"Elämän ja armon olet Sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. Job 10: 12
Tämä aika on ahdinkojen aikaa monessa suhteessa. On kun Jumala olis ottanut pois suojeluksensa osalta meidän kansaamme. Näyttää siltä, että se hukkuu ajalliseen ja iankaikkiseen perikatoon. Mutta missä tunnetaan murhetta tästä onnettomuudesta, kristityn nimisenä kulkevan kansamme osan sydämissä? Siis on kyllä murhetta, mutta se on maailman murhetta, joka saattaa kuoleman ja vieroittaa elävästä Jumalasta. On kyllä valitusta ja tyytymättömyyttä olemassa olevien olojen takia, mutta missä vierii katumuksen ja parannuksen kyynel isänmaan kamaralle? Kuka koroittaa äänensä, niinkuin muinoin Jeremia, sekä kansan että sen johtajien syntejä vastaan?
Muutosta oloihimme ei tule, ellei Herran edessä aleta sisäistä ja jokapäiväistä parannusta totuudessa harjoittaa. Vaan ennen kuin tähän herätään ja suostutaan, täytyneeJumalan kuljettaa meitä suurien ahdistusten ja kipujen läpi ja tapparain terien yli.
Yksi asia kuitenkin on varma: Jumalan sallimatta mitään ei tapahdu. Ahdistuksenkin aika on Hänen lähettämänsä. Siellä, missä tämä vielä nähdään ja todeksi tunnustetaan, voi Herran kuritus tehdä tehtävänsä. Se tapahtuu, kun vaiva kääntää sydämemme omaa tuntoa myöten totuudessa pyhän Jumalan tykö.
Nykyinen vaivojen aika, yhä lisääntyvine vaikeuksineen, voi olla tien raivaajana paremmille päiville tässä rakkaassa isiemme maassa. Missä Herran viha ja tuomiot, ovat astuneet omaantuntoon sekä oma syntisyys on ruvennut vaivaamaan, siellä alkaa vaikuttamaa Jumalan käsittämätön armo, luomalla uutta toivoa keskelle toivottomuutta ja avaamalla uusia pelastuksen mahdollisuuksia sinnekin, missä kaikki avunsaannin tiet näyttivät olevan tukossa."
Tämä teksti on kirjasta iankaikkinen elämä, Pakkala on kirjoittanut sen V. 1937 kirjaan, jossa on teksti erikseen jokaiselle vuoden päivälle. Tämä teksti 3 loppiaisen jälkeisen viikon maanantaille. Nyt tiedämme minkalaisiin vaikeuksiin Pakkalan aikainen kansamme joutui. Oliskohan opiksi ottamisen paikka?
Tämä aika on ahdinkojen aikaa monessa suhteessa. On kun Jumala olis ottanut pois suojeluksensa osalta meidän kansaamme. Näyttää siltä, että se hukkuu ajalliseen ja iankaikkiseen perikatoon. Mutta missä tunnetaan murhetta tästä onnettomuudesta, kristityn nimisenä kulkevan kansamme osan sydämissä? Siis on kyllä murhetta, mutta se on maailman murhetta, joka saattaa kuoleman ja vieroittaa elävästä Jumalasta. On kyllä valitusta ja tyytymättömyyttä olemassa olevien olojen takia, mutta missä vierii katumuksen ja parannuksen kyynel isänmaan kamaralle? Kuka koroittaa äänensä, niinkuin muinoin Jeremia, sekä kansan että sen johtajien syntejä vastaan?
Muutosta oloihimme ei tule, ellei Herran edessä aleta sisäistä ja jokapäiväistä parannusta totuudessa harjoittaa. Vaan ennen kuin tähän herätään ja suostutaan, täytyneeJumalan kuljettaa meitä suurien ahdistusten ja kipujen läpi ja tapparain terien yli.
Yksi asia kuitenkin on varma: Jumalan sallimatta mitään ei tapahdu. Ahdistuksenkin aika on Hänen lähettämänsä. Siellä, missä tämä vielä nähdään ja todeksi tunnustetaan, voi Herran kuritus tehdä tehtävänsä. Se tapahtuu, kun vaiva kääntää sydämemme omaa tuntoa myöten totuudessa pyhän Jumalan tykö.
