Sattuneista syistä minulla on ollut viime aikoina mahdollisuus seurata TV- ohjelmia vähän enemmän. Äh ja puh!
Sieltä tulee tuutin täydeltä iskelmävetoista viihdettä. Siis Iskelmä! Se on nykyään musiikillisesti yhtä Jumpa jumpa, Jumpa jumpa, Jumpa jumpa... Päälle jotain tingelitangelia eri soittimilla. Laulu kimittävää tai narisevaa nasaalia, kuitenkin yleensä huutoa. Ennen tunnetiloja esitettiin ääntä vaimentamalla. Nyt niitä esitetään huutamalla Melodiaa ja taitavaa äänenkäyttöä jää kaipaamaan. Laulu on lähinnä suun etuosassa nasaalia tai kurkussa tapahtuvaa ääntelyä, köyhänlaisen monotonisen sävelmän johdattamana. kertosäkeen toistoa. Lastenlaulut ovat sellaisia. Monotonisia, yksinkertaisia ja helposti opittavia.
Irwinin ja Vexi Salmen ”Ryysyranta” ja heidän sen ajan tuotantonsa ansaitsisi nerokkuudessaan muistomerkin. Vieiä 60-70-luvuilla Suomessa taisi elämä olla sen sanoitusten mukaista. Ryysyranta –kappale tulisi sisällyttää koululaisten yhteiskuntaopin opetusohjelmaan.. Tiedoksi näille hyvinvointivaltiossa herkkukouluruokailun ja erilaisten ”harkkojen” parissa eläville lapsille, että ei aina ole ollut näin, - Vai opetetaanko kouluissa nykyään enää historiaa ja yhteiskuntaoppia, vaiko vain koodausta ja draamaa?
Onneksi radiossa on myös kanavia, joilta tulee klassista, jazzia ja hyvää vanhaa ulkomaista. Muuten ei tätä arkea kestäisi.
Sen TV:ssä esitetyn iskelmämössön seassa esitetään tositeeveetä. Tavallisia ihmisiä. Tuntuu kuin he kaikki asuisivat samassa asunnossa: Valkoiset seinät, kipsilevyä, Helmenharmaa möhkösohva tyynyineen. Kaikki valkoista ja vaaleanharmaata, kuin jossain laitoksessa. Ja näillä keskiluokkaisilla taviksilla on aina jokin sydäntä särkevä huoli; Sairas lapsi, läheisen kuolema, oma sairaus ja sellaista. Aidosti ikävää, oikeasti surullista ja vaikeaa, traagista elämäntilannetta. Kuitenkin ne ovat asioita, joita maailman sivu ihmisille on aina tapahtunut. Ne ovat olleet osa elämää. Niistä on ollut pakko selviytyä. Usein nykyistä vaikeammissa tilanteissa ja yksin ilman tukea. Monillakaan eivät perusasiat ole niin hyvin kuin näillä TV:ssä esiintyvillä. Toiset selviytyivät, toiset eivät. Ennen se oli luonteesta ja kyvyistä kiinni. Silloin ajateltiin elämässä selviytymisen olevan elämän ja luonnon laki. Nyt on keskiluokkaisille pelkkää vertaistukea tarjolla iskelmän sävyttämänä.. En sitä tuomitse, mutta jotenkin jää pinnallisuuden tuntu. Ohjelmassa esiintyvät traagisiin oloihin joutuneet tavikset ovat vähän liian valikoitu mediaan sopiviksi.
Vaihtoehtoisesti on ärjyvää ja hysteeristä häähumua tai aikuisten jännittävää , melkein vaarallistakin hassuseikkailua ja kilpailua jossain eksoottisessa paikassa. Matkailumarkkinoinnin hengessä. Sitten kun voitetaan, hypitään ja hihkutaan yli-innostuneina kuin pikkulapset. Huh!. Sanoma lienee, että kaikki vaan sinne eksoottiseen paikkaan matkustamaan./
On jokin ”televisioakatemia”, joka jakaa viihdeohjelmille palkintoja. ja urheilijoille järjestetään gaaloja ameriikan malliin. Voi että….
Miten tasapäistävää ohjelmamössöä ihmisille tarjotaankaan. Ylen nettiuutispätkätkin alkavat olla kuin jostain Iltasanomien lööpeistä. Eivätkö ihmiset enää muuten saa tietoja tärkeistä asioista. Tai kiinnitä niihin huomiota tässä viihdesekamelskan maailmassa. Itselläni ei tällä hetkellä, onneksi, ole ainuttakaan älylaitetta. Olen tietoisesti valinnut niin silloin kun some paukahti voimalla eetteriin. Jäänköhän jotain tärkeää tietoa paitsi? Ainakin uutisissa sanotaan tämän tästä, että verkkosivuiltamme voit käydä katsomassa tarkemmin sitä ja tätä. Ei voi. Ainakaan heti. Voin vain luottaa, että uutisiin on koottu tärkeimmät minua kansalaisena koskevat tiedot, siten, että pystyn pärjäämään tässä elämässä, tässä maassa.
