Kiinaa ei pidä kumarrella

Imperialismi on määritellyt vuosisatojen ajan valtioiden välisiä suhteita, mutta Yhdysvaltain sotilasmahdista huolimatta se saattaa nyt olla lähellä tiensä päätä.

Näin arvioi amerikkalaisesta imperiumista kriittisen kirjasarjan kirjoittanut Kalifornian yliopiston emeritusprofessori Chalmers Johnson (katso Yhdysvallat varustelee itsensä hengiltä, Viikkolehti 22.2.2008) Mother Jones -lehteen kirjoittamassaan arviossa.

761 ulkomaista sotilastukikohtaa on painava argumentti toiseen suuntaan, mutta Johnson perustaa väitteensä siihen, että Yhdysvaltain sotilaallinen pullistelu nostattaa kasvavaa vastarintaa eri puolilla maailmaa.

Luku 761 on peräisin Pentagonin julkaisemasta uusimmasta vuosiraportista Base Structure Report, tukikohtien rakenneraportti. Se ei suinkaan ole koko totuus Yhdysvaltain sotilaallisesta käsivarresta. Julkisista tiedoista puuttuvat maan tiedusteluasemat sekä sellaiset sotilastukikohdat, joista niiden isäntämaat mieluummin vaikenevat. Sellaisia on ainakin Israelissa, Kosovossa ja Jordaniassa.

Virallisiin lukuihin eivät kuulu myöskään tukikohdat sota-alueilla, käytännössä Irakissa ja Afganistanissa. Washington Postin mukaan Irakissa oli 106 amerikkalaistukikohtaa vuonna 2005. Suurimmat tukikohdat ovat käytännössä amerikkalaisia kaupunkeja, jotka vain sijaitsevat toisen valtion alueella.

Viime joulukuussa yli puoli miljoonaa, 510 927, amerikkalaissotilasta oli sijoitettu 151 maahan. YK:ssa on edustettuina 192 valtiota.