miksiköhän

live maailmassa. Olen joskus ihmetellyt miten se on mahdollista, että yleensä olen pidetty ihminen niin työyhteisössä kun kavereiden kesken (joka on varsinaista sortin sakkia eli todella iso piiri) mutta johtunee siitä että kykenen asettumaan toisten ihmisen tasolle. Liikuskellessani olen ystävällinen ja hymyilen, silloin saan myös vaikka ruuhkabussissa tai kaupan jonossa vastineeksi myös hymyn ja ystävällisyyden. Mutta sitten tuleekin tämä toinen maailma eli koska olen oikeudenmukainen ja vaadin sitä myös itseäni kohtaan, niin tuleekin joku sexbarin sefu, joka alkaa väittää minua häiriköksi ja on sitä mieltä ettei tällaisia ihmisiä tarvitse hyväksyä. Olen ehkä todella ärsyttävä joidenkin mielestä, koska olen iloinen ja positiivinen ja minulla on hyvä itsetunto, joka varmasti näkyy myös rivien välistä. Onko väärin tuoda julki sätissä, että on kaunis ja elämäänsä tyytyväinen ihminen, jolla on ystäviä ja joka itse valitsee seksiseuransa valikoiden. Miksi sellaisia ihmisiä ei hyväksytä sätissä?

ihmislajille täysin normaalista käytöksestä tehdään juuri suomalaisten synti?

Karttapalloa ihan vierestä katselleena tiedän sanoa, että ihminen on mutruhuuli joka puolella maailmaa :)

Mutta koska olen vain vilkaissut psykologian kirjaa, en uskalla analysoida aihetta sen syvemmin.

Chatissa aikuisesta voi kuoriutua kiukutteleva kakara.

On varmaan tässä ollut sitten aika hyvää tuuria itsellä matkassa, mutta on kyllä sanottava, että hyvin harvoin olen törmännyt ns. "ikäviin tyyppeihin". Luulen, että heitä on vain hyvin pieni osa ihmisistä, eikä hekään välttämättä ole ikäviä muuta kuin omassa seurassani. :)

Aika yleistä, että ihmiset purkavat pahan olonsa kaikkeen ympärillä olevaan.Kiukun kohdistuessa toiseen ihmiseen aika usein tämä tiuskahtaa seuraavalle ja siitä se sitten leviää.

Hymy käyttäytyy aivan samalla tavalla, hymyile ihmisille ja usein alkuhämmennyksen jälkeen voi havaita pienen hymynpoikasen myös toisen kasvoilla.

Tietenkään kukaan ei ole aurinkoinen läpi elämänsä, mutta hymy on paras ensiapu silloinkin kun kaikki tuntuu kurjalta ja kiukkuiselta.
Hymy ei vaadi antajaltaan paljon, mutta antaa sitäkin enemmän.

Iloisia kevätpäiviä toivotan hymyillen:D

....tappelukset ovat mielestäni äärimmäisen rasittavia ja pyrinkin irtautumaan välittömästi tilanteista ,joissa huomaan riitelyn alkavan.
Erimielisyys voidaan ratkaista keskustelemalla ja vaikkei samoille viivoille päästäisikkään, niin aina niissäkin tilanteissa syntyy ajateltavaa.

Kuinka monesti hankalistakin tilanteista voi selvitä katselemalla juttua , kuin ulkopuolisin silmin ja pieni ripaus huumoria saa kummasti hymyä huuleen.

Keinotekoinen "pidä yllä hymyä" ei sen sijaan ole viehättävää. Luonnollinen ja rooliton käytös on useinkin se mikä vaistomaisesti saa muutkin vapautumaan.

Joillakin ihmisillä on vinksahtanut"negatioiden puolelle ja syyllisen etsiminen on juuri niin lähellä ´, kuin on olo oman nahkansa sisällä.

Joku sen on hienosti sanonutkin: Kanna omat roskasi sinne minne ne kuuluvatkin, älä kasaa niitä naapurin puolelle."

Keskustelu on jo sinäänsä taitolaji , ja siinäkin harjoitus tekee mestarin.

*hymy* Sinulle aloitteestasi:-)))