Ilomantsin mottitaisteluissa SA-kuva Lehmivaaran motin sotasaaliin joukossa oli paraatiasusteita. Missä puna-armeija aikoi pitää voitonparaatin? Oliko Joensuu suunniteltu voitonparaatin pitopaikaksi vai peräti Mikkeli?
Ilomantsin 1944 taistelut. Torvet ja paraatimiekat.
TavoiteValtaus
26145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itä Karjalan punaarmeijassa oli käsky edetä syvälle Suomeen.
Kannaksella oli tarkoitus mennä Kymijoen tasalle ja toinen haara Imatran ja Karjalan joukkoja kohti.
Onneksi Suomen puolustus saatiin kuntoon..
Meretskovin Itäkarjalan joukkojen tavoitteesta on vähemmän arvioita. Govorov veti Karjalan kannakselta joukkojaan Valovenäjälle. Stalinin tavoite oli edelleen kuitenkin pitää voitonparaati Suomessa. Kapitulaatio vaatimus oli edelleen voimassa. Jos Meretskov olisi päässyt Ilomantsista Karjalan kannaksen joukkojen selkäpuolelle, niin ehdoton antautumisvaatimus olisi tullut lunastettavaksi.
Govorovin käskettiin 12.7. 44 lähettää kaartinjoukot ekä eräitä muita joukkoja lähinnä Baltiaan.
Hyökkäyksiä sai jatkaa, mikäli niistä arvioitiin olevan hyötyä.
Kapitulaatiovaatimus peruttiin vähin äänin. Ovi oli auki Suomen rauhanaloitteelle, minkä Mannerheim tekikin pelastaen itsensä sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä.
"Kapitulaatiovaatimus peruttiin vähin äänin". Minun tietojeni mukaan, kapitulaatiovaatimusta ei peruttu, ei edes "vähin äänin".
"Ovi oli auki Suomen rauhanneuvotteluille". Totta sikäli, jos Mannerheim olisi suostunut ehdottomaan antautumiseen ja muihin siihen sisältyviin saman sisältöisiin massamurhaaja hirmuhallitsijan vaatimiin ehtoihin.
Ilomantsin tapahtumat vasta panivat Stalinin "vähin äänin" panemaan kapitulaatiovaatimuksen unholaan.
Niin, ne torvet ja paraatimiekat olisi pitäyt Meretskovin saattaa ehjinä ja ruttaantumattomina ainakin Joensuun torille saakka, voiton paraatia varten. Sitten vasta Stalin olisi voinut uhota kapitulaatiollaan.
#"Kapitulaatiovaatimus peruttiin vähin äänin". Minun tietojeni mukaan, kapitulaatiovaatimusta ei peruttu, ei edes "vähin äänin". #
Kyllä peruttiin.Madame Kollontay ilmoitti antautumisvaatimuksen ollen "liian tiukka tulkinta".
29.8. 44 neuvostohallitus ilmoitti olevansa valmis vastaanottaman Suomen hallituksen valtuuskunnan neuvottelemaan rauhasta. Vaatimuksena oli vain suhteiden katkaisu Saksaan. Se oli kehotettava poistamaan joukkonsa Suomesta 15. syyskuuta mennessä.
Kollontay ei sanellut rauhanehtoja. Stalin toisti kaikkien ehtojen olevan voimassa sellaisenaan.
Mannerheimin kirje Stalinille ratkaisi sen, millä ehdoilla Suomi on valmis rauhaan. Stalin ei vaatinut enää ehdotonta antautumista.
Kollontay nimneomaan ilmoitti ehdotomanantauutmisne olevan liiantiukka tulkinta. Sen pohjalta Marski lähetti neuvottelutarjouksen, jonka Moskova hyväksyi edellä kerrotuin ehdoin.
Välirauhansopimuksen ehdot olivat sitten oma lukunsa. Ne olivat odotettuakin tiukemmat. Vain antautumisvaatimus puuttui.
Kollontai viritteli ovalaa ansaa tekeytymällä epätietoiseksi vaatimuksesta ehdottoman antautumisen merkityksestä hyväksymisestä. Kysymyksessä oli vaatimuksia joista ei neuvoteltu edes Moskovassa. Jos Suomi olisi lähettänyt Moskovaan pääministerin ja ulkoministerin hyväksymään vaatimukset, niin se liike jo olisi merkinnyt sitä, että Stalin olisi voinut todeta länsivalloille Suomen suostuneen antautumaan ehdoitta ja täysin omasta halustaan.
Stalin vaati Moskovaan pääministeriä ja ulkoministeriä allekirjoittamaan Stalinin vaatimusten mukaisen ja hänen pränttäämänsä antautumissopimuksen. Tämän matkan Moskovaan esti pääministeri Linkomiehen jyrkkä kanta.
