Uskovaisina on aika vastuu Jumalanluomasta maasta.
Tavallaan se on kirjattu sanoihin, että "Tuossa on maa, 'viljele ja varjele' sitä!"
Suomeksi - että kun luomakunta kasvaa sinulle leivän, niin pidä siitä huolta.
Eikös tuo ole Jumalan "käsky"!
Uskovaiset nyt voi alkaa saarnata, että se kuuluu wanhaan aikaan, ja laki on kumottu.
Sitten kovasti Paavalia, lisättynä Galattalaiskirjeen kalattamaisella. Sitähän se on.
Tämänpäivän kristillisyys katselee vain omia varpaitaan, istuu omalla valtajakkaralla ja julistautuu olevansa jumala. Syö hyvän ja pahantiedonpuusta hedelmää ja pitää kuin jumala vallastaan kiinni.
No, tämä oli hieman karkeampaa santapaperia omalletunnolle, että jotain saisi hiottua luulojumaluutta pois ja näkisi Luojan Sanan Hengellisen sisällön päämäärän.
Otetaans taas läksykirjasta oppia ja opetusta.
Katsotaan, mitä me koko isien perinnäissäännöissä olemme saaneet aikaiseksi! Siis tämä luomakunnan viljely ja varjelu on kaikkia koskeva. Tunnustaako uskoa tai ei.
Ihan lähintä aikaa, kun katselee maailmaa, kuinka se näyttää kiilloltaan ja olemukseltaan kauniilta ja viattomalta, sekä tavoiteltavaa on esim. "t.u.pperi..-vaara" muovikalusteet.
Voi kuinka kutsuja meilläkin oli. Siinä käänneltiin kippoa ja kappoa, sekä kaikki näytti onneatuovalta ja kaapit on täynnä nyt onnea.
Pyyhkästään hieman omiakin särmiä tällä santapaperilla. Eli muovi. Se näyttää vallanneen meidän ympäristön omaksi tuhoksi. Muovin historia ei ole pitkä, jopa tietämättömyyden tähden, olemme sillä tuhonneet paljon, ja saaneet aikaiseksi katastrofin.
Ja se jatkuu.
Onko meillä ääneenpuhujia, ja tekojen tekijöitä, että se "viljellä ja varjella" toteutuisi.
Ehkä se on kulutus. Tuossa katsoin Intiasta, kun meiltä lähetettyä muovia on siellä, siis käytetty, "jatkojalostuksessa". Siellä varmaan joku meidän saattamana hoiti taitamattomasti loppusijoituksia. Ja se muovin saastuttama vesi, se meni johonkin - jota ei ole jätejärjestelmässä -siellä- ohjattu suunnitelmallisesti ja huolellisesti talteen ja ongelmajätelaitokseen.
Siis tämä oli santapaperin noin yleinen karkea silotus, josta lähdetään hienompaan ja hienompaan hiomiseen -meidän- ja eritoten MINUN kohdalla, että minun tekoni siunaisi jälkipolvia toiseen ja kolmanteen polveen, eikä -minun- tekoni olisi heille kirous ja ongelma.
Viljellä ja varjella. .... joku voi sanoa, että minähän teen muuta kuin tuo "maanviljelijä".
Annan hänen hoitaa senpuolen.
Mutta, hoksaatko! Raamattu on kieli - ja sen kielen kohdalla kyse onkin kokonaisvaltaisesta elämästä, siis elämän joka suhteessa.
Viljely on viittaus elämään. Puivan härän suuta ei voi sulkea. se syö.
Tämä oli pieni avaus, tähän karkeaan hiontaan. Se koskee kaikkia. Siksi tavallaan uskokin on kaikkia koskeva, sillä Jumalanlain päämäärä on rakkaus.
Sen rikkominen on se synti, oikein kirjoitusten mukaan. Eli meitä hiovat santapaperit, kun alkavat poistaa kuonaamme, aivan muotouskonnollisuuteen ja perinnäissääntöhapatustenkin suhteen, sen tarkoitus on tuoda ELÄMÄ, jossa viljellään oikeata siementä ja sen varjeleminen on Herrankansan ominaisuus.
He tuovat vakkasesta ELÄMÄN-siemenen, joka on taivaallinen.
Ja hyvä maaperä- se ymmärtää elämäntarkoituksen, joka ottaa huomioon suhteen Herraan, sillä Hän on Elämänataja, on luonut tämän kaiken ja neuvoo, ohjaa, sekä ohjeistaa --- varjellakseen luotua--- tässä ajassa.
