voiko ihminen, joka haluaa ja kykenee tekemään työtä, hankkia enemmän varallisuutta kuin ihminen, joka ei niin ole työn ystävä ja tekee työtään vain minimi suorituksen verran?
jos kommunismi toteutuisi
herra yksilön vapaus
16651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nimimerkilläni olevat tekstit olivat kopy-paste otoksia vanhoista t.i.ruskeepaan kirjoitelmista. Anteeksi jos tunnette tulleenne huijatuksi, mutta saittehan läpileikkauksena tietää minkälaista politiikkaa t.i.ruskeepaa ajaa.
Minä en ole kommunisti, kaukana siitä. Nyt minun täytyy jättää teidät, on melkoisen myöhä ja huomenna on tärkeä yhtiökokous firmassani.
Terveisin,
Porvari
minä jo ajattelinkin, ettei kukaan muu kuin suuresti kunnioitettu sheriffimme, pysty olemaan antamatta vastausta yhteen yksinkertaiseen kysymykseen.
onnitteluni hyvästä jiposta. arvostettu sheriffimme on varmasti myöskin otettu saadessaan ajatuksiaan muidenkin puolesta esilletuoduksi.
Olisi pitänyt lukea tämä ensin, olisi jäänyt kirjoitus urakka väliin...
sorminäppäryys kasvoi ja t.i sai kapitalistilta ilmaista mainosaikaa. kertaushan on opintojen äiti.
Riippuu mitä tarkoitetaan "varallisuudella". Rahaahan kommunismissa ei ole, eikä jakoa työn mukaan niin kuin sosialismissa.
Vastaus kysymykseen (varallisuus käsitettynä tuotteina ja palveluina): Voi, jos tarvitsee.
Näin siis jos kommunismi toteutuisi. Näinhän kysymys kuului. Ihan vaan etukäteen mahdollisille näsäviisastelijoille tiedoksi.
Annoin kysymykseen vastauksen, ja saa minun puolestani jäädä siihen.
mutta ehkä joku toinen kommunisti vastaisi.
minä tarkoitan varallisuudella yksilön oikeutta hankkia sellaista varallisuutta kuin kyvyillään kykenee. eli, jos haluan ja kykenen tehdä työtä enemmän kuin ns. keskivertokommunisti, hyödynkö minä siitä työstä? materialistisesti? saanko itselleni hyödykkeitä enemmän kuin tämä ns. keskivertokommunisti? saan, mutta tarpeideni mukaan? saako yksilö itse arvioida omat tarpeensa vai arvioikooko kommunistinen yhteisö ne yksilön puolesta?
ei ole yksilöä vaan kommuuni. Joten jos yksi henkilö tekee kaikkien kommuunissa olevien puolesta työt erittäin hyvin, niin ei sitä yksilöä palkita mitallilla, vaan se koko kommuuni. Jos eri kommuunien välillä on eroavuuksia niin nekin pyritään tasaamaan jakamalla paremmintuottavilta huonommin tuottaville kommuuneille. Tällainen järjestelmä ruokkii laiskuutta ja taantumusta, koska yksilön ahkeruutta ja innovatiivisuutta ei palkita.
Yksilön oikeudet ovat ainoastaan elossapysyminen yhteisöä varten ja kaikesta muusta määrää valtaapitävät.
Tällaista järjestelmää voidaan verrata orjuuteen.
Sinusta tulee kommunisti silloin kun huomaat ettei sulla ole kykyjä eikä taitoja tulla yksityisyrittäjäksi.
Ei kommunismissa pysty keräämään krääsää ympärilleen tekemällä enemmän töitä. Kommunismissa on nimittäin voimassa periaate :
"jokaiselle tarpeidensa mukaan ja jokaiselta kykyjensä mukaan".
Ja tämähän tarkoittaa :
1. Kommunismissa saat sen mitä tarvitset
2. Työaikalakia ei ole vaan kaikki tekee töitä niin paljon kun pystyvät.
Kohtaa yksi en ole koskaan ymmärtänyt ja kukaan kommunisti ei sitä ole edes yrittänyt selittää, poislukien palstamme sheriffi höpistessään foorumeistaan, kuka tai ketkä päättävät mitä yksilö tarvitsee??
