http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=67828
YYA on kuopattu, rouva presidentti!
23.2.2005
Euroopassa on parhaillaan menossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan uusjako, josta Suomi on päättänyt jättäytyä ulkopuolelle. Viimeksi 22.2.2005 Ukraina ilmottautui mukaan uusjakoon sanomalla selkeästi Brysselissä kokoontuneille EU:n ja NATO:on johtajille, että sen tavoitteena EU-jäsenyyden lisäksi on NATO-jäsenyys. Milloin Suomen presidentti antaa samanlaisia kannanottoja EU:n ja NATO:n johtajille, että Suomikin haluaa olla mukana vahvassa integraatiopolitiikassa?
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush sanoi myöhemmin omassa tiedotustilaisuudessaan, että NATO:n ovet ovat auki Ukrainalle, mikäli presidentti Viktor Jushtshenko uudistaa maansa jäsenyyskuntoon. Milloin USA:n presidentti ilmoittaa myös Suomelle, että NATO:n ovet on myös sille auki? Miksi Suomi ei ilmoita selkeästi suuntaansa?
Tilanne nyt on se, että Suomen ulkopoliittisessa johdossa näyttää edelleen vaikuttavan presidentti Urho Kekkosen ajan YYA-sopimuksen aikainen henki, joka pysähtyneisyydessään hakee vertaistaan länsimaiden historiassa. Muut Pohjoismaat ovat jo vuosikymmeniä sitten liiittyneet NATO:oon ja 2004 siihen liittyivät myös Itä-Euroopan ja Baltian maat, joten Suomen käyttäytyminen asiassa on hämmästyttävää. Mihin Suomen jättäytyminen NATO:n ulkopuolelle perustuu?
Kekkosen ajan suomettumisen henki näyttää todella olevan niin vahva, että Suomi ei kykene reagoimaan muuttuvaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Euroopassa. Suomen liikkumattomuus on naulittu menneisyyden haamuihin, joita olivat Neuvostoliiton häpeilemätön puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin, jota oli auttamassa presidentti Kekkonen puolueettomuuspolitiikallaan. Kekkosen puolueettomuuspolitiikka tähtäsi Suomen pitämiseen poissa suurvaltojen ristiriidoista, mutta käytännössä se ajoi maamme Neuvostoliiton vahvaan vaikutuspiiriin.
Neuvostoliitolle Kekkosen puolueettomuuspolitiikka sopi mainiosti. Se piti USA:n poissa Suomesta, mutta avasi sille mahdollisuuden vaikuttaa Suomen politiikkaan. Neuvostoliitto vaikutti Suomen politiikkaan ja määräsi jopa, ketä valitaan Suomen hallituksiin. 1950-luvulla länsilinjaa kannattaneet poliitikot joutuivat poliittiseen Siperiaan ja yksi poliitikko, joka joutui tästä suuresti kärsimään oli SDP:n puheenjohtajana 1957-1963 toiminut Väinö Tanner, joka oli aikaansa edellä. Tanner näki viisaasti, että Suomen tie oli lännessä, mutta Urho Kekkonen ei tätä ymmärtänyt.
Mikä oli Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kulmakivi? Kulmakiveksi muodostui vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus, joka antoi Neuvostoliitolle avoimet kädet Suomen suhteen. Sopimuksesta tuli myös Kekkosen vallan kulmakivi, johon hän aina tukeutui vaikeissa tilanteissa. Suomi pääsi eroon tästä tuskallisesta sopimuksesta vasta 1992 kun se päätettiin purkaa yhteisymmärryksessä vuotta aiemmin itsenäistyneen Venäjän kanssa.
Nyt siis näyttää siltä, että Kekkosen ajan henki vaikuttaa edelleen Suomessa. Suomi ei näytä uskaltavan irrottautua lopullisesti kylmän sodan ajan asetelmistaan, koska se ei ole kyennyt selvittämään menneisyyttään. Muut Itä-Euroopan ja Baltian maat ovat selvittämässä kommunismiajan tapahtumansa, mutta Suomessa ei tapahdu mitään.
Mihin Kekkosen ajan henki edelleen nojaa? Se näyttää nojaavan presidentti Tarja Halosen ideologiseen ajattelutapaan, joka kumpuaa suomettuneesta 1970-luvusta, jolloin Neuvostoliiton vaikutusvalta oli vahvimmillaan Suomessa. Haavemaailmoissaan elävä presidentti ei ole kyennyt hahmottamaan maailman muuttumista nuoruutensa ajan vuosikymmenestä.
