Luthersäätiön dekaani Juhana Pohjola on sanonut mediassa useaaan otteeseen, että Luthersäätiö on perustanut oman kirkkonsa, joka tekee lähetystyötä Suomessa. Tällä kirkolla on nyt yksi oma pappikin.
Myös Ev.lut. kirkon arkkipiispa Jukka Paarma on sanonut, että Luthersäätiö on perustanut oman kirkon, joka ei kuulu Ev.Lut. Kirkkoon, eikä sen papit saa toimia ev.lut. kirkossa.
Siksipä varotankin tällä palstalla majailevista luthersäätiöläistä, jotka pyrkivät
nimimerkkien takana valkeissa vaatteissa eksyttämään uskovia väärille teille.
He
1) kirjoittavat heille kuulumattomasta v.lut. kirkon asiasta, piispan erosta, vaikka
heidän oma johtajansa on sanonut, että he eivät enää kuulu ev.lut. kirkkoon.
Älkää menkö noiden eksyttäjien mukaan, sillä he eivät kuulu enää ev.lut. kirkkoon,
vaan viljelevät harhaoppejaan valkeissa vaatteissaan.
2) viljelevät vihaa piispaa vastaan valkein sanoin. Kuitenkaan heillä ei ole taustallaan
pienintäkään huolta piispasta eikä ev.lut. kirkosta, johon he eivät enää kuulu, vaan
heidän motiivinaan on homoviha. he tahtovat Kantolan pois ev.lut. kirkosta,
koska Kantola suvaitsee homoja ev. lut. kirkossa. Näille petollisille luthersäätiöläisille
valehtelijoille tässä on kysymys vain homokysymyksestä.
3) Heillä ei ole enää mitään relevanssia eksyttää harhaan luterilaisia näillä
valheillaan, koska oman johtajansa Juhana Pohjolan mukaan, he ovat perustaneet
oman kirkon, joka on erillinen Suomen Ev. lut. kirkosta. Näillä palstoilla nuo kieroilijat
eivät kerro näitä totuuksia teille, vaan pyrkivät kaikin tavoin valheineen ohjaamaan
teitä harhaan.
Kun Juhana Pohjola on sanonut ja arkkipiispa Jukka Paarma vahvistanut, että
Luthersäätiö on "Suomeen perustettu uusi lähetyskirkko", eikä se enää kuulu Suomen ev.lut.
kirkkoon, niin älkää hyvät ihmiset menkö näiden eksytyksiin mukaan.
Juorutessaan piispa Kantolasta ja lietsoessaan vihaa häntä kohtaan, he lietsovat vihaansa
vain sen tähden, kun piispa hyväksyy homot. Eivätkä nuo luthersäätiöläiset enää
ole luterilisessa kirkossa, vaan oman Lähetyskirkkonsa edustajia. Siten heidän
näkemyksensä ovat luterilaisen kirkon ulkopuolisten näkemyksiä - joilla ei ole
mitään painoarvoa Suomen Ev.lut. kirkon sisällä.
Luthersäätiöläiset: mekään emme tule eksyttämään teitä teidän kirkkoonne
ja näyttelemään teille teikäläistä puuttuaksemme teidän sisäisiin asioihin.
Miten te saatatte näytellä Suomen Ev.lut. kirkkoon kuuluvia ja esittää mielipiteitänne
(joiden takana on pelkkä homoviha) puuttuaksenne kirkkomme sisäisiin asioihin - kirkkomme,
josta te itse sanouduitte irti, Juhana Pohjolan sanoin "perustaakseenne oman uuden kirkon".
Myös Ev.lut. kirkon arkkipiispa Jukka Paarma on sanonut, että Luthersäätiö on perustanut oman kirkon, joka ei kuulu Ev.Lut. Kirkkoon, eikä sen papit saa toimia ev.lut. kirkossa.
Siksipä varotankin tällä palstalla majailevista luthersäätiöläistä, jotka pyrkivät
nimimerkkien takana valkeissa vaatteissa eksyttämään uskovia väärille teille.
He
1) kirjoittavat heille kuulumattomasta v.lut. kirkon asiasta, piispan erosta, vaikka
heidän oma johtajansa on sanonut, että he eivät enää kuulu ev.lut. kirkkoon.
Älkää menkö noiden eksyttäjien mukaan, sillä he eivät kuulu enää ev.lut. kirkkoon,
vaan viljelevät harhaoppejaan valkeissa vaatteissaan.
2) viljelevät vihaa piispaa vastaan valkein sanoin. Kuitenkaan heillä ei ole taustallaan
pienintäkään huolta piispasta eikä ev.lut. kirkosta, johon he eivät enää kuulu, vaan
heidän motiivinaan on homoviha. he tahtovat Kantolan pois ev.lut. kirkosta,
koska Kantola suvaitsee homoja ev. lut. kirkossa. Näille petollisille luthersäätiöläisille
valehtelijoille tässä on kysymys vain homokysymyksestä.
3) Heillä ei ole enää mitään relevanssia eksyttää harhaan luterilaisia näillä
valheillaan, koska oman johtajansa Juhana Pohjolan mukaan, he ovat perustaneet
oman kirkon, joka on erillinen Suomen Ev. lut. kirkosta. Näillä palstoilla nuo kieroilijat
eivät kerro näitä totuuksia teille, vaan pyrkivät kaikin tavoin valheineen ohjaamaan
teitä harhaan.
Kun Juhana Pohjola on sanonut ja arkkipiispa Jukka Paarma vahvistanut, että
Luthersäätiö on "Suomeen perustettu uusi lähetyskirkko", eikä se enää kuulu Suomen ev.lut.
kirkkoon, niin älkää hyvät ihmiset menkö näiden eksytyksiin mukaan.
Juorutessaan piispa Kantolasta ja lietsoessaan vihaa häntä kohtaan, he lietsovat vihaansa
vain sen tähden, kun piispa hyväksyy homot. Eivätkä nuo luthersäätiöläiset enää
ole luterilisessa kirkossa, vaan oman Lähetyskirkkonsa edustajia. Siten heidän
näkemyksensä ovat luterilaisen kirkon ulkopuolisten näkemyksiä - joilla ei ole
mitään painoarvoa Suomen Ev.lut. kirkon sisällä.
Luthersäätiöläiset: mekään emme tule eksyttämään teitä teidän kirkkoonne
ja näyttelemään teille teikäläistä puuttuaksemme teidän sisäisiin asioihin.
Miten te saatatte näytellä Suomen Ev.lut. kirkkoon kuuluvia ja esittää mielipiteitänne
(joiden takana on pelkkä homoviha) puuttuaksenne kirkkomme sisäisiin asioihin - kirkkomme,
josta te itse sanouduitte irti, Juhana Pohjolan sanoin "perustaakseenne oman uuden kirkon".
Vastaukset 64
Vanhimmat
Tässä esimerkki heidän kieroista toimintatavoistaan. Kysymys on piispan eroa koskeva yksi keskustelu. He eivät ilmaise suoraan, että ovat uuden vastaperustetun kirkon jäseniä, vaan esiintyvät ev.lut. kirkon jäseninä.
He pyrkivät todisteleaan Raamatulla, että piispa Kantola on harhaoppinen. He vihjaavat hänen homomyötämieliseen kirjoitukseen (kirjoitus, jossa Kantola hyväksyi homot lähimmäisikseen), mutta eivät heti suoraan sano, että tämä Kantola vastaisuus on heille homokysymys, eikä suinkaan kysymys ole heille samanlainen kuin ev.lut. kirkon jäsenille, jotka aidosti ovat huolissaan niin piispasta kuin hänen perheestään että myös kirkosta.
Lue tätä keskustelua tästä linkityksestä eteen päin ja katso, miten he toimivat kierosti luikerrellen harhaopeillaan ja eksyttäen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000006983808
Nämä palstat ovat täynnä vastaavia esimerkkejä.
Uuden kirkon perustaneet:
mekään emme luikertele teidän kirkkoonne näytellen teikäläisiä ja valhdellen puuttuaksemme teidän sisäisiin asioihinne.
Kannattaa lukea:
http://www.luthersaatio.com/
Mm. "Miksi haluamme pysyä kirkossa"
Ja vaikkapa
kirjauutuus:
Anssi Simojoki: Herran Kristuksen seuraaminen - Kuinka eteenpäin Suomen kirkossa? (PDF)
(Luettavissa sivustolta.)
Vaikkapa tällainen ote:
"6. Torjumme päättäväisesti kaikki ajatukset kirkosta eroamisesta ja uuden kirkon perustamisesta. Luther-säätiö ei ole muuttanut mitään kirkkomme pyhästä uskonperinnöstä, päinvastoin. Lähtekööt kirkosta ne, jotka ovat siihen tuoneet tai ovat tuomassa Jumalan sanan ja luterilaisen tunnustuksen vastaisia uutuuksia, joilla ei ole tukenaan Jumalan siunauksen eikä hänen iankaikkisen autuutensa raamatullisia lupaksia. Kaikkein mieluimmin kuitenkin pyydämme Raamattua ja luterilaista oppia vastustavia nöyrtymään parannukseen ja sen mukanaan tuoman kristilliseen veljesrakkauteen."
Ja vieläkin:
yksin haureuden teko riittää siihen, että piispa on menettänyt luottamuksen toimia virassaan.
Tämä koskisi niin vanhakantaista kuin liberaaliakin piispaa.
Luottamuksen voi saada takaisin parannusta tehtyään ja anteeksi pyydettyään, mutta luottamus ei välttämättä palaudu ihan heti.
Tämä koskee niin vanhakantaisia kuin liberaalejakin.
Myös se on totta että homoliittomyönteisyytensä tähden piispa Kantolan ei kuuluisi toimia piispana. Tämä on selvä asia.
Augustinus on meille esimerkkinä, että ihminen voi tehdä parannusta ja myöhemmin, kun on osoittautunut että hän on tehnyt parannusta ja on luotettava opettaja, hänestä voi tulla jopa piispa kristilliseen kirkkoon.
"Kantolan vastaisuus" kuten ilmaisit koskee noita molempia asioita. Siinä ei ole mitään epäselvää.
Anteeksi tulee antaa heti kun parannusta on tehty.
Homoliittovastaisuus ei tietenkään tarkoita sitä että vihaisimme henkilöitä, jotka harjoittavat homoutta. Meidän kuuluu rukoilla ihmisten puolesta. Meidän kuuluu tehdä hyvää vihamiehillemmekin.
Emme hyväksy emmekä tahdo hyväksyä syntiä. Se ei kohdistu henkilöön vaan syntiin. Jumala vihaa syntiä, mutta tahtoo syntisen pelastumista. Jumala rakasti maailmaa niin paljon että antoi ainokaisen Poikansa ettei kukaan joka uskoo häneen hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.
Kyllähän me tiedämme miten syntikurjia me itsessämme olemme. Ei tietenkään saa tuomita ketään kadotukseen, ansaitsemmehan itse kukin itsessämme kadotuksen. (Room.2, alku)
Kuitenkin meidän kuuluu varoittaa jos näemme jonkun tekevän syntiä.
Raamatun sanan mukaisesti.
oppeja.
Homot tuovat oman homokulttuurinsa seurakuntiin ja vaativat vielä pappeja siunaamaan homoliitot.
Katsokaahan, mitä Mooses sanoi homoista ennenkuin alatte tehdä heistä hovikelpoisia luterilaisille.
Homot voivat tietysti olla mukana ihmisinä kirkossa mutta heidän on syytä jättää kulttuurinsa kirkon ulkopuolelle.
Jos Kantola tosiaan suosii homojen siunaamista avioliittoon osoittaa se, ettei hän tunne jumalan määräyksiä ihmiskunnalle.
Homous on ominaisuus kuten varkaalla himo varastaa.
Jos varas voittaa himonsa on hän kunnon kansalainen, mutta jos hän on himonsa orja ei muiden tarvitse hänen taipumuksiaan hyväksyä.
Sama asia se on homoilla himoineen.
Eläimiinsekaantujillakin on himoja eikä niitäkään suopeasti katsella kirkon piirissä eikä muuallakaan. Saatikka vihitä ja siunata parisuhteeseen.
Ajatelkaa, nainen elää parisuhteessa koiransa kanssa ja vaatii ssada kirkon siunauksen suhteelleen. Olisiko piispa suostunut siunaamaan nainen-koira-suhteen?
Keisari Kaligula hallitessaan tosin valitsi hevosensa konsuliksi mutta hän olikin keisari, joka vallallaan sen pystyi tekemään.
Homopari on vähän samanlainen luonnoton suhde vaikka molemmat ovatkin ihmisiä.
Luepa mitä dekaaninne on medialle lausunut :)
vai oletko sinä erottanut dekaanisi, kun olet hänen kanssaan eri mieltä? vai valehteleeko Juhana Pohjola medialle? Vai valehteletko sinä?
teidän nettisivunne eivät oikein pysy sen perässä, mitä teideän dekaaninne haastatteluissa kertoo :)
Luepa mitä piispankokouksen jälkeen Suomen Ev.lut. kirkon piispat sanoivat Juhana Pohjolan perustamasta uudesta lähetyskirkosta :)
Älä suolla valheitasi. Älä eksytä ihmisiä valheillasi. Vai kutsutko johtajiasi (tuon uuden lähetyskirkon) valehtelijoiksi?
Sinä voit vaatia sitten piispaasi toteuttamaan sinun tahtoasi, kun olette perustaneet uuteen lähetyskirkkoonne piispan virkoja :)
Älä viitsi tulla Suomen Ev.lut. kirkkoon sekoilemaan oman kirkkonne opeilla. Emme mekään tule teidän kirkkoonne.
