Pulaa on armosta ja anteeksiannosta

No, onkos tullut taputeltua?
Siksipä se esikartanojen tuomio maku on nautittuna - kun on ikäänkuin tuomiolla ja oikea tuomioaika - lukee syntiä- synniksi, eikä enää ikäänkuin armo ole mitattavissa.

Tavallaan nyt on armonaika. Mitä se tulkinnallisesti on?
Joka syntinsä tunnustaa ja tekee parannusen, se saa armon. Näin se on ikäänkuin maailmassakin terveellä katsannolla. Tosin jonkun veri voi huutaa maasta, ja tuntuu anteeksiantamattomalle.

Jopa Herran pöytään käyminen, sillekin on asetettu raja. Oletteko miettineet sitä?

Jos on rikottu veljeä vastaan, jätä Herrankuoleman malja ottamatta, käy sopimassa ja vasta sitten palaa pöytään. - Tie on kaita tie, oletteko hokanneet.

Kokonaisvaltainen parannus, todennäköisesti se saa aikaiseksi todellisen herätyksen.
Mutta, muotouskonnollinen hokema, kuten eräs luterilaisen kirkon ehtoollisalttarilla käynyt, äitini työkaveri totesi. Kävin "ryyppäämässä" syntini anteeksi ja elämä jatkui entisellään. Hoksaatteko tämänkin, siis en nyt teille syyllistä tuota naista, vaan sen, että mikä hedelmä hänellä on "hyväntiedonpuulta" käsissä, jonka väärähenkiset pappeudet kultaisen vasikkapalvelun opissa olivat opettaneet. ... - Tie on meille kaita, itsellenikin.

Jotkut ovat ymmärtäneet parannuksen mitä se on. Joku entinen pahantien linnakundikin, hän on parannuksessa käynyt läpi anteeksipyytäen kohteiltaan, mitä tuli tehtyä ja vasta sitten käynyt Herran pöytään. Ja siihen sanon, ettei ole pulaa armosta, eikä anteeksiannosta. Hän on saanut armon.

Todellinen parannus, se saa aikaiseksi - uskon sen, että niitä oikeuskäyntejä ei käydä, ainakin sellaisessa hengessä, kun nyt käydään.
Ja on ymmärrettävääkin se, että on pulaa armosta.

---
Kun käymme kerran tuomiolle. Se käy kirjoitusten mukaan Herran huoneesta lähtien ja senjälkeen tuomitaan ulkopuolella olevat.

Kun Jumala mittaa puntarissa tekomme. -- Tässä en jätä itseäni ulkopuolelle, vaan luen sen opiksi ja neuvoksi elämänohjeeksi, nyt hetkeen.

Niin puntari näyttää kätten hedelmän jäljet. Mitä ne kullakin sitten on.
Jos joku on rikkonut jonkun "koskemattomuuden", ja siitä saa kannettakasi tuomiolla sen kuorman, mitä tämä uhri on joutunut kantamaan, ehkä hänen ystävänsä kuorma, eli = uhrin äidinkinkin kuorma - tuska - jne. otin tämän vain ilmasta, esimerkiksi, tavallaan vaakakupin vastapainoksi.
Kun kaikkia näitä syntejämme - jota ei ole sovitettu - anteeksipyydetty - ne astuu esiin, niin todella, se on itkumme ja hammastenkiristyksen aihe, siellä tuomiollamme.
Eikä niitä tule väärähenkiset papitkaan kantamaan - välimieheksi, hehän ovat itsekin kovemman tuomion alaisia - tämän ajan harhaisesta opetuksesta laumaansa kohti.

Kaikki ei oikein mieti tätä kaikkea syvällisemmin ja armo - ikäänkuin mitataan siksi "halvaksi" armoksi, jossa Golgatan uhrin hinta ei ole esissä - eli ne lyönnit, mitkä hyväksikäyttäjäkin löi Jeesuksen ruumiiseen. Minkä teitte yhdelle minun vähimmistäni, sen te teitte minulle" ---- ymmärrämmekö me sijaisuhrimme maksun hintaa - mitä Pyhä Henki kirkastaa.
Ristinrakentminen on meitin työ - sijaisen uhri= anteeksianto on Jeesuksen työ.
Siis kun menet Herran kuolemanvieton muistopöytään, katsot maljaa ja leipää.
Sillä on hinta.
Jos näet, että hinta - sijainen kantaa arpia - tai vielä selvittämättömiä haavoja - selvitä ne.

