Olen huomannut, että usein tällä palstalla herjataan uskovia, jotka kertovat
Jumalan puhuneen heille, ja puhuvan heille, ja että he kuulevat Jumalan äänen.
Tällaista Jumalan äänen kuulemista pidetään epänormaalina ja jopa sairaana.
Sanotaan, että jos ihminen kuulee ääniä päässään, hän on mielisairas. Mutta
Jumalan ääni kuullaan sydämessä sydämellä, ei päässä.
Eikö se tulisi olla normaalia, että ihmisellä on yhteys Luojaan ja hän kuulee Häntä?
Ja se, että ihmisellä ei ole yhteyttä Luojaan, eikä kuule Häntä, on epänormaalia.
Sokeutta ja kuuroutta pidetään sairautena, ei se ole terveyttä, eihän?
Näkeminen ja kuuleminen on terveyttä, eikö? Luuk 7:22.
Jeesus sanoi, että Hänen omansa kuulevat Häntä ja seuraavat Häntä (Joh 10:27).
Eihän kukaan voi seurata Jeesusta Kristusta, ellei kuule Hänen ohjeitaan ja
näe Hänen antamiaan suuntaviittoja. Jumalan äänen kuuleminen on siis edellytys,
jotta voidaan seurata Jumalaa (Ef 5:1). Jumala siis puhuu ja johdattaa, mikäli
me tottelemme Häntä, ja niin myös seuraamme Häntä. Mutta ensin on tietysti
lähdettävä tielle.
Omasta kokemuksesta voin kertoa seuraavaa:
Ennen uskoon tuloani Jumala puhui minulle parannuksen teosta ja Jeesuksen
seuraamisesta. Jumalan Henki veti minua Jeesuksen luokse ja kehotti minua
antamaan itseni Hänelle kokonaan ja ehdoitta. Sitten kun olin tämän tehnyt,
olin totellut Jumalaa, seurannut Häntä, ja antanut itseni Jeesukselle Kristukselle
Hänen tahtomallaan tavalla, Jumala johdatti eteenpäin. Nyt Hän puhui toisenlaista
asiaa. Hän pyysi minua tunnustamaan Jeesuksen Kristuksen Herrakseni ja
Vapahtajakseni ihmisten edessä. Kun olin tämän tehnyt, Jumala jatkoi puhettaan.
Mentiin eteenpäin. Herra sanoi minulle, että minun tulee lukea Raamattua.
Sitten Herra sanoi, että minun tulee mennä kasteelle. Kun olin totellut näitä
Jumalan antamia selviä neuvoja, tienviittoja, Pyhä Henki jatkoi puhettaan ja alkoi
opettaa muita asioita.
Yksi asia, jonka Pyhä Henki, Jumala, sanoi aivan ensimmäisinä asioina heti uskoon
tuloni jälkeen oli tämä: "Ole varovainen ihmisten kanssa, Kaikki ihmiset eivät ole
ystäviäsi." Ymmärsin tämä Herran varotuksen käsittävän uskovat. Herra varotti
minua uskovista ja sanoi, etteivät kaikki uskovat ole minun ystäviä ja siksi minun
tulee olla varovainen ihmisten seurassa. Eikö ole erikoista, että Jumala ihan
ensimmäisinä asioina varottaa uutta lastaan uskovista? Ehkä juuri siksi, että uskovien joukossa on myös susia, joita lampaiden tulee varoa.
Näiden uskossa olovuosina olen huomannut tämän varotuksen olleen paikallaan.
Mutta minä en ole sinisilmäisyydessäni ymmärtänyt olla aina niin varovainen,
kuin ehkä minun olisi pitänyt olla. Kerron yhden tapauksen.
Olin kerran uskovien kanssa syömässä eräässä seurakunnassa. Istuin seurakunnan
saarnaajan viereen koska minut osoitettiin siihen syömään. Keskusteltiin hengellisiä
asioita. Satuin jostakin syystä sanomaan itsestäni jotakin. Silloin pastori sanoi
minulle jotakin niin tylyä, että minä olin pudota tuolilta. Järkytyin syvästi. Minä en
voinut käsittää, että miten ja miksi hän sanoi noin tylysti. Minä olin pitänyt itsestään
selvänä asiana, että hän, ja kaikki läsnäolijat, ovat minun hengellisiä sisaria ja veljiä Kristuksessa ja että heidän kanssaan voi olla avoin oma itsensä, varsinkin pastorin
kanssa jolta olisi voinut odottaa ymmärrystä ja tukea. Mutta minä erehdyin.
Minulla oli vaikeuksia pitää pokka ja olla rauhallinen, etten alkanut itkeä. Kädet
täristen lapoin ruokaa suuhuni.
Minä olisin tahtonut nousta ylös ja jättää sen seuran. Mutta en tietenkään voinut
sitä tehdä aiheuttamatta suurta harmia ja surua monille läsnäolijoille. Olihan monet
kuulleet ja nähneet mitä tapahtui. Vahingon minimoimiseksi minun oli pakko pysyä
siinä sanomatta enää sanaakaan. Jatkoin syömistä ja pastori jatkoi minun ojentamista.
