Kauppalehden päätoimittaja kirjoittaa kolumnissaan perjantaina 25. tammikuuta:
"Viime päivinä käyty keskustelu työllisyysasteen noususta ja ennen kaikkea siitä, kenen ansiota se on, on osittain akateemista ja ennen kaikkea turhaa."
"Kehitys on upeaa. Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen arvioi torstaina, että näin myönteistä työllisyyskehitystä ei kukaan osannut ennustaa."
Ajatellaan tilannetta, jossa hallitus ei olisi onnistunut saavuttamaan tavoitetta. Päätoimittaja Ahosniemelle olisi silloin ollut uutinen se, että hallitus ei onnistunut. Kun nyt hallitus onnistui, keskustelu asiasta on turhaa.
Samalla hän taluttaa esiin asiassaan epäonnistuneen arvioitsijan ilmoittamaan, että kukaan ei osannut ennustaa näin myönteistä työllisyyskehitystä. Näyttää siltä, että päätoimittaja Ahosniemi on suunnitelmatalouden kannattaja samaan tapaan kuin jokin demari, ehkä kansanedustaja Lindtman.
Hallitus ilmoitti taannoin maksaneen pienen osan valtion lainoista. Tähän Lindtman lausui, että asia on ollut suunnittelematon ja että hallitus olisi suunnitellun ylijäämän osoittanut toiseen kohteeseen. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Tätä samaa halunnee Lindtmanin ohella myös Ahosniemi kertoa.
Kauppalehdessä nostetaan jalustoille erityisesti toimitusjohtajia, joiden aikana sijoitukset yhtiön osakkeisiin ovat tuottaneet parhaimmin. Yksittäisistä päätoimittajista Lauri Helve on ollut asian suhteen kaikkein kiimaisin. Hänen mielestään Suomessa 1990-luvulla käyttöön otetut optiot olivat parasta, mitä markkinataloudella on tarjota.
Kun nyt hallitus on pääministerin, siis toimitusjohtajansa, johdolla onnistunut nostamaan Suomen osalliseksi kansainvälisestä talouden noususuhdateesta, keskustelu menestyksestä on leimattava turhaksi. Tästä voidaan päätellä, että Kauppalehden johdossa halutaan sinipunahallitusta. Siksi Juha Sipilästä ei voi kirjoittaa myönteisesti edes silloin, kun aihetta olisi.
En voi olla palaamatta tuohon ekonomistin lausumaan. Kukaan ei siis osannut ennustaa. Ehkä sellaista kukaan ei saa tavoitellakaan. Pettymys kehäkolmosen sisällä näyttää olevan suurta, ja siksi mediassa tullaan näkemään tulevina kuukausina lisää kirjoituksia, joilla pyritään johdattelemaan vaalitulosta.
Vaalivaikuttaminen median ja somen kautta ei ole venäläinen keksintö, ei heidän yksinoikeutensakaan. Sitä on harjoitettu Suomessa jo kauan ja suurimmaksi osaksi kotikutoisin voimin. Hesarin EU-sidonnaisuus ja Strand-komitea ovat mainioita esimerkkejä. Niistä halutaan vaieta visusti.
"Viime päivinä käyty keskustelu työllisyysasteen noususta ja ennen kaikkea siitä, kenen ansiota se on, on osittain akateemista ja ennen kaikkea turhaa."
"Kehitys on upeaa. Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen arvioi torstaina, että näin myönteistä työllisyyskehitystä ei kukaan osannut ennustaa."
Ajatellaan tilannetta, jossa hallitus ei olisi onnistunut saavuttamaan tavoitetta. Päätoimittaja Ahosniemelle olisi silloin ollut uutinen se, että hallitus ei onnistunut. Kun nyt hallitus onnistui, keskustelu asiasta on turhaa.
Samalla hän taluttaa esiin asiassaan epäonnistuneen arvioitsijan ilmoittamaan, että kukaan ei osannut ennustaa näin myönteistä työllisyyskehitystä. Näyttää siltä, että päätoimittaja Ahosniemi on suunnitelmatalouden kannattaja samaan tapaan kuin jokin demari, ehkä kansanedustaja Lindtman.
Hallitus ilmoitti taannoin maksaneen pienen osan valtion lainoista. Tähän Lindtman lausui, että asia on ollut suunnittelematon ja että hallitus olisi suunnitellun ylijäämän osoittanut toiseen kohteeseen. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Tätä samaa halunnee Lindtmanin ohella myös Ahosniemi kertoa.
Kauppalehdessä nostetaan jalustoille erityisesti toimitusjohtajia, joiden aikana sijoitukset yhtiön osakkeisiin ovat tuottaneet parhaimmin. Yksittäisistä päätoimittajista Lauri Helve on ollut asian suhteen kaikkein kiimaisin. Hänen mielestään Suomessa 1990-luvulla käyttöön otetut optiot olivat parasta, mitä markkinataloudella on tarjota.
Kun nyt hallitus on pääministerin, siis toimitusjohtajansa, johdolla onnistunut nostamaan Suomen osalliseksi kansainvälisestä talouden noususuhdateesta, keskustelu menestyksestä on leimattava turhaksi. Tästä voidaan päätellä, että Kauppalehden johdossa halutaan sinipunahallitusta. Siksi Juha Sipilästä ei voi kirjoittaa myönteisesti edes silloin, kun aihetta olisi.
En voi olla palaamatta tuohon ekonomistin lausumaan. Kukaan ei siis osannut ennustaa. Ehkä sellaista kukaan ei saa tavoitellakaan. Pettymys kehäkolmosen sisällä näyttää olevan suurta, ja siksi mediassa tullaan näkemään tulevina kuukausina lisää kirjoituksia, joilla pyritään johdattelemaan vaalitulosta.
Vaalivaikuttaminen median ja somen kautta ei ole venäläinen keksintö, ei heidän yksinoikeutensakaan. Sitä on harjoitettu Suomessa jo kauan ja suurimmaksi osaksi kotikutoisin voimin. Hesarin EU-sidonnaisuus ja Strand-komitea ovat mainioita esimerkkejä. Niistä halutaan vaieta visusti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.