Luuletko sinä, Uuden Lähetyskirkon lähetystyöntekijänä saavasi käännytettyä luterilaisia kirkkoonne sillä, että sinä huijat heitä täällä nettipalstoilla?
on harhaoppeja ihan omasta takaakin mm.naispappeus kasteuudestisyntyminen väärennetty Raamatunkäännös Mikäli uutisointisi on totta niin onnittelen Luthersäätiöläisiä mutta valitettavasti tuo keskimmäinen taitaa sulkea meikäläisen pois tuosta uudesta kirkosta pitää odottaa sitä oikeaoppisempaa Luepa muuten tuo palstan otsikko mikä se on?
Palstan otsikko: luterilaisuus. Tätähän tarkoitit?
Totta se on. Eilen Luterilainen maailmanliitto teki selkeän kannan tähän ruotsalaissuomalaiseen lahkoon.
Tuon uuden kirkon (suomessa: luthersäätiö) jäsenet eivät voi olla kahden kirkon jäseniä, eikä tuon uuden kirkon työntekijöitä voi olla työn tekijöinä toisessa kirkossa, siis ev.lut. kirkossa.
Suomen ev.luterilanen kirkko kuuluu Maailman Luterilaiseen kirkkoon. Ei me saada täällä omia oppeja viljellä, jotka ovat ristiriidassa luterilaisuuden ja Raamatun kanssa. Siksi tuohon uuteen Juhana Pohjolan lähetyskirkkoon ja sen kannattajiin on tehty niin voimakas ero.
Minusta taas on alkanut tuntumaan että Luthersäätiöllä on ihan oikeita asioita edessään.
Homoudesta mainitaan raamatussa, samoin naisista jotka piispojen rattotyttöinä pulisevat kirkoissa.
Luthersäätiöllä on ryhtiä.He lukevat Raamattua.
Mitähän sinä luet ? .. ja mikä on sinun hätäsi?
Kyllä on hyvä miettiä hetki,pysähtyä ja katsoa sitä mädänlemua ev.lut kirkossa.
Minä kyllä laittaisin pihalle kaikki jotka alkoivat toimimaan raamattua vastaan.Heidän on syytä perustaa oma kirkkonsa.
No ,luthersäätiöllä on pappinsa ja se on hyvä.
Siitä se alkaa kasvamaan koska minun kirkollisveroni ohjautuvat sinne missä on asiat kohdallaan.
raamatunvastaisuutta jota piispat viljelevät.
Joten mieleeni tuleekin että mistähän sinä puhut ja miksi?
Voisitko vastata?
Oletko homo?
kuinka te uskovaiset tuhoatte toisenne keskinäisellä valtataistelulla!
kohta Suomi on sekulaarinen maa!!!!
Kiitos Teille!
Ote Suomen Ev.lut. kirkon äskettäisen piispainkokouksen tiedotteesta koskien luthersäätiötä:
"Kysymyksessä on siten Suomeen perustettu uusi lähetyskirkko, jonka tuore pastori tekee lähetystyötä Suomessa, aivan kuten Luther-säätiön dekaani Juhana Pohjola on itse sanonut".
Suomen ev.lut kirkko ja luthersäätiön dekaani Juhana Pohjola ovat yhtä mieltä siitä, että luthersäätiö on oma kirkkonsa, jolla on sisarkirkko Ruotsissa, Missionprovinsen kyrkan. Kuten Ruotsin luterilainen kirkkokaan ei hyväksy Missionprovinsen kyrkania kirkkoonsa, vaan se on erillinen kirkko, samoin ei Suomen luterilainenkaan kirkko hyväksy vastaperustettua uutta lähetyskirkkoa, vaan kuten molemmat osapuolet (luthersäätiö ja Suomen ev.lut. kirkko toteavat) kyse on kahdesta eri kirkosta.
Yhdessä kirkossa ei voi olla kahta eri kirkkoa ja siten luthersäätiö perustamalla oman kirkkonsa (Pohjolan omakin lausunto), on myös itse itsensä erottanut Suomen ev.lut, kirkosta ja Suomen ev.lut. kirkon piispat hyväksyvät tämän eron ja sen että heillä on oma erillinen kirkko, jonka kanssa Suomen ev.lut. kirkko ei ole tekemisissä ja jonka työntekijät eivät voi olla Suomen ev.lut. kirkon työntekijöitä, eikä Suomen ev.lut. kirkko enää rahoita luthersäätiötä niiden instanssien kautta, joiden kautta tämä rahoitus on aiemmin kulkenut.
Hiippakunta (ei kirkko)
Kannattaa lukea uusin Pyhäkön lamppu.
http://www.luthersaatio.com
Siinä on kirjoitettu lähetyshiippakuntaan liittyen.
Myös Länsi-Suomen Rukoilevaisten lehdessä 2/2005 on kirjoitettu vähän aiheesta.
http://www.rukoilevaisuus.com
Suomen ev.lut. kirkon piispainkokous on Juhana Pohjolan tavoin todennut teidän suhteenne kyseessä olevan kirkko.
Teidän nettisivunne ovat vanhentuneet.
Teidät on myös selkein sanoin erotettu Suomen ev.lut. kirkosta toteamalla että olette oma kirkkonne, eikä yhdessä kirkossa voi olla kahta kirkkoa.
Myös oma dekaaninne Juhana Pohjola on lausunut useasti mediassa, että te olette perustaneet oman kirkkonne, lähetyskirkon.
Jos joku teistä haluaa olla Suomen ev.lut. kirkossa, niin erotkaa uudesta kirkostanne ja liittykää Suomen ev.lut kirkkoon. Ette voi olla kahden kirkon jäseniä. Ette voi palvella kahta herraa. Ette voi kuulua kahteen kirkkoon yhtä aikaa.
Suomen evankelisluterilainen kirkko on tämän nyt selkeästi ilmaissut ja myös dekaaninne Juhana Pohjola on todennut että teillä on oma kirkkonne.
Ette voi palvella kahta herraa. Teidän ei sallita kuulua kahteen kirkkoon. Se on nyt selkeästi ilmaistu. Teidän lähetyskirkkoonne kuuluvat eivät voi kuulua Suomen ev.lut. kirkkoon.
Sinä voit haluta kuulua kahteen kirkkoon, mutta kyse ei ole sinun halustasi. Lapsikinhan voi haluta vaikka mitä mahdottomia. Sinun on yksinkertaisesti erottava toisesta kirkosta, koska kahteen et voi enää kuulua.
Teidän johtajanne (Pohjola) ilmaisi teidän olevan oma lähetyskirkko Suomessa ja Suomen kirkko totesi (piispat), että yhdessä kirkossa ei kahta kirkkoa voi olla.
Älä tule enää eksyttämään luterilaisia, sillä mekään emme tule teidän kirkkoonne.
Suoraan sanottuna nimityksen "hiippakunta" käyttäminen järjestöstä on järjetöntä.
Kirkko on sama kuin yksi seurakunta, muutama seurakunta, hiippakunta, tietyn valtion sisällä olevat hiippakunnat jne. Kirkko ovat ne ihmiset, jotka kokoontuvat yhteen tämän Jeesus-agendan alla.
Onko niin, että luttersäätiöläiset eivät uskalla olla oikea kirkko, vaan toivovat olevansa oikean kirkon yksi (oikeaoppinen)hiippakunta? Näinkö tämä missionsprovins/lähetyshiippakunta-nimihirviö on tulkittavissa? Miten kukaan voi kuvitella, että uusia hiippakuntia noin vain perustetaan, aivan kuin järjestöjä?
En nyt tiedä onko Pohjola "meidän johtajamme".
Kyllähän siellä on vähän enemmänkin porukkaa.
Olisiko sinulla linkkiä uutiseen tai tiedotteeseen jossa mainittaisiin Pohjolan lausunnosta.
Sen mitä olen Juhanan kanssa asiasta keskustellut, niin hän on sanonut suunnilleen niin että jos emme saa rakentaa tätä kirkkoa tämän kirkon sisäpuolella, niin sitten rakennamme tätä kirkkoa tämän kirkon ulkopuolelta käsin.
Juhana on maininnut myös (muistaakseni yhdessä lehtiartikkelissa)
että tahdomme liittyä kirkkoon emmekä erota siitä.
Kyllähän se missionprovins-sanakin jo ilmaisee mistä on kyse Ruotsissa. Se on lähetyshiippakunta.
Suomessa Luther-säätiö perustaa jumalanpalvelusyhteisöitä ja olemme koko ajan tahtoneet olla Suomen ev.lut kirkossa ja myös heidän tiloissaan. Tiloja ei ole annettu käyttöön.
Vaikka olemme luterilaisia, niin emme ole saaneet tiloja käyttöön luterilaisesta kirkosta.
On aika merkillistä että esim. metodistit kyllä antavat tiloja käyttöömme vaikka olemme luterilaisia. Sen sijaan luterilainen kirkko ei anna perusluterilaiselle säätiölle tiloja.
Sitten ev.lut kirkko vielä kehtaa puhua ekumeniasta, vaikka ei anna edes perusluterilaiselle säätiölle tiloja käyttöön.
Täällä on kirjoitettu vanhauskoisten kantoja siihen, että tahdomme pysyä kirkossa. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä ettemmekö juuri tahtoisi ja etteikö juuri meidän kuuluisikin saada olla tässä Suomen ev.lut kirkossa.
Liberaalit itse ovat erottamassa itseään tästä kirkosta. (Jopa Kristuksen Kirkosta?)
He itse sanoutuvat irti tästä kirkosta.
Te ette kuulu ev.lut. kirkkoon. Sinä saat haluta kuulua siihen, mutta jos kuulut luthersäätiö-kirkkoon, et voi kuulua myös ev.lut. kirkkoon: yhdessä kirkossa ei voi olla kaksi erilaista kirkkoa.
Pohjola on nyt hyllytetty myös ev.lut. kirkon virastaan - tai häntä ollaan hyllyttämssä.
Ev.lut. kirkko ei anna tilojaan sellaiseen toimintaan, joka ei sovellu sen oppeihin ja Raamatun sanaan. Siksi te ette saa kokoontua ev.lut. kirkossa.
Jos haluatte kuulua ev.lut. kirkkoon, teidän on erottava luthersäätiö-kirkosta.
teidän kirkkonne ainoa pappi Niko vannasmaalla ei ole oikeutta toimia luterilaisessa kirkossa pappina. Hän menettää kaiken pappisoikeutensa, kun piispa Omwanzan piispuus kielletään luterilaisessa maailmankirkossa.
Dekaaninne Pohjola on lausunut, että kaikki on hyvin, koska Vennesmaa saa tehdä työtä luterilaisen kirkon ulkopuolella, koska piispa Omwanzan arvovaltaa ei kukaan voi kyseenalaistaa.
No - Pohjola oli väärässä. Luterilainen maailmankirkko kyseenalaisti Omwanzan piispuden ja teon, joka on luterilaisen kirkon vastainen.
Nyt Pohjola on vaitonainen. Koko Luterilainen maailmankirkko on todennut hänen johtamansa liikkeen olevan sekä Raamatun vastainen että luterilaisuuden vastainen.
Te ette kuulu luterilaiseen kirkkoon. Eikä siinä asiassa enää kysytä teidän halujanne: itse te olette Raamatun vastaisen ja luterilaisuuden vastaisen oman kirkkonne perustaneet ja siten itsenne luterilaisesta kirkosta poissulkeneet.
te ilmaisette koko ajan kaiken suhteen omia itsekkäitä tarkoitusperiänne julsitamalla jatkuvasti ja kaikessa "me halutaan" "me halutaan".
Tämä on aikuisten maailma, jossa ei enää olla itsekkäitä ja typeriä lapsia, jotka ajattelevat vain itseään ja huutavat "mut kun me halutaan".
Teoistaan tulee kantaa vastuu - aikuisten ihmisten, eikä olla kuin lapsia, jotka vain haluavat ja haluavat vaikka mitä ajattelematta toisia ja mien itsekkäiden halujensa seurauksia.
Luthersäätiö kirkko on repinyt viidesläisyyden, piispa Omwanzan, sley:n porukan... Totisesti sen näkee, mihin teidän halunne ovat johtaneet teidät.
Sehän olisikin mukavaa, että kaikki saisivat perustaa miten haluavat hiippakuntia kirkkoon.
Kirkollisten käsitteiden käyttäminen eksyttämään näistä käsitteistä tietämättömiä ihmisiä, on ovelaa ja tarkoin harkittua. Ruosalaissuomalainen uusi kirkko on sanonut olevansa lähetyshiippakunta.
Maailman Luterilaisessa kirkossa on erittäin tarkoin määrätty se, millä tavoin hiippakunnat
perustetaan ja ketkä sen perustavat. Hiippakunta edellyttää myös sitä, että ko. hiippakunnalla on kirkko, ts. sen on kuuluttava luterilaiseen kirkkoon, jotta se voisi ylipäänsä olla luterilaisen kirkon hiippakunta.
Nyt joukko suomalaisia ja ruotsalaisia ihmisiä alkoivat julistaa perustaneensa
luterilaiseen kirkkoon oman hiippakunnan.
Luonnollisesti sekä Ruotsin että Suomen luterilaiset kirkot tekivät selväksi, että
kirkkoon ei voi kuka tahansa tuosta vain perustaa hiippakuntaa, vaan hiippakuntien
perustaminen tapahtuu tarkoin kirkon määräämällä tavalla.