Kaikki on muuttunut Euroopassa kylmän sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Eurooppa on etenemässä kohti lopullista yhdentymistään, josta Suomi näyttää jättäytyvän suosiolla sivuraiteelle pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kokemattoman EU-politiikan takia. Suomen EU-politiikkaa ei näytä hoitavan kukaan. Tämä nähtiin Brysselin tapaamisessa, jossa heikko Vanhanen antautui Haloselle ja antoi tämän pitää Suomen puheenvuoron, vaikka EU-asiat kuuluvat pääministerille.
Suomen jättäytyminen yhdentymisen ulkopuolelle on historiallinen virhe. Euroopan unioni on saamassa yhteisen perustuslain, joka takaa sille vahvan aseman kansainvälisessä politiikassa. Espanja äänesti sopimuksesta ensimmäisenä ja se antoi sille vahvan tukensa. Samaa tukea on odotettava myös muista kansanäänestyksen järjestävistä maista. Tuleeko tukea Suomesta?
Sivuraiteelle itsensä ajanut Suomi ei voi muuta kuin hyväksyä sopimuksen ja mennä sivustaseuraajana yhdentymisen mukana voimatta vaikuttaa itseensä kohdistuviin asioihin. Kuka tästä kantaa vastuun?
Jan Rossi
YYA on kuopattu, rouva presidentti!
23.2.2005
Euroopassa on parhaillaan menossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan uusjako, josta Suomi on päättänyt jättäytyä ulkopuolelle. Viimeksi 22.2.2005 Ukraina ilmottautui mukaan uusjakoon sanomalla selkeästi Brysselissä kokoontuneille EU:n ja NATO:on johtajille, että sen tavoitteena EU-jäsenyyden lisäksi on NATO-jäsenyys. Milloin Suomen presidentti antaa samanlaisia kannanottoja EU:n ja NATO:n johtajille, että Suomikin haluaa olla mukana vahvassa integraatiopolitiikassa?
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush sanoi myöhemmin omassa tiedotustilaisuudessaan, että NATO:n ovet ovat auki Ukrainalle, mikäli presidentti Viktor Jushtshenko uudistaa maansa jäsenyyskuntoon. Milloin USA:n presidentti ilmoittaa myös Suomelle, että NATO:n ovet on myös sille auki? Miksi Suomi ei ilmoita selkeästi suuntaansa?
Tilanne nyt on se, että Suomen ulkopoliittisessa johdossa näyttää edelleen vaikuttavan presidentti Urho Kekkosen ajan YYA-sopimuksen aikainen henki, joka pysähtyneisyydessään hakee vertaistaan länsimaiden historiassa. Muut Pohjoismaat ovat jo vuosikymmeniä sitten liiittyneet NATO:oon ja 2004 siihen liittyivät myös Itä-Euroopan ja Baltian maat, joten Suomen käyttäytyminen asiassa on hämmästyttävää. Mihin Suomen jättäytyminen NATO:n ulkopuolelle perustuu?
Kekkosen ajan suomettumisen henki näyttää todella olevan niin vahva, että Suomi ei kykene reagoimaan muuttuvaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Euroopassa. Suomen liikkumattomuus on naulittu menneisyyden haamuihin, joita olivat Neuvostoliiton häpeilemätön puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin, jota oli auttamassa presidentti Kekkonen puolueettomuuspolitiikallaan. Kekkosen puolueettomuuspolitiikka tähtäsi Suomen pitämiseen poissa suurvaltojen ristiriidoista, mutta käytännössä se ajoi maamme Neuvostoliiton vahvaan vaikutuspiiriin.
Neuvostoliitolle Kekkosen puolueettomuuspolitiikka sopi mainiosti. Se piti USA:n poissa Suomesta, mutta avasi sille mahdollisuuden vaikuttaa Suomen politiikkaan. Neuvostoliitto vaikutti Suomen politiikkaan ja määräsi jopa, ketä valitaan Suomen hallituksiin. 1950-luvulla länsilinjaa kannattaneet poliitikot joutuivat poliittiseen Siperiaan ja yksi poliitikko, joka joutui tästä suuresti kärsimään oli SDP:n puheenjohtajana 1957-1963 toiminut Väinö Tanner, joka oli aikaansa edellä. Tanner näki viisaasti, että Suomen tie oli lännessä, mutta Urho Kekkonen ei tätä ymmärtänyt.
