Mennyttä ei pelätä, koska tiedetään, että siitä on jo selvitty, mutta saattaa pelätä, että mennyt toistuu. On syntynyt traumoja. Joskus pahojakin.
Tulevaisuutta ja nykyisyyttä pelätään, koska ei vielä tiedetä, kuinka käy. On pimeän pelko. Pimeässä moni vaara voi yllättää, villieläin tai vihollinen. Pimeässä voi kompastua tai muuten teloa itsensä.
Kun ihminen pelkää näitä, ajatus ei yleensä erottele pimeän tuomia vaaroja, vaan voimakas pimeänpelko auttaa välttämään pimeyttä ja samalla vaaroja. Joka pelkää pimeää, on tuottanut hiukan enemmän jälkeläisiä, ja näin pimenpelkoa aiheuttavat perintögeenit ovat runsastuneet populaatiossa.
Usea ihminen pelkää myös vainajia. Varhainen ihminen ei suinkaan ole aina voinut tietää, mihin joku on kuollut, mutta syynä on ehkä ollut tarttuva tauti tai vihollisen aiheuttama surma. On siis vainajan lähellä kannattanut tuntea pelkoa, ettei joudu samaan.
Hämähäkit ja käärmeet ovat ihmisen alkukodissa, Afrikassa, olleet eri tavalla vaarallisia kuin meillä. Siksi meillä on edelleen runsaasti geenimuunnelmia, jotka aiheuttavat näitä pelkoja.
Pelot ovat olleet hyödyllisiä, mutta entisaikojen vallanpitäjät ovat käyttäneet niitä itsekkäästi hyväkseen. Ihmistä, joka ei ole taipunut vallanpitäjän tahtoon, on peloteltu hirveillä seurauksilla. Näitä pelottelijoita ovat olleet jo muinaiset johtajat, uskontojen saarnaajat, Ruotsin kuninkaan kautta nykyiset lahkojohtajat. Yleisin pelote on iankaikkinen helvetti.
Ennen se on jonkin verran onnistunut, mutta ei enää nykyisenä tiedon aikana. Vain muutamat harvat enää uskovat tehtyihin pelkoihin. Nykyisin pelot ovat suurelta osin turhia. Mutta synnynnäiset geenipohjaiset pelot jäävät. Enää taipumusta pelkoihin ei voi väärinkäyttää kuin ennen. Vain hyvin, hyvin harvat, itsekin usein vain sadistit, uskovat ikuiseen kidutukseen, koska he itse uskovat, etteivät joudu sinne.
Tulevaisuutta ja nykyisyyttä pelätään, koska ei vielä tiedetä, kuinka käy. On pimeän pelko. Pimeässä moni vaara voi yllättää, villieläin tai vihollinen. Pimeässä voi kompastua tai muuten teloa itsensä.
Kun ihminen pelkää näitä, ajatus ei yleensä erottele pimeän tuomia vaaroja, vaan voimakas pimeänpelko auttaa välttämään pimeyttä ja samalla vaaroja. Joka pelkää pimeää, on tuottanut hiukan enemmän jälkeläisiä, ja näin pimenpelkoa aiheuttavat perintögeenit ovat runsastuneet populaatiossa.
Usea ihminen pelkää myös vainajia. Varhainen ihminen ei suinkaan ole aina voinut tietää, mihin joku on kuollut, mutta syynä on ehkä ollut tarttuva tauti tai vihollisen aiheuttama surma. On siis vainajan lähellä kannattanut tuntea pelkoa, ettei joudu samaan.
Hämähäkit ja käärmeet ovat ihmisen alkukodissa, Afrikassa, olleet eri tavalla vaarallisia kuin meillä. Siksi meillä on edelleen runsaasti geenimuunnelmia, jotka aiheuttavat näitä pelkoja.
Pelot ovat olleet hyödyllisiä, mutta entisaikojen vallanpitäjät ovat käyttäneet niitä itsekkäästi hyväkseen. Ihmistä, joka ei ole taipunut vallanpitäjän tahtoon, on peloteltu hirveillä seurauksilla. Näitä pelottelijoita ovat olleet jo muinaiset johtajat, uskontojen saarnaajat, Ruotsin kuninkaan kautta nykyiset lahkojohtajat. Yleisin pelote on iankaikkinen helvetti.
Ennen se on jonkin verran onnistunut, mutta ei enää nykyisenä tiedon aikana. Vain muutamat harvat enää uskovat tehtyihin pelkoihin. Nykyisin pelot ovat suurelta osin turhia. Mutta synnynnäiset geenipohjaiset pelot jäävät. Enää taipumusta pelkoihin ei voi väärinkäyttää kuin ennen. Vain hyvin, hyvin harvat, itsekin usein vain sadistit, uskovat ikuiseen kidutukseen, koska he itse uskovat, etteivät joudu sinne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monet valitsevat nykyisin polttohautauksen, he eivät välitä ruumiin ylösnousemuksesta.
Sielun jälleensyntymisopin kautta, voimme ajatella, että jos teemme maailmasta helvetin, joudumme syntymään aina uudelleen helvettiin, Jos teemme siitä paratiisin, synnymme uudelleen paratiisiin koska olemme sen ansainneet.
Ongelma yksilötasolla tässä opissa on se, että voidaan olla välinpitämättömiä niiden suhteen joilla menee huonosti, on helvetillistä kärsimystä, sun muuta onnettomuutta, sanomalla, että hänelleä on huono karma, eli seuraus edellisestä elämästä. Tavallaan kuin hän olisi ansainnut kohtalonsa, mikä se sitten onkaan, jo edellisessä elämässä.
Evoluution tuotos on myös strategia, että ihminen on sosiaalinen eliäin. Siksi ihmisellä on moraali, vieläpä evoluution kannalta juuri sopivimman latuinen, niin kuin muutkin ominaisuudet ovat kehittyneet juuri sopiviksi lisääntymiselle.
Pyrkimys muuttaa moraalia joidenkin yksilöiden haluamaksi, on evoluution vastaista, pyrkimystä diktaattoriksi. Evoluutio lakaisee tällaiset pyrkimykset ja muut keinotekoisuudet pois.