Suojelusenkelit turvanamme

Hieno avaus, mutta meille katolilaisille enkelien rooli ja tehtävät ovat selvät. Näin ei ehkä ole muiden kanssa.

Minulle suojelusenkelini on monella tavalla läheinen ja rakas. Hän on suojellut minua varmalta kuolemalta jo kaksi kertaa. Kummastakin tapahtumasta selvisin ”kuin ihmeen kaupalla”. Olen varma siitä, että asialla oli suojelusenkelini.

Pakkoluterilaiset ja raamatunpänttääjät tuskin pystyvät sanomaan tästä aiheesta juuta eikä jaata, sillä heillä ei ole todellista hengellistä, liturgista eikä rukouselämää.

Tapasin oman suojelusenkelini vuonna -84 ollessani pihalla kuin lumiukko kaikesta mikä liittyi Kristukseen ja kirkkoon. Muistin tapauksen myöhemmin kun Jumala oli vetänyt puoleensa ihmeellisellä tavallaan. Se oli Jumalan hyvyyttä osoittaa huolenpitoa kaveria kohtaan joka oli lujaa vauhtia menossa täysin väärään suuntaan omassa elämässään. Jumalan suunnitelmat ovat eri kuin ihmisen suunnitelmat.

Mistä voisin lukea tästä enemmän? Kirjasuosituksia?

Olen tutustunut enkeleihin oikeastaan ensimmäisen lapseni myötä. Sain ylipäänsä tietää hänestä - näin uskon - enkelin avulla, joko hänen tai omani. Olin mikkelinpäivän messussa, luterilaisessa silloin. Messun päätteeksi koin jotakin hyvin mystistä loppumusiikin aikana, ja sain voimakkaan impulssin käydä ostamassa raskaustesti kotimatkalla. Mikään ei sinällään viitannut raskauteen, ja turhaan sitä olikin toivottu jo jonkin aikaa. Mutta kas kummaa, testi oli positiivinen! Nyt lapsi on jo kaksivuotias, ja hän ymmärtää hyvin enkelien päälle. Hän puhuu niistä paljon ja tunnistaa mainiosti enkelin hahmon. En ole aina ollut uskossa, ja muistan että olisin pitänyt tällaista aiemmin hyvin outona. Mutta nyt tiedän, että ei siinä ole mitään outoa. Ei lapsia ja enkeleitä syyttä suotta yhdistetä toisiinsa.