Jos luterilainen kirkko olisi hyväksynyt näiden em. perustaman hiippakunnan, silloin
luterilainen kirkko olisi menettänyt viimeisemmänkin uskottavuutensa.
Seuraavaksi ehkä uusnatsit olisivat julistaneet perustaneensa luterilaiseen kirkkoon oman
lähetyshiippakunnan. Sen jälkeen sitten jonglöörit olisivat perustaneet oman hiippakuntansa jne.
Totta kai sekä Suomen, Ruotsin että kaikkien valtioiden luterilaiset kirkot ovat ilmoittaneet,
että Juhana Pohjolan perustama luthersäätiö ei ole hiippakunta eikä kirkko luterilaisen
kirkon sisällä, vaan jos ko. säätiö on perustanut hiippakunnan, se on silloin perustanut kirkon,
joka ei kuulu luterilaiseen kirkkoon.
Tietenkään Suomen luterilainen kirkko ei ole antanut tiloja luthersäätiölle sen kokouksia
varten. Tämä säätiöhän on sekä luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjan että tunnustuskirjojen
vastaisesti perustanut iki oman hiippakunnan ja siten ikioman kirkon. Tuollaista
kirkon sääntöjä ja järjestystä vastaan toimivaa järjestöä ei tietenkään voida antaa
kokoontua luterilaisessa kirkossa.
Tärkeää olisi, että ihmiset ymmärtäisivät ola varovaisia näiden ovelien luthersäätiöläisten
suhteen. He yrittävät eksyttää ihmisiä luulemaan, että he ovat luterilaisia ja toimivat
luterilaisuuden mukaan. Sitä he tekevät mm. viljelemällä luterilaisen kirkon käsitteitä, kuten hiippakunta.
Luterilaisen kirkon perusteista koskien hiippakuntaa, niiden historiaa ja perustamisjärjestyksiä on luettavissa luterilaisen kirkon sivuilta http://www.evl.fi
Sekä Suomen että Ruotsin luterilaiset kirkot ovat toimineet uskottavasti ja uskollisesti
kirkon oppeja kohtaan, tuomalla julki, että tämä uusi perustettu kirkko Missionprovinsenluthersäätiö
on luterilaisen kirkon oppien vastainen ja heidän perustamansa hiippakunta ei ole perustettu kuten luterilaiset hiippakunnat perustetaan, joten se ei ole luterilaisen kirkon hiippakunta, eikä kuulu luterilaiseen kirkkoon.
Koska hiippakunta edellyttää kirkkoa, niin Pohjolan perustama hiippakunta, joka ei kuulu
Suomen eikä yhdenkään valtion luterilaiseen kirkkoon, kuuluu johonkin muuhun
kuin luterilaiseen kirkkoon. Siksi Pohjola on perustanut oman kirkon, joka ei kuulu Suomen ev.lut. kirkkoon.
Olkaa varovaisia näiden luthersäätiöläisten suhteen.
He viekkaasti valehtelevat käyttäen siinä hyväkseen kirkollisia ja Raamatullisia käsitteitä, jotka ovat luterilaisen kirkon ja Raamatun vastaisia sisällöiltään.
Hiippakunta on vain osoitus siitä että me emme tahdo erota kirkosta. Tämä on yksi ratkaismalli asian ratkaisemiseksi. Tahdomme pysyä kirkossa.
Ruotsin ja Suomen kirkot ovat heittämässä vanhauskoiset pois kirkosta. Me tahdomme pysyä siinä ja liittyä siihen mutta meidät tahdotaan heittää ulos siitä.
Tässä Länsi-Suomen Herännäislehdestä nro 5/2004 yksi kirjoitus lähetyshiippakuntaan liittyen.
Kirjoittaja on käsittääkseni Timo Laato.
(http://www.rukoilevaisuus.com lehti ei ole varmaankaan enää luettavissa sivustolta.)
Ruotsin lähetyshiippakunta
Ruotsin lähetyshiippakunta (Missionsprovins) perustettiin 6.9.2003. Vähän myöhemmin 6.12.2003 sen papiston hengellisestä kaitsennasta huolehtimaan valittiin kolme piispaa. Ja vihdoin 17.4.2004 sille hyväksyttiin oma kirkkojärjestys. Nyt on jo aika hetkeksi pysähtyä tarkastelemaan tapahtunutta ja miettimään tulevaisuutta.
Lähetyshiippakunnan tavoitteena on varmistaa raamatullisen uskon ja luterilaisen tunnustuksen jatkuvuus Ruotsin kirkossa. Siihen kuuluu eri jumalanpalvelusyhteisöjä ja järjestöjä, jotka toinen toistansa tukien pyrkivät sanan vahvalla saarnalla ja sakramenttien uskollisella hoitamisella voittamaan eksyneet tai eksytetyt sielut takaisin evankeliumin totuuteen ja uskon kuuliaisuuteen. Lähetyshiippakunnan papistoa on koulutettu ja koulutetaan yhä Göteborgin Seurakunta-akatemiassa (Församlingsfakulteten) ja pastoraaliteologinen kurssi järjestetään kolmen vuoden opiskelun jälkeen Göteborgin Luthersäätiössä (Lutherstiftelsen). Samalla opetus on aitoon akateemiseen tapaan avointa kaikille kiinnostuneille (esim. myös halukkaille suomalaisille) riippumatta heidän omista taustoistaan tai tulevaisuudensuunnitelmistaan. Yhteistoiminta näiden oppilaitosten kesken on sujunut hyvin ja vuosien aikana syventynyt.
Hyväksytyssä kirkkojärjestyksessä lähetyshiippakunnan oppiperusta määritellään seuraavasti: "Lähetyshiippakunnan oppi, usko ja tunnustus perustuu Jumalan pyhään Sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin, joiden yhteenveto on kirjoitettuna kolmessa pääuskontunnustuksessa: Apostolisessa, Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa vuodelta 1530, joka hyväksyttiin ja tunnustettiin Uppsalan kokouksessa 1593 ja jota Tunnustuskirjat kokonaisuudessaan selittävät." (§1)
Ne, jotka tietävät, ymmärtävät, että määritelmä on otettu suoraan 1686 kirkkolain tunnustuspykälästä (I luku, §1). Sama kirkkolaki käännettiin suomeksi 1688 ja on ollut voimassa silloin, kun ns. vanhan käsikirjan jumalanpalveluksia järjestettiin yleisesti kirkoissamme tai kun 1700- ja 1800-lukujen herätykset puhkesivat maassamme. Siksi lähetyshiippakunnan oppiperusta luo hyvät edellytykset yhteispohjoismaisen tunnustuksellisen luterilaisuuden vahvistumiselle ja valtion rajat ylittävälle kirkolliselle toiminnalle.
Edelleen lähetyshiippakunta ymmärtää itsensä "yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon" osaksi. Se toimii "vapaana" hiippakuntana Ruotsin kirkon sisällä sekä pyrkii luomaan hyvät suhteet kaikkiin raamattu- ja tunnustususkollisiin pappeihin ja seurakuntiin tässä kirkossa (§2). Näin tahdotaan vilpittömästi varjella kristittyjen yhteyttä tarpeettomalta välien rikkoontumiselta. Vastuu mahdollisesta seurakuntayhteyden särkymisestä Jumalan edessä jää silloin täysin hänen sanansa hylkääjille. Herännäislehden pääkirjoituksessa (1997 nro 9 s. 148) kirjoitin aikanaan tämän näkökulman tärkeydestä:
"Sillä muussa tapauksessa lihan töiden joukkoon luettu eriseuraisuus (Gal. 5:20) olisi vetänyt rangaistuksen myös niiden rohkeiden tunnustajien päälle, jotka kyllä olivat enemmän kuin oikeassa kirkkoa koskevassa arvostelussaan, mutta jotka eivät olisikaan kärsivällisyydessä ja rakkaudessa jaksaneet kantaa kirkkoansa kohti parempaa huomista." Ja: "Vanhan sanonnan mukaanhan hukkuvan laivan jättävät ensin rotat. Miehistö jää kapteenin johdolla viimeiseksi pelastamaan, mitä pelastettavissa on ja - mahdollisesti hukkumaan (ajallisesti) laivan mukana."
Sama päämäärä on mm. Kenian luterilaisen kirkon piispalla Walter Obarella. Hän on yksi niistä piispoista, joita on pyydetty vihkimään lähetyshiippakuntaan valitut (papit ja) piispat. Pitkässä, ystävällisessä kirjeessään 16.3.2004 Ruotsin kirkon (täysin harhaoppiselle) arkkipiispa K. G. Hammarille hän ensin tiedustelee, ovatko hänen korviinsa kantautuneet tiedot tunnustuksellisten kristittyjen tosiasiallisesta ja suoranaisesta vainosta Ruotsin kirkon toimesta tosia. Sitten hän lisää: Siinä tapauksessa "minun täytyy muiden luterilaisten piispojen kanssa ottaa kannettavakseni raskas ja historiallinen taakka kuullakseni vainotun luterilaisuuden kutsun kirkostanne ja vihkiäkseni piispoja ja pastoreita Ruotsin kirkkoon (sanatarkasti käännettynä: Ruotsin kirkossa, in the Church of Sweden)." Näin toimii oikea ja vastuunsa tunteva piispa. Hän ei pyri ehdoin tahdoin hajottamaan, vaan päinvastoin rakentamaan. Hän ei havittele jotain uutta kirkkoa, vaan vanhan kirkon jatkuvaa uudistusta Hengessä ja totuudessa.
Aivan samanlainen työnäky oli Lutherilla, kun hän kirjoitti "piispallisen" paimenkirjeensä Böömin veljille. Keskeiset otteet hänen kirjoituksestaan löytyvät niin ikään edellä mainitusta Herännäislehden numerosta (ss. 149-152). Yhteenvetona niistä totesin siinä yhteydessä, että "hänen ensisijaisena tarkoituksenaan oli katolisen kirkon uudistus, ei uuden kirkon perustaminen. Kirkon uudistamiseksi seurakuntiin kuuluu rohkeasti valita sellaiset paimenet, jotka julistavat puhtaasti Jumalan sanaa, hoitavat oikein sakramentteja ja elävät itse opetuksensa mukaisesti" (s. 149). Historia on osoittanut uskonpuhdistajan olleen täysin oikeassa. Hänen raamatullisen opetuksensa ja työnäkynsä vaikutuksesta suuri osa esim. Saksan kristikansasta saatiin palautettua evankeliumin totuuteen (nykytilanne onkin sitten jo aivan toinen asia). Tämä toivo elähdyttää nyt siis Ruotsin lähetyshiippakuntaa. Samaan päämäärään me pyrimme täällä Suomessa yhteisessä tunnustusrintamassa.
Omaan taisteluumme soveltaen lopuksi vielä yksi lyhyt lainaus tuosta aikaisemmasta Herännäislehden pääkirjoituksesta: "Älköön kukaan ottako tästä kirjoituksesta pienintäkään aihetta hengelliseen laiskuuteen tai saamattomuuteen. Jos me Lutherin lailla todella pidämme tavoitteenamme kirkon kokonaisvaltaista uudistusta, niin saarnatkaamme ja toimikaamme sitten myös kuten hän. Ei kuulu arkana tai laskelmoiden vaieta silloin, kun pitäisi huutaa. Muuten uskonpuhdistajan jaloon esikuvaan vetoaminen kirkossa pysymiseksi 'viimeiseen asti' kääntyy itseänsä vastaan, nimittäin oman pelkuruuden peittämiseksi näennäistunnustuksellisuuden läpinäkyvään harsoon. Hyvä asia menee varmasti pilalle ihmisviisauden mukaisella taktikoinnilla, olemmepa sitten mielestämme kuinka nokkelia tahansa. Kuvaannollisesti ilmaisten: Jos rintamakarkurit eli 'käpykaartilaiset' ammutaan heti aamunkoitteessa, pitäkäämme vaarin, ettei illan juhlavissa istujaisissa kunnialaukauksia ammuta suoraan meitä kohti!" (ss. 148-149)
Ruotsi näyttää kerrankin hyvää mallia meille suomalaisille kirkollisessa kehityksessä. On äärimmäisen suuri siunaus, jos me sieltä - tilanteen niin vaatiessa - saamme veljellistä apua ja tukea oman seurakuntaelämämme jatkuvuuden turvaamiseksi.
Toinen kirjoitus samasta Länsi-Suomen Herännäislehdestä nro 5/2004.
Arne Olsson Ruotsin lähetys- provinssin piispaksi
Marja-Liisa Nore, Espoo
Ruotsiin perustettiin viime syksynä Lähetysprovinssi. Jumalan Sanaa on saarnattava ja näin tapahtuu enää vain joissakin seurakunnissa Ruotsissa. Ruotsin kirkossa on kadonnut luottamus Raamattuun Jumalan Sanana. Lähetysprovinssi on perustettu, jotta myös tulevaisuudessa voitaisiin johdattaa ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja löytämään kristittyjen uskonyhteys. Joulukuussa lähetysprovinssiin valittiin kolme piispaa, Arne Olsson, Göran Beijer ja Lars Artman. Arne Olsson vieraili helmikuussa Turussa ja Helsingissä kertomassa lähetysprovinssista.
