Ocd +trauma =vaikea selvitä.

Itelläni on myös trauma ja ocd. Ne tavallaa liittyvät osittain yhteenkin. Ocd:ta pidän kuitenkin suuressa määrin synnynnäisenä juttuna. Eipä lapsena arvannut kuinka veemäiseks elämä voi mennä trauman (ja ocd:n) takia. Hengissä ainaki toistaseks, positiivista sekin. Toimintakyky on kohtalainen ja on parantunu jonkun verran viimeisen vuoden aikana. Veemäistä sekin ettei muilla perheenjäsenillä oel neuroottisuutta eikä oikein traumojakaan. Et sikäli yksin tarvotaan. Tsemppiä sinulle aloittaja, en osaa paremmin neuvoa!

Minä koin trauman nyt aikuisiällä ja olen sen takia masentunut. Mielestäni ahdistukseni on osittain pakkoajatuksia eli kierrätän samaa traumaa ja siihen liittyvää epävarmuutta alituiseen ajatuksissa. Sanoin jo sairaalassa itselläni olevan pakkoajatuksia, mutta eivät ottaneet sitä ehkä todesta.
Näen joka yö traumaan liittyvää painajaisunta ja olen myös miettinyt tarvivani terapiaa.

Hei!
Hankala lähteä antamaan tarkkoja vinkkejä kun en tiedä mitä käynyt, mutta luulen että saattaisit hyötyä keinoista joita olen oman ocdni kanssa oppinut käyttämään.

"Minua vieläkin hiertää eräs lapsuudentapahtuma joka ei ole itse trauma ja tämä tapahtuma on vaaraton sinänsä mutta se "tilanne" muistuttaa vähän kokemaani traumaa jonka takia olen jäänyt siihen kiinni."

Epävarmuus- eli ocd vaatii aina 100%, varmaan ymmärrät mitä tarkoitan. Hyvä vinkki on se , ettei ikinä voi tietää kaikkea varmaksi, ikinä ei voi muistaa kaikkea, tai ajatella kaikkia skenaarioita. Anna itsellesi lupa päästä irti, edes sen kannalta että olet jo TARPEEKSI käynyt sitä läpi. Tarpeeksi sanalla tarkoitan sitä, että olet jo tehnyt "ocd" n vaatiman työn sillä että olet antanut sille enemmän aikaa kun se ansaitsisi. On hyvä ajatella että me ocdt teemme aina "liiallisen" työn asioiden setvimisessa versus "normaalit" ihmiset.

Toinen vinkki on itselläni hyväksyminen. Perseestä, mutta välillä auttaa. Vituttavaa ja ärsyttävää välillä "myöntää" asiaa joka tuntuu olevan oikeasti valhetta, mutta joissakin ocd asioissa se auttaa. Esim. mitä vittu sitten vaikka asia olisikin näin. Kun asian hyväksyy sen stigma vähenee, tietenkin kaikkeen tämä ei toimi mutta mikäli asia on sellainen voi tätä käyttää jotta ei turhaan kuormita aivoja.

Asian läpi käyminen. Kokeile eri keinoja, esim kirjoitus, piirtäminen, runo. ym keino jolla saisit asian pois systeemistasi. Tuo trauma esille uudella keinolla.

Tee mielikuvaharjoitus esim youtube ja päästä irti. Terapiaa suosittelsiin kaikille jotka ocd vaivasta kärsivät.

Voi olla että asian ympärillä on jotain mitä pieni lapsi sisällä tarvitsee tulevan huomatuksi. Siellä voi olla myös tunnelukko joka vain haluaa tulla huomatuksi. Älä pelkää sitä tunnetta vaan kuule se ja kuuntele mitä sillä on kerrottavana. Hyvä kirja tunne tunnelukkosi, kannattaa tutustua.

Voi olla että olet ocdn kehittänyt suojelemaan itseäsi trauman aiheuttamien tunteiden vuoksi. Tämä tilanne minkä kerooit ettei ole itse trauma vaan muistuttaa siitä, on taas ocdn keino suojella sinua todennäköisesti alkuperäiseltä traumalta. Omat selviytymis keinot traumoille on juurikin ollut tämänkaltaisiin "triggeröiviin" tapahtumiin tarttuminen ja vatvominen niiden ympärillä.

Itsellänikin tämä epävarmuus ollut aina paha ocdn triggeri. Ehkä se, että älysin että ikinä et tule saamaan 100pros ocdlle hyvää vastausta auttoi lieventämään tarvetta käydä asiaa läpi uudelleen ja uudelleen.

Tärkeää näihin on pysähtyä, mutta tärkeää on myös huomata milloin ocd puhuu. Tuolloin tärkeintä on rauhoittaa tilanne aivoissa, sillä tuona hetkenä aivosi käyvät hätätilassa ja tarvitsevat huilin. Siksi itse pyrin siihen, että esim kirjoitan asian ylös ja palaan asiaan kolmen päivän kuluttua tarkastelemaan sitä ns. kauempaa, aikuisen lailla ja rauhassa. En tartu ocd hetkeen vaan jätän sen siihen kun tiedän pahimman ocd hälinän rauhoittuneen