Joku sanoo, että pelkkä usko riittää. Joku sanoo, että elän synnissä, kun minulla on esiaviollinen suhde ja olen kaiken lisäksi eronnut - tosin en omasta aloitteestani. Ystäväni ei ole uskossa, minä uskon, vaikka koko ajan mahdollisesti teen juuri päinvastoin kuin pitäisi. Totta kai haaveilen onnellisesta elämästä rakastamani miehen rinnalla. Miehen joka olisi uskossa ja joka ottaisi minut ja lapseni huomioon. Sellaisia ei vain taida olla vapailla markkinoilla. Esirukouksen voimalla olen yrittänyt saada tätä miestäni muuttumaan; suhtautumaan minuun vakavasti ja hyväksymään lapseni. En tiedä, mitä tästä tulee. Koko ajan käyn kamppailua omantuntoni kanssa.
Miksi usko on niin vaikea asia?
AnskuS
14540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toisen päähän uskon ajaminen saattaa olla yhtä vaikeaa kuin käärmeen työntäminen pyssynpiippuun.
Minä taidan olla niin paatunut, etten ymmärtänyt mikä omaatuntoasi kaihertaa. Se että asut miehen kanssa yhdessä, mutta et ole avioliitossa hänen kanssaan? Olet eronnut? Mies ei ole uskossa?
Haluaisitko selventää?
Joko on uskossa ja elää uskossa tai sitten ei. Helmasynti on hyvin vakava asia. Jumala ei tule koskaan tekemään kompromissiä sinun kanssasi. Sinä et saa sekä syntiä, että Jumalaa itsellesi. Et voi kantaa tulta sylissäsi puvun palamatta sanoo jo Raamattukin.
Yrität rukouksella muttaa miestäsi jotta saisit hänet puolisoksesi ja kaikki olisi hyvin Jumalan silmissä. Mutta asiat eivät välttämättä mene noin.
Tee ensin parannus synneistäsi ja katso mihin suuntaan Herra haluaa johtaa suhteesi tähän henkilöön. Aina on ensin etsittävä Jumalan valtakuntaa. Esiaviollinen suhde tuhoaa lopulta sinun Jumalasuhteesi täysin ja lopulta sinut itsesi. Synnin palkka ainakin vielä 25.2.2005 on kuolema ja on ollut sitä jo hamasta maailman luomisesta asti.
Se, että omatuntosi vielä on hengissä todistaa, ettet ole täysin onnistunut paaduttamaan sitä. Mutta kohta se lakkaa soimaamasta ja sitten paatumuksen tila on jo pitkällä.
Usko on itseasiassa hyvin helppo asia, mutta kilvoittelu onkin jo sitten toinen juttu.
Mitä yhteistä muuten on uskovaisella ja uskosta osattomalla? Ja mitä tulee vapaisiin markkinoihin, niin oletko kahlannut läpi koko tarjonnan kun väität ettei vapaita, hyviä, ja ennekaikkea uskovaisia miehiä ole tarjolla?
Siunausta.
sanoit "Sinä et saa sekä syntiä, että Jumalaa itselles". Mistä olet saanut ajatuksen päähäsi että uskova olisi synnistä vapaa?
ihminen on aina syntinen, syntiinlankeemuksesta lähtien, tämän vuoksihan Jeesus sovitti syntimme.
Joku voi esim. syyllistyneenä ylpeyden ja ulkokultaisuuden synteihin tuomita ihmisiä kadotukseen Suomi24 keskustelufoorumeilla...
Eiköhän roikuta vaan armon rippeissä, pyritään elämään omantunnon ja Raamatun ohjeiden mukaan ja rukoillaan pelastusta. Vain Jumala tietää kuka joutuu kadotukseen, ei yksikään kiihkoilija.
Toki tiedän ettei yksikään uskovainen ole synnitön, mutta jos tarkkaan luit viestini puhuin HELMASYNNISTÄ! Mutta koska nimim. AnskuS tarkensi, ettei heillä oe nk. esiaviollista seksiä niin silloin ei ole kyseessä myöskään helmasyntiä.