Ruotsin kirkko irrottautui valtiosta vuonna 2000. Silloin toivottiin, että se samalla irtautuisi poliitikkojen vallasta. Mutta poliittiset puolueet asettavat edelleen ehdokkaitaan kirkollisissa vaaleissa, eikä piispoilla ole äänioikeutta kirkolliskokouksessa. Piispat ovat mukautuneet poliittiseen tahtoon. Ruotsin arkkipiispa Hammar on kertonut lehdistölle, mitä hän ajattelee Jumalasta. Hän sanoo, että Jumala on dynaaminen, eikä ole enää sama kuin 2000 vuotta sitten. Lisäksi hän on sitä mieltä, ettei avioliittoa ole tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseksi. Ruotsin kirkossa on siis johtaja, joka ei enää tunnusta ja julista samaa Jumalaa, johon kristityt kaikkina aikoina ovat uskoneet ja uskovat.
Piispoilta puuttuu raamatullinen teologia ja samoin on käynyt papeille. Pappiskoulutus on mukautettu ajan henkeen. Naispappeuden vastustajat karsitaan pois. Nuoret miehet, joilla on oikea usko, voivat osallistua yliopistojen teologiseen koulutukseen, mutta heitä ei päästetä kirkon pastoraalikoulutukseen. Koulutus vaikuttaa tuleviin pappeihin, jos heillä ei ole lujaa uskoa Raamattuun ja Kristukseen, kun he aloittavat opiskelun ja jos he eivät saa Pyhän Hengen apua pysyäkseen vakaina. Piispoilta ei saa mitään tukea uskossa Raamattuun ja Kristukseen. Uskosta osattomat papit toimivat seurakuntatyössä. Osa kirkkokansasta ymmärtää, ettei tämä ole oikein. He tuntevat itsensä kodittomiksi omassa kirkossaan. Eräät ovat alkaneet kokoontua omiin jumalanpalveluksiin.
Arne Olsson kertoo olleensa mukana rakentamassa tällaista jumalanpalvelusyhteisöä. Alussa kokoonnuttiin sellaisissa kirkoissa tai seurakuntakodeissa, joihin saatiin kirkkoneuvoston lupa. Mutta sitten nämä ovet sulkeutuivat ja jouduttiin kokoontumaan kodeissa. Tämän jälkeen alettiin etsiä omaa huoneistoa. Ensin vuokrattiin entinen postikonttori, joka vihittiin sakraalitilaksi. Mutta samassa rakennuksessa oli asukas, joka ei sietänyt urkumusiikkia ja virrenveisuuta. Sitten tarjoutui tilaisuus ostaa kirkko helluntaiseurakunnalta. Olimme hieman aikaisemmin saaneet useita suuria lahjoituksia ja niin voimme maksaa talon käteisellä ja myös kunnostaa sen, kertoo Olsson. Talossa pidetään nyt joka sunnuntai jumalanpalvelus.
Pastori Per-Anders Grunnan vihittiin papiksi Inkerin kirkossa, kun Ruotsin kirkko ei suostunut tätä tekemään. Hän toimii nyt Taalainmaalla toisen jumalanpalvelusyhteisön pappina. Siellä myös kirkkoneuvosto ja monet vapaaehtoiset osallistuvat käytännön tehtäviin. Samanlaisia jumalanpalvelusyhteisöjä on syntynyt eri puolille Ruotsia. Arne Olsson kertoo, että hän sai Vermlannista kirjeen eräältä diakonissalta, joka toivoi sinnekin tällaista toimintaa. Jumalanpalvelus järjestettiin hänen kodissaan. Eräs vanha nainen tuli paikalle kauempaa ja kertoi, että tämä oli vastaus monien vuosien rukouksiin.
Nämä jumalanpalvelusyhteisöt ovat muodostuneet Ruotsin kirkon maallistumisen takia. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä kodittomiksi omissa seurakunnissaan, ovat ottaneet vastuun voidakseen kuulla Jumalan Sanaa. Jotkut seurakuntalaiset sekä papit ja piispat ovat esittäneet kirpeää arvostelua. Monet ovat saaneet tuntea erään Kristuksen kirkon tunnusmerkin: ristin. Mutta Jumalan sanaa ei voida sitoa. Sitä on julistettava ja sitä on voitava kuulla, sanoo Arne Olsson.
Ruotsin kirkon seurakunnat laiminlyövät yhä enemmän myös lähetystehtävän. Seurataan vain ajan henkeä ja toimitaan ihmisten toiveiden mukaan. Seurakunnista on erotettu pappeja ja kanttoreja, jotka eivät ole hyväksyneet uutta teologiaa ja naispappeutta.
Kristus on sanonut: menkäät kaikkeen maailmaan ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille. Herra on tämän meille antanut tehtäväksi. Meidän on vain mentävä ja toteltava Herraamme. Joissakin seurakunnissa on hyviä pappeja, jotka julistavat Jumalan Sanaa pelastukseksi. Heistä iloitsemme. Mutta useimmissa seurakunnissa ei ole mitään Kristus-elämää. Silloin ei toteudu lähetystyökään, eikä ole iloa tai halua auttaa toisia uskomaan. Lähetysprovinssin taustalla on huoli siitä, miten Ruotsin kansa saa kuulla Jeesuksesta. Provinssia tarvitaan myös, jotta Ruotsiin saataisiin Jumalan Sanalle uskollisia pappeja.
Lähetysprovinssi perustettiin 6.9. 2003. Asiaa valmisteli Lähetysprovinssin tukiyhdistys, joka perustettiin tammikuussa 2003. Taustalla on vanhakirkollisia, matalakirkollisia ja korkeakirkollisia ryhmiä. Piispa Bertil Gärtnerin järjestämien kolmen kokouksen tuloksena yhteys syntyi huolimatta erilaisista traditioista. Ensimmäinen piispanvaali toimitettiin Göteborgissa 6. 12.2003. Äänten laskennan aikana kaikki ehdokkaat hiljentyivät rukoukseen. Jumala oli johdattanut vaalin niin, että yksi tuli valituksi idästä, yksi etelästä ja yksi lännestä. Kaikki edustavat erilaista hengellistä traditiota. Arne Olsson sanoo, että he kaikki tuntevat itsensä hyvin pieniksi, mutta Herra on luvannut, että Hänen voimansa tulee täydelliseksi inhimillisessä heikkoudessa. He osallistuivat helmikuussa teologiseen kokoukseen Keniassa ja samalla neuvoteltiin, voisiko Kenian luterilaisen kirkon piispa Walther Obare vihkiä nyt valitut piispat virkaansa ja myös pappeja Lähetysprovinssin palvelukseen.
Lähetysprovinssi kokoontui huhtikuussa ensimmäiseen provinssikokoukseensa. Silloin hyväksyttiin provinssin järjestysmuoto, jonka Lähetysneuvosto jo oli hyväksynyt. Siinä sanotaan mm. että lähetysprovinssin oppi, usko ja tunnustus perustuvat Jumalan Pyhään Sanaan, Vanhan ja Uuden Testamentin profetioihin ja apostolisiin kirjoituksiin, jotka on koottu kolmeen pääuskontunnustukseen: apostoliseen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukseen sekä muuttamattomaan Augsburgin tunnustukseen vuodelta 1530, joka on hyväksytty Uppsalan kokouksessa 1593 ja julistettu Konkordiakirjassa. Lähetysprovinssi on osa yhtä, pyhää ja apostolista kirkkoa. Se on Jumalan kirkon vapaa provinssi ja seurakunta Ruotsissa, muuttamattoman evankelis-luterilaisen tunnustuksen pohjalla. Lähetysprovinssin tarkoituksena on totella Jeesuksen lähetyskäskyä ja vaikuttaa siihen, että ihmiset Ruotsissa voisivat uskoa Häneen ja voisivat viettää jumalanpalvelusta Hengessä ja totuudessa.
Lähetysprovinssiin perustettuja ja perustettavia jumalanpalvelusyhteisöjä kutsutaan koinonioiksi. Koinoniaan kuuluvat ihmiset kokoontuvat säännöllisesti sunnuntaisin, jos mahdollista, viettämään jumalanpalvelusta yhdessä. Koinonia voi olla osa Ruotsin kirkon seurakuntaa. Lähetysprovinssi on organisoitu huolellisesti erilaisiin toimielimiin.
Ruotsin kirkon piirissä käydään kiivasta keskustelua siitä, voivatko Lähetysprovinssin piispat ja papit vihkimyksen jälkeen enää toimia Ruotsin kirkossa. Eräässä kirkollisessa lehdessä todettiin, että on outoa, kuinka Ruotsin kirkko, jolla ei ole mitään ongelmaa gnostikkojen tai ateistien kanssa, ei kykene hyväksymään lämminsydämisiä uskovia ihmisiä, jotka edustavat kristinuskon näkemystä, joka vielä jokin aika sitten oli kirkossakin voimassa!
Lähetysprovinssi haluaa rakentaa vanhan Ruotsin kirkon muuttumattomalle perustalle. Kyseessä on vain vaihtoehtoinen rakenne, ei vaihtoehtoinen kirkko. Lähetysprovinssi on kirkossa vähemmistöryhmä. Siihen kuuluu toistaiseksi vain yhdeksän koinoniaa. Pappeja on mukana kolmisenkymmentä, mutta ei ole syytä väheksyä pienten alkujen päivää. Arne Olsson kertoo, että he ovat monin tavoin saaneet kokea, että Herra on ollut tässä mukana. Rukouksessa ja hiljaisuudessa on etsitty Herran johdatusta. Kristushan on Kirkon Herra. Häntä haluamme seurata ja totella. Kristuksen evankeliumia on julistettava. Myös Jumalan lakia on julistettava, jos halutaan, että Jumalan Pyhä Henki saa mahdollisuuden tulla ihmisen sydämeen ihanan evankeliumin kautta. Haluamme olla Jumalan asialla. Haluamme auttaa ihmisiä kohtaamaan Pelastajan Jeesuksen Kristuksen. Haluamme, että kirkkokansa pääsee kuulemaan Jeesuksesta ja voi syventää uskoaan ja tuntea rakkautta lähimmäisiään kohtaan, vakuuttaa Olsson.
Itämaiden viisaat miehet palasivat kotiinsa toista tietä Jeesuksen takia, muistuttaa Olsson. "Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palajamasta; ja he menivät toista tietä omalle maallensa." Mekin olemme valinneet toisen tien. Haluamme, että Jeesuksesta tulisi kaikkien ihmisten Vapahtaja. Haluamme totella Herraa. Emme valitse toista tietä itsemme takia, vaan ihmisten takia, pappien takia, Jeesuksen takia. Kukaan ei voi tappaa Jeesusta, mutta voi käydä niin, ettei häntä enää julisteta sellaisena kuin hän todella on.
Arne Olsson kysyy, löytävätkö ihmiset Ruotsissa tien kotiin Jumalan luo? Lavea tie, jolla Jeesus ei saa olla Herra, on nyt monissa seurakunnissa ja kirkossa, kirkolliskokouksessa ja monissa kirkkoneuvostoissa avoinna. Sen seurauksena ihmiset eivät saa kuulla Jumalan Sanaa, jonka kautta Pyhä Henki voi vaikuttaa kääntymystä ja uskoa ainoaan Pelastajaamme, Jeesukseen Kristukseen. Ne uskolliset, jotka haluavat pitää kiinni Jeesuksesta Kristuksesta, eivät saa sitä sielunruokaa, jota he tarvitsevat kestääkseen uskon kamppailuissa. Nyt on kuultu Herran varoittavan ja sanovan, valitkaa toinen tie. Silloin on vain toteltava, huolimatta siitä kuinka epävarmalta tulevaisuus näyttää.
Lopettakaa ihmisten eksyttäminen käyttämällä kirkollisia käsitteitä vastoin luterilaisen kirkon oppeja.
Te olette aivan uskomattomia tuossa viekkaudessanne ja oveluudessanne miten valehtelette asioihin perhetymättömille ihmisille.
Te olette itse itsenne poissulkeneet kirkosta perustamalla oman kirkkonne ja toimimalla lukuisin tavoin luterilaisen kirkon oppeja sekä kirkkokäsikirjan sääntöjä vastaan ja toimimalla Raamattua vastaan.
Tyhmempikin näkee, että teidän hedelmiänne ovat olleet viha, tuomioiden lietsonta, toisten vääräuskoisuuden osoittaminen, eripuraisuuden kylväminen, kiivastelu ja huuto.
Paavali varoitti teidän kaltaisistanne.
Pyhän Hengen hedelmiä ovat ilo, rauha, sävyisyys, itsensä hillitseminen, ystävyys ja rakkaus.
Yhtään Pyhän Hengen hedelmää ei ole nähty yhdessäkään perustamanne kirkon edustajan julkisessa esiintymisessä. Heidän hedelmänsä ovat olleet päinvastaisia.
Kirkkonne hedelmät ovat olleet: tuhoaminen, vihan lietsonta, eriseuraisuus, yllyttäminen toimimaan kirkon oppeja ja sääntöjä vastaan, pahan puhuminen luterilaisen kirkon työntekijöistä, syyttely, toraisuus, tuomitseminen, vihan pito...
"ja toimimalla Raamattua vastaan."
Millä tavalla olemme toimineet Raamattua vastaan?
Tai millä tavalla olemme toimineet luterilaisen kirkon oppeja vastaan. Me sitoudumme Raamatun sanaan ja tunnustuskirjoihin. Myös noissa Länsi-Suomen Herännäislehden artikkeleissa on kirjoitettu näihin liittyen.
"Tyhmempikin näkee, että teidän hedelmiänne ovat olleet viha, tuomioiden lietsonta, toisten vääräuskoisuuden osoittaminen, eripuraisuuden kylväminen, kiivastelu ja huuto. "
Aikamoisia syytöksiä.
Väärät opit täytyy sanoa vääriksi ja niitä pitää käsitellä Raamatun sanan mukaisesti.
