KÄSKYT PITÄISI UUDISTAA

Vanha Suomalainen
Virsi- ja Evankeliumikirja

siihen sopivain kappalten kanssa

Esivallan armollisesta käskystä,
kolmen Konsistoriumin suostumuksella ennen
tarpeelisesti paranneltu,

niin myös

sen vuonna 1695 kyväksi katsotun ruotsin-
kielisen Virsikirjan jälkeen enännetty.

Vasta uudesti ojennettu 1857.


Raumalla 1963
O.Y. Länsi-Suomen kustannuksella




240. Roomi röykkiä, kuink’ kätees käynyt? Kuin olet elän’ tuiki tuiman’, Kaikkein ylits’ korkiast’ korottanut Sen pahan paavin, julki julman; Alas tallann’ kanss’ väkivallan Asujat maan piirin päällä; Joko pieni, suur’, sinä vaadeit juur’ Ikees alle käymään täällä.
2.   Valtakunnat, pääruhtinaat Sinä ylön katsoit kaikk’ sangen, Et yhtään luullut tääll’ tohtivan Sun valtaas vastaan änkät’; Edes tuli Iäst’ yksi köyhä mies täst’, Joll’ Jumalan sana oli suussa, Sinun, ruma Room’, syöksi sinne, tuonn’, Kuta käyvän niin et luullut sinä.
3.   Kaikk’ me sen kyllä tiedäm’ todest’, Kuin Raamatust’ nähdä taidam’, Ett’ sinä epäjumalas puolest’, Meit’ syöksit suureen vaivaan, Jumalan sanast’ veit pois monast’ meit’, Ihmisten juttuin erään, Meit’ hajotit, pois vajotit Petostes pohjaan perät’.
4.   Jumalan siaan ja Kristuksen Epäjumalan nostit ilkiän, Sen kauhian antikristuksen; Kuin Raamattu sanoo selkiäst’. Its’ teki jaloks’, mailman valoks’, Itsens’ pyhimmäks’ kutsuu antoi. Ja teki niin kuin kirjoitettiin Profeetain kautta ennen.
5.   Kats’, jumalana sua palveltiin, Sull’ pahall’ Babelin huorall’ Kunniaa, palvelust’ paljon tehtiin, Kuin väärän opin nuorall’ Ympär’ kierroit, kaikk’ kiini sidoit’ Mailmalliset valtamiehet Vahvast’ vainoit, alas painoit, Et lohduttaa ketään tiennyt.
6.   Nuori, vanha, vaimo ja mies, Sen tietämän pitää, sangen, Ett’ Jesabel ja Babylon myös On nyt jo maahan langenn’, Kuin oli kunniass’, tek’ itsens viisaaks’, Vallits’ ylpeytens’ vallas’, Jumalan käskyi vastaan räyskyi; Rauvenn’ on jo itse altans’.
7.   Jumalan julkinen pyhä sana Sull’ oli uskott’ Jumalalta, Sill’ ruokkimaan Kristuksen laumaa, Mailmass’ hajonnut avaralta; Ett’ pyhäss’ pelvoss’, oikiass’ uskoss’ Tuntisim’ Kristuksen Herram’, Ijät’ pyhyydess’ ja hurskaudess’ Hänt’ palvelisim’ elinaikam’.
8.   Nyt peljätt’ on enää sua pahan-tapaist’, Ilkiää, synniss’ syntynyttä, Kuin its’ Jumalan Poikaa taivaast’, Edestäm’ kuoleman kärsinyttä. Sun hirmusanoiss’, pannaan panoiss’ Vapisit vaimot ett’ miehet; Käskys pian, Jumal’ ann’ ijan! Kaikk’ katosit suuret, pienet.
9.   Hinnall’ synnit anteeks’ antelit, Oman väärän valtas perään, Ketkä kultaa, rahaa sull’ kantelit, Ei ne syntins’ surreet erän, Ei ijäss’ sinull’ suot’, Eik’ annett’ muualt’ Sisus jälkeen tässä laittaa; Mutt’ sielun evääll’, Jumalan sanall’, Kristuksen lampait’ kaita.
10.   Meilt’ Raamatun olet turmellut, Ja pimiäks’ jättänyt pahoin, Kaikk’ olet polttan’ ja surmaillut, Kuin vastaas vastata tahdoit; Nyt on Jumal’, armons’ suomall’, Ilmoittanut petokses kaikki, Kanss’ sanan saarnans’ heikon laumans’ Oikiall’ tiell’ ohjannut ratki.
11.   Syntymätt’ on se ihminen viel’, Kuin juonet kaikk’ kirjoittaa taitaa, Joit’ joukkons’ kanss’ Paavi on ajatell’, Pettääksens’ joka maan paikkaa: Monell’ muodoll’ säätyins’ seuroill’, Kartinaalein kavalill’ neuvoill’, Munkkein menoill’, nunnain eloill’ Jesuitain jumalattomain juonill’.
12.   Me rukoilem’ sua Jesu Krist’! Pääst’ meit’ pahan Paavin orjuust’, Kuin on se Antikristus vissist’ Meit’ kerit’ sen kovast’ koiruust’, O Herra Krist’! Sinä olet vissist’, Kuin yksinäns voit meit’ auttaa! Synnist’ estä, hädäst’ päästä, Piinas ja kuolemas kautta.