Sieltä tulee tuutin täydeltä iskelmävetoista viihdettä. Siis Iskelmä! Se on nykyään musiikillisesti yhtä Jumpa jumpa, Jumpa jumpa, Jumpa jumpa... Päälle jotain tingelitangelia eri soittimilla. Laulu kimittävää tai narisevaa nasaalia, kuitenkin yleensä huutoa. Ennen tunnetiloja esitettiin ääntä vaimentamalla. Nyt niitä esitetään huutamalla Melodiaa ja taitavaa äänenkäyttöä jää kaipaamaan. Laulu on lähinnä suun etuosassa nasaalia tai kurkussa tapahtuvaa ääntelyä, köyhänlaisen monotonisen sävelmän johdattamana. kertosäkeen toistoa. Lastenlaulut ovat sellaisia. Monotonisia, yksinkertaisia ja helposti opittavia.
Irwinin ja Vexi Salmen ”Ryysyranta” ja heidän sen ajan tuotantonsa ansaitsisi nerokkuudessaan muistomerkin. Vieiä 60-70-luvuilla Suomessa taisi elämä olla sen sanoitusten mukaista. Ryysyranta –kappale tulisi sisällyttää koululaisten yhteiskuntaopin opetusohjelmaan.. Tiedoksi näille hyvinvointivaltiossa herkkukouluruokailun ja erilaisten ”harkkojen” parissa eläville lapsille, että ei aina ole ollut näin, - Vai opetetaanko kouluissa nykyään enää historiaa ja yhteiskuntaoppia, vaiko vain koodausta ja draamaa?
Onneksi radiossa on myös kanavia, joilta tulee klassista, jazzia ja hyvää vanhaa ulkomaista. Muuten ei tätä arkea kestäisi.
Sen TV:ssä esitetyn iskelmämössön seassa esitetään tositeeveetä. Tavallisia ihmisiä. Tuntuu kuin he kaikki asuisivat samassa asunnossa: Valkoiset seinät, kipsilevyä, Helmenharmaa möhkösohva tyynyineen. Kaikki valkoista ja vaaleanharmaata, kuin jossain laitoksessa. Ja näillä keskiluokkaisilla taviksilla on aina jokin sydäntä särkevä huoli; Sairas lapsi, läheisen kuolema, oma sairaus ja sellaista. Aidosti ikävää, oikeasti surullista ja vaikeaa, traagista elämäntilannetta. Kuitenkin ne ovat asioita, joita maailman sivu ihmisille on aina tapahtunut. Ne ovat olleet osa elämää. Niistä on ollut pakko selviytyä. Usein nykyistä vaikeammissa tilanteissa ja yksin ilman tukea. Monillakaan eivät perusasiat ole niin hyvin kuin näillä TV:ssä esiintyvillä. Toiset selviytyivät, toiset eivät. Ennen se oli luonteesta ja kyvyistä kiinni. Silloin ajateltiin elämässä selviytymisen olevan elämän ja luonnon laki. Nyt on keskiluokkaisille pelkkää vertaistukea tarjolla iskelmän sävyttämänä.. En sitä tuomitse, mutta jotenkin jää pinnallisuuden tuntu. Ohjelmassa esiintyvät traagisiin oloihin joutuneet tavikset ovat vähän liian valikoitu mediaan sopiviksi.
Vaihtoehtoisesti on ärjyvää ja hysteeristä häähumua tai aikuisten jännittävää , melkein vaarallistakin hassuseikkailua ja kilpailua jossain eksoottisessa paikassa. Matkailumarkkinoinnin hengessä. Sitten kun voitetaan, hypitään ja hihkutaan yli-innostuneina kuin pikkulapset. Huh!. Sanoma lienee, että kaikki vaan sinne eksoottiseen paikkaan matkustamaan./
On jokin ”televisioakatemia”, joka jakaa viihdeohjelmille palkintoja. ja urheilijoille järjestetään gaaloja ameriikan malliin. Voi että….
Miten tasapäistävää ohjelmamössöä ihmisille tarjotaankaan. Ylen nettiuutispätkätkin alkavat olla kuin jostain Iltasanomien lööpeistä. Eivätkö ihmiset enää muuten saa tietoja tärkeistä asioista. Tai kiinnitä niihin huomiota tässä viihdesekamelskan maailmassa. Itselläni ei tällä hetkellä, onneksi, ole ainuttakaan älylaitetta. Olen tietoisesti valinnut niin silloin kun some paukahti voimalla eetteriin. Jäänköhän jotain tärkeää tietoa paitsi? Ainakin uutisissa sanotaan tämän tästä, että verkkosivuiltamme voit käydä katsomassa tarkemmin sitä ja tätä. Ei voi. Ainakaan heti. Voin vain luottaa, että uutisiin on koottu tärkeimmät minua kansalaisena koskevat tiedot, siten, että pystyn pärjäämään tässä elämässä, tässä maassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.