En ole huomannut että tahtoisimme vihata tai lietsoa eripuraisuutta.
Jos sanot eripuraisuudeksi sitä että Raamatun sanan vastaiset asiat sanotaan Raamatun sanan vastaisiksi, niin silloin kai olen mielestäsi eripurainen.
Mutta jos ajattelet asiaa Raamatun sanan näkökulmasta niin liberaalit ovat itse lietsomassa eripuraisuutta koska eivät ojentaudu Raamatun sanan mukaisesti. Raamatun sanasta luopuvat / liberaalit ovat itse sanomassa itsensä irti Raamatun sanasta.
Raamatussa kirjoitetaan väärien opetuksien tähden syntyvästä "eripuraisuudesta" liittyen mm. seuraavaa. Sana Kristuksesta aiheuttaa riitaa. Valhe (perkele) ei siedä totuutta.
Matt.
10:34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
10:35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
10:36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.'
10:37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
10:39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
10:40 Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.
10:41 Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.
10:42 Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille."
Valhe ei siedä useinkaan totuutta rinnallaan.
Toivotan sinulle Jumalan läsnäoloa elämääsi Kristuksessa Jeesuksessa.
Herran haltuun.
" Luterilainen maailmankirkko kyseenalaisti Omwanzan piispuden ja teon, joka on luterilaisen kirkon vastainen."
"Koko Luterilainen maailmankirkko on todennut hänen johtamansa liikkeen olevan sekä Raamatun vastainen että luterilaisuuden vastainen."
Onko Luther-säätiö tai missionprovins toimineet jotenkin Raamatun sanan ja luterilaisen tunnustuksen vastaisesti?
Millä tavoin?
"Te ette kuulu luterilaiseen kirkkoon. Eikä siinä asiassa enää kysytä teidän halujanne: itse te olette Raamatun vastaisen ja luterilaisuuden vastaisen oman kirkkonne perustaneet ja siten itsenne luterilaisesta kirkosta poissulkeneet."
Mm. Obare on esittänyt toivomuksen että Kenian ev.lut kirkkoa ei erotettaisi LML:stä tämän asian takia.
LML on uhannut erottaa afrikkalaisia kirkkoja jäsenyydestään vihkimis-asian tähden.
"Te ette kuulu luterilaiseen kirkkoon."
Miksi?
Väitätkö esim. että Vannasmaan vihkimys ei olisi pätevä?
Eikö sitä hyväksytä Taivaan Isän taholta?
Pyhäkön lampusta nro 2/2005:
"– Nikon pappisvihkimys on joka suhteessa pätevä ja
oikea. Hän on täysivaltainen luterilainen pastori. Sillä hänen virkansa tunnustetaan taivaassa. Niko on myös vapaa vuosisataisista valtiokirkollisista punnuksista. Tämä sisältää omat haasteensa, mutta myös suuret mahdollisuudet."
Urku:
"te ilmaisette koko ajan kaiken suhteen omia itsekkäitä tarkoitusperiänne julsitamalla jatkuvasti ja kaikessa 'me halutaan' 'me halutaan'.
Tämä on aikuisten maailma, jossa ei enää olla itsekkäitä ja typeriä lapsia, jotka ajattelevat vain itseään ja huutavat 'mut kun me halutaan'. "
Olet tainnut käsittää väärin.
Sillä ei ole merkitystä että mitä me haluamme vaan sillä että mitä Jumala sanoo ja haluaa. Sillä on merkitystä että mitä Jumala haluaa ja tahtoo.
Sanotaanhan Isä meidän rukouksessakin, että "Tapahtukoon sinun tahtosi".
Isosta katekismuksesta kolmas pyyntö:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ik/1pyyntö.html#58
"Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa."
Aika jännä, kun koko maailman kaikki luterilaiset kirkot ovat todenneet teidän toimintanne sisällön sekä luterilaisen kirkon että Raamatun vastaiseksi, niin sinä vielä ovelasti asiaan kuulmattoman Raamatun pätkän copypastetat ja yrität sillä tavoin kääntää totuuden julkitulemisen teidän harhaisuudestanne pois.
Se on yksi teidän toimintatapanne.
Sielunvihollinen copypastettaa ja siteeraa Raamattua ahkerasti. Se on hyvä kaikkien muistaa.
Katsokaa luthersäätiökirkon hedelmiä ja päätelkää ovatko ne Raamatun vastaisia vai Raamatussa kuvattuja Pyhän Hengen hedelmiä.
Se on niin yksinkertaista meille, jotka olemme uskossa. Raamattu ja Pyhä Henki paljastaa hetkessä teidän olevan viekkaita susia lammasten vaatteissa ja järkyttävän salakavalan ja ovelan hengen vallassa.
Kirjoitin
"LML on uhannut erottaa afrikkalaisia kirkkoja jäsenyydestään vihkimis-asian tähden."
LML on siis uhannut erottaa Kenian kirkon (yhden kirkon) jäsenyydestään.
Obare on esittänyt toiveen että sitä ei erotettaisi tuon asian vuoksi ja muutamat afrikkalaiset ev.lut kirkot ovat kertoneet olevansa Kenian kirkon tukena ja mahdollisesti lähtevänsä myöäs LML:stä, jos Kenian kirkko erotetaan.
Et kertonut missä asioissa toimimme Raamatun sanan vastaisesti. Vai onko perusteesi sellainen että sinun mielestäsi hedelmä jota toimintamme tuottaa olisi huonoa?
Väität meitä Raamatun sanan vastaisesti toimimisesta ja perusteesi on se että mielestäsi hedelmä, jota tuo toiminta tuottaa on huonoa(?).
Tämä on ilmeisesti argumentti jonka perusteella toimisimme Raamatun sanan vastaisesti.
Olenpa kyllä aika lailla eri mieltä kanssasi, mutta jokainen voi itse muodostaa mielipiteensä tuosta asiasta.
Voin sanoa myös toisinpäin. Tutkikaa sitä hedelmää jota liberaalien (eli Raamatun sanasta) luopuvien toiminta tuottaa.
Tehän olette juuri luopumassa Raamatun sanasta ettekä ojentaudu sen mukaisesti.
Tuollainen Raamatun sanasta irtisanoutuminen aiheuttaa vääjäämättä vainoa kristittyjä kohtaan. Ette hyväksy enää totuutta valheen rinnalla.
Raamatun sanasta luopuvat aiheuttavat tällaista "eripuraisuutta". (Siis emme me. Voitte syyttää itseänne hajaannuksen aikaansaamisesta.)
Liberaalit / Raamatun sanasta luopuvat eivät hyväksy Jumalan sanaa valheen rinnalla.
Onko sinulla muita perusteita?
Kirjoitithan että toimimme juuri Raamatun sanan ja ilmeisesti jopa luterilaisen tunnustuksen vastaisesti.
Millä tavoin toimimme Raamatun sanan vastaisesti tai lut. tunnustuksen vastaisesti?
Onko jotain oppeja, jotka ovat ristiriidassa Raamatun opetuksen ja luterilaisen tunnustuksen kanssa?
Katsotaan ehdinkö vielä jossain vaiheessa kirjoittamaan..
Enkä tosin usko että tämä väittely hyödyttää juuri mitään.
Herran haltuun.
On. Lue edellinen viestini ja paavalin kirje Galatalaisille. Tosin, olet viekkaan hengen vallassa, etkä voi koetella itsessäsi vallitsevaa henkeä, koska Pyhä Henki ei pääse sinulle valaisemaan näitä asioita.
Muut uskovat sen sijaan voivat näitä asioita koetella teihin ja antaa Pyhän Hengen valaista sen kaiken, miten olette täynnä hedelmiä, jotka ovat Raamatun vastaisia, eikä Pyhän Hengen hedelmiä ole yhtäkään ollut näkyvillä teidän kirkossanne, eikä yksityisten jäsentenne julkisissa esiintymisissä ja kirjoituksissa.
Kirjoitat, ettet ehdi lukemaan ja vastaamaan.
Sen uskon. Sielunvihollinen saa sinut toimimaan tuolla tavoin. Siellä missä Pyhä Henki alkaa kirkastaa teistä totuutta, te joudutte pakenemaan: ensin pakenette Raamatun copypastetyuksiin, sitten kaikkeen muuhun.
En ala väitellä ihmisen kanssa, joka on vieraan hengen vallassa, eikä Pyhän Hengen vallassa.
Muut uskovat ihmiset voivat koetella teidän ilmentämiänne hedelmiä Raamatun sanan valossa. Sinä et siihen kykene, koska olet muun hengen kuin Pyhän Hengen johdatuksessa.
Piispat ovat selkeästi tehneet selville, että lutersäätiö on perustanut oman kirkon ja luteilaisessa kirkossa ei voi olla kahta erilaista kirkoa. Diakoni Pohjolan sanoin, lutersäätiöläiset erosivat kirkosta perustessaan oman kirkkonsa.
Kiitos Herralle siitä.
Älkää enää viekkaudella valheitanne julistako esiintyessänne luterilaisinea, koska olette perustanneet oman kirkkonne. Olette kerettiläisiä ja harhaoppisia kirkon kannalta. teidän oppinne vaikuttavat sairailta.
Lue poju raamattua , miksi pilkkaat Jumalan Sanaa! homous on synti ja täydellinnen epäonnistuminen. mutta Jumala näyttää tien joka ei johda kadotkseen vaan totuuteen, jota sinäkin olevinaan järsit! Ota homppeli "toivosta" kiinni.
Aika loppuuuuu, olet yksin jne,,,,,,,,,,,
Aamen.
Pohjolalle ja Korpiselle vaaditaan määräaikaista pidättämistä pappisvirastakin.
Arkkihiippakunnan kurinpitoasiamies vaatii Luther-säätiön pastori Sakari Korpista ja Juhana Pohjolaa erotettavaksi pappisviran toimittamisesta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Syy on vastoin pappisviran velvollisuuksia toimiminen.
Raamatussa kerrotaan, mitä ovat hengen hedelmät. Kun niitä hedelmiä ei ole, vaan kun sekä seurakunta (luthersäätiö) että sen edustajat mediassa ja netissä ilmentävät vain ja ainoastaan hedelmiä, jotka ovat
viha, vihan lietsominen, tuomitseminen, eripuran aiheuttaminen
niin jokaiselle Raamattua tuntevalle uskovalle pitäisi olla itsestään selvää, että varovat ja karttavat noita eksytykseen viekoittelevia.
Heidän uudessa kirkossaan, nimeltä luthersäätiö, ei näy hengen hedelmiä, joita ovat ilo, rauha, sävyisyys, pitkämielisyys ja hyvyys.
Sen sijaan heidän kirkossaan ja yksityisissä jäsenissään aina ja joka paikassa on havaittavissa seuraavat hedelmät:
vihan aikaan saaminen, eripuraisuuteen lietsominen, tuomitseminen ja kiivastus ja huuto.
Lukekaa galatalaiskirjeestä, mitä Paavali tarkoitti tällä.
Lukenut liikaa Kotimaa lehteä?
En liikaa.
Samat STT:n uutiset tulivat telkkariuutisista, radiosta ja on muissakin lehdissä.
1.Joh 4:5-6 He ovat mailmasta ,sentähden he puhuvat ,niinkuin mailma puhuu ,ja mailma kuulee heitä Me olemme Jumalasta ,joka tuntee Jumalan ,se kuulee meitä joka ei ole Jumalasta se ei kuule meitä .Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen
Kiitos. Tuo on hyvä Raamatun kohta. Pyhän Hengen avulla ihmisille kirkastuu totuus, jota luthersäätiöläiset piilottelevat. Pyhä Henki kirkastaa sen uskovalle, mitä ovat Hengen Hedelmät ja minkalaisia maailman hedelmiä luthersäätiö on koko ajan tuottanut ja tuottaa. Ne, jotka ovat maailmasta tai vieraiden henkien vallan alla, eivät näe hengellisesti, vaan joutuvat viekkaan eksytyksen valtaan. Uskoville Pyhä Henki kirkastaa totuuden:
katsokaa niitä hedelmiä, joita luthersäätiökirkko on aikaansaanut ja aikaan saa koko ajan.
Verratkaa niitä niihin Pyhän hengen hedelmiin, joista Paavali kirjoittaa.
Kiitos.
Että meillä on kirkossa Vartiotornimaisia piirteitä kun viestisi vaikuttaa jonkun piilojehnun kirjoittamalta
Kaiken tuon riitaisuuden ja vihan lietsojina, Luthersäätiö ei ole vain repinyt Kansanlähetystä ja SLEy:tä, vaan aina kaikkea, missä se vaan on tekemisissä. Kaiken, mihin luthersäätiö-kirkko puuttuu, se hajottaa, repii ja tuhoaa.
Katsokaa miten se toimii ja mitä se aikaan saa! Sielunvihollinen käyttää Luthersäätiötä hyväkseen minkä kerkeää. Pyhä henki on kaukana siitä kirkosta. Luthersäätiö-kirkko on kauhistuttavan ja viekkaan hengen vallassa ja kylvää tuhoa joka paikassa.
Nyt tuhoutuu myös eräs piispa, jonka luthersäätiö-kirkko aikaan sai:
"Luterilaisen maailmanliiton (LML) eksekutiivikomitea suosittaa, ettei Kenian piispa Walter E. Obare Omwanza saa toimia LML:n neuvoston neuvonantajana. Syynä on se, että hän vihki ruotsalaisen pastorin Arne Olssonin piispaksi Ruotsin Missions Provinsissa.