Ja se, mitä ME - kylvämme, siitäkin siemenestä on oiva ilmaisu - LUSTE.---
Sitäkin voidaan miettiä, että mitä se on"! Onko sen tarkoitus tehdä tyhjäksi Jumalan Sana.
Jos on, se juuri orjuuttaa siihen muotouskonnollisuuteenkin, joka juuri tekee TYHJÄKSI Sanan alkuperäisen Hengen ja Hengellisen sanoman.
Kun ihminen Uudestisyntyy --- Uuden Adamin --- siis Luojan tarkoitusperiin.
niin juuri samanmielisyys Herran kanssa, saa aikaiseksi ELÄMÄN, ja siksi Pyhän Hengen kautta Herra laittaa tahtonsa sydämeen. Siksi Jumalan lain päämäärä on rakkaus.
Ja laittomuus, se kylmentää useimpien rakkauden. Eli ihminen ei kylvä- viljele- eikä varjele tätä luomakuntaa siltäosin, kun hänen pitäisi.
Siksihän meillä on Sanassa oppi ja ohje ikäänkuin Eedeninä kuvattu.
Että me käsittäisimme Jumalan sananilmaisun kielen.
Luomisessa - kaikki sangen hyvää. Adam ja Eva - Jumalankuva - tarkoitusperä elää tuon kuvan mukaan. Eli viljely ja siemen. Miettikääs.
Vanhan-aadamin siemen - no siinäpä sitä, ei toteltu - juoniteltiin Herralle jopa "akasta", että tollasen annoit, ei rakkautta ja siinäpä lähdettiinkin Edenistä ulos.
Eli ettei elettäisi sillä mielenlaadulla -iankaikkisesti- ja elämä rajattiin, tehtiin kuoleman raja. jne. Tämä on sitä kieltä, hyvän siemen kohtaan ja pahansiemenen- eli lusteen suhteen.
Kaksi kylväjää- vanha-aadam ja Uusi Adam. Kellä on iankaikkisen elämän sanat.
Eli näinpä Warpulan Matti haastoi. Kainuun korvet ovat hioneet lihaa, ja hiottavaa riittää.
Paimenpojan eväät ovat pienet, mutta jakakaa se joka on hyvää ja heittäkää homehtunut pois. Eli hyvä on Sananmitassa, siitä pitää kiinni ja katsoo, että itääkö.
Tavallaan se on kirjattu sanoihin, että "Tuossa on maa, 'viljele ja varjele' sitä!"
Suomeksi - että kun luomakunta kasvaa sinulle leivän, niin pidä siitä huolta.
Eikös tuo ole Jumalan "käsky"!
Uskovaiset nyt voi alkaa saarnata, että se kuuluu wanhaan aikaan, ja laki on kumottu.
Sitten kovasti Paavalia, lisättynä Galattalaiskirjeen kalattamaisella. Sitähän se on.
Tämänpäivän kristillisyys katselee vain omia varpaitaan, istuu omalla valtajakkaralla ja julistautuu olevansa jumala. Syö hyvän ja pahantiedonpuusta hedelmää ja pitää kuin jumala vallastaan kiinni.
No, tämä oli hieman karkeampaa santapaperia omalletunnolle, että jotain saisi hiottua luulojumaluutta pois ja näkisi Luojan Sanan Hengellisen sisällön päämäärän.
Otetaans taas läksykirjasta oppia ja opetusta.
Katsotaan, mitä me koko isien perinnäissäännöissä olemme saaneet aikaiseksi! Siis tämä luomakunnan viljely ja varjelu on kaikkia koskeva. Tunnustaako uskoa tai ei.
Ihan lähintä aikaa, kun katselee maailmaa, kuinka se näyttää kiilloltaan ja olemukseltaan kauniilta ja viattomalta, sekä tavoiteltavaa on esim. "t.u.pperi..-vaara" muovikalusteet.
Voi kuinka kutsuja meilläkin oli. Siinä käänneltiin kippoa ja kappoa, sekä kaikki näytti onneatuovalta ja kaapit on täynnä nyt onnea.
Pyyhkästään hieman omiakin särmiä tällä santapaperilla. Eli muovi. Se näyttää vallanneen meidän ympäristön omaksi tuhoksi. Muovin historia ei ole pitkä, jopa tietämättömyyden tähden, olemme sillä tuhonneet paljon, ja saaneet aikaiseksi katastrofin.
Ja se jatkuu.
Onko meillä ääneenpuhujia, ja tekojen tekijöitä, että se "viljellä ja varjella" toteutuisi.