Mikä oli Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kulmakivi? Kulmakiveksi muodostui vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus, joka antoi Neuvostoliitolle avoimet kädet Suomen suhteen. Sopimuksesta tuli myös Kekkosen vallan kulmakivi, johon hän aina tukeutui vaikeissa tilanteissa. Suomi pääsi eroon tästä tuskallisesta sopimuksesta vasta 1992 kun se päätettiin purkaa yhteisymmärryksessä vuotta aiemmin itsenäistyneen Venäjän kanssa.
Nyt siis näyttää siltä, että Kekkosen ajan henki vaikuttaa edelleen Suomessa. Suomi ei näytä uskaltavan irrottautua lopullisesti kylmän sodan ajan asetelmistaan, koska se ei ole kyennyt selvittämään menneisyyttään. Muut Itä-Euroopan ja Baltian maat ovat selvittämässä kommunismiajan tapahtumansa, mutta Suomessa ei tapahdu mitään.
Mihin Kekkosen ajan henki edelleen nojaa? Se näyttää nojaavan presidentti Tarja Halosen ideologiseen ajattelutapaan, joka kumpuaa suomettuneesta 1970-luvusta, jolloin Neuvostoliiton vaikutusvalta oli vahvimmillaan Suomessa. Haavemaailmoissaan elävä presidentti ei ole kyennyt hahmottamaan maailman muuttumista nuoruutensa ajan vuosikymmenestä.
Kaikki on muuttunut Euroopassa kylmän sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Eurooppa on etenemässä kohti lopullista yhdentymistään, josta Suomi näyttää jättäytyvän suosiolla sivuraiteelle pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kokemattoman EU-politiikan takia. Suomen EU-politiikkaa ei näytä hoitavan kukaan. Tämä nähtiin Brysselin tapaamisessa, jossa heikko Vanhanen antautui Haloselle ja antoi tämän pitää Suomen puheenvuoron, vaikka EU-asiat kuuluvat pääministerille.
Suomen jättäytyminen yhdentymisen ulkopuolelle on historiallinen virhe. Euroopan unioni on saamassa yhteisen perustuslain, joka takaa sille vahvan aseman kansainvälisessä politiikassa. Espanja äänesti sopimuksesta ensimmäisenä ja se antoi sille vahvan tukensa. Samaa tukea on odotettava myös muista kansanäänestyksen järjestävistä maista. Tuleeko tukea Suomesta?
Sivuraiteelle itsensä ajanut Suomi ei voi muuta kuin hyväksyä sopimuksen ja mennä sivustaseuraajana yhdentymisen mukana voimatta vaikuttaa itseensä kohdistuviin asioihin. Kuka tästä kantaa vastuun?
Jan Rossi
Vastaukset 3
Vanhimmat
paljon tekstiä, mutta hyvin vähän asiaa. Ensinnäkin NATO:lla ei ole kuin yksi johtaja USA, muilla ei ole mitään sanomista.
"Muut Pohjoismaat ovat jo vuosikymmeniä sitten liiittyneet NATO:oon". Onko Ruotsi naton jäsen?
Voisitkos ihan "ranskalaisin viivoin" perustella natoon liittymisen hyödyt, haittapuolia kai on sulta turha kysellä?
Täällä on näistä neuvostoliitoista ja sotilasliitoista riippumaton sekä hyväksi havaittu omakin sotilasperinne. NATO:n paskoja, olosuhteisiimme suunnittelemattomia ja sopimattomia tuhottoman kalliita rojuja ei tarvita, eikä tännne saa tuoda minkään valtakunnan vieraita joukkoja.
Luuletko sinä ja muut vieraan (EU/NATO-) vallan kätyrit ja bryssän santarmit olevanne koko Suomi?
MENKÄÄ SINNE HELVATAN BRYSSELIINNE JA PYSYKÄÄ SIEL HINTTARIT.
Suomi liittoutui natsi-saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan, joka zhdessä USA:n kanssa pysäytti natsien maailmanvalloituksen.
Nykypäivän natsisaksa on USA, joten on parempi, ettei Suomi jälleen tee väärää valintaa ja maksa Venäjälle suunnattomia sotakorvauksia, kun Venäjä ja Kiina pysäyttävät USA:n maailmanvalloitusretken. Liittyminen natoon nykypäivänä olisi kuin jälleen liittoutuminen natsien ja näiden kätyreiden kanssa..