Mannerheim 30.11.1939: "Erkon pitäisi mennä metsään ja ampua kuula kalloonsa."
Missä tämä kerrotaan?
Lähde esiin!!!
Missä tämä kerrotaan?
Lähde esiin!!!
Missä kirjassa kerrotaan Mannerheimin "kuulaneuvo" Erkolle Talvisodan sytyttyä?
Tarkistaisin
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tiltuja kyrsii edelleen se, että Suomi säilytti itsenäisyytensä, kun taas - ja kapas moista kummaa - Neuvostoliiton kommunismidiktatuuria ei löydy laisinkaan ajantasaista kartoista.
"Uutuuskirja Stalinin salaisista mapeista - Diktaattori haaveili Suomen sovjetisoimisesta
Suomi piti miehittää vuonna 1939 nopeasti ja alistaa nukkehallituksen ja kansanarmeijan saappaan alle, ”kansanviholliset” piti vangita."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201710182200468729
Voi tiltureppanoita mikä taakka kanniskeltavana.
Helppo taakka sikäli että ne kaikki sodathan hävittiin 6-0 Neuvostoliitolle ja osin Englannille, ja joka kahinan taustana oli suomalaisten hölmö luottamus saksalaisten
taustatukeen ihan vilpittömin mielin. Eiks jeh? Tyhmyydestä sitten maksettiin kalliisti sa-
dantuhannen suomalaisen hyytyneellä verellä kun Suomi hävisi toisen maailmansodan liit-
toutuneita vastaan. Aika karua.
Asiallinen keskustelu on vaikeaa kun juntit siteeraa Iltalehteä lähdeviitteenä. Ja sitten vielä solvaa haukkumasanoin asiallisia keskustelijoita ;))))
löytyy Sakari Virkkusen kirjasta "Mannerheim marsalkkaja presidentti " Keuruu 1989 s.49.Lähteenä on entinen demariministeri Väinö Voionmaa.
Näin on. Tarkistin Virkkusen kirjasta tuon kohdan. Sen mukaan Paasikivikin käytti tuota sanontaa muissakin yhteyksissä ja eri henkilöistä puhuessaan / haukkuessaan. Paasikiven päiväkirjoista en ole tuota kohtaa löytänyt.
Voionmaan Kuriiripostia -kirjasta, jonka on toimittanut Markku Reimaa, en myöskään tuota kohtaa löytänyt, enkä myöskään Aimo Halilan Väinö Voionmaan -elämänkerrasta.
1. Asiallinen ja paikkansa pitävä vastaus tähän silloin tällöin toistamaani kysymykseen.
Avaajalta kiitokset.
Onko ymmärrettävä niin että työmies ei ollut isänmaalainen, vaikka nytkin työmies haluaisi itsenäisen Suomen eikä mitään EU:ta.
Suomion EU:n jäsenmaana itsenäinen valtio, kuten muutkin. On vain sovittu tietystä yhteistoiminnasta, mikä on kaikille eduksi taloudellisesti ja poliittisesti.
Tarkistaisin: Mannerheim 30.11.1939: " Erkon pitäisi mennä metsään ja ampua kuula kallonsa."
Missä tämä kerrotaan?*
Vastaus: Ei missään, sillä marsalka ei koskaan sanonut Erkosta niin. Sen sijaan Mannerheimin mielestä Cajander olisi ollut " mies, jos olisi tehnyt niin. Se johtui pääministerin surullisen kuuluisasta lausunnosta " onnesta ettei hankitu aseita vanhenemaan varastoon".
Cajanderin sodan syttymispäivänä puhelimessa niin, ettei viereisessä huoneessa kuunnellut kenraali Oesch ollut moista koskan kuullut. Hänllä oli sentään kokemusta Saksan armeijan kielenkäytöstä, mutta Marski oli saanut oppinsa Pietarin vossikkakuskeilta.
Cajanderin puhetta on lukuisissa kirjoissa vääristelty tökerösti. Näin esim. Halsti muistelmissaan.
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939
s. 442: "Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."
A. K. Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.
Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:
s. 459: "Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.
Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."
Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.
Oliskohan nyt puurot ja vellit sekaisin?
Erkon ja kustun kuulista ja kalloista en tiedä, mutta ainakin J.K. Paasikivi pohdiskeli päiväkirjassaan 1.7.1948 seuraavaa:
"Asettumalla hänen (Mannerheimin) kannalleen ei voi elää. Täytyy olla jokin ohjelma ja linja. Lausuin mm., että jos asettuu hänen kannalleen, niin ei ole muuta tehtävää kuin mennä metsään ja ampua kuula otsaan. Mannerheim ei osannut sanoa mitään.
(....) On aivan tarpeetonta keskustella hänen kanssaan."
Näin siis kirjoitti JKP eduskuntavaalien 1948 aikaan.
Kyse oli M:n näkemyksestä juuri solmitun YYA-sopimuksen vaikutuksesta.
Kun Marskia on kehuttu ensimmäiseksi YYA-mieheksi, niin tämä oli hänen käsityksensä lopullisesta sopimuksesta.
Marskia pidetään hieman harhaanjohtavasti ihka ensimmäisenä YYA-miehenä, koska ensimmäiset ajatukset sellaisesta esitti useammankin nykytutkijan mukaan kenraali Erik Heinrichs, jonka mielestä Suomi olisi saattanut säilyttää parhaimmin omat puolustusvoimansa, jos NL:lla ja Suomella olisi yhteisiä intressejä Itämerellä.
