Tällä palstalla on varsin aktiivisesti väitelty homoseksuaalisuudesta ja ajattelinkin tuoda keskusteluun nykytieteen näkökulman.
Tähän mennessä löytämäni kattavin ja tieteellisen kirja inhimillisestä seksuaalisuudesta on; "Human Sexuality" (löytyy seuraavien tutkijoiden kokoomateoksesta: William Masters (lääketieteen tohtori (M.D.), häntä pidetään tiedemaailmassa yhtenä pioneerina seksuaalisuuden tutkijana ja terapeuttina, hän on saanut tunnustusta tutkimuksistaan hänelle myönnettyjen lukuisten palkintojen kautta), Virginia Johnson (so-siaalitieteiden tohtori (D.Sc.), myöskin pioneeri ja lukuisia palkintoja voittanut seksuaalisuuden tutkija ja terapeutti), Robert Kolodny (lääke-tieteen tohtori (M.D.), kuuluu samaan ”kastiin” edellisten tutkijoiden kanssa). Seuraavaksi vedän hieman yhteen heidän aatoksiansa.
Homoseksuaalisuuden alkuperästä on esitetty lukuisia erilaisia teorioita ja seuraavaksi esittelen joitakin varteenotettavampia teorioita:
1. Biologiset teoriat
Geneettiset tekijät (Genetic Factors)
Hormonaaliset tekijät (Hormonal Factors)
2. Psykologiset teoriat
Freudin teoria
Bieberin malli
Käyttäytymisteoriat (Behavioral Theories)
Stormin teoria
Edellä kuvattujen teorioiden lisäksi on toki olemassa monia muitakin teorioita, mutta ne eivät ole olleet kovinkaan vakuuttavia tieteellisessä mielessä, joten niitä lienee turha pohtia sen tarkemmin. En aio kuvata kaikkia edellä mainittuja teorioita yksityiskohtaisesti, mutta Bieberin teoria (1962) voisi olla yksi lähemmän tarkastelun arvoinen. Bieberin teoria kuuluu siis yhtenä teoriana psykologian antamiin selityksiin. Hän näki, että monien homomiesten äidit ovat olleet ylihuolehtivia ja dominoivia kun taas isät ovat olleet heikkoja (weak) ja passiivisia. Tätä perhemallia ei havaittu monillakaan heteroilla. Lisäksi homoseksuaalisuuden katsottiin johtuvan heteroseksuaalisen vuorovaikutuksen pelosta. Myöhemmät tutkimukset tästä ilmeisestä mieshomojen ”syystä” on antanut ristiriitaisia tuloksia. Benen (1965) tutkimustulokset osoittivat, että homomiehillä on ollut heikommat, huonommat suhteet (relatively poorer relationships) suhteessa isiensä kanssa kuin heteromiehillä, ja homot kuvasivat isiänsä ”saamattomiksi, kykenemättömiksi; inef-fective”, mutta ylihuolehtivasta vanhemmuudesta ei löytynyt kuitenkaan näyttöä (vrt. Bieber). Siegelman (1974) raportoi tutkimuksissaan, että ryhmä homomiehiä ja heteroja, jotka olivat sopeutuneet hyvin psykologisessa mielessä, perhesuhteissa ei ollut mitään ilmeisiä eroja. Samoin Bell, Weinberg ja Hammersmith (1981) eivät löytäneet tutkimuksissaan tukea Bieberin teorialle. Wolff (1971), Tripp (1975), Cagnon (1977), Master ja Johnson (1979) havaitsivat laajoissa tutkimuksissaan, että monet homot tulevat täysin hyvin sopeutuneista perhetaustoista (perfectly well-adjusted family backgrounds). Ikävä kyllä monet vanhemmat syyttävät itseänsä siitä, että heidän lapsistaan on tullut homoja ja samaan aikaan ihmettelevät sitä ”Mitä he ovat tehneet väärin?”. Nykyiset tutkimustulokset eivät osoita sitä, että homoseksuaalisuus on pelkästään tai yleensä johtunut ”huonosta vanhemmuudesta” (improper parenting).
Yhteenvetona eri teorioista voidaan sanoa se, että mitään yhtä syytä homoseksuaalisuudelle tai heteroseksuaalisuudelle ei ole löydetty. Voidaan vaan todeta, että tutkimustieto homoseksuaalisuudesta ei ole vielä täysin kattavaa, joten tilanne jää tältä osin vielä avoimeksi.