Päätin, että kun tästä tilanteesta selviän, ja pääsen pois, en enää koskaan tule tänne
takaisin.
Jeesus ei uskonut itseään kenellekään ihmiselle koska hän tunsi kaikki ihmiset
(Joh 2:24-25). Miksi me sitten uskoudumme ihmiselle? Siksi, että me emme tunne
ihmistä. Pyhä Henki voi kuitenkin johdattaa ja antaa meille ihmisen, jolle voimme
uskoutua. Mutta näissä asioissa kannattaa olla hyvin varovainen. Varsinkin silloin, jos kysymyksessä on ripittäytyminen, ts, synnin tunnustaminen. Omista ongelmistakaan
ei kannata puhua kenelle tahansa. Kannattaa turvautua Jumalaan ja puhua Hänelle.
Sitten jos Herra johdattaa henkilön tiellemme, josta Pyhä Henki selvästi sanoo, että
hänen kanssaan voit jutella, silloin voi kertoa, Mutta epävarmoissa tilanteissa
kannattaa pitää suu kiinni.
Jumalan puhuneen heille, ja puhuvan heille, ja että he kuulevat Jumalan äänen.
Tällaista Jumalan äänen kuulemista pidetään epänormaalina ja jopa sairaana.
Sanotaan, että jos ihminen kuulee ääniä päässään, hän on mielisairas. Mutta
Jumalan ääni kuullaan sydämessä sydämellä, ei päässä.
Eikö se tulisi olla normaalia, että ihmisellä on yhteys Luojaan ja hän kuulee Häntä?
Ja se, että ihmisellä ei ole yhteyttä Luojaan, eikä kuule Häntä, on epänormaalia.
Sokeutta ja kuuroutta pidetään sairautena, ei se ole terveyttä, eihän?
Näkeminen ja kuuleminen on terveyttä, eikö? Luuk 7:22.
Jeesus sanoi, että Hänen omansa kuulevat Häntä ja seuraavat Häntä (Joh 10:27).
Eihän kukaan voi seurata Jeesusta Kristusta, ellei kuule Hänen ohjeitaan ja
näe Hänen antamiaan suuntaviittoja. Jumalan äänen kuuleminen on siis edellytys,
jotta voidaan seurata Jumalaa (Ef 5:1). Jumala siis puhuu ja johdattaa, mikäli
me tottelemme Häntä, ja niin myös seuraamme Häntä. Mutta ensin on tietysti
lähdettävä tielle.
Omasta kokemuksesta voin kertoa seuraavaa:
Ennen uskoon tuloani Jumala puhui minulle parannuksen teosta ja Jeesuksen
seuraamisesta. Jumalan Henki veti minua Jeesuksen luokse ja kehotti minua
antamaan itseni Hänelle kokonaan ja ehdoitta. Sitten kun olin tämän tehnyt,
olin totellut Jumalaa, seurannut Häntä, ja antanut itseni Jeesukselle Kristukselle
Hänen tahtomallaan tavalla, Jumala johdatti eteenpäin. Nyt Hän puhui toisenlaista
asiaa. Hän pyysi minua tunnustamaan Jeesuksen Kristuksen Herrakseni ja
Vapahtajakseni ihmisten edessä. Kun olin tämän tehnyt, Jumala jatkoi puhettaan.
Mentiin eteenpäin. Herra sanoi minulle, että minun tulee lukea Raamattua.
Sitten Herra sanoi, että minun tulee mennä kasteelle. Kun olin totellut näitä
Jumalan antamia selviä neuvoja, tienviittoja, Pyhä Henki jatkoi puhettaan ja alkoi
opettaa muita asioita.
Yksi asia, jonka Pyhä Henki, Jumala, sanoi aivan ensimmäisinä asioina heti uskoon
tuloni jälkeen oli tämä: "Ole varovainen ihmisten kanssa, Kaikki ihmiset eivät ole
ystäviäsi." Ymmärsin tämä Herran varotuksen käsittävän uskovat. Herra varotti
minua uskovista ja sanoi, etteivät kaikki uskovat ole minun ystäviä ja siksi minun
tulee olla varovainen ihmisten seurassa. Eikö ole erikoista, että Jumala ihan
ensimmäisinä asioina varottaa uutta lastaan uskovista? Ehkä juuri siksi, että uskovien joukossa on myös susia, joita lampaiden tulee varoa.
Näiden uskossa olovuosina olen huomannut tämän varotuksen olleen paikallaan.
Mutta minä en ole sinisilmäisyydessäni ymmärtänyt olla aina niin varovainen,
kuin ehkä minun olisi pitänyt olla. Kerron yhden tapauksen.
