Kaipaako ateismi yhteisöllisyyttä

"Mutta onko vaarana, että liiallinen yhteisöllisyys voisi johtaa omiin rituaaleihin, jopa
uskonnollisia piirteitä muistuttaviin tilaisuuksiin."

En usko, että yksi ainoa yhteinen käsitys saisi niin voimakkaan yhteisöllisyyden tunteen, että ateistit liittyisivät yhteen sisäänpäinlämpiäväksi kultiksi. Minkälaisen rituaalin kuvittelet saavasi aikaan tuosta yhdestä ainoasta käsityksestä? Eiväthän teistitkään ole kyenneet muodostamaan kaikki teistit kattavaa yhteisöä vaikka teisteillä on kuitenkin paljon enemmän yhteisiä uskomuksia; jumalat, luominen, myyttejä, rituaaleja, teismiin liittyviä moraalikäsityksiä jne.

Darwinin päivästä voisi tehdä vapaan jopa palkallisen 12.2. vaparin
jolloin ateistit ja uskovat saisivat kokoontua kerran vuodessa pohtimaan
maailman menoa. On paljon muitakin maallisempia juhlapäiviä, jotka ovat
jääneet vähemmälle huomiolle, kuten maailman munuaisten päivä 14.3. ja
listalla on paljon ateisteja kiinnostavia päivä, joilla nostaa hieman yhteisöllisyyttä.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_multinational_festivals_and_holidays

<< Kaipaako ateismi yhteisöllisyyttä >>

Ei varmaan mitenkään erityisesti.

Eihän ihmiset, jotka eivät usko tonttuihin, kaipaa mitään erityistä päivää, jolla juhlistettaisiin sitä, ettei tuollaisiin mielikuvituksen tuotteisiin uskota - eikä se mitään erityistä yhteisöllisyyttä kaipaa. Toki kun kerran jumaliin uskominen on sen verran yleistä yhteiskunnassa, niin ehkä olisi hyvä olla joku rationaalisen ajattelun päivä, jolloin korostettaisiin mielikuvitushahmohin uskomisen typeryyttä - oli se sitten tonttu, jumala tai ufomies. Se voisi kehittää yhteiskuntaa.

<< Mutta onko vaarana,
että liiallinen yhteisöllisyys voisi johtaa omiin rituaaleihin, jopa
uskonnollisia piirteitä muistuttaviin tilaisuuksiin. >>

En ainakaan osaa kuvitella, millainen olisi rituaali, jossa ei uskota johonkin mielikuvitushahmoon. Kuulostaa aika absurdilta.

Katsotaanpa nyt ensin millaista on esim. kristillinen yhteisöllisyys: tuhansia erillisiä keskenään riiteleviä ja toisiaan pannaanjulistelevia kirkkoja ja lahkoja.

Kovin eriseuraista on meininki, kovin.

Kaipaako teismi yhteisöllisyyttä?

Tunteeko sunnimuslimi suurta yhteenkuuluvuutta teisti-veljiinsä juutalaisessa synagoogassa.

Meneekö helluntailainen mielellään vanhoillislestadiolaisen seuroihin tai VL-saarnamies helluntaiseurakunnan kokoontumiseen?

Kaipaan kyllä tietyssä määrin yhteisöllisyyttä.

Mutta tuo yhteisöllisyys rakentuu jonkin muun ympärille kuin sen, miten suhtaudun tai muut suhtautuvat jumalien olemassaoloon.

Minulla on muutama ystävä, sekä perhe. Ne muodostavat läheisimmän yhteisöni.
Tuohon yhteisöön kuuluu sekä ateisteja, että enemmän tai vähemmän teistejä.

Kuulun erääseen aatteelliseen yhdistykseen, jonka enemmistö on ateisteja, mutta se ri ole mikään kynnyskysymys.

Kuulun metsästysseuraan, jonka toiminnassa uskonto ei näyttele mitään roolia.

En kaipaa minkään ateistiklubin jäsenyyttä.

Kaipaavatko mielisairaalan ulkopuoliset yhteisöllisyyttä jota sairaala-asukit mahdollisesti kokevat?

Ateismi on vain mielipide, yhteisöllisyys tarvitsee jotain sisältöä, tavotteita joihin pyritään. Mitä olisivat ateismin tavoitteet ? Kuinka niihin pyrittäisiin ? Liian suppea olisi ateismi yhteisöllisyyteen.

En kaipaa tai tarvitse mitään yhteisöllisyyttä. En ole mikään "laumasielu". Siis monet kristityt eivät voi sellaista ymmärtää, että ihminen haluaa viihtyä omissa oloissaan vaan pitää olla aina jokin "kirkollinen" ihmisiä ympärillä. En ole silti mikään erakko!

Minua kummastuttaa sekin että suvut kokoontuvat jouluisin, mutta eivät tapaa toisiaan muulloin esimerkiksi kesällä jollei nyt ole esimerkiksi isovanhemman synttärit. Sano se suvulle, ettet tule samaan joulupöytään jouluna ja olet estynyt töiden vuoksi niin voit olla ilmiriidoissa enosi kanssa. :D Miksi jouluisin pitäisi kokoontua samaan ruokapöytään, miksei keskellä kesälomaa! Ei ihmiset kuitenkaan koko kesälomaansa tärvää mihinkään ulkomaan matkaan. Siellä ollaan yleensä korkeintaan vain muutama viikko!

Jumalakin vaatii veronsa.