Olenko vaarassa syrjäytyä?

yksinäinenmiesvuokralla

14.01.2019 09:23

Asun yksin vuokralla kerrostalossa. Kuuntelen aina ennen asunnosta poistuessani, että kuuluuko rapusta ääniä ja menen sitten vasta ulos, kun on hiljaista. Tämä siksi, että minua ahdistaa jos joudun puhuun jollekkin tai menemään hissiin jonku kanssa samaan aikaan. Meen aina rappusia, jos joku on menossa hissiin. Kaupassa käynti ahdistaa myöskin, mutta siellä on pakko käydä. Käyn autolla ja kun tulen takaisin parkkipaikalle, niin poistun autosta vasta sitten, kun ei ole muita lähellä, että saan mennä rauhassa. Katson aina maahan kävellessäni ja yritän välttää kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Nyt kysynki, olenko jo syrjäytynyt yhteiskunnasta?

Äänestä

Vastaukset

Valitettavasti esille tuomasi kohdat eivät osoita syrjäytymisen merkkejä, ainoastaan olet syrjäänvetäytyvä ja itsekkäästi ahdistunut mutta hyvin työmarkkinoiden käytettävissä sekä olet vapaa turhalta MT lääkitykseltä. Voisin luetella monia esimerkkejä kuinka syrjäytyä, mutta en tahdo sitä edesauttaa kenenkään kohdalta. Tuntuu kuin odottaisit syrjäytymistä, sitä ei kannata tietoisesti hakea sen määrää yhteiskunta suhteessa sinuun. Hallitus, Kela ja työvoima ILO -palvelut koettavat auttaa sinua syrjäytymisesi ehkäisyssä. PS. vain he jotka haluavat itsensä tappaa ovat jo kuolleet.
Itse tein töitä kuin hullu, ja hulluksi tulinkin psykoosin muodossa. Mielenterveyshörhelöt vahtaavat vieläkin kotona ja ulkona, kun eivät minusta kolmen vuoden seurannan aikana tarpeeksi saaneet, ettei vaan uusiudu ja pyytävät läheiset ja muutaman naapurinkin mukaan vahtaamiseen. Siinä tilanteessa on ihan pätevä syykin välttää ihmisiä. Ei tuollaisista ihmisistä hirveästi iloa irtoa. Sanoisin, etten ole syrjäytynyt, vaan syrjäytetty. Mutta tämä tarinahan on ihan yleisessä tiedossa:
https://yle.fi/uutiset/3-5461299
Mielenterveyspotilaiden holokausti on täyttä häkää menossa.

Mutta älä ainakaan psykiatrille mene syrjäytymistäsi valittamaan.
Syrjäytyminen ja eristäytyminen eivät ole samoja asioita, kuten aiempikin kommentoija on todennut. Sosiaalisesta eristäytymisestä seuraa luonnollisesti myös yhteiskunnasta syrjäytyminen, mikäli eristäytyminen kattaa myös työelämään osallistumisen.

Syrjäytymisellä tarkoitaan, että ihminen syrjäytyy tavanomaisesta yhteiskunnallisesta osallistumisesta, jolla tarkoitetaan opiskelua ja sen jälkeistä työntekoa yhteiskunnan osana. Usein yhteiskunnan osana olemiseen kuuluu parisuhde ja lapsienteko, sillä ilman sellaista ei yhteiskuntakaan olisi muutamaa vuosikymmentä pidempää ajanjaksoa. Toisaalta ihminen saattaa niin vaimoineen kuin lapsineenkin olla yhteiskunnasta syrjäytynyt.

Tässä mielessä syrjäytynyt on siis jäänyt sivuun työelämästä, vaikka hän olisi työkykyinen ja -taitoinen. Lisäksi syrjäytymisellä tarkoitetaan, että pitkään työelästä syrjässä ollut ei ole enää houkuttelevaa työvoimaa. Pitkään jatkunut toimettomuus nimittäin tekee ihmisestä vaikeasti työelämään sopeutuvan.

Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvään ahdistukseen voi hakea apua terveyskeskuksesta, jolloin hoidoksi määrättäneen mielialalääkkeitä. Kaikki ahdistus ei niilläkään lopu, mutta olo helpottanee sen verran, että voi alkaa siedättämään itseään sosiaalisiin tilanteisiin.
- Pillereihin ei kannata turvautua koska ne eivät koskaan palauta yhteiskuntaan osallisuutta. Ne ovat vain huumetta, joilla lääkärit haluavat rikastua.
  