Edellisen pohjalta voimme siis todeta, että ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään yhtä ”totuutta” homoseksuaalisuuden synnystä, niin kuin ei yleensäkään psykologiassa (lukuun ottamatta ehkä neuropsykologiaa). Eri asia on sitten se, että jotkut homot ”paranevat” uskonnollisen herätyksen kautta. Toki osa homoista voi saada apua myös terapiasta, vaikkakin yleisesti ottaen tulokset ovat olleet varsin vaatimattomia. Yhtenä todennäköisenä syynä terapian tehottomuuteen lienee se, että homot eivät koe tarvitsevansa apua, joten heidän motivaationsa muuttumiseen on heikko. Terapiassa juuri henkilön oma motivaatio on kulmakiviä sen toimivuuden kannalta.
Tähän mennessä löytämäni kattavin ja tieteellisen kirja inhimillisestä seksuaalisuudesta on; "Human Sexuality" (löytyy seuraavien tutkijoiden kokoomateoksesta: William Masters (lääketieteen tohtori (M.D.), häntä pidetään tiedemaailmassa yhtenä pioneerina seksuaalisuuden tutkijana ja terapeuttina, hän on saanut tunnustusta tutkimuksistaan hänelle myönnettyjen lukuisten palkintojen kautta), Virginia Johnson (so-siaalitieteiden tohtori (D.Sc.), myöskin pioneeri ja lukuisia palkintoja voittanut seksuaalisuuden tutkija ja terapeutti), Robert Kolodny (lääke-tieteen tohtori (M.D.), kuuluu samaan ”kastiin” edellisten tutkijoiden kanssa). Seuraavaksi vedän hieman yhteen heidän aatoksiansa.
Homoseksuaalisuuden alkuperästä on esitetty lukuisia erilaisia teorioita ja seuraavaksi esittelen joitakin varteenotettavampia teorioita:
1. Biologiset teoriat
Geneettiset tekijät (Genetic Factors)
Hormonaaliset tekijät (Hormonal Factors)
2. Psykologiset teoriat
Freudin teoria
Bieberin malli
Käyttäytymisteoriat (Behavioral Theories)
Stormin teoria
Edellä kuvattujen teorioiden lisäksi on toki olemassa monia muitakin teorioita, mutta ne eivät ole olleet kovinkaan vakuuttavia tieteellisessä mielessä, joten niitä lienee turha pohtia sen tarkemmin. En aio kuvata kaikkia edellä mainittuja teorioita yksityiskohtaisesti, mutta Bieberin teoria (1962) voisi olla yksi lähemmän tarkastelun arvoinen. Bieberin teoria kuuluu siis yhtenä teoriana psykologian antamiin selityksiin. Hän näki, että monien homomiesten äidit ovat olleet ylihuolehtivia ja dominoivia kun taas isät ovat olleet heikkoja (weak) ja passiivisia. Tätä perhemallia ei havaittu monillakaan heteroilla. Lisäksi homoseksuaalisuuden katsottiin johtuvan heteroseksuaalisen vuorovaikutuksen pelosta. Myöhemmät tutkimukset tästä ilmeisestä mieshomojen ”syystä” on antanut ristiriitaisia tuloksia. Benen (1965) tutkimustulokset osoittivat, että homomiehillä on ollut heikommat, huonommat suhteet (relatively poorer relationships) suhteessa isiensä kanssa kuin heteromiehillä, ja homot kuvasivat isiänsä ”saamattomiksi, kykenemättömiksi; inef-fective”, mutta ylihuolehtivasta vanhemmuudesta ei löytynyt kuitenkaan näyttöä (vrt. Bieber). Siegelman (1974) raportoi tutkimuksissaan, että ryhmä homomiehiä ja heteroja, jotka olivat sopeutuneet hyvin psykologisessa mielessä, perhesuhteissa ei ollut mitään ilmeisiä eroja. Samoin Bell, Weinberg ja Hammersmith (1981) eivät löytäneet tutkimuksissaan tukea Bieberin teorialle. Wolff (1971), Tripp (1975), Cagnon (1977), Master ja Johnson (1979) havaitsivat laajoissa tutkimuksissaan, että monet homot tulevat täysin hyvin sopeutuneista perhetaustoista (perfectly well-adjusted family backgrounds). Ikävä kyllä monet vanhemmat syyttävät itseänsä siitä, että heidän lapsistaan on tullut homoja ja samaan aikaan ihmettelevät sitä ”Mitä he ovat tehneet väärin?”. Nykyiset tutkimustulokset eivät osoita sitä, että homoseksuaalisuus on pelkästään tai yleensä johtunut ”huonosta vanhemmuudesta” (improper parenting).
