafat huusi, ja Herra (Jehova) auttoi häntä, ja Jumala (Elohim) houkutteli heidät pois hänestä". Jehova piti huolen hairahtuneesta palvelijaraukastaan; mutta Elohim vaikutti ympärileikkaamattomien aramilaisten sydämissä, vaikka he eivät häntä tunteneetkaan.

C.H. Mac Intosh

Elohim tarkoittaa Isää, jolla on vanhurskauden vaatimukset; Jehova on Poika, Jeesus, joka on lunastanut langenneen suvun. (Suom. muistutus)

Ateismi on oman aikamme ilmiö? ÄÄh, ei, jo juutalaisuudessa sitä oli jonkin verran, eikä vähiten tuolloisen kansan vanhinten keskuudessa. Sanoihan Raamattu, Eenokista(Tai "Haanokista"), kun Eenok kuoli, "Jumala otti hänet luokseen, eikä Häntä enää ollut". Siis Ihmisen tapaukessa, Jumalan luokse palaaminen oli Hänelle ateistinen tapahtuma, kuten Buddhakin sanoi Nirvanasta, että jos synti eli Paha karma tulisi sovitetuksi, ihminen pääsisi "Nirvanaan"; jossa ei tarvitse olla enää olemassa, vaan osaa suurta Jumalaa, TAOA, eli kaiken tietoisen henkisyyden suurta MERTA.
Jumala kuitenkin profeettojen mukaan, herättää Eenokin uudelleen, hän on tai jo oli, yksi niistä kahdesta todistajasta, josta Joh.Ilmestys 11 - kertoo... Kyseisestä asiasta oli tehty elokuva, ja siinä oli todella kaksi, ERITTÄIN VANHAN näköistä ihmistä(toinen oli Elia!) ja he tekivät aikansa ihmeitä, ja sitten elokuvassa olleen ANTIKRISTUKSEN takia, Poliisit tappoivat kyseiset profeetat, Jerusalemin Itkumuuren juurelle. Sitä ei olekuvassa näytetty, kuinka he nousivat taivaaseen, väitetyn Raamatussa väitetyn 3,5 päivän jälkeen. Kyseinen murhaajansa oli siis "syvyyden peto"; mutta elokuvassa oli käytetty vain tavallista POLIISIA pistooleineen....
He olivat tietysti tehneet ehkä jotakin maallisen vallan vastustamisia, koska elokuvassa(joka näytettiin ainakin Tv7:ssa) näytetttin, että he kykenivät syöksemään suustaan tulta, ja myös erittäin hienoja saarnoja, joita itse ainakin ihmettelin, koska ne kuulostivat paljon monien omienkin pastoriemmekin puheilta... No, nauratte silloin tietysti, ettei puheensa kovin kummoisia olleet, mutta kyseiset "2 profeettaa", joista Israelin aikana jo Elia oli ollut Welho, kykenivät aika uskomattomiin temppuihinkin.... No, miten siinä sitten kävi, Zunamejakin tuli ja meni, Indonesiassa ja Japanissakin, mutta minnepä nuo olisivat fyysisesti nousseet, koska kyseessähän oli _VAIN_ elokuva....

Entäs Jobin Kirjassa kuvatut eläimet? Ovatkohan nekin profeltaallisia kuvia historiasta? Näkihän Danielkin maailmanvaltoja eläinten muodossa.

Lukemalla yhdessä 1933 ja Raamattu Kansalle käännöksiä, tulee tällainen lista alkaen Job 38 lopusta. "Kuka on antanut iibis-linnulle (tai (ihmisen) sisimpään) viisauden? (Job 38:36) Tämä alkaa siis ihmisen luomisesta, jonka jälkeen alkaa tulla muita eläimiä. Seuraavaksi tulevat kukko, leijona, korppi ja vuorikauris, joilla on oma merkityksensä, jos näkemykseni pitää paikkansa (HUOM!). Saa olla eri mieltä kanssani.

Kukko sopii Kainin sukuun, jolle Jumala antoi ymmärrystä. "Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?" (Job 38:36) Kainin jälkeläiset olivat karjanhoidon, musiikin ja teollisuuden alkuunpanijoita. Maailma - joka on hengellisessä mielessä Kainin jälkeläinen - kyllä osaa kukkoilla näillä asiolla tänäänkin. Lihan käytössä Jumalan antama ymmärrys saa aikaan lihan himon, silmän pyynnön ja elämän korskan. Uskovat puolestaan kuuluvat Seetin sukuun, josta tuli Jeesus. Hän on meidän kerskauksemme.

