Miten lääketiede näkee asiat?
MITÄ JOS psykooseja ja skitsofreniaa ei ole olemassakaan? Ne ovatkin lääketieteen teoreettinen rakennelma ilmiöistä, jotka syntyvät luonnollisista asioista?
Mitä jos esimerkiksi kuuloharhat syntyvät samalla tavoin kuin muutkin aistimukset ja toiminnot? Aivomme muun muassa tunnistavat ihmisten kasvot hahmoina ja lukevat kirjoitetut sanat ja lauseet hahmoina. Yksityiskohdat eivät ole tärkeitä, koska lopullinen tunnistaminen perustuu opittuun.
Kun ihminen on menettänyt rakkaan ihmisen, hän on usein näkevinään tämän kasvot toisten ihmisten kasvoissa esimerkiksi kadun vilinässä vielä tämän kuoleman jälkeen. Hän saattaa myös kuulla tämän äänen. Joskus luemme tekstejä tai kuulemme laulun sanoja koomisesti väärin. Jos taas emme tulkitse niitä mitenkään eli emme saa selvää, jäämme keskittyneesti jumittamaan kyseiseen tekstinkohtaan tai sivuutamme asian.
Äänissä on kyse ilmanpaineesta ja sen vaihtelusta. Ehkä harhoissakin materiaali kantautuu jossakin muodossa korviimme, olipa materiaalin, paineen vaihtelun, aiheuttaja mikä hyvänsä? Kaukainen jyly, ilmavirtaukset tai mikä vaan. Se millaisen muodon ääni lopulta saa aivoissamme riippuu siitä, mihin äänenlähteeseen tai sanaan materiaali on sovitettavissa ja millaisia kokemuksia ja olotiloja mielessä päällimmäisenä pyörii?
Kun ihmisellä on (ollut) vaikea elämäntilanne tai hän on liian kuormittunut, hän on käsittelykykynsä ja kestokykynsä rajoilla. Hän on ehkä virittynyt seuraamaan ympäristöään normaalia herkemmin tai eri tavoin normaalisti. Ponnistelee äärirajoilla selvitäkseen henkisestä ja fyysisestä ja emotionaalisesta rasituksesta tai oloista. Kuulee, näkee, maistaa, haistaa, tulkitsee, huolestuu, epäilee, epäröi, hätiköi, hermostuu. Lumipallo lähtee vyörymään. Ehkä hän on myös rasittanut elimistönsä koville päihteillä. Ehkä ihmiset suhtautuvat kielteisesti. Ehkä hän näkee itsensä kielteisesti. Ehkä hän jää vaille myönteistä tukea lääkkeitten, kuulijoiden, kertojien ja arvostelijoiden varaan, menettää muunlaisen kosketuksen ympäristöönsä. Lumipallo kasvaa. Hän on sairas. Lumipallo kasvaa. Intensiteetti kasvaa.
Jos reaktiot ovat ok: jos mielen sairaudet sairauksinakin ovat kuumeen kaltaisia elimistön puolustusreaktioita, joissa henkiset ”valkosolut” jylläävät taistossa kuormittavia ulkoisia aineksia vastaan niin pitkälle kuin voivat? Yhteistyössä mukana aivot, suolisto, muut elimet. Jos sairaudet ovat jäljitettävissä aivoihin tai geeneihin, onko lainkaan selvää, millaisesta ominaisuudesta on kyse? Jos kyse onkin ihmislajin vahvuudesta silloinkin, kun ne tuottavat kantajalleen ym. kärsimystä? Varageneraattorista? Voisiko nykyisin sairauksina pidetyt ilmiöt nähdä vain oireiltaan sairauksina, mutta taustaltaan normaaleina, terveenä elimistön vastareaktioina ja niiden aiheuttajat haitallisina? Mitä jos pitkäaikaisia psykooseja ja skitsofrenioita ei olisi olemassakaan ilman lääketiedettä ja yksinäisten ihmisten yhteiskuntaa ja aikakautta?