Yhteenvetona eri teorioista voidaan sanoa se, että mitään yhtä syytä homoseksuaalisuudelle tai heteroseksuaalisuudelle ei ole löydetty. Voidaan vaan todeta, että tutkimustieto homoseksuaalisuudesta ei ole vielä täysin kattavaa, joten tilanne jää tältä osin vielä avoimeksi.
Edellisen pohjalta voimme siis todeta, että ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään yhtä ”totuutta” homoseksuaalisuuden synnystä, niin kuin ei yleensäkään psykologiassa (lukuun ottamatta ehkä neuropsykologiaa). Eri asia on sitten se, että jotkut homot ”paranevat” uskonnollisen herätyksen kautta. Toki osa homoista voi saada apua myös terapiasta, vaikkakin yleisesti ottaen tulokset ovat olleet varsin vaatimattomia. Yhtenä todennäköisenä syynä terapian tehottomuuteen lienee se, että homot eivät koe tarvitsevansa apua, joten heidän motivaationsa muuttumiseen on heikko. Terapiassa juuri henkilön oma motivaatio on kulmakiviä sen toimivuuden kannalta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Bieberin teoria kuuluu siis yhtenä teoriana psykologian antamiin selityksiin. Hän näki, että monien homomiesten äidit ovat olleet ylihuolehtivia ja dominoivia kun taas isät ovat olleet heikkoja (weak) ja passiivisia."
Bieber- sedästä, homojen vastujasta esitit virheellisen väitteen tässä:
"Tätä perhemallia ei havaittu monillakaan heteroilla."
Bieberin tutkimus julkaistiin Comprehensive Textbook of Psychiatry- kirjassa vuonna 1967:
"Yksi tunnetuimmista Bieberin ryhmän väitteistä, josta sittemmin tuli psykoanalyyttinen dogmi, oli se, että homoilla olisi "dominoiva äiti ja etäinen isä", jota he pitävät homoseksuaalisuuden "syynä". (emt., 308). Bieberin metodologiaa koskevassa tutkimuksessa Fritz Fluckiger (1966, 4-5) huomauttaa, että kun Bieberin ryhmän psykoanalyytikot ilmoittivat lomakevastauksessaan 58%:lla homopotilaista olevan "dominoiva äiti" (emt., 321), niin heteropotilaista 55%:lla ilmoitettiin olevan "dominoiva äiti"."
Bieberin muita virheitä olivat:
a) Kaikki tutkittavat olivat mielenterveyden häiriöistä kärsiviä psykiatrin potilaita; Bieberin ennakko-oletus oli, että kaikki homot ovat sairaita eli he halusivat tutkimukseensa homoja, jotka ovat valmiina usean vuoden kestävään psykiatriseen hoitoon. Kehäpäätelmä.
b) Bieberin otoksessa noin kolmasosa luokiteltiin biseksuaaleiksi; tämä selittää osittain sen, että Bieber pystyi havainnoimaan "muutoksia"
c) Tutkimus ei kohdistunut itse tutkittaviin, vaan psykiatrit täyttivät rasti ruutiin lomakkeita näkemättä tutkittavia potilaita
d) "Bieberin tutkimusryhmän jäsenet eivät ainoastaan jättäneet näkemättä tutkimusasetelman aiheuttamia validiteettiongelmia, vaan katsoivat jopa vastaajien psykoanalyyttisen suuntautumisen suojaavan virheiltä"
Tässä muutamia virheitä. Bieberiin ei ole luottamista.
" Wolff (1971), Tripp (1975), Cagnon (1977), Master ja Johnson (1979) havaitsivat laajoissa tutkimuksissaan, että monet homot tulevat täysin hyvin sopeutuneista perhetaustoista (perfectly well-adjusted family backgrounds)"
Jo tämän pitäisi osoittaa, että homoseksuaalisuuden syitä ei voi hakea ainoastaan perhetaustoista tai ollenkaan sieltä.