Eksekutiivikomitea totesi kokouksessaan viime viikonloppuna, että vihkiminen tapahtui vastoin Ruotsin kirkon sääntöjä ja sitä pidetään sopimattomana sekaantumisena sisarkirkon toimintaan. Teon voi katsoa vaikuttavan kielteisesti myös Luterilaisen maailmanliiton toimintaan kirkkoja yhdistävänä kokonaisuutena.
Piispan toiminta ei myöskään komitean mukaan sovi hänen rooliinsa komitean neuvonantajana, jossa hänen pitäisi kantaa vastuuta luterilaisen maailman yhteyden ylläpitämisestä ja kehittämisestä.
Neuvoston tekee päätöksen asiasta tämän vuoden kokouksessa 31.8.–6.9. Jerusalemissa. Pääsihteeri Ismael Nokon mukaan Obare kutsutaan kokoukseen."
Tässä ruotsalaissuomalaisessa uudessa kirkossa (luthersäätiömissonsprovinsen kyrkan) on paljon samaa kuin vanhoillislestadiolaisuus liikkeessä.
Nämä luthersäätiökirkkolaiset uskovat, että heillä on oikeaoppinen Luther ja Raamattutuntemus, mutta kaikki muut maailman luterilaiset ovat vääräuskoisia.
Johtopäätelmä on, että muut luterilaiset vääräuskoisuudessaan joutuvat kadotukseen.
Siis vain luthersäätiökirkkoon kuulumalla pelastuu. Pian ne julistaa tätäkin. Tämä oppihan heillä koko ajan on sisäänrakennettuna siinä väittämässä, että he tulkitsevat Raamattua oikein ja muut luterilaiset tulkitsevat sitä väärin.
Järkyttävää on sekin, että Lutherin kirjoitukset korotetaan Raamatun asemaan. Oikeaoppinen luterilaisuus -ideologia pelastaa.
Uskovat ihmiset tietävät, että pelastumiselle on samantekevää uskooko Lutheriin vai ei! Pelastumisen kannalta on samantekevää, elääkö Lutherin vajavaisten käsitysten mukaan vai ei!
Luthersäätiö-kirkon mukaan tämä asia ei ole samantekevää.
On hirvittävää, että taas on yksi pieni ihmisryhmä päättänyt olevansa oikeaoppisia luterilaisia, jotka ainoina oikeaoppisesti Raamattua tulkitsevat ja muut luterilaiset tulkitsevat Raamattua väärin.
Luulisi maalaisjärjelläkin ymmärrettävän, että Jumala on kirkastanut itseänsä Raamatun tutkimuksen avulla, jota on tehty muuallakin kuin luthersäätiökirkkolaisten toimesta. Kyseisessä kirkossa vaan halveksutaan tietämystä Jumalasta, mikäli se ei mene heidän pienen omaseuraisen tulkintakaavan mukaisesti.
Ilman teologista koulutusta ja sen mukanaan tuomaa arvovaltaa ja tietämystä, otan kantaa tähän keskusteluun näin ruohonjuuritasolta.
Olen kasvanut perheessä, missä yksi vanhemmista oli kirkon palveluksessa ja muutoinkin jumalanpalveluselämä tuli tutuksi ja rakkaaksi jo lapsena. Tänäpäivänä en tunnista kirkkoamme siksi lapsuuteni kirkoksi, niin paljon on tullut muutoksia.
Vasta viimeaikoina ole tutustunut Luthersäätiön toimintaan ja huomannut yhtäläisyyksiä lapsuuteni kirkkoon. '
Näin maallikon perspektiivistä käsin oudoksuttaa se Raamatun arvovallan väheksyntä, mikä on tyypillistä luterilaisessa kirkossa. Näin mm Kaleva-lehdessä siteerattiin ent piispa Kantolan ajatusta siitä, että lähimmäinen on Jumalaa tärkeämpi. Ruotsin kirkon arkkipiispa on jo vuosia halunnut muodostaa kirkosta sateenvarjo-periaatteella sellaista yhteisöä, johon mahtuu monia totuuksia ja jokainen voi niinikään poimia tästä totuuksien kirjosta omansa. Ruotsin kirkolle tyypillistä on myös se, että se maailman suvaitsevaisimpana luterilaisen kirkkona ei kuitenkaan suvaitse niitä(joita lähetyshiippakunnan lisäksi on muuallakin) joilla on vanha virkakäsitys,jotka eivät hyväksy homoudessaelämistä kristillisenä parisuhteena(homot tietenkin hyväksytään, heidän taistelunsa on samanlainen kuin yksinäisen heteroseksuaalin) ja jotka korostavat Lutherin merkitystä nimenomaan Raamattuun perustuvan uskomme puhdistajana, ennaallaanpalauttajana.
Tämän päivän luterilaiset kirkot ovat molemmissa maissa lähinnä lähentymässä roomalaiskatolista kirkkoa, toivoen jopa ehtoollisyhteyttä, vaikka opilliset erot ovat suuret.
Ekumeniaan laajemmaltikin ollaan pyrkimässä, vaikka nimenomaan Lutherin yksin uskosta, yksin armosta, on ollut oman luterilaisen kirkkomme peruskivi - ja roomalaiskatolilaisuudessa tunnustukseen liittyvät myös hyvät työt.
Olen myöhäsyntyinen tässä kirkkoasiassa. Piispa Kantolan tapaus herätti minua ajattelemaan. Hän lankesi ja toivomme hänelle parannuksen armoa. Asian yhteydessä huomasin itsekin olevani kahden tien kulkija, koska sosiaalisena ihmisenä en uskaltaudu tuomaan esiin omaa kantaani esim virkakäsityksessä peläten tulevani tuomituksi.
Olen saanut mahdollisuuden alkaa elää oman vakaumukseni mukaan. Haluaisin kaikkialla omana itsenäni olla, myös omassa rakkaassa kirkossani. Mahdollisuudet siihen kuitenkin tuntuvat vähenevän, vanhan käsikirjan mukaisia Jumalanpalveluksia on vähän ja naispappeja on miltei joka pyhä.
En aio erota kirkosta, se on minunkin kirkkoni, vaikka olen vanhan virkakäsityksen ja apostolisen jumalanpalvelusjärjestyksen kannalla. Mutta koen löytäneeni Luthersäätiöläisistä, joita en tunne muutoin kuin median kautta, samalla tavoin uskovia. He haluavat säilyttää Raamatun Sanan kaiken ylimpänä auktoriteettina ja Lutherin opetukset uskosta ja sakranmenteista muuttumattomina kirkossamme. Onko näin ?
Haluaisin olla osa kirkkoa,saanko olla ?
Jos kuulut luthersäätiökirkkoon, niin et voi olla todellakaan ev.lut. kirkon jäsen. Et voi kuulua kahteen eri kirkkoon, Muutoinkin olisi hyvä oppia sellainen asia, ettei palvele kahta herraa.
Onpa raflaavaa, mutta todella totuudenmukaista tuo, mitä kirjoitat:
luthersäätiöläisillä on paitsi viha kirkkoa kohtaan, niin ennenkaikkea viha ja vaino homoja kohtaan.
Ei ole olemassa teikäläisten kirjoitusta, missä ette tuota asiaa toisi esiin. Teille kaikki on homokysymystä, ettekä tunnu muusta välittävänkään. Järkyttävää miten homouden vihan pauloihin teidät on eksytetty ja olette kadottaneet tärkeysjärjestyksen uskonelämästänne.
Raamattu ja Pyhä Henki eivät pääse vaikuttamaan tuollaisessa yhteisössä ja siksi Hengen Hedelmiä ei näy ja uskonelämän tärkeysjärjestykset ovat sekaisin.
Hei varvula !
Ymmärsit minut väärin, en kuulu luthersäätiöläisiin, jos luet uudestaan, sanoin löytäneeni luthersäätiön kirjoituksista oman rakkaan lapsuuteni luterilaisen kirkon kanssa yhteistä.
Homoja en vihaa. Minulla on hyvä ystävä, joka kokee mieltymystä samaan sukupuoleen kuuluvien ihmisten kanssa. Hän on kertonut minulle, ettei voi Jumalan Sanaan uskovana, hyväksyä homosuhteessa elämistä, vaan haluaa taistella kiusauksissa, elää Jumalan Sanan mukaisesti. Eihän tämän homoystäväni taistelu eroa heteroseksuaalisten yksinäsiten ihmisten taistelusta. Työyhteisössäni oli erittäin miellyttävä homo, ei meillä hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ollut mitään ongelmia. Jumalan Sanasta löydämme ohjeet elämää varten, tahdomme niitä noudattaa, langenneena tehdä parannusta ja hyljätä Jumalan sanan vastaisen elämän.
Samassa veneessä syntisyytemme puolesta olemme kaikki, mutta emme voi alkaa epäillä Raamattua, se on kaikkien meidän mieltymystemme ja mielipiteidemme yläpuolella ja kaikkia meitä varten.
Miksi tahdot vääristellä kirjoitustani. Kerroin näin maallikon näkökulmasta vain omia kokemuksiani asioista.
Aika jännä huomata, että errän urkupilliin puhaltajan kommentit muista sopivat juuri häneen itseensä.
Kuka muu tässä nyt lietsoo vihaa ym. sellaista tiettyä ryhmittymää kohtaan, kuin juuri hän.
Mutta yritetään ymmärtää. Hänenlaisiaan on ja tulee tulevaisuudessakin olemaan.
Toivotaan ettei hän tukehdu omaan kiukkuunsa ja saa jännetupintulehdusta näppäimistöä hakatessaan.
Sinussa Varvula on todella paljon samaa Urku:rin kanssa.
Ajat pois vilpittömän kyselevän etsijän, kuten tämän "yksinkertaisen".
Mitähän mieltä olemme tälläisistä hengen hedelmistä?
Onkin oikein, että työyhteisössänne ei homoa aseteta huonompaan asemaan kuin heteroita, eikä häntä millään tavoin syrjitä. Jos joku teistä niin tekisi, joutuisi siitä oikeuteen.
Suomen Laissa sanotaan, että kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien on noudatettava sisällössään ja toiminnassaan Suomen Lakeja.
Suomen Laissa tasa-arvoa ja yhdenmukaisuuslakia koskevissa pykälissä ilmoitetaan, että edes homoa ei saa torjua, ei panetella, ei esittää poissulkevia nimityksiä (kuten esim. luonnoton tai syntinen jne.), eikä millään tavoin sanallisesti tai käytännössä torjua tai syrjiä.
Suomen luterilainen kirkko on sitotunut noudattamaan Suomen Lakeja. Kirkko haluaa erottaa ne virkasuhteessa olevat, jotka toimivat vastoin Suomen Lakeja. Jos kirkon työntekijä, esim. pappi, julistaa, että homous on synti ja luonnotonta, tai jos hän vaatii julistuksessaan että kirkon homotyöntekijöiden täytyy muuttua heteroiksi (luopua homoudestaan9, jotta he olisivat kelvllisia toimimaan pappeina jne.
silloin tuollaisia julistava pappi toimii rankasti Suomen Lakeja vastaan.
On vain ajan kysymys, milloin luthersäätiöläiset papit haastetaan maallisiin tuomioistuimiin. Kirkko haluaa heidät mitä pikemmin ulos kirkostaan, koska kirkko tuomitsee näiden luthersäätiöläisten pappien julistuksen Suomen lakien vastaisina, kuten Suomen Lakikirjatkin heidät tuomitsevat.
Valitettavasti, uskovat eivät saa käyttää Raamattua vetoomuksena siinä, että he rikkovat Suomen Lakeja. Jos uskova siten tekee, hän joutuu naurettavaksi. Sillä silloinhan moniavioisuutta harjoittavat miehetkin voivat vedota maallisessa oikeudessa Raamattuun, joka kehoittaa pitämään useita vaimoja. Vastaavasti ne, jotka alistavat toisia orjikseen, voisivat vedota maallisessa tuomioistuimessa Raamattuun ja Lutheriin, jotka molemmat hyväksyvät ja kehoittavat orjien pitämiseen.
Kirkko kunnioittaa maallista esivaltaa ja on sitoutunut sitä noudattamaan. Ne kirkon työntekijät, jotka eivät Suomen Lakeja noudata, joutuvat pois kirkon viroista. Eivätkä he kyllä lain rikkojina virkoja ansaitsekkaan!
Siispä, jos joku luthersäätiökirkon pappi julistaa jossakin tekstissään tai puheessaan homoista näitä Suomen Lain vastaisia kannanottoja, ei hän saa rikkoa Suomen Lakia siksi, että hän tulkitsee Raamatun antavan hänelle vallan toimia Suomen Lakien vastaisesti.
Jumala ei kehoita ketään toimimaan Suomen Lakien vastaisesti.
Tämä olisi hyvä jokaisen ymmärtää. Tässäkin asiassa luthersäätiökirkkolaiset ovelasti ovat vetäneet vilpittömiä ja asiasta tietämättömiä luterilaisia toimimaan sekä Suomen Lakien, että Jumalan itsensä tahtoa vastaan.
Hyvä, että sinä et ole niin tehnyt, vaan hyväksyt homot homoina, etkä kirjoita etkä julki sano sellaista, missä rikot Suomen Lakeja vastaan.
Valitettavasti luthersäätiöläiset eivät ole niin tehneet ja pian on maassamme asiasta mahtavat maalliset oikeudenkäynnit tulossa.
Tuokin, yllyttäminen Suomen Lakien vastaan toimimaan, ei totisesti ole Pyhän hengen hedelmiä, vaan täysin päinvastaisen hengen hedelmiä.
nurinkurisesti uskon ymmärtänyt onko teitä paljonkin ?