Toinen kohta olikin jo esille keskustellesamme SKP:n lakiesityksestä 30 tunnin työviikoksi ( haloo, toveri "-Lenin-", onkohan jotakin unohtunut...). Silloin selvisi, että tämä rajoitus työaikaan on voimassa vain kapitalismissa. Maamme siirryttyä kommunismiin on voimassa sääntö "jokaiselta kykyjensä mukaan". Tämä voi olla rivikommunistinkin hyvä tietää seuraavia vaaleja ajatellen.
Voisitko sinä, toveri "J.." kertoa miten yksilön tarpeiden määritys tapahtuu kommunismissa, kuka, ketkä tai mikä päättää tarvitseeko Tumppi moottoripyöränsä vai ei?
/Kalle, joka ihmettelee, että kuka tai ketkä kommunismissa päättävät mitä yksilö tarvitsee
"minä tarkoitan varallisuudella yksilön oikeutta hankkia sellaista varallisuutta kuin kyvyillään kykenee."
Mutta eihän tämä ole mikään määritelmä 'varallisuudelle'.
"saako yksilö itse arvioida omat tarpeensa vai arvioikooko kommunistinen yhteisö ne yksilön puolesta?"
Eiköhän se ole pakko jotenkin kollektiivisesti arvioida niiden tuotteiden osalta, joita ei riitä jakoon yllinkyllin.
"Kohtaa yksi en ole koskaan ymmärtänyt ja kukaan kommunisti ei sitä ole edes yrittänyt selittää, poislukien palstamme sheriffi höpistessään foorumeistaan, kuka tai ketkä päättävät mitä yksilö tarvitsee?"
Yhteiskunta, tai se yhteisön osa missä jako tapahtuu. Näitä tahojahan voi olla sitten useampia, ei niitä missään joka maalle ja kaupungille ole etukäteen kaavoiteltu. Ei se olisi mahdollista.
"Toinen kohta olikin jo esille keskustellesamme SKP:n lakiesityksestä 30 tunnin työviikoksi ( haloo, toveri "-Lenin-", onkohan jotakin unohtunut...). Silloin selvisi, että tämä rajoitus työaikaan on voimassa vain kapitalismissa. Maamme siirryttyä kommunismiin on voimassa sääntö "jokaiselta kykyjensä mukaan". Tämä voi olla rivikommunistinkin hyvä tietää seuraavia vaaleja ajatellen."
Hmm... Miltä kannalta ajattelit? Sosialismin aikana työaikaa voidaan lyhentää entisestään, kun pistetään työt jakoon ja poistetaan päällekkäisyydet taloudesta. Ja toisin kuin kapitalismissa, automaatio luo vapaa-aikaa työttömyyden sijaan.
Ja mitä kommunismiin tulee, niin ei siihen kerralla ole tarkoitus siirtyä. Se on pitkän aikavälin historiallinen tavoite, jota kohti siirrytään vain sitä mukaa kun edellytyksiä siirtymiselle syntyy. Kyse ei ole siitä, toimiiko kommunismi vai ei. Jos tosiaan on niin että aineellisia ja kulttuurillisia edellytyksiä kommunismiin siirtymiselle ei voida luoda, niin silloin ei yksinkertaisesti voida siirtyä kommunismiin. Sitten jäädään sinne jonnekin sosialismin korkeammille asteille.
Eli joko kommunismi on mahdoton, jolloin sillä on turha pelotella, tai se on mahdollinen, jolloin sillä ei ole syytä pelotella.
mutta löytyykö kommunistia, joka osaisi vastata (tai uskaltaisi?) itse kysymykseen.
" eli, jos haluan ja kykenen tehdä työtä enemmän
kuin ns. keskivertokommunisti, hyödynkö minä siitä työstä? materialistisesti? saanko itselleni hyödykkeitä enemmän kuin tämä ns. keskivertokommunisti? saan, mutta tarpeideni mukaan? saako yksilö itse arvioida omat tarpeensa vai arvioikooko kommunistinen yhteisö ne yksilön puolesta?"
Tuohon on jo vastattu.
Sosialismi: jokaiselta kykyjensä, jokaiselle työn mukaan.