"Eri asia on sitten se, että jotkut homot ?paranevat? uskonnollisen herätyksen kautta. Toki osa homoista voi saada apua myös terapiasta, vaikkakin yleisesti ottaen tulokset ovat olleet varsin vaatimattomia. Yhtenä todennäköisenä syynä terapian tehottomuuteen lienee se, että homot eivät koe tarvitsevansa apua, joten heidän motivaationsa muuttumiseen on heikko. Terapiassa juuri henkilön oma motivaatio on kulmakiviä sen toimivuuden kannalta."
Yhtään muuttumista ei olla raportoitu. Uusi ja psykiatrian alan viimeisimpiä tutkimuksia kiteyttävä arvovaltainen The Encyclopedia of Psychology,APA ja Oxford University Press, kiteyttää (Suomessa esimerkiksi virallinen Psykiatria kirjasarja, josta viimeisin on vuodelta 1999):
"Muutoksesta huolimatta jotkut psykoterapeutit ja uskonnolliset sielunhoitajat jatkavat yrityksiään muuttaa homoja heteroiksi. Heidän menetelmiensä tehokkuutta ei kuitenkaan ole todistettuja ja monet mielenterveyden ammattilaiset ja ihmisoikeustyöntekijät ovat kyseenalaistaneet heidän menetelmiensä eettisyyden. Vallitseva psykoterapeuttinen käytäntö on pyrkiä saamaan lesbo- ja homoasiakkaat onnistuneesti sopeutumaan seksuaaliseen suuntautumiseensa, kehittämään merkityksellisiä ihmissuhteita, sekä selviytymään sosiaalisesta stigmasta."
Lisäksi:
"Psykologia pitää homoseksuaalisuutta vaihtoehtoisena seksuaalisuuden muotona, joka ei liity patologiaan. Psykologia tunnustaa myös huomattavan monimuotoisuuden, joka vallitsee homomiesten ja lesbojen keskuudessa, ja pyrkii ratkomaan ongelmia, jotka liittyvät heihin historiallisesti kohdistuneeseen stigmaan."
Kehität vain itsellesi halun naisia kohtaan...se on varsin helppoa..
Samoin kuin joistakin heteroista on tullut homoja Tom of Finlandin kuvia katsomalla, niin sinä otat käteen esim. Jallun ja katselet niitä naisten kuvia ja samalla ajattelet seksuaalista kontaktia heidän kanssa...huomaatko miten helppoa?
Teeppä itse testi, etä otat Gay-lehden käteesi ja ammennat kiihoituksesi siitä. Jos pystyt siihen niin katson kommenttisi asialliseksi.
Jos olet jo valmiiksi ihminen, joka ei tunne luonnostaan inhoja ihmisiä (tai pystyy ne sivuuttamaan harjoittelun avulla), niiden seksuaalisuuksia ja ulkonäöllisiä seikkoja kohtaan, niin tiedän, että kykenet siihen.
Itse olisin sitä mieltä, että heterot ovat ihan yhtä vastuullisia homoudesta kuin itse homot.
Mä lukisin gay lehtiä ja pakottaisin itseni tuntemaan intohinoa miehiä kohtaan, koska se olisi normaalia..niin miksipä ei...
on se, että jos olet sanojesi ja vaatimustesi mittainen ihminen, niin kykenet tuohon tekoon, ei siksi, että se on normaalia tai epänormaalia, vaan siksi, että se on mahdollista. Try It :-) Kannattaa aina muistaa intohimon ja inhon polariteetti, ei toista ilman toista. Eheä ihminen kykenee elämään ja tekemään valintoja elämässä ilman tuota polarisointia. Tämä on minun mielipiteeni ja näkemykseni.
täällähän oli homo joka inhoaa homoseksuaalisuuttaan, pysytään asiassa.
nyt en ehkä pysy enää kärryillä, mutta käsitin, että arvoisa keskustelun toinen osapuoli on hetero, jonka periaatteessa pitäisi pystyä siihen, mitä toisilta pyytää, vai sanotko sittenkin inhoavasi homoja?
*ihan vain varmuudenvuoksi haluaa tarkennuksen*
toisen aiheen homokeskustelun tänne. Tarkoiitan, että ei sellaista homoa joka ei muuttumaan pystyisi jos itse niin haluaa.
En oo tajunnutkaan, että se vois olla noin yksinkertaista. Tänään kävelin huppu tiukasti korvlle vedettynä otsamaan R-kiskalta "alan" lehden ja siskojen kuumia kuvuía kattellessa oon pääsy vapautuneesti aattellen jonkun sopivan siskon kaa rakastelua...!