241. Isää Jumalaa kiittäkääm’, Ja Jesust’ hänen Poikaans’, Pyhää Henkee myös ylistäkääm’, Tässä ja joka paikass’, Kunniall’ ja suurell’ nöyryyll’, Kaikesta sydämmest’, Pyhän sanansa edest’, Jonk’ antoi meill’ köyhill’.
2.   Muinen se tuli puhutuks’, Profeetain suusta lujast’, Ja kauvan sitten viivytyks’ Määrättyyn aikaan ast’, Ett’ piti tuleman nälän, Ei jälkeen ruumiin ruan’, Mutt’ Jumalan sanan pyhän, Sen oikian sielun evään.
5.   Yks’ susi suuri Iöyttiin, Keskell’ lammaslaumaa, Hän hirmuisest’ myös hajotti Lampaat laitumelt’ aina, Ei koskaan itseens’ tainnut täyttää, Niiden rieskall’ ja verell’, Vaan väkivallall’ vääräll’ Julman vihans’ näytti.
4.   Se peto itsens’ istutti Jesuksen kirkkoon pyhään, Ja oikian Jumalan unhotti, Itsens’ teetteli siaan: Hän paimenet hukuttaa käski, Kuin lampait’ laitumell’ toit, Ja vallan saada aikoi Kaiken lauman keskell’.
5.   O tätä suurta surkeutt’, Ylits’ vaivaisen lauman, Ettei kelläkään ollut rohkeutt’, Jumalan sanaa puhumaan, Sen pahan pedon pelvost’: Hän uhkas’ kaikki käkes’, Hän poltti, tappoi ja säkes, Kuin vastasit hänt’ ehdost’.
6.   Tämän nyt surkeuden ylits’ Taivaast’ armahti Jumal’: Ett’ julma susi näin vallits’ Juonill’, petoksell’ tuimall’, Jumal’ Hengens’ tänn’ lähetti, Oikiall’ tielle ohjaamaan, Ja pyhää tahtoons’ opettamaan, Meit’ tyköns’ vedätti.
7.   Nyt on tai näin tapahtunut, Kuin kukin on tietää saanut, Sen ikeen on Jumal’ pois ottanut, Armons’ meill’ antanut, Me olem’ jällens’ saaneet Jumalan sanan puhtaan, Kuin salass’ on ollut kauvan, Vihan vitsan all’ olem’ maanneet.
8.   Jumalan sanaa selkiää, Kuin sielun terveys on, Estää pyytää susi ilkiä, Kuin vihans’ viskannut on, Ett’ näkee sanan saarnattavan, Puhtaast’ perustettavan, Siin’ löytää itsens’ sidottavan, Ja häpiäns’ avattavan.
9.   O sinä kirkas Kriste, Jumalan Poika taivaast’! Sinun olkoon ain’ kiitos tästä, Ettäs meit’ päästit vaivast’, Näytit myös voiton tavan, Vastaan antikristust’, Ett’ solmittavans’ tuntee visust’, Juonens’ kanss’ saavan haavan.
10.   Vähetään sinun valtas, Sinä julma antikrist’, Sinun lahkos jo itse altans’ Ovat saaneet vamman vissist’, Sill’ Kristuksen suun henki Sua tappaa ja särkee, Ett’ kanssas lopun tekee, Kuin maailman meno lankee.
11.   Kaikki nämät näin tapahtuvan Ratki Raamattu meill’ sanoi. Sen valtakunnan lopun saavan, Joka pitkält’ pahuutt’ jakoi, Se on jo ilmei tullut, Kuin kauvan kätköss’ makas’, Joka Jumalan sanan meilt’ salas’, Ja opetti omaa hulluutt’.
12.   O sitä vaivaist’ tompelii, Kuin tätä ihmettelee; Vaan mahtais’ vuodattaa kyyneleit’, Ett’ totuutt’ sais’ tiedellä, Tien oikian osata taivaas’, Eik’ autuutt’ unhottaa, Kuin uskottomat kadottaa Ja vie ijäiseen vaivaan.
13.   Jos oikein tahdot tietää, Välttää ihmisten opit pyydä. Apostolit ja profeetat, Koko Raamattu pyhä Pitää sinull’ kyll’ tarjon’, Jos tutkii niit’ mieles lienee, Kussas sataman saat ja niemen, Suo Jumal’ meill’ kaikill’ armos!