MITÄ JOS?
MITÄ JOS psykooseja ja skitsofreniaa ei ole olemassakaan? Ne ovatkin lääketieteen teoreettinen rakennelma ilmiöistä, jotka syntyvät luonnollisista asioista?
Mitä jos esimerkiksi kuuloharhat syntyvät samalla tavoin kuin muutkin aistimukset ja toiminnot? Aivomme muun muassa tunnistavat ihmisten kasvot hahmoina ja lukevat kirjoitetut sanat ja lauseet hahmoina. Yksityiskohdat eivät ole tärkeitä, koska lopullinen tunnistaminen perustuu opittuun.
Kun ihminen on menettänyt rakkaan ihmisen, hän on usein näkevinään tämän kasvot toisten ihmisten kasvoissa esimerkiksi kadun vilinässä vielä tämän kuoleman jälkeen. Hän saattaa myös kuulla tämän äänen. Joskus luemme tekstejä tai kuulemme laulun sanoja koomisesti väärin. Jos taas emme tulkitse niitä mitenkään eli emme saa selvää, jäämme keskittyneesti jumittamaan kyseiseen tekstinkohtaan tai sivuutamme asian.
Äänissä on kyse ilmanpaineesta ja sen vaihtelusta. Ehkä harhoissakin materiaali kantautuu jossakin muodossa korviimme, olipa materiaalin, paineen vaihtelun, aiheuttaja mikä hyvänsä? Kaukainen jyly, ilmavirtaukset tai mikä vaan. Se millaisen muodon ääni lopulta saa aivoissamme riippuu siitä, mihin äänenlähteeseen tai sanaan materiaali on sovitettavissa ja millaisia kokemuksia ja olotiloja mielessä päällimmäisenä pyörii?
Kun ihmisellä on (ollut) vaikea elämäntilanne tai hän on liian kuormittunut, hän on käsittelykykynsä ja kestokykynsä rajoilla. Hän on ehkä virittynyt seuraamaan ympäristöään normaalia herkemmin tai eri tavoin normaalisti. Ponnistelee äärirajoilla selvitäkseen henkisestä ja fyysisestä ja emotionaalisesta rasituksesta tai oloista. Kuulee, näkee, maistaa, haistaa, tulkitsee, huolestuu, epäilee, epäröi, hätiköi, hermostuu. Lumipallo lähtee vyörymään. Ehkä hän on myös rasittanut elimistönsä koville päihteillä. Ehkä ihmiset suhtautuvat kielteisesti. Ehkä hän näkee itsensä kielteisesti. Ehkä hän jää vaille myönteistä tukea lääkkeitten, kuulijoiden, kertojien ja arvostelijoiden varaan, menettää muunlaisen kosketuksen ympäristöönsä. Lumipallo kasvaa. Hän on sairas. Lumipallo kasvaa. Intensiteetti kasvaa.
Jos reaktiot ovat ok: jos mielen sairaudet sairauksinakin ovat kuumeen kaltaisia elimistön puolustusreaktioita, joissa henkiset ”valkosolut” jylläävät taistossa kuormittavia ulkoisia aineksia vastaan niin pitkälle kuin voivat? Yhteistyössä mukana aivot, suolisto, muut elimet. Jos sairaudet ovat jäljitettävissä aivoihin tai geeneihin, onko lainkaan selvää, millaisesta ominaisuudesta on kyse? Jos kyse onkin ihmislajin vahvuudesta silloinkin, kun ne tuottavat kantajalleen ym. kärsimystä? Varageneraattorista? Voisiko nykyisin sairauksina pidetyt ilmiöt nähdä vain oireiltaan sairauksina, mutta taustaltaan normaaleina, terveenä elimistön vastareaktioina ja niiden aiheuttajat haitallisina? Mitä jos pitkäaikaisia psykooseja ja skitsofrenioita ei olisi olemassakaan ilman lääketiedettä ja yksinäisten ihmisten yhteiskuntaa ja aikakautta?
MITÄ JOS?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.