Metrojunankuljettajan homma on yksinkertainen, yksinäinen, aikataulupaineinen ja äärimmäisen toistuva tehtävä, jossa omaan työhön ei ole juuri mahdollista vaikuttaa. Ura ei myöskään yleensä kehity, vaan metroa ajetaan kunnes automaatti korvaa tai itse etsii uuden uran. Tälläiseen työhön pitää valita ihmisiä, jotka viihtyvät tuollaisessa tehtävässä. Liian fiksuja ei kannata valita eikä myöskään kovin sosiaalisia tai vaihtelunhaluisia. Luotettavuus, riittävä tarkkuus ja kyky noudattaa ohjeita ja määräyksiä ovat kuitenkin olennaisia ominaisuuksia.
Väärien ihmisten valinta koulutettaviksi johtaa suureen vaihtuvuuteen ja huonoon työtyytyväisyyteen. Nyt liian moni ilmeisesti kysyy itseltään ensimmäisen työviikon jälkeen, haluanko katsella tässä ohjaamossa yksin metrotunnelin seiniä vuosia tai vuosikymmeniä, kunnes työni väistämättä automatisoidaan, vastaa kysymykseen en, kipuilee ja vaihtaa alaa.
Väärien ihmisten valinta koulutettaviksi johtaa suureen vaihtuvuuteen ja huonoon työtyytyväisyyteen. Nyt liian moni ilmeisesti kysyy itseltään ensimmäisen työviikon jälkeen, haluanko katsella tässä ohjaamossa yksin metrotunnelin seiniä vuosia tai vuosikymmeniä, kunnes työni väistämättä automatisoidaan, vastaa kysymykseen en, kipuilee ja vaihtaa alaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On kyllä nykyajan orjatyötä.
Pitkää päivää pienellä palkalla, kaikki normaalin elämän asiat voit unohtaa lopullisesti.
Ei kannata hakeutua kuskiksi enää tänä päivänä.
Yksinkertainen työ yksinkertaisille ihmisille. Kohta robotti korvaa ja hyvä niin. Alkaa metro kulkemaan aikataulussa.
Onko porukka yksinkertaistunut entiseen verrattuna, sillä valtaosa kohta fillaroi homojen lailla työmatkatkin ?