Kirjoitustyylilläsi arvioit persoonaani, en valitettavasti tarvitse kannustustasi elää omien eettisten periaatteideni mukaisesti, pärjään tässä asiassa ihan omillani.
Kertoessani työyhteisössäni olleesta kollegastani, joka on homo, tarkoitin juuri sitä, mitä sanoin....hänen seksuaalisella suuntautumisellaan ei ollut merkitystä työtehtävien ja yhteisten projektiem,me hoitamisessa, yhteistyö välillämme oli mukavaa ja leppoisaa kaikin puolin.
Koska olen saanut hyvän kotikasvatuksen, minulla ei ole tapana syrjiä ketään, mutta eri asioita minulta kysyttäessä, sanon mielipiteeni.
Homous ei ole synti ja syrjimistähän se lain mukaan olisi, jos alkaisimme väheksyä jotakuta henkilöä tämän valtavirrasta poikeavan elämäntavan tai persoonallisten mieltymysten vuoksi.
Minulla ei myöskään ole homofobiaa, tunnen homoseksuaalisia henkilöitä aivan henkilökohtaisesti. Minussa he eivät myöskään herätä inhon tunteita. Olen selvä hetero ja onnellisessa avioliitossa elävä.
Kristillinen vakaumukseni perustuu Raamatun Sanaan ja sieltä käsin olen myös ymmärtänyt sen, että esiaviolliset suhteet heteroiden välillä samoinkuin avioliitossa elävänä seksuaalisuhde johonkin muuhun kuin aviopuolisoon, on huoruuden syntiä. Myös homoseksuaalisessa suhteessa eläminen on vastoin Raamatun Sanaa.
Suomen lakien mukaankin voi sanoa mielipiteensä siitä, onko homoseksuaalisessa suhteessa eläminen syntiä vai ei. Sen sijaan ei voi käsitellä homoseksuaalisia ihmisiä syrjivästi. Maassamme oleva uskonnonvapauslaki takaa sen, että meillä jokaisella on oikeus oman uskontomme harjoittamiseen ja oikeus pitäytyä niissä uskonnollisissa näkemyksissämme, mitä meillä on. Diskriminointi tai jotakin kansanryhmää vastaan agitointi sen sijaan on rikollista toimintaa, kuten esim rasistiset mielenilmaukset muodossa tai toisessa.
Koska jokainen uskonnollinen ja ideologinen ryhmä pyrkii rekrytoimaan joukkoonsa ideologian tai uskon kanssa samalla tavoin ajattelevia, ei ole ristiriitaista Suomen lakienkaan mukaan se, että esim ainakin joissakin uskonnollisissa yhteisöissä halutaan esim paimenvirkaan Raamatun Sanaan uskonsa ja elämänsä perustava henkilö. Tästä syystä minukin olisi vaikeaa nähdä homoseksuaalisessa suhteessa elävää pappia pappisvirassa. Sen sijaan homoseksuaaliseksi itsensä tunteva mies, joka haluaa elää Raamatun Sanassa sekä opissa että elämässä ja siten elää selibaatissa, on Raamatun Sanan mukaan elävä.
TOivottavasti lukutaidon lisäksi sinulla on myös taito ymmärtää lukemasi sisältö, kyseessä on siis sama asia, mistä Jeesus puhuu...Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä ja Hänellä on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan.
Pyydän anteeksi huonoa kieliasuani, kaksikielisenä nuo sanajärjestysvirheet lienevät valitettavan tavallisia.
Minä olen tämän viestisi sisällön kanssa samaa mieltä lähes kaikessa.
Tätä mitä kirjoitit, ei olla luthersäätiökiekossa ymmärretty. Sen edustajat ovat kirjoittaneet Suomen Lakien vastaisesti koskien homoutta: torjuneet, panetelleet ja nimitelleet. Tälläkin palstalla on nähty luthersäätiöläisten tekstejä homoille, jossa luthersäätiöläinen on nimitellyt homoa perkeleeksi, sairaaksi, luonnottomaksi, ilejettäväksi, iljetykseksi, sikailijaksi, ihmiskuntaan kuulumattomaksi jne.
Kaikki tuo on Suomen Lain vastaista. Siitä voi nostaa toisen oikeuteen - halutessaan.
On liikkeellä huhu (tämän todenperää en tiedä), että tällä palstalla em. kirjoittaja on sellainen luthersäätiöläinen, joka on ev.lut. kirkon virassa. Kirkko varmasti tulee tarkistamaan (ellei ole jotehnyt niin) luthersäätiöläisten työntekijöidensä nettikäyttäytymisen. Jos he käyttävät virka-aikaansa netissä roikkumiseen, he joutuvat siitä kantamaan seurauksensa.
Jos pitää paikkansa, että kirkon työntekijä on tälle palstalle kirjoittanut nuo homoja syrjivät ja pilkkaavat näkemyksensä, tämä kirkon työntekijä tulee saamaan potkut virastaan ja myös tuomituksi Suomen Lakien mukaan.
Vilpittömästi ja aidosti olen hyvilläni, kun sinulla ei ole Suomen Lakien vastaisia asenteita homoihin, etkä lähde julistamaan heidän syrjimistään ja torjumistaan, etkä panettelemaan heitä sanoilla, jotka ylittävät Suomen Lait useissakin kohdin.
Olet harvinaislaatuinen luthersäätiökirkon jäsen, sillä tuo kirkko on viekotellut useimmat jäsenensä toimimaan tässä asiassa Suomen Lakien vastaisesti. Pidä myös varasi, ettet kadota tuota omaa yksilöllistä näkemystäsi siinä yhteisössä.
Tuo sananvapaus laki on alisteinen muille Suomen Laille. Sananvapauteen vedoten ei voi rikkoa muita lakeja kohtaan. Ei voi todellakaan sananvapauslakiin vedoten julistaa ääneen, että homous/homo on luonnoton, sairas, iljettävä, kauhistus, perkeleellistä jne. Suomen Lakia ei voi rikkoa edes Raamattuun vedoten.
Jos haluat sanoa, että homoseksi on syntiä. Sen voit sanoa rikkomatta Suomen Lakeja. Mutta, jos alat luetella tai mainita em. asioita, silloin rikot jo useampaa kohtaa Suomen Laista.
Sinä ymmärrät tuon, näen sen kirjoituksestasi. Luthersäätiöläiset yleisesti ottaen eivät ymmärrä sitä ja rikkovat Suomen Lakeja vastaan. Se on hämmästyttävää, miten tuon säätiön julistajat yllyttävät toimimaan kirkon sääntöjä vastaan (nytkin taas on kaksi sen työntekijää hyllytetty tämän takia) ja sen lisäksi he yllyttävät toimimaan Suomen Lakeja vastaan (syrjiä ja panetella homoja).
Vain näitä yllytyksiä rikkomaan esivaltaa ja kirkkoa vastaan ovat heidän hedelmänsä. Muuta ei ole vielä nähty.
Hyvä, että siinä porukassa on yksi, joka ei usko julistajiinsa kaikessa. Vilpittömästi: hyvä.
Kirjoitukseesi on helppo samaistua näin varmaan kokevat monet uskovat kristityt kirkossamme.
Luther-Säätiön vastaiset kirjoitukset niin näillä palstoilla kuin mediassa muuallakin perustuvat usein kuulo ja luulo puheisiin, tähän ei voi sanoa muuta kuin, että missä sana ja sakramentit oikein toimitetaan sinne saatana hyökkää voimalla.
Itse olen tukenut Luther-Säätiön toimintaa lähes sen perustamisesta lähtien, sehän on toiminut n. 5 vuotta, Paavalin synodin kirkkopäivillä oli ensinmäinen kontaktini.
Osallistuminen Säätiön tilaisuuksiin on minullakin
hieman hankalaa pitkien etäisyyksien johdosta, mutta joihinkin tilaisuuksiin on ollut mahdollista osallistua ja aina voi kuunnella netti saarnoja ja tilata Säätiön julkaisuja. Luther-Säätiön paimenet ovat myös helposti lähestyttäviä heihin voi myös olla yhteydessä.
Koen Luther-Säätiöläiset veljikseni ja sisarikseni Kristuksessa, on myös monia veljiä ja sisaria omassa lähipiirissä joista voin sanoa samoin, Kiitos siitä Jumalalle.
Luther-Säätiö opettaa evl.kirkon tunnustuksen ja Pyhän Raamatun mukaisesti, evl. kirkon jäsenenä Kristukseen vapahtajanani syntieni sovittajana uskovana kristittynä lampaana kuulen Luther-Säätiöstä hyvän Paimenen äänen.
Siunausta elämääsi!
Varvulan touhua ei voi kuin ihmetellä.
Hänen ja kirkon ajojahdista lutteri-säätiöläisiä kohtaan tulee mieleen, kun koirat ajavat eläintä koloonsa. Tilanne rauhoittuu, kun elukka on kolossa, mutta ulvonta alkaa heti, kun se pistää päänsä pesästään.
Tuntuu uskomattomalta, että noin pieni ja kämäinen porukka, kuin joku luther-säätiö saa aikaiseksi Varvulassa ja kirkossa moisen ulvonnan.
Toisaalta sen taas ymmärtää: jos luther-säätiöläisiä olisi enemmän kuin kourallinen (sellainen käsitys minulla on), niin heitä ei kai kirkon taholta uskallettaisi vainota.
Ja mitä taas tulee muiden kirjoituksiin näitä vanhauskoisia kohtaan, niin eivätpähän hekään ole homoilta muilta sellaisilta "lain mukaista" tekstiä saaneet.
Eikö heillä olekaan samoja oikeuksia, kuin muilla?
Ei kukaan luthersäätiökirkkoa vainoa.
Mutta on hyvä täälläkin varoittaa ihmisiä siitä lahkosta.
Tietenkään Maailman luterilainen kirkko ei hyväksy toista kirkkoa itasensä sisään ja se, että he ovat kieltäneet luthersäätiökirkon ei ole vainoa, vaan johdonmukaista toimintaa. Olisko kirkon esim. pitänyt hyväksyä piispan aviorikos tuosta vaan? Pitäisikö kirkon hyväksyä tuosta vaan, että sen työntekijät alkavat tomia ja opettaa vastoin sekä kirkon, maallisten lakien että Raamatun oppeja?
Tietenkin kirkko puuttuu tuollaisiin harhaoppeihin kuten luthersäätiökirkko edustaa.
Vainoksi sen sijaan on kutsuttu sitä monomaniaa, joka on keskeisellä sijalla luthersäätiön julistuksessa: homoja ja homoutta ei saa hyväksyä.
Ajatellaanpa, että hallitus poistaisi Suomen vaakunasta leijonan ja laittaisi tilalle karhun.
Perusteluna olisi, että: eihän Suomessa ole leijonia ja näin teemme oikeutta suomen ruskeakarhulle.
Perustelu vaikuttaa loogiselta ja jopa järkeen käyvältä.
Useimmat ihmiset eivät välittäisi koko asiasta ja toiset toteaisivat nöyrästi, että: "kyllä ne oppineet ja herrat tietää".
Voi kuitenkin olla, että monet tai ainakin jotkut suomalaiset paheksuisivat menettelyä ihan tunne syistä "hemmetti, leijona on aina ollut Suomen vaakunassa".
Aivan samalta saattaa Suomen vanhauskoisista tuntua, kun heidän vanhoja käsityksiä mennään muuttelemaan 1980luvulta eteenpäin piispainkokouksissa ja ihan maallisissa lainsäädännöissä.
"Ette voi enää ajatella, sanoa näkemyksiä, saatika sanoa asioista noin, koska maallinen laki kieltää sen."
Maallinenlaki on aina Raamattua edellä. Neuvostoliitossa uskovaiset olivat siis oikeutetusti rikollisia. Varsinkin, jos eivät kuuluneet valtion hallinnoimaan ja järjestelemään kirkkoon.
Vielä voisi kertoa esimerkin tsaarin ajan venäjältä. Siellä tsaari päätti käydä uudistamaan kirkkoa.
Vanhauskoiset eivät halunneet taipua uudistuksiin, vaan halusivat pitää vanhat tapansa ja Jumalanpalveluksensa.
No, heille näytettiin ystävällisesti kirkon ulko-ovea, ajettiin takaa pitkin metsiä, kuin eläimiä ja osoitettiin oma paikka asua pohjois siperiassa, jossa on tilaa ajatella, miten haluaa.
Mutta ymmärrän Varvulaa: "kirkolla on historiansa varrella pitkä pimeä historia, jossa toisin ajattelevia ei olla hyväksytty. On nääs olemassa vahvemman oikeus".
Varvula jatkaa perinteitä.
Olen seurannut sivusta tätä keskustelua.
Itse olen luterilainen kristitty ja eronnut Kansankirkosta sen oppiharhojen tähden pari vuotta sitten ja siirtynyt Kansankirkosta riippumattomaan tunnustukselliseen luterilaiseen seurakuntaan, jossa Sana puhtaasti saarnataan ja Sakramentit Kristuksen asetuksen mukaan toimitetaan.
Mielestäni Kansankirkko ja Luterilainen Maailmanliitto ovat vain nimeltään luterilaisia, oppi joka niissä on vallalla poikkeaa useassa kohden luterilaisesta opista joka on yhtä pitävä Pyhän Raamatun kanssa.
Ihmetyttää raivo ja kiihko, jolla Varvula asiaansa esittää. Mahtaako se olla sitä Kainilaista vihaa josta Martti Luther puhuu ansiokkaassa Genesis Kommentaarin I-osassa? Luther Säätiölle muuten kiitokset Martti Lutherin Genesiskommentaarin kahden osan julkaisemisesta.
