Thrawn Alliances: Katsaus uuteen SJW-universumiin

Tällä kerralla poikkeuksellisesti EN lukenut Thrawnista kertovaa kirjaa heti kun se ilmestyi tuoreena painosta. Tähän oli yksinkertaisesti syynä se, että jo edellinen Zahnin kirja, Thrawn, antoi viitettä siihen, että Lucasfilm, Disney ja Star Warsin kanssa näpertävät kustantamot ovat tekemässä SW-universumista härskisti SJW-universumia (SJW= Social Justice Warrior ts "sosiaalisen oikeuden soturi".)

Tähänkin puoleen aion keskittyä tässä katsauksessani.

Muuten aluksi suositus, että jos et ole ostanut tätä kirjaa vielä kovakantisena (tai esim Amazonilta Kindlenä) niin säästä rahasi kunnes kirjasta tulee ulos pokkariversio. Tai kunnes löydät sen parilla eurolla jostain antikvariaatista. Vielä kun luin Zahnin kirjan Outbound Flight, en kuvitellut antavani ikinä tällaista suositusta yhdestäkään SW-kirjasta, jossa Thrawn seikkailisi. Nyt kehotan kaikkia lukemaan uusia Thrawn-kirjoja äärimmäisen kriittisesti ja tiedostamaan SJW-agendan niiden taustalla. Tästä viitettä ihan kohta. Tästä eteenpäin saattaa tulla spoileriakin.

Kirjan juoni on ensimmäinen, joka on kärsinyt Zahnin arsenaalissa. Mennyttä on Heir to the Empire -kirjan ja sen seuraajien mielenkiintoinen, nopeasti etenevä ja helppotajuinen kerronta, jotka tekivät Thrawnin alkuperäisestä trilogiasta sellaisen menestyksen, kuin se oli. Luin 1994 keväällä Last Commandin kahdessa päivässä. Thrawn Alliancen lukemiseen käytin kaksi viikkoa. Zahn on tehnyt uusissa Thrawneissa sen erehdyksen, että hän ei ole tarjonnut lukijalle enää Sherlock Holmes- Tohtori Watson tyyppistä asetelmaa, jossa suht helppotajuinen hahmo (Kapteeni Pellaeon alkuperäisessä trilogiassa) selittää neron toimintaa ajatuksissaan. Zahn tarjoilee tämän tästä Thrawnin ajatuksia suoraan, mikä saa kerronnan vaikuttamaan "aidan seipäiden" kanssa näpertelyltä.

Kuin tässä ei olisi tarpeeksi, juoni myös on jakautunut kahteen haaraan. Kutsukaamme niitä tässä "nykyhaaraksi" ja "menneeksi haaraksi". Nykyhaarassa Thrawn saa tehtäväkseen Vaderin kanssa lähteä tutkimaan häiriötä, jonka Palpy aistii Voimassa. Tämä vie nämä kaksi Mokivj nimiselle planeetalle, jolla, kuinka ollakaan, Thrawn seikkaili Anakin Skywalkerin kanssa vuosia aiemmin. Nykyjuonen mukaan grysk nimiset muukalaiset uhkaavat Chissin valtakuntaa ja Imperiumia juonillaan. Nämä häiritsevät paikallisten hyperajoreittien liikennettä asentamalla reiteille painovoimageneraattoreita (Jotka kuinka ollakaan ovat levinneet teknologiana Thrawnin saatua ne vagaareilta Outbound Flightissa) ja jopa (uskokoon ken tahtoo) hinaamalla Mokivjin kuita noille reiteille. Thrawnilla ja Vaderilla on käytössään Chimaera ja 501. legioona iskusotilaita tähän tehtävään.

Juonen menneessä haarassa Padme matkustaa Mokivjille ja ryhtyy tutkimaan hovineitonsa katoamista siellä. Hän saa selville, että separatisteilla on planeetalla tehdas, joka valmistaa haavoittumattomia super-taistelurobotteja (B2-malli), jotka voisivat tuhota Tasavallan armeijan, mukaan lukien jedit. Anakin matkustaa pian perässä Mokivjille ja tapaa ensi kertaa Thrawnin, joka edelleen on Chissin laivastossa upseerina ja jonka salaisena tehtävänä on hankkia separatistien käyttämä suojakilpigeneraattori.

Yksityiskohtiinsa juuttuvan kerronnan lisäksi tässä kirjassa on joitain aika isoja pulmia, joita edes Thrawnin mukanaolo ei kokonaan korjaa. Ensinnäkin Darth Vader. Ehkä jonkinlaisen SJW-agendan mukaan Vader näyttää nykyisin olevan "Pehmo-Vader". Tämä vaikuttaa haavoittuvammalta kuin aiemmin ja kuten Amazonilla eräs kirjan arvostellut lukija sanoi, olisi voinut kuvitella, että Thrawn olisi päätynyt "chiss-sushiksi" kirjan puoliväliin mennessä, jos Vader olisi kuvattu realistisesti. Toinen pulma on -Rukh. Rukh on vähän "ruosteessa" verrattuna alkuperäiseen trilogiaan. Nyt hän joutuu turvautumaan jonkinlaiseen näkymättömäksi tekevään viittaan osallistuessaan taisteluihin. Muutenkin on hieman omituista, että Rukh on vain ilmestynyt tämän kirjan myötä Thrawnin elämään. Miten oikeastaan? Alkuperäisen trilogian mukaanhan Vader esitteli Thrawnin noghreille (Rukhin kansa), joten onko tämä jo tapahtunut. Miksi Zahn ei kirjoittanut kirjaa siitä, miten Thrawn tutustui noghreihin ensimmäistä kertaa? Edelleen vastaamatta on myös kysymys, että miksi Thrawn (jo nyt) tarvitsisi henkivartijan ja miksi juuri noghrin. Tämä uusi, konahtanut Rukh ei siis välttämättä ole fiksuin veto Zahnilta.

Zahn tosin sekoilee myös yksityiskohdissa. Hän esimerkiksi kuvaa cortoosin (Mokivjilta hankittavan malmiaineksen) "pehmeäksi", vaikka Drew Karpyshyn (Kts Darth Bane: the Path of Destruction) kuvaa tuon aineksen erittäin kovaksi. Zahnkin näyttää siis hieman konahtaneen päävahvuudessaan, joka on fysiikka.

Ärsyttävin piirre kirjassa on kuitenkin SJW-agendan mukanaan tuoma tasa-arvoistettu imppaajien armeija. Zahn esittelee muutenkin ihan tarpeettoman paljon iskareita tässä kirjassa monimutkaistaen juonta tarpeettomasti, mutta kaikista esitellyistä sivuhahmoista imppaajien laivastossa ja iskarijoukoissa on noin kolmannes. (Jatkuu)