Ehkä se on kulutus. Tuossa katsoin Intiasta, kun meiltä lähetettyä muovia on siellä, siis käytetty, "jatkojalostuksessa". Siellä varmaan joku meidän saattamana hoiti taitamattomasti loppusijoituksia. Ja se muovin saastuttama vesi, se meni johonkin - jota ei ole jätejärjestelmässä -siellä- ohjattu suunnitelmallisesti ja huolellisesti talteen ja ongelmajätelaitokseen.
Siis tämä oli santapaperin noin yleinen karkea silotus, josta lähdetään hienompaan ja hienompaan hiomiseen -meidän- ja eritoten MINUN kohdalla, että minun tekoni siunaisi jälkipolvia toiseen ja kolmanteen polveen, eikä -minun- tekoni olisi heille kirous ja ongelma.
Viljellä ja varjella. .... joku voi sanoa, että minähän teen muuta kuin tuo "maanviljelijä".
Annan hänen hoitaa senpuolen.
Mutta, hoksaatko! Raamattu on kieli - ja sen kielen kohdalla kyse onkin kokonaisvaltaisesta elämästä, siis elämän joka suhteessa.
Viljely on viittaus elämään. Puivan härän suuta ei voi sulkea. se syö.
Tämä oli pieni avaus, tähän karkeaan hiontaan. Se koskee kaikkia. Siksi tavallaan uskokin on kaikkia koskeva, sillä Jumalanlain päämäärä on rakkaus.
Sen rikkominen on se synti, oikein kirjoitusten mukaan. Eli meitä hiovat santapaperit, kun alkavat poistaa kuonaamme, aivan muotouskonnollisuuteen ja perinnäissääntöhapatustenkin suhteen, sen tarkoitus on tuoda ELÄMÄ, jossa viljellään oikeata siementä ja sen varjeleminen on Herrankansan ominaisuus.
He tuovat vakkasesta ELÄMÄN-siemenen, joka on taivaallinen.
Ja hyvä maaperä- se ymmärtää elämäntarkoituksen, joka ottaa huomioon suhteen Herraan, sillä Hän on Elämänataja, on luonut tämän kaiken ja neuvoo, ohjaa, sekä ohjeistaa --- varjellakseen luotua--- tässä ajassa.
Ja se, mitä ME - kylvämme, siitäkin siemenestä on oiva ilmaisu - LUSTE.---
Sitäkin voidaan miettiä, että mitä se on"! Onko sen tarkoitus tehdä tyhjäksi Jumalan Sana.
Jos on, se juuri orjuuttaa siihen muotouskonnollisuuteenkin, joka juuri tekee TYHJÄKSI Sanan alkuperäisen Hengen ja Hengellisen sanoman.
Kun ihminen Uudestisyntyy --- Uuden Adamin --- siis Luojan tarkoitusperiin.
niin juuri samanmielisyys Herran kanssa, saa aikaiseksi ELÄMÄN, ja siksi Pyhän Hengen kautta Herra laittaa tahtonsa sydämeen. Siksi Jumalan lain päämäärä on rakkaus.
Ja laittomuus, se kylmentää useimpien rakkauden. Eli ihminen ei kylvä- viljele- eikä varjele tätä luomakuntaa siltäosin, kun hänen pitäisi.
Siksihän meillä on Sanassa oppi ja ohje ikäänkuin Eedeninä kuvattu.
Että me käsittäisimme Jumalan sananilmaisun kielen.
Luomisessa - kaikki sangen hyvää. Adam ja Eva - Jumalankuva - tarkoitusperä elää tuon kuvan mukaan. Eli viljely ja siemen. Miettikääs.
Vanhan-aadamin siemen - no siinäpä sitä, ei toteltu - juoniteltiin Herralle jopa "akasta", että tollasen annoit, ei rakkautta ja siinäpä lähdettiinkin Edenistä ulos.
Eli ettei elettäisi sillä mielenlaadulla -iankaikkisesti- ja elämä rajattiin, tehtiin kuoleman raja. jne. Tämä on sitä kieltä, hyvän siemen kohtaan ja pahansiemenen- eli lusteen suhteen.
Kaksi kylväjää- vanha-aadam ja Uusi Adam. Kellä on iankaikkisen elämän sanat.
Eli näinpä Warpulan Matti haastoi. Kainuun korvet ovat hioneet lihaa, ja hiottavaa riittää.
Paimenpojan eväät ovat pienet, mutta jakakaa se joka on hyvää ja heittäkää homehtunut pois. Eli hyvä on Sananmitassa, siitä pitää kiinni ja katsoo, että itääkö.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.