Myöskään en ketään tuominnut enkä kiihkoillut. Julistin vain evankeliumia sellaisenaan kuin sitä minullekin on iät ja ajat opetettu. Meilläpäin on ollut tapana julistaa synti synniksi ja vanhurskaus vanhurskaudeksi!
vaikka pitäisit sen julistuksen siellä teilläpäin ihan jatkossakin.
Hieman selvennystä. Miesystäväni ei ole uskossa. Hän ei sanojensa mukaan ole saanut Jumalalta apua, eikä näin ollen usko koko Jumalaan. Me olemme olleet yhdessä 4 vuotta, mutta yhdessä ja saman katon alla emme ole asuneet päivääkään. Tietysti lomat tms. mutta ei meillä varsinaista avoliittoa ole. Mies ei sanojensa mukaan usko sormukseen; kihlaus on lupaus avioliitosta eikä hän halua enää naimisiin. Minä en tiedä mitä ajatella. Hän rakastaa minua, mutta joskus kohtelee lapsiani tosi ynseästi. Yritän, että tapaamme vain silloin kun lapset ovat isällään. Luonani ollessaan hän antaa "miehistä tukea" pyydettäessä ja joskus korjaa ruoka-astiat pöydästä. Useimmiten minä passaan. Hän toki maksaa ruokalaskuja hiukan yms. Tuntuu välillä tosi tylsälle, kun hän ei jaksa lähteä kanssani muualle kuin korkeintaan kauppaan ja kyläilemään. Työnsä puolesta hän kyllä joutuu olemaan menossa. Minä en tiedä mihin meidän suhde johtaa. Olen jättänyt asian Luojan hoitoon. Ei tämä ihan sellainen ihmissuhde ole kuin mitä toivoisin, mutta avioliitossani minulta otettiin luulot pois ja voisi sanoa,etten tiedä minkälainen oikea ja tasavertainen suhde on. Haaveena olisi omistaa ystävä, jonka kanssa voisi käydä vaikka tanssimassa. Minun omatuntoni ei salli eikä haluakaan ole lähteä sellaisiin paikkoihin nyt, kun parisuhde on olemassa. Taidan olla vaikea ihminen... tai vanhanaikainen. Kiitos teille jokaiselle, jotka jaksatte lukea ja ottaa kantaa. Taivaan Isän siunausta. Hänen rauhaansa minäkin niin toivoisin itselleni...
että ulkopuolisen on tosi helppoa antaa neuvoa ja kommentoida viileästi - eihän ole niitä samanlaisia tunteita tuota miesystävääsi kohtaan.
Siispä suodattele sanojani.
Sinulla on vastuu lastesi hyvinvoinnista - myös henkisestä. Jos te asuisitte kaikki yhdessä ja hän edelleenkin suhtautuisi lapsiisi ynseästi ja välinpitämättömästi ja kenties joskus vihamielisestikin, niin kukaan ei olisi onnellinen perheessänne.
Minä heitän nyt rumasti: olisiko lastesi olemassaolo syynä siihen, ettei hän halua naimisiin.
Voisi olla ihan hyväkin ottaa etäisyyttä mieheen.
"Se oikea", joka antaa arvoa sinulle ja lapsillesi ja rakastaa koko komppaniaa, saattaa olla ihan nurkan takana.
Totta puhut Ahhoohoo. En tiedä, ovatko lapset syynä, ehkä osaksi. Hän sanoo, ettei pärjäisi lapsieni kanssa. Vai voidaanko enää puhua, ainakaan toisen kohdalla "lapsesta, kun hän on jo sentään 17. Ja toinenkin jo 11. Äiti ei huomaa vuosia ;)
Olen rukoillut ja tulen rukoilemaan, että saisin rauhan tämän asian kohdalla. Ei ole kohdalleni sattunut mukavaa miestä, joka hyväksyisi lapseni (joita muuten kehutaan hyvinkasvatetuiksi ja kohteliaiksi). Olen liian kiltti ja tosiaankin "kävin koulun" jossa itsetunto lyötiin. Onneksi selvisin. Nyt kurkistan joka päivään avoimin mielin; luottaen Taivaan Isän huolenpitoon... kaikesta huolimatta.