Pudottiin aiheesta, mutta annetaan olla. Uni painaa silmää. Hyvää yötä.
Eihän se loppujen lopuksi ole tuon kummempaa, suuntaan eikä toiseen, mutta jotkut jaksavat väittää, että muutos ei ole mahdollista. Ihmisellä on vapaus, ihmisellä on tahto, ihmisellä on uteliaisuutta. Miten pelottava yhdistelmä...
tarkennuksistasi Bieberin suhteen. Itse luin hänen ajatuksiansa "Human Sexulity"-kirjasta, ja näin turvauduin ns. toisen käden lähteeseen.
"Yhtään muuttumista ei olla raportoitu. Uusi ja psykiatrian alan viimeisimpiä tutkimuksia kiteyttävä arvovaltainen The Encyclopedia of Psychology,APA ja Oxford University Press, kiteyttää (Suomessa esimerkiksi virallinen Psykiatria kirjasarja, josta viimeisin on vuodelta 1999): "
Näin saattaa olla. Olen tosin itse lukenut joitakin juttuja lehdistä, joissa homoseksuaalit itse kertovat muuttuneensa heteroiksi uskoon tulemisen kautta (tosin kyseessä voi olla myös homot, joiden taipumus on ollut bi-seksuaalinen). Näitä on luonnollisesti vaikea sitten tieteellisesti todentaa.
Hyvää jatkoa sinulle!
Mielenkiintoinen kirjoitus ja hyviä kommentteja.
Mitä tulee seksuaalisen suuntautuneisuuden muuttumisen mahdollisuuteen, niin minusta mielenkiintoinen juttu on tri Robert Spitzerin taannoin tekemä tutkimus. Spitzer oli 70-luvulla ahkerasti mukana APA:n pyrkimyksissä poistaa homoseksualismi tautiluokituksesta. Eli hän ei ole mikään anti-gay tohtori. Kuitenkin hän näyttää nyt olevan sitä mieltä, että ainakin joidenkin kohdalla on jonkin asteinen muutos mahdollinen.
http://abcnews.go.com/sections/living/DailyNews/sexualorientation010508.html
Keskustelussa homoseksualismin syntyyn vaikuttavista tekijöistä tuppaa unohtumaan sen pohtiminen mikä on taipumusten ja moraalisen vastuun välinen suhde. Siitä,että homoseksualismi ei ole psykologisesti ajatellen "patologia" ei automaattisesti seuraa, että homoseksuaalinen käyttäytyminen välttämättä on seksuaalieettisesti hyväksyttävää käyttäytymistä. Sellainen ratkeaa muilla kriteereillä.
Eettisiä kysymyksiä - joihin myös sukupuolikäyttäytymisen alue kuuluu - ei ratkaista psykologialla (patologia vai ei) tai sosiologialla (mitä ihmiset tekevät) tai antropologialla (miten eri kulttuureissa ihmiset käyttäytyvät).
Valitettavasti minulle on yhdentekevää se, voiko seksuaalisuus muuttua tai ei. Spitzerin kohdalla syntyi skandaali kun eheytysliike vääristeli hänen jotain tutkimustaan ja kommenttejaan. Spitzer korjasi asian ja muistaakseni totesi, että ei pidä edes eheytymistä/muuttumista tarpeellisena.
Spizterin mukaan homoseksuaali ei voi muuttua, mutta biseksuaali voi muuttaa seksuaalista käyttäytymistään.
Mitä taas tulee homoseksuaalisuuden etiikkaan niin se tuskin eroaa paljoakaan heteroseksuaalisuuden etiikasta. Kaksi aikuista ihmistä, jotka rakastavat toisiaan. Yhtä hyvin perustein voin lässyttää siitä, kuinka moraalitonta on heteroseksuaalinen käyttäytyminen ja kuinka tarkasti meidän tulee analysoida sitä, kuinka suurta tilaa annamme heteroseksuaalisuudelle. Oikeasti, en jaksaisi jauhaa enää tyhjänpäiväisiä. En kommentoi tätä aihetta enää.
