EU ja hyvinvointi

EU:n peruspilarina ovat pääomien, ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Tämä tarkoittaa useassa tapauksessa, että pääomat liikkuvat helpommin veroparatiiseihin, ihmisistä ainoastaan pummit liikkuvat jäsenvaltioista toiseen, ja että tavaroista helpoiten ovat alkaneet liikkua huumausaineet.

Sen sijaan entisenkaltaisesta mahdollisuudesta vaikuttaa rahapolitiikalla vientiteollisuuteen on tullut mahdotonta. Ja on syytä mainita, että juuri oman valuutan arvoa ajoittain sopivasti laskemalla tehtiin Suomen talouskasvu pitkälti mahdolliseksi sotien jälkeen. Sen sijaan vahvan markan politiikan ajaminen ajoi Suomen entistä syvempään lamaan 1990-luvun alussa, kun markkaa jouduttiin kuitenkin devalvoimaan.

Euroon liittymisen jälkeen on vahvan valuutan politiikka ollut ainoa mahdollinen. Kun rahanarvo ei jousta, täytyy työmarkkinoiden joustaa. Euroalueella Saksan kaltainen vientitekijä määrittää pitkälti valuutan vahvuuden muihin valuuttoihin kuten Dollariin. Mikäli haluaa kilpailla Saksan kanssa samoilla markkinoilla maailmalla, tai vaikkapa Euroopassa, on tuotettava samaa laatua ja samoja määriä samoilla taikka halvemmilla kustannuksilla. Lisäksi brändien olisi oltava yhtä tunnettuja kuin saksalaiset brändit ovat.

Mikäli emme voi kilpailla saksalaisten kanssa teollisuuden lopputuotteiden kanssa, voimme yrittää tuottaa komponentteja saksalaisen teollisuuden tarpeisiin. Tosin silloin kilpailemme kiinalaisten, korealaisten ja monen muun kanssa.

Jos vertailemme lukuja hieman, asuu Suomessa yhtä paljon ihmisiä kuin Euroopalaisessa suurkaupungissa. Yksi suurkaupunki voi luonnollisesti toimia taloudellisesti tehokkaasti ja luoda väestölleen toimivan talouden, minkä luomalla ylijäämällä huolehdittaisiin myös vähäosaisista. Mikäli tämän suurkaupungin väki kuitenkin levitetään tuhat kilometriä pitkäksi ja 340 km leveäksi kaistaleeksi, häviävät siitä suurkaupungin tehokkuustekijät.

Tosiasia on, että Suomi on köyhä maa. Meillä ei ole samanlaista historiallista perinnettä Euroopasta taikka maailmasta markkinoineen. Olemme kautta historiamme piileskelleet metsissämme ja olleet muiden määrättävinä sekä verotettavina. Tämä seikka on aiheuttanut sen, ettei tässä maassa yksinkertaisesti ole ollut, eikä taida olla vieläkään sellaisia pääomia, millä saataisiin aikaiseksi jotain maailmanmittakaavassa merkittävää taloudellista toimintaa. Nokia oli, mutta se toimi vain hetken, kunnes muu maailma otti meidät kiinni ja ohitti hinausköyttä takaikkunasta heilutellen.

Mahdollisuutemme selvitä yhteisessä Euroopassa ovat jokseenkin samat kuin Alaskalla Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä meidät erottaa Alaskasta ainoastaan mittavan sosiaaliturvan tuoma vetovoimatekjä, mutta meillä on jokseenkin samanlaiset taloudelliset edellytykset maksaa kyseistä sosiaaliturvaa kuin Alaskan osavaltiolla olisi Yhdysvalloissa.

Voimme yrittää pyristellä ja pitää hyvinvointivaltiota yllä velaksi. Lopputulos on, että se tulee romahtamaan. Mitä pidemmälle valhetta pidetään yllä, sitä suurempi tulee romahdus olemaan.

Tällä hetkellä olisi parasta aloittaa hallittu alasajo. Saattaa kylmästi valtion menot lainojen lyhentämisineen ja koronmaksuineen vastaamaan valtion saamia tuloja. Ei ole olemassa mitään taikasauvaa, eikä mitään tulevaisuuden tekniikkaa, mikä kaikkine ihmeineen voisi luoda valtiollemme miljardi toisensa perään ja maksaa sen törsäämät eurot.

Kaikki lähtee siitä, että hyvää työtä tehdään halvalla, halvemmalla kuin muut. Silloin meillä olisi ainakin edes mahdollisuus selvitä tulevista kriiseistä, kun koko EU:n talous kaatuu samaan reikään kuin Kreikan talous jo teki.

On selvää, ettei EU-talous voi selvitä pitkää aikaa sillä, että reunavaltiot ottavat hillittömiä määriä velkaa, mitä syytävät julkisen sektorin palkkoina ja sosiaaliturvana omille kansalaisilleen, samalla kun keskusvaltioiden teollisuus valmistaa tuotteet reunavaltioden kulutukseen ja keskusvaltioiden pankit tarjoavat myös lainat siihen kulutukseen.

Jotain tarttisi tehrä.