Sotakorvausten summa, saksalaisten aseistariisuminen ja Suomen armeijan aseistariisuminen sodan vielä kestäessä olivat ehdottomia vaatimuksia joista ei neuvoteltu vaan vaadittiin hyväksymään.
Kollontai toimi tarkasti Moskovan ohjeiden mukaan. Hän kertoi, että ehdton antauutmisvaatimus oliliian itukka tulikinta.
"Stalin vaati Moskovaan pääministeriä ja ulkoministeriä allekirjoittamaan Stalinin vaatimusten mukaisen ja hänen pränttäämänsä antautumissopimuksen. Tämän matkan Moskovaan esti pääministeri Linkomiehen jyrkkä kanta."
Hölynpölyä. Moskova oli siis valmis ottamaan valtuuskunnan vastaan. Ehtona oli vain irtisanoutuminen Saksasta.
Muu tuli sitten valtuuskunnan eteen Moskovassa. Ja löi ns. jauhot suuhun.
" Ehtona oli vain irtisanoutuminen Saksasta. "
Ei pidä paikkaansa! Saksalaiset piti internoida leireille. Suomen piti itse myös riisua armeijansa aseista sodan vielä jatkuessa.
Viimeinkin paljastit karvasi. Täydellinen Putinin trolli paljastui.
Moskova oli valmiina ottamaan vastaan Suomen presidentin ja pääministerin allekirjoittaman vastauksen Stalinin vaatimuksen sinettinä. Saksalaiset oli riisuttava aseista. Suomen oli riisuttava itsensä aseista ja kapituloitava armeijansa puna-armeijan sotajoukoille.
Ryti oli valmis jopa neuvottelemaan antautumisen ehdoista. Tanner oli valmis kapituloitumaan. Vain Linkomiehen jämäkkä mielipide ja kaukonäköisyys oli estämässä Suomen neuvottelemasta varauksia kapitulaatiolle.
Ilomantsin taistelut syksyllä 1944 sekä sotasaaliin joukosta löydetyt paraatiasusteet miekkoineen ja soittopeleineen kertoivat Stalini tavoitteista. Tavoite oli Suomen valloittaminen.
Pieleen meni. Hyvät soittopelit ruttaantuivat samalla tavalla kuin talvisodan aikaan Raatteentien mottitaisteluiden aikana. Sillä suunnalla paraatin piti tapahtua Oulussa.
#" Ehtona oli vain irtisanoutuminen Saksasta. "
Ei pidä paikkaansa! Saksalaiset piti internoida leireille. Suomen piti itse myös riisua armeijansa aseista sodan vielä jatkuessa.#
Et käsitä koko asiaa. Tuo ehto oli valtuuskunnan lähettämiselle.
"Viimeinkin paljastit karvasi. Täydellinen Putinin trolli paljastui. "
Olet hölmö.
"Moskova oli valmiina ottamaan vastaan Suomen presidentin ja pääministerin allekirjoittaman vastauksen Stalinin vaatimuksen sinettinä. "
Pötyä. Moskova otti vastaan pääministerin johtaman valtuuskunnan ja viikon odotuttamisen jälkeen löi pöytään välirauhan ehdot, jotka oli hyväksyttävä sellaisinaan tai maa miehitettäisiin.
"Saksalaiset oli riisuttava aseista. Suomen oli riisuttava itsensä aseista ja kapituloitava armeijansa puna-armeijan sotajoukoille. "
Nämä vaatimukset Suomi oli huhtikuussa hylännyt. Mitään antautumista ei lopultakaan vaadittu.
"Ryti oli valmis jopa neuvottelemaan antautumisen ehdoista. Tanner oli valmis kapituloitumaan. Vain Linkomiehen jämäkkä mielipide ja kaukonäköisyys oli estämässä Suomen neuvottelemasta varauksia kapitulaatiolle."
Hölynpölyä. Et tunne asiaa lainkaan. Sotket idioottimaisesti.
Olet melkoinen veijari. Et tunne tai haluakkaan tuntea asioita lainkaan. Koroljof nimimerkin asiamies olet luultavasti? Tuntuuko turhauttavalta? Historian vääristely on leipälajisi ja ei oikein ota menestyäkseen. Voi harmin paikka. Otan osaa.
Ryti oli todellakin valmis jopa neuvottelemaan antautumisen ehdoista. Tanner oli valmis kapituloitumaan. Vain Linkomiehen jämäkkä mielipide ja kaukonäköisyys oli estämässä Suomen neuvottelemasta varauksia kapitulaatiolle.