Mitä tulee kirkollisiin kysymyksiin, mielestäni uskovien ei tarvitse jäädä harhaoppisiin kirkkoihin kiistelemään epäuskoisten kanssa siitä kenelle kirkko kuuluu. Kristus on antanut uskovilleen täyden avaintenvallan, jota he voivat kokoontua paikallisina seurakuntina käyttämään ja voivat kutsua ja vihkiä itselleen oikeat miespastorit, jotka kaikessa kaitsevat heille uskottua laumaa puhtaalla sanalla ja sakramenteilla.
Näin toimi Paavalikin Efesossa. Hän erotti opetuslapset synagoogasta evankeliumin vastustajista ja vei heidät Tyrannoksen kouluun.
Jättäessämme harhaoppisen kirkon ja siirtyessämme oikein opettavaan tosiluterilaiseen seurakuntaan emme eroa Kristuksen kirkosta vaan pitäydymme uskollisesti siihen.
yst.terv.
"Jamppa" tunnustuksellinen luterilainen
On opinkohtaa joita vierastan tunnustuksellisessa Luterilaisuudessa kasteuudesti syntyminen ja Israelin asema Onko näissä kysymyksissä liikumavaraa ja toisinajattelua vai määrittävätkö ne seurakuntayhteyden
Et siis ole luthersäätiökirkon jäsen?
Luthersäätiökirkkoon kuuluvat haluavat kuulua Luterilaiseen Maailman kirkkoon ja Suomen luterilaiseen kirkkoon, joka kuuluu Lut. Maailmankirkkoon. he siis pitävät sen oppeja hyvinä ja oikeina, mutta ovat kuitenkin itse kehittäneet sille ristiriitaisia oppeja.
Koska he eivät luterilaisen kirkon mukaan usko eivätkä julista ja lietsovat eripuraisuutta, kehottavat kirkon ja maallisten lakien vastaiseen toimintaan, heitä ei hyväksytä luterilaisessa kirkossa.
Eiköhän yhtä totuuden puhujaa yhdellä palstalla voi kutsua muuksikin kuin vainoksi? Edes homot, jotka näin sivullisen perspektiivistä ovat konkreettisesti tuleet näilläkin palstoilla luthersäätiöläisten vainoamiksi, eivät ole sanoneet joutuneensa vainotuksi - vaikka heillä olisi siihen syytä.
Sen sijaan luthersäätiöläiset kokevat vainoksi sitä, että heitä vaaditaan toimimaan kirkossa kirkon ja Suomen Lakien mukaan, ja että joku siitä asiasta kirjoittaa yhden kirjoituksen yhdelle palstalle.
heikoissa ovat teidän kantimenne ja realiteetin taju ei kovinkaan realistinen tässä asiassa.
En kuuluu luthersäätiöön, mutta koen hengenyhteyttä heihin.
Luthersäätiön tavoite on sama kuin Lutherilla aikanaan, eli kirkon sisällä pysyen, olla vakaana siinä alkuperäisessä opetuksessa, mikä meidänkin kirkollamme on alunperin ollut.
Pidettäköön siis oma luterilainen kirkkomme luterilaisena.
Eihän meitä kaikkia voida "höplästä vetää" uskottelemalla, että kuunneellaanpas niitä viisaita kirkonmiehiä, jotka päättävät asioistamme kirkossamme. Hekin ovat vain ihmisiä ja meidän tavallisten ihmisten tulee nousta vastustamaan kirkossamme sitä, mikä on alkuperäisen luterilaisen kirkkomme vastaista.
Miten voisin perusluterilaisena alkaakin yhtäkkiä kumartaa Roomaan päin opillisissa asioissa, joissa nimenomaan Luther aikanaan kävi kiivaita keskusteluja sen ajan paavinvallan kanssa. Tai ajatella niin, että kirkon täytyy kehittyä ajanmukaiseksi ottamalla mallia yhteiskunnasta. Eikö kirkon tulisi pysyä horjumattomana, turvana meille kaikille silloinkin kun myrskyää. Kirkon uskottavuus on saanut monia kolauksia koska se ei ole seisonut Raamatun Sanassa, vaan on myöntynyt ulkopuolisten tahojen vaatimuksiin.
Varvula, fiksuna ihmisenä, ota selvää asioista ennenkuin tuomitset.
Luthersäätiössä on osaksi vähän nuoria poikasia asioita eteenpäin viemässä, älä ylenkatso heitä inhimillisten vikojen vuoksi, heidän vilpitön tarkoituksensa on säilyttää se vanha luterilainen kirkkomme sellaisena kuin varmaan sinä ja minä sen lapsuudestamme muistamme.
Luther-säätiön veljet eivät ole mitään uutta oppia tuomassa, taistelevat vain sen puolesta, että me emme tulisi osaksi roomalaiskatolilaisuutta, vaan pitäytyisimme siinä, mitä Luther Raamatun Sanasta opetti.
katso siis tosi asioita: taas kaksi kirkon virasta hyllytettyä (syystä) luthersäätiökirkon edustajaa. Kolmas on siinä hilkulla, sillä Tuomiokapituliin ovat hänestä valitukset menneet jo kahdesti.
Katso, miten nuo julistavat oppejaan kirkon ja Suomen Lakien vastaisesti. Kylvävät riitaa, eripuraisuutta, lietsovat vihaa ja vihaamaan, houkuttelevat toimimaan lakien vastaisesti jne.
Missä ovat heidän Hengen Hedelmäsnsä?
Niitä ei ole.
Olin noin 25 vuotta Kansanlähetyksessä. Kuten Pihkalan Istolla on ollut tapana meikäläisistä sanoa iloisesti: "ryttyläläinen".
Kuulun niihin lukuisiin jotka nyt joutuivat omantunnon syistä jättämään Kansanlähetyksen, oman hengellisen kodin, Luthersätiökirkon aiheuttaman eripuran ja riitaisuuden tähden. Meidätkin he ovat repineet.
ne, joilla on henkien erottamisen armolhja (minulla ei sitä armolahjaa ole) painottavat sitä, että Luthersäätiössä ei vaikuta Pyhä henki. Alussa kyllä ja alussa sen tarkoitukset olivat hyvät. Sitten on jotakin tapahtuntu ja he ovat aivan toisen hengen vallassa, eivätkä luonnollisestikaan itse sitä kykene havaitsemaan.
Jokainen sen havaitsee, kun katsoo niitä hedelmiä mitä he ovat kylväneet. Pyhän Hengen hedelmiä ne eivät ole.
Tuu meijän porukoihin sullahan olis Jehovan todistajana loistava tulevausuus ossat tehdä mustasta valkoisen ja päinvastoin kirkossa kun voi olla rehellisiäkin ihmisiä ja siitä tulee turhha kinaa
Oletkos varvula miettinyt, että monomania esiintyy juuri sinun teksteissäsi. Jauhat jatkuvasti yhtä ja samaa.
Vilaseppa vaikki kirjoituksiasi.
Nyt taisit varvula repäistä suoranaisen valheen tai sitten puhut ymmärtämättömyyttäsi.
Homot ovat syyttäneet täällä muita heidän vainoamisestaan.
Itse homoksi tunnustautunut on tehnyt tälläistä.
Varvula hyvä. Tarkasteleppa hieman kirjoituksiasi.
Ja mitä taas tulee rakkaaseen Kansanlähetykseesi, niin epäilempä pietismin aina olleen oikea lohkoutumisien äiti. Kannattaa tutustua vaikka pietismin historiaan.
Ei pietismin pirstoutumiseen mitään Luther-säätiötä tarvita.
Sitä paitsi uskon Kansanlähetyksessä olevan ajetteluun osaavia ihmisiä ilman Luther-säätiötäkin.
Tai kenties olen väärässä?
Arvon Varvula. Väitteenne henkien erottamisen armolahjasta tässä tapauksessa on vähintäänkin kaksijakoinen.
Eräät toiset kyseisellä armolahjalla varustetut ovat sanoneet päinvastaista eli se henki, joka ajaa yleiseen suvaitsevaisuuteen ja jota vastaan monien herätysliikkeiden edustajat taistelevat on joku muu, kuin Jumalan rakkauden henki.
Tämä henki johtaa yleiseen moraalittomuuteen (suvaitsevaisuuteen) ja se liikkuu "kaikenkattavan rakkauden nimissä".
Se ammentaa voimansa liberaaliteologiasta.
Monet, monet lankeavat tuohon houkutukseen kirkkomme piirissä. Se kun esiintyy kristillisenä. Ja sellaisia, jotka yrittävät tätä vastustaa, leimataan suvaitsemattomiksi, rakkaudettomiksi farisealaisiksi.
Tämä yleisen suvaitsevaisuuden henki tulee maailmasta. Se on tämän ajan trendi.
Toiset kuuntelevat tätä "suvaitsevan rakkauden" henkeä ja ne jotka vastustavat, joutuvat keskenään tukkanuottasille.
Näin syntyy hajaannusta ja tällöin helposti vastustajat leimataan hajaannuksen aiheuttajaksi.
En pyri väittämään, etteikö Luther-säätiön keskuudessa ja samallalailla ajattelevien, joukossa ilmene rakkaudettomuutta ja kylmyyttä siitä, miten asia tuodaan julki. Asiaa ei pidä kuitenkaan yleistää.
Valitettavasti kristillisissäkin piireissä on tavallista, että hyvänkin ja jopa Jumalan asian eteenpäin viemisessä otamme avuksi lihan käsivarren.
Ja mehän tiedämme mitä "lihan hedelmät" ovat.
Näin pääsee siis perkele lyömään kaksi kärpästä samalla iskulla. Tuomaan "suvaitsevan rakkauden hengen" kirkkoon ja saattamaan asiasta väittelevät lihan tekojen pariin.
Itse en voi kuin huolestuneena seurata tätä "suvaitsevan rakkauden" etenemistä. Se näyttää vievän kirkon perustuksetkin mennessään.
Kuitenkaan sen lumoissa olevat eivät huomaa, kuin vastustajien "lihan teot", jotka heidän mielestään ilmenevät ahdasmiellisyytenä, tiukkapipoisuutena, rakkaudettomuutena, sekä vähemmän yliopistoteologeille sopivana Raamatun tulkintana.
Jos joku homo on kirjoittanut, että heitä vainotaan luthersäätiöläisten taholta, niin se on hyvä. On hyvä, että he sanovat totuuden julki, sillä tuon homovainon on kaikki nähneet: myös kirkon johto.
Ei pietsimin pirstoutumiseen luthersäätiökirkkoa olisi tarvittu. Ei varmasti.
Nyt Kansanlähetys, SLEy ja muutama muuta yhteisöä ovat pirstoutuneet juuri Luthersäätiön tähden.
Mutta ei sen välttämättä olisi tarvinnut tapahtua lutehrsäätiöläisten harhaisuuden tähden, mutta niin nyt vain on käynyt.
Kyllä, suuri osa meistä kansanlähetysläisistä on ajatellut asioita omalla järjellä ja Pyhässä Hengessä rukoillen. Siksi olemme nyt Kansanlähetyksen jättäneet sen eksytyksen valtaan, johon yhteys Luthersäätiökirkkoon kansanlähetyksen johdatti.
Niin, mutta nyt oli kysymys siitä, että sinä väitit toista, mitä todellisuus piti sisällään, eli valehtelit.
Mielestäni Sley ei ole pirstoutunut minkään tai mihinkään Luther-säätiön takia.
Luther-säätiöläiset ovat käsitykseni mukaan oma porukka, kuin Sley.
Mitä taas Sleyn ja kansanlähetyksen sisäisiin asioihin tulee, niin tuskin Luther-säätiö on tätä jakautumista aiheuttanut.
Eiköhän sen ole tehneet ihan omat jäsenet.
Mitä taas pirstoutumiseen tulee, niin näyttää siltä, että olet itse lähtenyt ovet paukkuen ja aiheuttanut hajaannusta.
Vaikuttaa myös siltä, että vedät kohta Kantolan eroamisenkin jonkun Luther-säätiön piikkiin.'
ouhusi vaikuttaa sairaalloiselta.
Onko Luthersäätiö syypää kaikkiin ongelmiin?
Eiköhän kysymyksessä pirstoutumiseen ja hajaannukseen ole liberaaliteologia?
Luther-säätiö ei-liberaalisen raamatuntulkinta mukaan näyttää vain saaneen mielestäsi aiheen muidenkin herätysliikkeiden hajaannukseen.
Uskon, että ei-liberaalisti Raamattua tulkitsevia on muisskin herätysliikkeissä. Hajaannus on aiheutunut tälläisten vanhoollisten ja liberaalisuuteen taipuvien kesken.
Ystävä hyvä, ei Luther-säätiö ole kaikkeen syypää, vaikka varmasti niin on heppotavaa väittää. ("Ei meillä alunperin mitään ongelmia ollut. Vasta sitten, kun ne säätiöläiset tulivat!") :)
Noissa asioissa ei ole liikkumavaraa, koska Raamattu opettaa niistä selvin sanoin.
Kaste on uudestisyntymän peso ja Uuden liiton Israel on kristillinen seurakunta ts. kaikki ne eri kansallisuuksista tulevat ihmiset, jotka turvaavat Kristukseen syntien sovittajana.
Nämä eivät ole teologisia mielipiteitä joissa voi olla erinäkemyksiä vaan kuuluvat muuttumattoman Raamatullisen opin piiriin