Millä tavalla lääketiede tai patologia erottaa toisistaan biseksuaalin ja homon? Onko siihen olemassa mitään muita perusteita kuin ulkoinen käyttäytyminen ja ihmisten omat puheet? Itse näkisin ja olen omakohtaisesti tavannut ihmisiä, jotka ovat omasta mielesään olleet ensin heteroja, sitten heistä on tullut bi seksuaaleja ja sitten lopulta homoja. Perustelut heillä on ollut siinä, että he eivät enää syty vastakkaisesta sukupuolesta ja että vastakkainen sukupuoli jo inhottaa. Vanha kysymys, kerran homo, aina homo, kerran hetero, aina hetero, kerran bi, aina bi saa uutta pontta ihmisten omista kokemuksista ja seksuaalisen ihastumisen kiinnostuksen kohteen muuntumisista. Itse en luokittele ihmisen perustavalaatuista identiteettiä ihastuksen ja inhon näkökulmista lainkaan. Pidän ihmistä henkisenä sukupuolisesti molemmat aspektit sisältävinä olentoina.
Myös homo_lla. Kiteyttäisin asian tuohon viimeiseen lauseeseen.
"Terapiassa juuri henkilön oma motivaatio on kulmakiviä sen toimivuuden kannalta. "
Seksuaalinen käytäytyminen on yksi voimakkaimpia ihmisen viettejä, mutta ei ehdottomia ja muuttumattomia. Sen sanoo sekä selvät havainnot siitä, että heterosta voi tulla bi ja myös homo, sekä että homosta voi tulla hetero kuin myös se, että ihminen voi itsessään havaita kumpia taipumuksia vain, jos hän on koulunut itsensä olemaan inhoamatta mitään elämässä. Tällöin astuu elämään uusi ulottuvuus, joka tarkoittaa itse vapaaehtoisesti ja omaehtoisesti valittua seksuaalista käyttäytymistä.
Kieltäminen tuo mukanaan vain inhon, mutta myöntäminen ja rakkausvoima sekä tahto ja viisaus yhdessä tuovat voiton. Jos ihminen on kutsuttu voittamaan pahin vihollinen kuolema, niin miksei myöskin selvittämään seksuaalisuuteen liittyvät myytit, stigmat, sovinnaisuudet sekä ongelmat? Jäljelle jää vain jumallallisen järjen valinta. Hengen ja aineen, "isän" ja "äidin" yhtymistä kuvaa avioliitto miehen ja naisen välillä. Aatamista ja Eevasta tulee yksi liha "AdamEva". Myös tältä näkökulmalta katsottuna homosuhteet ovat uskonnollisia vertauskuvia ja ideoita pahasti vastaansotivia. Uskonnollisessa mielessä se on luonnollista, mikä on Taivaan (Elämän) analoginen heijastuma maanpäällä.
"Tuokaa taivasten valtakunta maan päälle."
En aio palata aiempaan väittelyyn tai jatkaa sitä. Kysyn vain, että miksi ihmeessä homon tulisi aiheuttaa mielenterveydellisiä häiriöitä itselleen jos hän ei kykene muuttumaan?
Toteat myöskin, että hetero voi muuttua homoseksuaaliksi.
Eli jos on uskonto, jolle homoseksuaalisuus on pyhä asia niin voimme sitten paaasata siitä, kuinka heteroseksuaali voi tahdolla, rakkausvoimalla ja viisaudella eheytyä homoseksuaaliksi, koska vain homoseksuaalit ovat taivaallisen rakkauden ilmentymä uskonnon mukaan?
"Myös tältä näkökulmalta katsottuna homosuhteet ovat uskonnollisia vertauskuvia ja ideoita pahasti vastaansotivia. Uskonnollisessa mielessä se on luonnollista, mikä on Taivaan (Elämän) analoginen heijastuma maanpäällä."
Minä en näe yhtään viitettä Genesiksessä siihen, että homoseksuaaliset suhteet kiellettäisiin. Genesiksessä vain käsketään miehen ja naisen lisääntyä ja täyttää maa. On oletusta Genesiksen perusteella väittää, että homosuhde kielletään.
Matteuksessa Jeesus puhuu ihmisistä, jotka ovat jostain syystä avioon kelpaamattomia (myös synnynnäisesti), ja toteaa, että tällaiset ihmiset on vapautettu avioliittojärjestelmästä.
Jos ennakko-oletuksena on, että koska Raamattu kieltää homosuhteet ja homoseksuaalisuus siksi on luonnotonta, niin ei voida puhua kovinkaan realistisesta tiedonhankkinnasta homoseksuaalisuuden suhteen. Tällöinhän ennakko-oletus ohjaa ja vääristää itse tiedonhankintaprosessia ja sen tuloksia.
