Onko teillä ateistit synnintuntoa

Totta kai jokaisen ihmisen sisäinen oikeudentunto ja kulttuurin normit ja lait kertovat, milloin on tehnyt väärin. Ei ateismi sulje pois omaatuntoa, joka on ihmisen sisälle rakennettu normirakennelma oikeasta ja väärästä. Anteeksiantaminen on yksi onnellisen elämän perusehdoista - uskaltaisin väittää että ihminen on sinut ihmisyytensä kanssa vasta opittuaan antamaan anteeksi itseään vastaan rikkoneelle. Vaatii elämänkokemusta ja pohdiskelua.

Omatunto = ihmisen kyky arvioida itseään moraalisessa mielessä ja samalla kyky erottaa hyvä pahasta (Mackenzie 1901).
Tietynlainen tuntemus yhteiskunnassa vallitsevista hyvistä tavoista (Clifford 1879)

- tuossa pari määritelmää, ei-Raamatullista

Itse pitäisin Raamattua historiallisena oman aikansa kuvauksena, moraalin ja etiikan pohdintana historiallisessa kontekstissa, josta voi poimia tietynlaista eettistä ohjeistusta tuon ajan yhteiskunnan rakentamiseen ja koossa pysymiseen - lait ovat tiukkoja ja rangaistukset julmia, etenkin Vanhan T:n puolella, kunnes Uudessa T:ssä asioista keskustellaan tuo ajan liberaaleimman filosofian eli kristinuskon valossa. Raamatussa ei ole mitään mitä ei luonnontieteissä ole esitetty myös, ja historiallisessa valossa sen voi asettaa hyvinkin samoille viivoille esim. metaforistisen Iilian ja Odysseyn kanssa.

Meillä uskovaisilla on synnintunto. Kun ottaa käteensä pussillisen tämmöisiä, niin kyllä tuntuu: http://www.rengastarvike.fi/tuotekuvat/900x600/Venttiilinsielu-lyhyt.jpg

vaikea käsittää miten uskovaisissa piireissä on pedofiliaa. Se kyllä kertoo ettei usko ole saavuttanut ihmisiä oikeasti. Jos olisi valtaa niin kaikki ulos omista yhteisöistään. Oma käsitys on etteivät nämä henkilöt kadu koska ovat sairaita. Tietylle tasolle noustessaan, uskonnollisuus ja valta nousee selvästi päähän. Karmeinta hommaa paaville pyydellä anteeksi heidän puolestaan. Kyllä siinä on katolinen kirkko menettänyt kasvonsa ja myös suppeammassa lahkolaisuudessa on samoja ilmiöitä. Kolmen lapsen isänä tuntee suurta vastenmielisyyttä ja inhoa.

Meillä uskovilla on SE kovaa luokkaa. Jos ajatellaan varhaisia esisiä, niin kyllä apinoillakin on sama tunne alakajuutassa: tykinkuulat voisi lentää jonkun karun merimiehen karvaiseen rahtiruumaan, kokoajan. Se ei tarkoita että olisimme noita. Miten te ateistit "käsittelette" seksiasiat, missä huomaatte selkeästi että nyt ei menny palikat kohdalleen ja tulee (katumusta. .) Tuli tehtyä jypyjyp-vääryyttä. ei ole mikään ylpeyden aihe.

Onko (anteksi)annolla ja pyynnöllä sekä saannilla sellaista merkitystä joka avaa hienoja väyliä elämässä.
Minun väylääni ainakin syyhyttää mielestäni
ns. perkeleesti

Ei, minulla ei ole synnintuntoa, koska syntikäsite on turha ja keinotekoinen massojenhallintakäsite, jolla ei ole minulle minkäänlaista merkitystä.

"Meillä uskovilla on se kovaa luokkaa."

Esitit itse hyvin kuinka pistät itsesi jollekin erityis jalustalle. Tuo ajattelu ei ole sitä nöyryyttä, mitä Raamattu opettaa.
Tuo koko käsite on välillä jopa äärimmäisen kiero. Yllättävän monella kristityllä ei tunnu omatunto kolkuttavan ollenkaan vaikka esittää härskejä valheita. Minkäänlainen rationaalinen keskustelu ei onnistu, vaan pahimmillaan asetutaan itse jumalan paikalle tuomitsemaan, kun argumentit loppuvat.
Haluan kuitenkin muistuttaa, että suurinosa kristityistä osaa käyttäytyä asiallisesti ettei kukaan saa väärää kuvaa.