Mannerheim vähintään oudoksui myös noita Heinrichsin ensimmäisiä ajatuksia, koska murhakustu oli nimenomaan NL:n suhteen ikuinen pessimisti, joka ikää myöten vain synkistyi. JKP oli loppupeleissä suorastaan lirissä alituisesti marisevan marskin kanssa.
Tilanne olikin sitten aika kauhea v. 1956 saakka: Kirkkonummella (Porkkala) oli noin 40 000 iivanan varuskuntakaupunki, kun samaan aikaan koko Suomen puolustusvoimien ukkomäärä oli rajoitettu noin 41 000 mieheen. Porkkalassa oli tietty osa siviilejä eli uffareiden akkoja.
Jostain kumman (?) syystä Porkkalassa oli pilvin pimein myös T-54-vaunuja "vahtimassa vain Suomenlahden suuta" tietenkin...
Joka tapauksessa NL ei tuntenut tarvetta YYA-sopimuksen takia enää riisua Suomea enempää aseista, koska niitä tarvittiin Saksan ja sen liittolaisten mahdolliseen torjuntaan Suomen maaperällä. Aserajoituksia Suomelle oli vaatinut myös Englanti.
"Aserajoituksia Suomelle oli vaatinut myös Englanti."
Englanti, tuo imperialistinen roistovaltio ja todellinen Suomen vihollinen, vaati Suomea luovuttamaan ryssille kaikki ylijäämäaseet tai tuhoamaan ne. Siis kaikki ne mm. sotasaalisaseet, jotka oli yli Pariisin rauhansopimuksessa määritellyn armeijan vahvuuden, ja jotka suomalaiset sotilaat olivat verissäpäin ryssiltä vallanneet. Enlantilaisten hämmästykseksi ryssät ei niitä halunneetkaan. Vain kaikki sotasaaliskuorma-autot piti kunnostaa ja palauttaa ehjinä. Siinäpä vasta olikin savotta!
Britannia oli muuten se jonka takia Suomen puolustuvoimien maksimiksi määriteltiin Pariisin rauhansopimuksessa 40 000 miestä ja korkeintaan 60 lentokonetta. Neuvostoliitto ei ollut tuon esityksen takana kuten usein virheellisesti väitetään.
NL ei myödkään vaatinut Suomea hävittämään valtavaa asearsenaaliaan, vaikka Suomi sittemmin möi Jenkkien asetrokarifirmoille valtavat määrät ylijäämäaseita 1950-70 -luvulla. Sinne meni Norsupyssytkin ja sitä harmiteltiin myöhemmin.
Englanti kiusasi saksaa ihan 1800 luvulta saakka suurena siirtomaa isäntänä , ja suomi liittolaisena sai myös osansa
Suomi oli Saksan liittolainen vain vuonna 1918.
Saksa muuttui kiusaajaksi ja Englanti kiusatuksi 1938.
Suomi joutui soppaan mukaan MR-sopimuksessa 23.8. 1939.
Englanti yllytti Erkkoa olemaan taipumaton ja tämä virhearvio Erkolta johti talvisotaan. Ei ihme että Mannerheim oli raivona 30.11.1939.
MR-sopimus yllätti myös Englannin. Pohjolaan se ei tuntenut juuri mitään intressiä. Tosin NL:n vaatimukset lähettää joukkoja naapurimaihin oli torjuttu. Tietysti Erkkokin sen tiesi.
Hän vain oli yhtä naivi kuin muutkin Suomen poliitikot, eikä uskonut NL:n ryhtyvän käyttämään asevoimaa. Hän myös jätti kertomatta Ruotsin ehdottoman kiellon tulla tukemaan Suomea aseellisen hyökkäyksen sattuessa.
Erkon vahva asema johtui presidentti Kallion ja pääministeri Cajanderin ulkopoliittisesta kyvyttömyydestä. Molemmat olivat vääriä valintoja tuossa tilanteessa.
Erkollahan oli palavia suhteita Englantiin... vaimokin oli sieltä.
Jopa UKK oli syksyllä 1939 samoilla linjoilla E.Erkon ja Cajanderin kanssa, Stalinille pahimmat kirosanat olivat kuitenkin em. kahden lisäksi myös Tanner. Nuo kolme nimeä esiintyivätkin ahkerasti iippojen kylvämissä lentolehtisissä murhapommitusten alla ja jälkeen.
J.K. Paasikivi pohdiskeli päiväkirjassaan 1.7.1948 seuraavaa:
"Asettumalla hänen (Mannerheimin) kannalleen ei voi elää. Täytyy olla jokin ohjelma ja linja. Lausuin mm., että jos asettuu hänen kannalleen, niin ei ole muuta tehtävää kuin mennä metsään ja ampua kuula otsaan. Mannerheim ei osannut sanoa mitään.
(....) On aivan tarpeetonta keskustella hänen kanssaan."
Näin siis kirjoitti JKP eduskuntavaalien 1948 aikaan.
Tässä kyseinen sivu kuvattuna:
https://aijaa.com/3gaaYr
siis tuoreen YYA-sopimuksen luomasta poliittisesta tilanteesta.
Mannerheim oli syvän pessimismin vallassa täysin vastoin stallarien väitteitä YYA-henkisyydestään.
Hän oli kyllä jo -44 syksyllä pohtinut YYA-sopimuksen esivaihetta, mutta kokonaan toisesta näkökulmasta, eli Suomenpuolustuksen järjestelyn kannalta.
Zdanov oli vienyt luonnoksen Stalinille, mutta saanut haukut.