>>miksi ihmeessä homon tulisi aiheuttaa mielenterveydellisiä häiriöitä itselleen jos hän ei kykene muuttumaan? >Toteat myöskin, että hetero voi muuttua homoseksuaaliksi. >Matteuksessa Jeesus puhuu ihmisistä, jotka ovat jostain syystä avioon kelpaamattomia (myös synnynnäisesti), ja toteaa, että tällaiset ihmiset on vapautettu avioliittojärjestelmästä. >Jos ennakko-oletuksena on, että koska Raamattu kieltää homosuhteet ja homoseksuaalisuus siksi on luonnotonta, niin ei voida puhua kovinkaan realistisesta tiedonhankkinnasta homoseksuaalisuuden suhteen. Tällöinhän ennakko-oletus ohjaa ja vääristää itse tiedonhankintaprosessia ja sen tuloksia.
"Ihminen voi tulla vapaasti alkoholistiksi ja siitä pois"
Kysyin, että voiko heteroseksuaali mielestäsi muuttua homoseksuaaliksi. En puhunut alkoholisteista mitään. On loukkaavaa jos rinnastat homoseksuaalisuuden ja alkolismin. Sellainen ei taida olla sen perustellumpaa kuin heteroseksuaalisuuden ja alkoholismin rinnastaminen.
Jos seksuaalisuus voi muuttua mihin suuntaan tahansa niin miksi ihmisen tulee pyrkiä vain tietynlaiseen seksuaalisuuteen? Jos homoseksuaali on tyytyväinen itseensä niin miksi hänen tulisi yrittää muuttua? Ja jos heteroseksuaali voi muuttua niin miksi hänen ei tule muuttaa itseään homoseksuaaliksi?
" Puhui seksuaalisesti totaalisesti pidättäytyvistä ihmistä, kolemnlaisista eunukeista. Lue taas tarkkaan mitä siellä sanotaan ja tutki."
Matteus 19:10-12: "On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia (eunoukhoi) on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."
Tämä kohta on siksi poikkeuksellinen, että se rikkoo Jumalan säätämää suvunjatkamisvelvollisuutta vastaan. Alkutekstissä puhutaan eunukeista, joilla ei ollut pääsyä Israelin kulttiyhteisöön. Laajasti termin voidaan ymmärtää tarkoittavan kaikkia niitä, joille avio- ja sukupuolielämä ei jostain syystä sovi; epäkelpoa tai muuten vajavaisena pidettyä henkilöä ( Aejmelaeus 1991, 23-24; Schweizer 1989, 260).
Kohta "kohdusta saakka avioon kelpaamattomat" voidaan käsittää nykyisestä tulkinnasta käsin myös koskemaan homoseksuaaleja eli ihmisiä, joille avioliitto on synnynnäinen mahdottomuus. Emme tosin tiedä osattiinko Jeesuksen aikana ajatella näin. Tämä rikkoo siis tiettyjä tulkintaperiaatteita vastaan ja korostan, että tämä on puhtaasti oletus.
Matteuksen evankeliumi myös kertoo, että Jeesus tai varhaiskristillinen yhteisö ei kuitenkaan vierastanut näitä ihmisiä.
Paavali korosti ajattelussaan sitä ajatusta, että " eunukki taivasten valtakunnan tähden" oli se, joka vapaaehtoisesti omistautui taivasten valtakunnan asialle luopumalla avioliitosta (1 Kor 7: 32-35).
Alkukirkko myös siunasi samaa sukupuolta olevia elinikäiseen liittoon keskenään. Boswell on esittänyt kirjassaan
`Same-Sex Unions in Pre-Modern Europe` mm. kirjallisia dokumentteja tueksi.
Asia ei siis ole niin yksinkertainen kuitenkaan. Joka tapauksessa tätä kohtaa pidettiin hyväksyttävänä elämäntapana niille, joille se sopi, vaikkakaan ei yleisenä ja kaikkia koskevana ihanteena.
"Lue ihmeessä Genesistä uudelleen niin tiedät (ehkä se avautuu) mihin asiaan viittasin siellä."
Genesiksen mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi heille käskyn lisääntyä. Homoseksuaaleillakin on kyllä kyky lisääntyä kuten kaikilla ihmisillä, ellei jokin erityinen tapahtuma vaurioita lisääntymiskykyä. Seksuaali-identiteettiä ja lisääntymiskykyä ei tule sotkea keskenään.