jumalan käskyjen muuttamisen omiksi käskyikseen poistamalla kuvien palvonnan, jota kansankirkkomme luterit ja ortot harrastavat enemmän kuin muuta lainkan. Tiedäthän ortojen ikonit ja katolisten pyhät Mariankuvat ja kristuspatsaat, joita katolliset kanniskelevat milloin missäkin seremonioissa?

On synti pitää muita Jumalia Jumalan rinnalla ja veroisena.Ihminen on ihminen ja Jumala on Jumala .
On synti tehdä kuvia ja patsaita ja palvoa niitä....
Pyhitä lepopäivä eli sapatti.Sapatti ei ole sunnuntai.

Minusta on vain hyvä asia, että aikaisemmin käytetty huorin tekeminen on korvattu aviorikoksen tekemisellä. Huorin tekemimen on kovin vanhoillista kielenkäyttöä. Sitä paitsi se tuo mieleen halventavan sanan huora.

Sana aviorikos mainitaan kyllä lakikirjoissa, ainakin Kodin lakikirjassa.

Maija kirjoitti:

Minusta on vain hyvä asia, että aikaisemmin käytetty huorin tekeminen on korvattu aviorikoksen tekemisellä. Huorin tekemimen on kovin vanhoillista kielenkäyttöä. Sitä paitsi se tuo mieleen halventavan sanan huora.

Sana aviorikos mainitaan kyllä lakikirjoissa, ainakin Kodin lakikirjassa.

kirkko poisti alkuperäisen toisen käskyn käskyjen joukosta ja sitten viimeinen käsky on jaettu kahteen osaan kuten tuossa ylempänä jo kerrottiin?
Mitä vikaa huorin tekemisessä sanontana on?
Sehän on hyvin kuvaava sana tuosta raamatussakin mainitusta synnistä.

Maija kirjoitti:

Minusta on vain hyvä asia, että aikaisemmin käytetty huorin tekeminen on korvattu aviorikoksen tekemisellä. Huorin tekemimen on kovin vanhoillista kielenkäyttöä. Sitä paitsi se tuo mieleen halventavan sanan huora.

Sana aviorikos mainitaan kyllä lakikirjoissa, ainakin Kodin lakikirjassa.

tehdä huorin on vanhahtavaa suomea ja tarkoittaa samaa kuin nyky-suomen sanonta tehdä aviorikos. Ainoa että Suomen laki ei tunne rikosta nimeltään aviorikos.

Kannattaisi vaihtaa ne kodin laki-ja lääkärikirjat useammin kuin kerran 50 vuodessa.

Maija kirjoitti:

Minusta on vain hyvä asia, että aikaisemmin käytetty huorin tekeminen on korvattu aviorikoksen tekemisellä. Huorin tekemimen on kovin vanhoillista kielenkäyttöä. Sitä paitsi se tuo mieleen halventavan sanan huora.

Sana aviorikos mainitaan kyllä lakikirjoissa, ainakin Kodin lakikirjassa.

>>Kirjoitat-
>>Huorin tekemimen on kovin vanhoillista kielenkäyttöä. Sitä paitsi se tuo mieleen halventavan sanan huora.
>>Mark. 10:12
"Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
Kai ...... ja
ean ...... jos
gyneo ....nainen
apoluoo ..jättää
tou andra autos ..miehensä
kai ....... ja
gamethen ..huoraa
alloo ..... toiselle,
moikhao. ..(tekee)aviorikoksen!


Viimeinen kreikan sana voisi olla "moikhatai" eli - rikkoo avioliiton!


Tuo kreikan sana "gamethen" tai "gameoo" tarkoittaa nimenomaan "alatyyliin" ilmaistuna tehtyä seksuaalikontaktia! =(huoraamista)!

Sana - "moikhao" tai "moikhatai" ilmasee aviorikosta!

Tässä joitain mietteitä tuohon "aviorikos" ilmaisuun!