Tosin, voi olla, että jonkunkohdalla et voikaan käydä selvittämässä ja vasta siinä on "papin" anteeksiannon sanonta, millä on vapaa tässä ajassa.
Mutta, ensin - sovi rikkomaasi vastaan.
Herran kansa - heidän nimi on Elämänkirjassa. Pelkkä muotouskonnollinen kirkkonimi ei pelasta - pappien välimiesharhat - väärän opin kautta, on heillekin tuomiota.
Olkoon vaikka helluntaipiispa - saa nähdä erästä häntä, jota sanalla ohjeistin.
Hän tunnusti, että näin on, mutta perinneoppi painoi ja ihmispelko enemmän, kuin itse Jumala. Herra, Hän on vanhurskas tuomari tuonkin pastorin kohdalla, minä en tuomitse, vaan pyrin yhdessä, myös itse ojentautumaan Jumalan edessä.

SE hirsi on helposti omassa silmässä. Toinen silmä viettelee, käsi pyrkii syntiin, mutta repäise se, tai katkaise. SE merkitsee, minullekin, ettei entisissä matkata, vaan nöyränä rukouskammiossa Vapahtajan eteen. Anna Pyhä Henkessi tähänkin päivään voimaksi, että matka olisi kirkastava sitä kotia, mihin olen menossa.
Itsessäni ei ole voimaa - mutta Hengen voimasta, voin kaiken Hänessä ja siksi pelastus on Jumalantyö. Käärmeen pää on poljettu ja tuon tähden, on hyvä jo nyt pyyttää pyydettävä anteeksi, että kaikki olisi poispantu, eikä vaakakuppi näytä poispantavia.

Jos velomme - niin silloin jo meidän entisetkin velotaan takaisin, ei ole anteeksiantoa.
Olemmeko sitäkin miettineet?
Se tarkoittaa sitä, Herra on sama - eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tie on kaita.
Omatunto ei voi olla kaksinainen - kahdentien kulkija. Siinä on pulaa anteeksiannosta.
Siksi on syyttäjä olemassa, että todella tehtäisiin totta armoalttarilla.

Mitä taas maailmaan tulee, ja sen tapaa elää, niin hehän saavat elää, miten elävät.
Maailmassa on oma peili - ja ihmiset peilaavat itseään ja mallaavat toistensa näköiseksi itseään.

Mutta, Herralla on oma kansansa - heistä on kuva, jossa he katselevat "Sijaisuhrinsa" peilistä itseään ja katsovat, ovatko he morsiamina Jumalanluoman kuvan kaltaisia, ja siinä he ojentautuvat sen mukaan, kuin morsiamen vaatetus - puhauteen muuttuen on.

Heistä on vierasta pukea maailmanpeilin mukaan, ja ihmisten luoman kuvan näköisenä.
Se on outoa, mutta ei he pukeutumisessaan katso vieraaseen peiliin, vaan siihen, mikä näyttää omalle kohdin olevan Jumalan luomiskäyttännön mukaista, jossa aikoinaan kaikki oli sangen hyvää.

Mietin erästä "suurta" valtion lainvartijaa - jo eläkkeelle jäävää. Hän oli poikamies, todeten siitä, että hän ei ole ollut avioliittoon kelpaava.
Nostan hänelle hattua. Siinä on oikea asenne. Jos ei ole, sanoohan raamattukin, joitakin on avioliittoon kelpaamattomia, niin he tieten jättäytyvätkin siihen osaansa.
Mutta, silti on matkattu "siististi" - jopa edustaen sitä valtiovaltaa, missä elämme kunniallisesti - eli on "pystytty" matkantekoon.

Eli hän tavallaan riistui voivottelijoilta ja tältä ajalta aseet, että onhan se "pakko" lihansa mukaan pukeutua, että tulisi maailma edustetuksi, mihin kansa huutaa hurraansa ja voisi sanoa, että on lihalleen vapaa.

Mietin tuossa Nooanaikaa. Maa tuli täyteen väkivaltaa. Eli ihmiset olivat toisilleen niin pahoja, että piti lihasta ottaa henki - eli Jumalalla on oikeus tappaa sielu, joka tekee syntiä.

Ja jotain senhenkistä on maljoissa pian meillä kaikilla juotavana, sillä ihmisethän se teoillaan sekoittavat, katkerin kalkein, oikein hapanviiniä, hapanhan on synnin kuva.

- Herran omat. Heille on vierasta pukea maailmaa yllensä. Siitä peilistä ei näe todellista rakkautta. Siksi he erkaantuvat ja toteavat henkilökohtaisesti Jeesukselle.

Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.

Ja vain tämä Sana huulilla, he todistavat ja vain Sana on siten se tuomari, joka saarnaa parannusta. Ei ihmisen mielipide.

Hienosti sanottu. Mutta maailma ei ole muuttunut. Some vain paljastaa ihmisten julmuuden ja lynkkausmentaliteetin.