Genesis ei ota kantaa homoseksuaalisuuteen. Muut Raamatun homoseksuaalisuutta sivuavat kohdat ovat hajanaisia ja käsittelevät homoseksuaalisuutta sivukysymyksenä kuvaten homoseksuaalisuuden seksuaalista luonnetta. Homoseksuaalisuus on kyllä muutakin kuin pelkkää seksuaalisuutta; samoin heteroseksuaalisuus. Emme voi olettaa, että kirjoittajat ymmärsivät homoseksuaalisuuden muutoin kuin aggressiivisena seksuaaliaktina.
Homoseksuaalisuus tulisi ymmärtää muunakin kuin käyttäytymisen kautta ilmenevänä seksuaalisuutena.
Mitkä ovat perusteesi pitää homoseksuaalisuutta luonnottomana?
"ja uusi vahvasti saamassa tukea näiden keskusteluiden jälkeen"
Sinun on turha korostaa sitä, kuinka varma asiasta olet. Minä olen valmis heti korjaamaan käsityksiäni homoseksuaalisuudesta kunhan ensiksi saan kunnollisia perusteita, jotka eivät ole riippuvaisia tietyssä kulttuurisessa ympäristössä kirjoitetusta vanhasta kirjasta.
Hermeneuttisen periaatteen mukaisesti on otettava lähtöoletukseksi se, että kun käytetään vanhaa kirjaa jossain aiheyhteydessä niin nykyisten keskustelujen asiayhteyksien on riittävästi vastattava vanhojen tekstien omaa asiayhteyttä, jotta vertailulle on riittävät perusteet.
Emme voi olettaa, että Raamatun kirjoittajilla oli mielessään samanlainen kuva kuin meillä on homoseksuaalisuudesta, Raamatun tekstien perusteella.
Raamatun tarkoituksia ei voi perustellusti täydentää ja lisäillä jokaisella uudella vuosisadalla.
Minä en pidä sitä loukkaavana, joku toinen voi pitää. Lisäksi itse otan näyrästi vastaan sellaisen rinnastuksen, missä vertaillaan heteroseksuaalisuutta ja alkoholismia. Mutta jottei tulisi tarpeettomia loukkauksia, ei aiheesta enempää. Perustelut muuttumiselle ovat ihmisen omista motiiveistä lähtöisin, luonnollisesti. Itse en kehoittaisi tukeutumaan mihinkään auktoriteettiin, vaan niitä voi korkeintaan käyttää argumentoinnissa ja asioiden erilaisten näkökantojen ilmaisemisessa. Tämä pätee niin uskontoon kuin tieteeseen, kuin toisten ihmisten tutkimuksiin. Teemme siis jokainen itse oman valintamme, ehdottomasti.
Matteuksen evankelimumin kohta, Jeesuksen oma (hyvin todennäköinen esimerkki) sekä Paavalin voisipa sanoa kiistämätön esimerkki sanovat, että sukupuolielämä ja avioliitto ovat tarkoitetut ihmiselle myönnytyksenä seksuaalisen voiman tasamiseen ja sen hallitsemiseen pyhyyden ja kunnioituksen rajoissa. Nämä molemmat itse pitivät parempana, sekä nuo mainitut eunuksit, että menemättä naimisiin, koska ihminen ei voi palvella kahta herraa täydellisesti. Tai oikeammin sanottuna se on erittäin vaikeaa. Lue ihmeessä Paavalin kirjeitä tarkemmin ja ajatuksella, vaikka ne herättäisivätkin luotaantyöntäviä ja ärsyttäviä ajatuksia.
Selibaatti siis OLI yleinen ihanne, mutta johtuen ihmisluonnon heikkoudesta Jeesus ja Paavali opettivat, että avioliitto on helpotus heikoille ihmisille. "Parempi naida (mennä siis naimisiin) kuin palaa (himon tulessa)."
Sekä VT:n että UT:n maininnat homoseksuaalisuudesta ovat erittäin selkeät. On tietenkin selvää, että kaikkia variaatioita silloin ei ole otettu huomioon, vaan ne poltttavimmat ja päälimmäisimmät. Ei silloin puhuttu internetpornosta, mutt aminun omatuntoni sanoo, että se on yhtä Jumalan Hengenvastaista kuin aviorikokset ja muu seksuaalinen väärinkäytös.
>>Mitkä ovat perusteesi pitää homoseksuaalisuutta luonnottomana?