Omatunto ja anteeksianto ovat sosiaalisille lajeille välttämättömyys selviytymisen kannalta. Kyseessä ei ole mikään kristittyjen keksintö. Niiden merkitys jopa muuttuu kulttuurillisen evoluution myötä. Jos lukee VT "moraalia" niin se on hyvin paljon julmempi kuin tänäpäivänä, jossa oli jopa ohjeet orjien pitämiseen. Todennäköisesti muutaman tuhannen vuoden päästä meidän tämän päivän kulttuuri voi tuntua barbaariselta.

"Se ei tarkoita että olisimme apinoita."

Niin tai jos tarkkoja ollaan, niin ihminen luokitellaan suuriin apinoihin.

Ei ainakaan minulla ole synnintuntoa ja kaiken lisäksi minulle on tehty omantunnon ohitusleikkaus.
Olen siin uskomattoman synnitön.

Synti on valehdella jostain jumalasta, jota ei ole. Se on syntiä ja äärimmäisen tuomittavaa.

Mikä sitten on syntiä? Kristittyjen mielestähän syntejä ovat olleet esimerkiksi se, jos nainen käyttää housuja, tai jos naisen sääri näkyy nilkkaa ylempää, tai jos nainen ratsastaa hevosella hajareisin.

Erittäin paha synti on ollut se, jos nainen ei olekaan ollut herralleen miehelle nöyrän kuuliainen alamainen ja synnytyskone joka pitää turpansa tukossa, vaan itsenäisesti ajatteleva ja puhuva, oman sukunimensä pitänyt tasa-arvon kannattaja - tai vielä pahemp synti - feministi!

Syntejä ovat myös olleet tanssiminen, teatteri, elokuvat, television katsominen, masturbointi, seksin harrastaminen muuten kuin lisääntymistarkoituksessa ja muussa kuin lähetyssaarnaaja-asennossa, sekä tietenkin se kaikkein kauhein synti maailmassa ikinä, eli seksin harrastaminen samaa sukupuolta olevan kanssa.

Sen sijaan ristiretket, inkvisitio, noitavainot, kolonialismi, orjakauppa, alkuasukas- ja intiaaniheimojen kansanmurhat ja kulttuurien tuhoaminen eivät koskaan ole olleet syntejä.

Meillä ateisteilla on moraali. Meidän ei tarvitse lukea Raamatusta onko tappaminen tai raiskaaminen väärin, tietääksemme, että on.

>>>>>Miten te ateistit käsittelette asiat, missä huomaatte selkeästi että nyt ei menny palikat kohdalleen ja tulee katumusta. . Tuli tehtyä vääryyttä. ei ole mikään ylpeyden aihe. Onko anteksiannolla ja pyynnöllä sellaista merkitystä joka avaa hienoja väyliä elämässä.<<<<<<

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Luin juuri Michael L. Brownin kirjasta "Hyper-Grace" (suomal. käännös, KKJMK OY: Mitä on armo?) s. 124:

Monissa tapauksissa ihmisen kääntymyksen syvyys on suorassa suhteessa siihen, miten suurta synnintuntoa hän on kokenut ennen uskoontuloaan. Vuonna 1975 kuolleen skotlantilaisen evankelistan James A. Stewartin sanat pitävät yhä paikkansa:

"Kieltäydyn viihdyttämästä syntisiä heidän matkallaan helvettiin. - - Haluan saarnata joka kerta niin kuin se olisi viimeinen mahdollisuuteni, En halua sielujen kiroavan nimeäni tulisessa järvessä ja sanovan: `Menin kyllä siihen ja siihen herätyskokoukseen, mutta se saarnaaja Stewart vain viihdytti ja vitsaili. Hän teki kristinuskosta farssin!´"

Yksi uskovaisten antama kuvaus synnille on ero Jumalasta. Kun kaikki todisteet ja järkevät syyt puhuvat sen puolesta, että Jahve on ihmisten keksimä jumaluus kuten kaikki muutkin niin silloin synnin käsitteessä ei ole järkeä. Mitä merkitystä sillä on että on erossa sellaisesta mitä ei ole olemassa?

Synti terminä tulisi heittää roskakoriin. Harmi voisi olla parempi termi haitalliselle asialle tai toiminnalle.