Olin kerran uskovien kanssa syömässä eräässä seurakunnassa. Istuin seurakunnan
saarnaajan viereen koska minut osoitettiin siihen syömään. Keskusteltiin hengellisiä
asioita. Satuin jostakin syystä sanomaan itsestäni jotakin. Silloin pastori sanoi
minulle jotakin niin tylyä, että minä olin pudota tuolilta. Järkytyin syvästi. Minä en
voinut käsittää, että miten ja miksi hän sanoi noin tylysti. Minä olin pitänyt itsestään
selvänä asiana, että hän, ja kaikki läsnäolijat, ovat minun hengellisiä sisaria ja veljiä Kristuksessa ja että heidän kanssaan voi olla avoin oma itsensä, varsinkin pastorin
kanssa jolta olisi voinut odottaa ymmärrystä ja tukea. Mutta minä erehdyin.
Minulla oli vaikeuksia pitää pokka ja olla rauhallinen, etten alkanut itkeä. Kädet
täristen lapoin ruokaa suuhuni.
Minä olisin tahtonut nousta ylös ja jättää sen seuran. Mutta en tietenkään voinut
sitä tehdä aiheuttamatta suurta harmia ja surua monille läsnäolijoille. Olihan monet
kuulleet ja nähneet mitä tapahtui. Vahingon minimoimiseksi minun oli pakko pysyä
siinä sanomatta enää sanaakaan. Jatkoin syömistä ja pastori jatkoi minun ojentamista.
Päätin, että kun tästä tilanteesta selviän, ja pääsen pois, en enää koskaan tule tänne
takaisin.
Jeesus ei uskonut itseään kenellekään ihmiselle koska hän tunsi kaikki ihmiset
(Joh 2:24-25). Miksi me sitten uskoudumme ihmiselle? Siksi, että me emme tunne
ihmistä. Pyhä Henki voi kuitenkin johdattaa ja antaa meille ihmisen, jolle voimme
uskoutua. Mutta näissä asioissa kannattaa olla hyvin varovainen. Varsinkin silloin, jos kysymyksessä on ripittäytyminen, ts, synnin tunnustaminen. Omista ongelmistakaan
ei kannata puhua kenelle tahansa. Kannattaa turvautua Jumalaan ja puhua Hänelle.
Sitten jos Herra johdattaa henkilön tiellemme, josta Pyhä Henki selvästi sanoo, että
hänen kanssaan voit jutella, silloin voi kertoa, Mutta epävarmoissa tilanteissa
kannattaa pitää suu kiinni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhe kuultuna on helposti vain psyykkinen oire. Miksei se tviittaa, tubeta, esiinny telkkarissa tai lähetä sähköpostia? Kai se on ajantasalla tekemästään. Vai häpeääkö se ansaitusti olemassaoloaan.
Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Helluntailaisilla on eri uskonto kuin kristinusko. Raamattu on sitä Jumalan ääntä, jossa on moraalisääntöjä ja pelastusoppia. Jos näiden asemesta seuraillaan jotain muuta ääntä, siitä on käytetty nimitystä hurmahenget. Että ovat hurmahenkiä nämä helluntailaiset, jotka eivät tyydy sola scriptura -periaatteeseen moraaliasioissa, eivätkä pelastusopissa.
Tuo Jeesukselle itsensä antaminen kuulostaa muka hurskaalta, mutta Raamatun mukaisen pelastusopin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ei tuollaisessa antamisessa ymmärretä pelastuksesta ja evankeliumista yhtään mitään. Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla.
Houkka Kristuksessa
Seurakunnan käsitys Jumalasta ja Jumalanpalveluksesta pohjautuu Pyhään Sanaan; Ihmisestä täytyy tulla houkka tässä maailmassa ollakseen viisas. Heistä käytetään myös nimitystä pyhät hullut tai Jumalan hullut eli houkka. Vakaumukselliset kristityt ovat mitä suurimpia houkkia, mutta siten voittavat viisaudellaan tämän maailman viisauden. Kilvoittelija oman ja lähimmäistensä pelastuksen tähden tekeytyy hulluksi eli houkaksi. Jumala käyttää ns. hullua saattaakseen tämän maailman viisaat häpeään.(1 Kor 1:21) Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat...
(1 Kor.1:18-25): "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. (1 Kor.3:18-19):"Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: -- Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa."
Kenen hullu sinä olet?
Lähinnä minuakin on huvittanut tooran lukijat vaikkakin yhdyn kirjoittamaani.
Houkkuus muistuttaa suuresti mielisairaan käyttäytymistä ja on siksi nykyaikana todella harvinaista. Väittäisin että ei ole kovin harvinaista. 🌼🌼🌼🌼🌼🌼
Jumala puhuu tavalla tai toisella. Ei koskaan ohi Raamatun ilmoituksen. Kaikki on arvioitava Sanalla. Arviointiin kehoitetaan sanassa. Jos joku kieltää arvioimasta tai tutkimasta omaa julistustaan tai vieläpä uhkailee, niin se kertoo jo paljon ko julistajasta. Toimin arvoinen myös omalla kohdalla. Täytyy kirkastaa Kristusta ja olla evankeliumimin ilmoituksen mukainen. Kristus on kulmakivi, A ja O. Hän on Kuningas 👑