Seuraava on villiaasi. Se kuvaa arabien kantaisää, Ismaelia. "Hänestä tulee kuin villiaasi" (1 Moos. 16:12). Ismael on aina kaikkia vastaan. Se on villi ja vapaa ilman siteitä ja "jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi" (Job 39:9). Maailman metropolien kohinasta Ismael ei välitä. "Se nauraa kaupungin kohinalle" (Job 39:10).

Seuraava on villihärkä, jota Jobissa kuvataan vaikeasti hallittavaksi. Se on kuva Israelista. "Jumala vei sen pois Egyptistä; sen sarvet ovat kuin villihärän" (4 Moos. 24:8). Tästä huolimatta Israel ei ole taipunut Jumalan edessä, kuten villihärkäkään ei hevillä taivu. Mutta kerran Israel vielä kansana palaa Herran luo, kuten villihärästäkin sanotaan vaikeasti uskottava asia: "Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?" (Job. 39:15) Näin Israelille kuitenkin käy, kun se asetetaan ennalleen tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Loppuja eläimiä voi katsella enemmän tai vähemmän Israelin valossa. Seuraava, eli kamelikurki on tyly poikasilleen, jonka sulissa ja höyhenissä ei asu haikaran hellyys. "Se jättää munansa maahan, hiekalle haudottavaksi. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä..." (Job 39:17-18). Näin on käynyt, kun juutalaiset ovat torjuneet Herran. Jeesuksen siipien suojasta he eivät ole välittäneet, vaan siksi joutuivat mm. roomalaisten tallattavaksi vuonna 70. "Haikarakin tietää aikansa...mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta" (Jer. 8:7).

Seuraava on korskuva hevonen, joka käy pelottomasti sotaan. Ehkä tämä kuvaa ristiretkeläisiä keski-ajalla. Jumalahan hallitsee kaikkina aikoina historian kulkua.

Sitten tulee jalohaukka, joka levittää siipensä kohti etelää. Mitä lie tarkoittaa. Sen jälkeen kotka, joka tekee pesänsä korkeuteen. "Kalliolla se asuu ja yöpyy vuorilinnassaan. Siellä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin" (Job 39:31-33). Hitlerillä oli kotkanpesä, josta hän tähysteli juutalaiskansaa. Hänen sotilaansa särpivät verta ja hän sai aikaan paljon kaatuneita.

Seuraava eläin on Behemot, joka on Hitleriäkin hirmuisempi. Jumalan kädessä kuitenkin antikristuskin on. "Sen luoja antaa sille miekan. Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät" (Job 40:14-15). Näin kaikki kansat annetaan säädetyksi hetkeksi antikristuksen valtaan.

Viimeisenä on Leviatan, joka kuvaa sielunvihollista. "Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun, et sitä toiste yritä! Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan" (Job 40:27-28). Näin on meidän ihmisten näkökulmasta. Onneksi Jeesuksella on kuitenkin kaikki valta taivaassa ja maan päällä, koska hän on jo voittanut ristillä sielunvihollisen. Ja osoittaahan Jobin Kirjan ensimmäinenkin luku, että Jumalan sallimatta sielunvihollinen ei voi tehdä mitään. "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestää minun edessäni?" Job 41:1), kysyy Jumala.

Leviatanista vielä sanotaan: "Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. Sen sieraimista käy savu niin kuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki...Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi (mikä paatumus!), kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi....jne...(Job 41:10-12,15).

"Jae 4. Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät? He syövät minun kansaani, syövät kuin leipää, eivät he huuda avukseen Herraa."

Eikö juuri viattomat lapset ole Jumalan Silmäterä?

Nyt ennennäkemättömällä tavalla käytetään lapsia hyväksi ympäri maailman. Materiaa tarjotaan lumeeksi. Suomessa ei kymmeniin vuosiin äidit ole saaneet olla Jumalan tarkoittamia äitejä lastensa suojana. On luotettava vieraaseen, vaikka heidät on maailma jo vienyt pois totuudesta. Äiti on ainoa totuus lapselle.

Ei Miika 2 turhaan kirjoita:

9 Minun kansani naiset te ajatte pois heidän kodeistansa, jotka ovat heidän ilonsa; heidän pieniltä lapsiltansa te otatte MINUN KUNNIANI ainiaaksi.
10 Nouskaa ja menkää pois: ei tässä ole leposijaa saastutuksen tähden, joka on saanut aikaan turmion, parantumattoman turmion.
11 Jos tulisi mies, joka tuulta tavoittelisi ja petollisuudessaan valhettelisi: "Minä saarnaan sinulle viinistä ja väkijuomasta", siinä olisi saarnaaja tälle kansalle.
12 Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina!
13 Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa.

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
8 Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.
9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.
10 Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.