Olet varmasti alallasi hyvä, mutta vituttahan se ja paljon, kun paljastuukin Putinin trollitehtaan asiamieheksi. Stalin vaati ehdotonta antautumista vielä syksyllä 1944. Ilomantsin suunnalla Meretskovin joukot eivät saavuttaneet niitä asemia, voista olisi voinut vielä vaatia kapitulaatiota. Mannerheimin saamaan vastauskirjeeseen Stalin ei enää vaatinut ehdotonta antautumista. Ilomantsi viimeistään lopetti Stalinia vaatimasta kapitulaatiota.
Koitappas edes pikkasen ryhdistäytyä ja tukeutua edes joihinkin lähdekirjallisuuden anteihin vastauksissasi. Toteamuksesi ja mössimisesi ei vie sinua pitkälle.
Otappas ja lue alkuun vaikka Linkomiehen Vaikea aika niin saat jotain rotia asioista.
Linkomiehen muistelmat eivät ole tutkimus, van harvinaisen reipasta omakehua parhaaseen muistelutyyliin. Ne tehtiin vankeudessa ilman tutkimusaineistoa, joskin pahimmat kömmähdykset korjattiin. Kyllä opus on hyllyssäni ja tarkkaan luettu. Esittämiäsi juttuja ei löydy.
Lisäksi et ole muutenkan perillä tiestä jatkosodan rauhaan.
Lykkää täyttä hölynpölyä.
Lue vaikka Juhani Suomen "Mannerheim viimeimen" kortti ss. 17-321.
tai Kansakunnan historia osa 7 ss.180-228
tai Henrik Meinander Suomen historia ss.185-187.
Minulla on noin 30 tätä aihetta lyhyemmin tai pidemmin käsittelevää tutkimusta.
"Olet varmasti alallasi hyvä, mutta vituttahan se ja paljon, kun paljastuukin Putinin trollitehtaan asiamieheksi."
Linkomiehen muistelmistako tuonkin nappasit? Kerrohan perustelut!
Onko täti kollontai tehny muistelmat!
Millainen kohtalo oli asiamies kollontailla?
Peruskauraa, eli kapitulaatio vaatimus oli Stalinilla voimassa vielä Ilomantsin katastrofin aikaan.
Ulkoasianvaliokunta jätti vastaamatta Linkomiehen jyrkän kielteisen kannan vuoksi Stalin vaatimukseen.
Ryti olisi halunnut neuvotella ehdottomaan antautumiseen varaumia. Tanner ei ilmeisesti tiennyt mitä Stalin tosiasiassa tarkoitti kapituloinnilla koska kannatti sitä.
Linkomiehen jämäkkä kanta esti sen, etteivät suomalaiset ryhtyneet neuvottelemaan antautumisesta Stalinin kanssa. Tämähän on faktaa, jota ei tarvitse erikseen lähdeaineistosta nimetä. Kaikkien tiedossa on, että Stalin vaati ehdotonta antautumista ja Ryti vastasi siihen, selkä seinää vasten, tekemällä Ribentropin kanssa sopimuksen.
Mannerheimin astuttua Rytin saappaisiin, hän lähestyi Stalinia henkilökohtaisella kirjeellä jossa esitti kuinka aselepoon pääsemiseksi Suomi tulisi toimimaan.
Suomi vetäytyisi sovitussa aikataulussa Moskovan rauhan rajalle.
Ja tähän nimenomaiseen esitykseen ei sisältynyt joukkojemme antautumista puna-armeijan joukoille. Eikä saksalaisten riisumista aseista siinä aikataulussa mikä oli Stalinin vaatimuksena.
Nyt riitti kunhan suhteet katkaistiin Saksaan josta radiossa kuulutettaisiin. Kuulutus jäi Hackzellilta puheessaan tekemättä. Valtuuskunta lensi Moskovaan. Stalin ei enää vaatinut välirauhansopimukseen kapitulaatiota. Moskova ei järjestänyt voitonparaatiaan Joensuussa eikä Helsingissä.
Sotket asioita.
Antautumisvaatimus kuului Stalinin talvella -44 ilmoittamiin rauhanehtoihin, jotka Linkomiehen epätarkasti muistelemin väännöin hylättiin hallituksessa ja eduskunnassa.Ne pyydettiin vielä uudelleen 22.6. 44 lähetetyllä kyselyllä. Tulos oli sama: antautumisvaatimus.
Mannerheimin tultua presidentiksi elokuun alussa hän parin viikon ihmettelyn jälken otti yhteyden Tukholman kautta. Tällöin ilmeni, etä NL asetti ennakkoehdoksi vain Saksan suhteiden irtisanomisen ja joukkojen karkottamisen.
Sen takia välirauhansopimus alkaa: "Koska Suomen hallitus on hyväksynyt neuvostohallituksen ennakkoehdon suhteiden katkaisemisesta Saksaan ja saksalaisten sotajoukkojen poistamisesta Suomesta ja ottaen huomioon jne,.."