Kommunismi: jokaiselta kykyjensä, jokaiselle tarpeen mukaan.
Nämä ovat siis perusperiaatteita joita käytännössä jouduttaisiin toteuttamaan aluksi rinnakkain (onhan jo nyt jotain "tarpeen mukaan" -jaon ituja), siten että jälkimmäinen syntyvien edellytysten rajoissa syrjäyttää ensinmainittua jakotapaa.
Jos vielä on jotain työn mukaan jakoa, niin ei vielä olla "täydellisessä" kommunismissa.
Sosialismi: jokaiselta kykyjensä, jokaiselle työn mukaan.
Kommunismi: jokaiselta kykyjensä, jokaiselle tarpeen mukaan.
tuon kommunismikohdan minä ymmärrän. sehän kuulostaa ihan pelastusarmeijalta. ihan kaunis tekstinpätkä. vaikka tuotakin voisi kyllä tulkita useammalla tavalla.
mutta tuo sosialismikohta; "jokaiselta kykyjensä, jokaiselle työn mukaan? miten tätä pitäisi tulkita? jos tekee ns. paskakaivon tyhjennystä, palkitaanko siitä työn mukaan? jos joku on vaikka huippukirurgi, palkitaanko hänen työnsä jotenkin paremmin?
Minä kun oletin että se kommunismikohta kuulostaisi pelottavammalta...
"mutta tuo sosialismikohta; "jokaiselta kykyjensä, jokaiselle työn mukaan? miten tätä pitäisi tulkita? jos tekee ns. paskakaivon tyhjennystä, palkitaanko siitä työn mukaan? jos joku on vaikka huippukirurgi, palkitaanko hänen työnsä jotenkin paremmin?"
Se on käsittääkseni ihan harkinnanvarainen asia. Sosialismissa taloutta ohjaa arvolain sijaan suunnitelma, joten jos halutaan voidaan toteuttaa vaikka kuinka monipuolinen järjestelmä palkoissa ja työajoissa. Kirurgin kouluttamiseen kuluu paljon aikaa ja resursseja, joten on kai luonnollista että siitä maksetaan enemmän palkkaa. Mutta sitä palkkojen muodostusta vaan ei jätetä markkinoiden armoille. Toisaalta, kyllä esim. kaivostyöläisillekin voidaan maksaa korkeampaa palkkaa ja asettaa lyhyemmät työajat / pidemmät lomat. Tietyt ruumiilliset työt ovat sen verran raskaita, vaarallisia ja ammattitaitoa vaativia ettei siinä tarvitse pelätä että jotain vääristymää työvoiman tarjontaan syntyisi. Ja miksei sitä ojankaivajakin periaatteessa voisi tienata saman verran kuin kirurgi sosialismissa, siinä vain tarvitsisi paiskia töitä siinä määrin että harva voimamies pystyisi. Ei näitä ole mihkään kiveen kirjoitettu.
eli ihminen voi omalla työllään itse määrätä varallisuutensa tason? voi siis työllään hankkia itselleen erikoisoikeuksia?
se on vain harkinnanvaraista suunnitelmataloutta ilman kapitalistisia markkinoita? valtio määrää ansiotason kuhunkin ammattiin kuten neuvostoliitossa?
"eli ihminen voi omalla työllään itse määrätä varallisuutensa tason? voi siis työllään hankkia itselleen erikoisoikeuksia?"
Sen kummemmin saivartelematta; kyllä.
"se on vain harkinnanvaraista suunnitelmataloutta ilman kapitalistisia markkinoita? valtio määrää ansiotason kuhunkin ammattiin kuten neuvostoliitossa?"
Ei välttämättä kuten Neuvostoliitossa. Jotain voidaan päättää valtiotasolla, jotain talouden eri sektoreilla tai työpaikkatasolla. Sikäli kuin jotain yksinäisyritteliäisyyttä tai osuuskuntatuotantoa on jäljellä, niin niissä voi ehkä olla hiemat omat pelisääntönsä. Itse olen jonkinlaisen laajan neuvostojärjestelmän kannalla, jossa näistä päätetään demokraattisesti, monella tasolla, mutta kuitenkin riittävän keskitetysti.
(Nyt täytyy lähtee ulos ja jättää pulinat sikseen)