On juuri se ääni jota sinun pitäisi kuunnella.
Tee niinkuin itse parhaaksi katsot.
Ei Luoja ole mikään pikkutyranni, joka valvoo vierelläsi kokoajan jokaista viirhettäsi.
Pah.
Joka niin väittää, vääristelee Kaikkivaltiasta aika tavalla.
Sinä voit elää juuri niinkuin tahdot.
kenelläkään toisella ei ole oikeutta eikä valtaa sinuun, eikä varsinkaan mitään saumaa sanoa Sinulle miten elämäsi elää.
Luoja kyllä vie sinut juuri sille tielle, millä sinun tulee kulkea. Hän puhuu nimen omaan omassatunnossa, eikä niinkään toisten ihmisten tulenkatkuisissa julistuksissa.
Ei Hän hylkää luotujaan.
Elä riemullisesti, ja huomaat, ettei Hän poistu mihinkään, sanoivat nuo Luojan kovin pieneksi muuttaneet saarnaajat mitä tahansa.
Uskon vapaus on ihana asia. samoin on vapaus elää ja olla.
Luoja on Rakkaus, ja rakkaudessa on aina vapaus.
Ihminen on määritellyt synnin ja sille seurauksen.
Raamattu on Pyhä ,mutta AINA ihmisen kirjoittama ja vielä useimpien ihmisten tulkitsema.
Älä jää muiden ihmisten aivopesemäksi.
Lue sanaa itse, jos siihen uskot ja luota siihen, että Hän puhuu sinunkin sydämellesi ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa siinä kirjassa olleelle.
:)
Siunausta ja voimaa.
Usko ja uskonto eivät ole sama asia. Usko on aina omakohtaista. Uskonto taas on järjestelmä, jolla on oppinsa, opettajansa ja oppilaansa. Omakohtaisesta uskosta tulee uskonto kun sitä rupeaa levittämään ja kun sille muotoillaan opinkappaleet, joilla aivopestään uusia (myös vanhoja) oppilaita. Ja kun uskosta tulee uskonto, se menettää paljon: siitä tulee byrokraattinen järjestelmä, joka ei enää keskity uskomaan vaan se muuttuu järjestelmäksi, jolla on itsetarkoitus. Vuosisatoihin kirkon tehtävä ei ole ollut ihmisten uskon tukeminen vaan järjestelmän toteuttaminen ja ylläpitäminen. Tämä on tehty käyttäytymissääntöjen avulla.
Minä olen pitkään halveksunut ihmisiä, jotka perustelevat valintojaan tyyliin " noku raamatussa sanotaan näin". En halveksu uskoa vaan uskontoa, sitä että ihmiselle ei anneta mahdollisuutta valita. Ja jotkut eivät edes tajua vaatia itselleen sitä perusoikeutta, joka ihmiselle kuuluu eli oikeutta valita oma tiensä.
Kristinusko on valtava uskonnollinen järjestelmä, jota on kautta aikojen käytetty vallankäytön välineenä. Ihmisiä pelotellaan syntien seuraamuksilla ja vaikka millä. Tämän kaiken tarkoitus on nimenomaan hallita ihmisiä ja saada heidät toimimaan halutulla tavalla; siis hallitsijoiden haluamalla tavalla eikä Jumalan haluamalla tavalla.