  Aloittajan kuvaama käytös lienee hyvin yleistä ja´voit olettaa kaikkien rapussa kulkevien käyttäytyvän samalla tavalla. Vai oletko joskus kuullut että siellä kulkisi monta ihmistä samaan aikaan?
  
  Jos haluaa kuntoutua aloittajan kuvaamasta käytösmallista niin kannattaa vain aloittaa askel kerrallaan lisätä kanssa käymistä. Toimintarutiinin voi peruuttaa samalla tavalla kuin se on syntynyt.
  Lisää kaupassa käyntiä , sanot kassaneidille "kiitos", astut joku päivä rohkeasti rappukäytävään vaikka sieltä kuuluisikin ääniä.
  
  Suurin oivallus lienee todeta että kaikki ihmiset yleensä ajattelevat ja toimivat samalla tavalla. Joten älä pidä itseäsi outona tapauksena vaan oivalla että 80% suomalaisista toimii aivan kuten sinäkin vaikka joissain tilanteissa ovatkin kovasti äänessä. Usein se ääneen kailotus on vain epävarmuuden peittämistä.
Siedätyshoitoa ! Ryhdy siedättämään itseäsi hakeutumalla tilanteisiin jossa joudut vaikka sivuuttamaan toisen ihmisen ja jatka siitä aina ryhmissä liikkumiseen ja jopa yhteisiin matkoihin j, jne
- hyvä waltsu sä ole aika pro , varmaan kauan alalla ollut kun osajat noi hyvin :)
  
  mitäs jos menis vaan puistoon jätskille ja nauttii ilmasta vaik satais kaatamalla.
  
  oliko huano ?
Ap, olet täysin tavallinen ja tyypillinen suomalainen!
Käytöksesi ei eroa "normaalin" suomalaisen kytöksestä mitenkään. Ei siis huolta sen suhteen.
Syrjäytyminen on sanana väärä. Oikea on syrjäytetty.
- Martti Syrjäytetty lauloi loisista iloisista ihmisistä mistä metsän keskellä oli vain osa hereillä..
- Hutilyöjät kirjoitti:
  Martti Syrjäytetty lauloi loisista iloisista ihmisistä mistä metsän keskellä oli vain osa hereillä..
  Kummeli lauloi myös rumista ihmisistä tai muuten tahallaan syrjäytetyistä että menkää kotiinne
jos ihminen haluaa olla yksin eikä välitä tavata ihmisiä niin mitä se kenellekkään kuuluu. eri juttu on jos henkilö on asiasta ahdistunut ja haluaa muutosta tilanteeseen, silloin pitää hakeutua auttajien pakeille. apua saa jos pystyy hakemaan. terveyskeskuksesta ohjataan eteenpäin.
- ihminen viihtyy yksin jos on sinut itsensä kanssa ja yksinäisenä luovuus lähtee kumpuaamaan paremmin kuin jossain yhteisharrastepiireissä jossa on hälinää ja toisten arviointeja liikaa....mutta tietysti liika yksinäisyys jos ei koskaan voi kenellekkään mitään sanoa voi alkaa tuntua seinät ahdistavat olotilalta joten se kauppareissukin voi olla piristävää kun voi sanoa kassalle moi ja laskea vaikka kolikot tarkkaan ja ihmetellä että nyt sataa taas ja huomenna voi paistaa aurinko ja hmmm oliko ne perunat vielä tarjouksessa, voitko tarkistaa. nyt tuli parempi olo ja ei olekaan enää ahdistavaa. ja hakea ahdistusta helpottavaa lääkitystä lääkäriltä jos oireet jatkuu,
Näin on minullakin jo ollut kymmenenvuotta en todellakaan haluaisi olla yksin mutta on vain niin etten enää uskalla liikkua.
Tuohon ei taida auttaa muu, kuin pikkuhiljaa toisten seuraan siedättäminen. Toisaalta helpommin sanottu kuin tehty. Miten suhtaudut itseesi? Häpeätkö itseäsi? Millainen itsetunto sinulla on? Voi olla, että nuo ongelmat liittyvät itsetuntoosi ja siihen, miten koet itsesi.
Onko sinulla työpaikkaa tai mitään sosiaalisia kontakteja? Jos ei, niin olet syrjäytynyt.
Syrjäytyminen: naiset pistettävä keskenään soluasuntoihin, ei yksinäisiä miehiä kuin nyt on. Kaikille miehille oma kämppä. Näin se pitäisi olla.