Nykyinen vaivojen aika, yhä lisääntyvine vaikeuksineen, voi olla tien raivaajana paremmille päiville tässä rakkaassa isiemme maassa. Missä Herran viha ja tuomiot, ovat astuneet omaantuntoon sekä oma syntisyys on ruvennut vaivaamaan, siellä alkaa vaikuttamaa Jumalan käsittämätön armo, luomalla uutta toivoa keskelle toivottomuutta ja avaamalla uusia pelastuksen mahdollisuuksia sinnekin, missä kaikki avunsaannin tiet näyttivät olevan tukossa."
Tämä teksti on kirjasta iankaikkinen elämä, Pakkala on kirjoittanut sen V. 1937 kirjaan, jossa on teksti erikseen jokaiselle vuoden päivälle. Tämä teksti 3 loppiaisen jälkeisen viikon maanantaille. Nyt tiedämme minkalaisiin vaikeuksiin Pakkalan aikainen kansamme joutui. Oliskohan opiksi ottamisen paikka?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko rakkautta ilmassa?
Onko tänään turvallista ulkona?
Vai onko vuorotteluvapaalla
Samaan aikaan sekä Allah että Jumala?
Mä en avaa ulko-ovea;
Siellä väijyy tulevaisuutemme historia,
Enkä maton alle kurkista;
Sinne lakaistu on viattomuus maailmasta -
Mut voinhan rukoilla!
refrain:
Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan -
On nukahtanut Jumala, tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen jossain, missä lie -
Saan vastauksen, kunhan kuolen, mutta on tää
Pitkän pitkä tie...
Onko kaikki hyvin, USA?
Onko siellä ollut sopivasti sotaisaa?
Vai onko rakkautta ilmassa?
Sehän keksitty on siellä Hollywoodissa.
Onko paha saanut palkkansa,
Kun hyvä myynyt on jo sille omat kasvonsa
Tai peilikuvansa?
- Hector
Jumalattoman houkkion horinoita, mitäpä muuta joku jumalaton houkka voi, paitsi tyhjiä horista? Raamattukin sen sanoo että tyhmä kävisi viisaasta jos edes osaisi olla hiljaa, mutta tyhmän on ilmoitettava muillekin tyhmyytensä.
-------------------------------------
-mutta aloituksen tekstistä aloittajalle kiitos! Se oli kuin suoraan tälle ajallemme. Mitähän sanoisi Pakkala, jos vielä tänä aikana eläisi jona Beelsebuubin lapset mellastavat ja synti on ottanut täydellisen vallan kansasrtamme!
"Se, etten usko, ei tarkoita, etteikö toisinkin voisi olla. Tämä on minun elämän mittainen agnostinen kilvoitteluni. Jos jonakin päivänä napsahtaa, kolahtaa, avautuu tai alkaa säkenöidä, niin mikä sen ihanampaa."
- Hector -
(lainaus wikipediasta)
Katsos kun kaikki ei aina ole jorinaa, mitä kanssasi eri mieltä olevat sanovat.
Sinäkin olet vain tavallinen ihminen. Et enempää, et tosin vähemmänkään. Tekstisi sisältää mielipiteitäsi. Uskosi ei Sinua ylennä. Jos et opiskele, et tiedä muita enempää.
Kun sokeasti huitelet ympäriinsä vähätellen muita, nolaat vain itsesi ja häpäiset uskosi.
Raamatussa on jossain kohtaa sanat, että "Uskova saarnaa vielä kuoltuaankin." Niin on Pakkala saarnannut ja monet monet muut ja saarnaavat edelleen. Vaikka ateistiset vasemmisto ja työläidiktatuurit Neuvostoliitossa ja muissa sen kaltaisissa maissa, kielsivät hengellisen kirjallisuuden vankeuden uhalla ja raamatut muut hengelliset kirjat poltettiin näyttävästi julkisilla rovioilla. Nyt näissä maissa luetaan raamattua ja muuta hengellistä kirjallisuutta enemmän, kun ns. euroopan kristityissä maissa. "Vaikka taivas ja maa katoaa, Minun sanani ei koskaan katoa."Sanoo raamattu. Kuunnelkaapa radio patmosta. Sieltä kuulette edesmenneitten pappien ja saarnamiesten ja naisten julistusta, Urho Muromasta Niilo Ylivainioon ja monen monen Jumalan ihmisen opetusta.