Kristinuskon tärkein oppi on rakkauden kaksoiskäsky. Sitä täydentävät kymmenen käskyä. Siinä kaikki. Nämä ovat ainoita, mitä kristityn tulee noudattaa elämässään. Muita vallankäytön välineitä, käskyjä, jotka rajoittavat elämää sellaiseksi kuin joku vallanhimoinen seurakunta haluaa sen olevan, ei tarvitse kuunnella.
Luoja ei todellakaan ole tyranni tai tuomitseva. Hän on rakastava, ymmärtävä ja anteeksiantavainen. Tyrannia, tuomitseminen ja pelottelu (ja monet käyttäytymissäännöistä) tulevat uskontojärjestelmän kautta, ne eivät kuulu kristinuskon aitoon henkeen ollenkaan.
Eli jos elät vahingoittamatta toisia ihmisiä, rakastat ja kunnioitat heitä (ja itseäsi!), elät täysin kristinuskon tarkoittamaa elämää. Se taas, että olet eronnut ja elät avoliitossa, ei mitenkään sodi siis Jumalaa vastaan mutta sotii uskomusjärjestelmää vastaan. Who cares?
Eipä tuohon paljon lisäämään! :D
Näkee, ettei tämä nimimerkki tunne Jumalan sanaa tippaakaan! Omatunto on tällä nimimerkillä Jumala ja kaikkea saa harrastaa. Tämä nimimerkki on kuin sokea joka sokeata taluttaa ja yhdessä he uoppaan lankeavat.
puhuu nimimerkki abcd.
Hän väittää tuntevansa J-lan sanan ja tahdon.
Jännittävää.
Se, että joku on kirjoittanut kirjaan, että näin sanoo Herra, ei tee siitä J-lan sanaa sellaisenaan.
Luepa Koraania, UT:a ja Tooraa rinnakkain, puhumattakaan Veda- kirjoituksista ja lukemattomista muista samankaltaisista, tämäonainoatotuus- kirjoista.
Jokainen sanoo hivenen eri tavalla ja joskus räikeästikin toisiaan vastaan ,että TÄMÄ ON AINOA TOTUUS.
Jo pelkästään on tuhansia uskontoja ja niiden valtauskontojenkin sisällä kovin paljon eri suuntauksia ja mielipiteitä.
Se, mikä viimeisen sanan sanoo, on J-la juuri ihmisen omassatunnossa.
Jos tuntisit J-laa yhtään, et väittäisi, että hän on niin rajallinen kuin oletat.
Luuletko todella, että Hän ei ohjaa ihmistä. Hän ohjaa tasan tarkkaan jokaista, kuului mihin kuppikuntaan tahansa.
Eihän Hän voi kääntää selkää itselleen.
Ja Raamattu puhuu siitä, miten J-la on sisäisesti meissä, miten olemme Hänen kanssaan yhtä.
MEissä on Hänen henkensä.
Kuinka siis hän hylkäisi itsensä?
Not gonna happen.
J-la on kollektiivinen totuus, ei ihmisen oman mielen mukaan tulkitsema vihainen JHWH joka vihaa ja turmia miettii.
J-la onRakkaus ja se sisältää itseensä kaiken.
Koetapa itse tehdä jotakin, ihan mitä vain ilman J-laa, se ei onnistu.
Niin kauan kuin hengität ( ja toki senkin jälkeen) olet osa Häntä, yhtä varmasti kuin Hän on henkensä sinulle antanut.
Roshanan24
Tämä sinun kertomuksesi on vähän samanlainen kuin nimimerkin Uskossa, mutta toiminko oikein. Luepa se tältä samalta palstalta.
Usko riittää pelastukseen, jos pyydät syntejäsi anteeksi. Usko annetaan, mutta elämään liittyvät ratkaisut on silti tehtävä itse.
Esiaviollinen seksi on syntiä ja luonnollisesti sitä pitää pyytää anteeksi. Miksi ihmettelet, että "joku sanoo, että elän synnissä". Mitä Jeesus sinulle sanoisi?
On terve merkki, että omatuntosi vielä muistuttaa olemassa olostaan . . :)