Kokonaan toinen asia ovat sitten välirauhan ehdot, jotka oli hyväksyttävä uhkana maan miehitys, josta ns. Voroshilovin komitea oli tehnyt valmiin suunitelman,Sen suomalaiset tutkijat löysivät kauhukseen NL:n arkistoista, kun ne 1990-luuvn alussa olivat lyhyen aikaa auki suomalaisillekin.
Tutkijan kuvaus Suomen hallituksen touhuista Rytin ja Linkomiehen johdolla on Martti Turtolan elämäkerrassa " Risto Ryti - elämä isänmaan puolesta ss. 280-307. Se panee myös Linkomiehen omakehun oikeisin mittoihin ja selvittää Voroshilovin laatiman kauhukuvan Suomen miehityksestä.
Em. Mannerheimin yhteydenoton vaiheet kuvaa Juhani Suomi Mannerheim-kirjassaan ss. 200-212.
Kyseessä oli lähettiläs Gripenbergin viemä ulkoministeri Enckellin allekirjoittama ja Mannerheimin hyväksymä kirje lähettiläs Kollontaylle. Siinä pyydettiin neuvostohallitusta vastaanottamaan suomalainen rauhandelegaatio. Lisäksi kerrottiin presidentti Mannerheimin todenneen sotamarsalkka Keitelille, ettei Rytin sitoumus koskenut häntä.
Mitään Mannerheimin suoraa yhteydenottoa Staliniin ei siis silloin tapahtunut eikä muulloinkaan.
Ei kait nyt 1 tai 2 divisioonaa kuvitelleet pitkälle pötkivänsä ja paraateja pitävänsä?
Koko juttu vaikuttaa ryssien hölmöilylle kun muualla oli jo tilanne vakiintunut asemasodaksi.
》》Ryti oli valmis jopa neuvottelemaan antautumisen ehdoista. Tanner oli valmis kapituloitumaan. Vain Linkomiehen jämäkkä mielipide ja kaukonäköisyys oli estämässä Suomen neuvottelemasta varauksia kapitulaatiolle.《《
Juho Kusti Paasikivi oli ensimäisenä antautumassa. Sitä ihmettelen, että jopa Tanner osoitti horjumista ja ehtojen hyväksymistä kesken taisteluiden. Ryti ja Mannerheimikin horjuivat jo kahden vaiheilla ja rauhanoppositio, hurrit etunenässä, olisivat heti antautuneet takapuoli pystyssä valmiina antamaan ryssälle...
Onneksi oli Linkomies.
Stalin laski viisaudessaan Suomen laskevan aseensa kapitulaatiovaatimuksella. Karjalan Armeijan uhkalla lyötiin lisäuhkaa kovapaisiin suomalaisiin lopettamaan sotatoimet sekä irtautumaan saksalaisista.
Stalinin strategia oli onnistua, koska asiakirjat osoittavat, kuinka sekaisin Suomen valtiojohdon näkemykset olivat Stalinin "rauhanaloitteeseen". Tanner, Ryti ja Mannerheim olivat paniikki mielialalla valmiita neuvottelemaan kapitulaatiosta.
Linkomies ainoana osasi selittää heille mitä ehdoton antautumisvaatimus merkitsee jos siihen lähdetään neuvottelemaan varauksia. Silloinhan antautumisvaatimus olisi hyväksytty ja ehdottomasti. Linkomies pelasti Suomen antautumiselta. Stalin oli viimmeisen päälle viisas ja ovela.
》》Lue vaikka Juhani Suomen "Mannerheim viimeimen" kortti ss. 17-321.
tai Kansakunnan historia osa 7 ss.180-228
tai Henrik Meinander Suomen historia ss.185-187《《
Miksi pitäisi lukea tämmöisten satusetien sepustuksia? Juhani Suomi kirjoitti Kekkosesta ihan liian siloisen kuvan, jossa tämä punikkien innokas lahtari ei muista ampuiko punikkeja vai ei.
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
Tarkistin asian ja näin se sinikeltaisen sotahistorian oma profeetta kirjoitti:
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
"Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan hurreille oma historian kirjoitus?
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
---
Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?
Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisisttain SUURTAISTELU...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Tappioista kerrotaan näin s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."
Suomi ja Meinander ovat arvostettuja tutkijoita.
Meinander vain kiistää KOKO SODAN päättyneen torjuntavoittoon.Ja on siinä oikeassa. Sota hävittiin 100--0.
Kannaksen taistelut sen sijaan päättyivät torjuntavoittoon. Puna-armeija ei päässyt käskettyihin tavotteisiin ja Suomi ei antautunut. Stalin tyytyi koviin välirauhanehtoihin saadakseen pohjoisen suunnan ratkaisuun ja päästäkseen keskittymään tärkeämpiin asioihin.
Toinen asia on sitten välirauhan ehtojen kovuus. Mm Paasikivi totesi niiden merkitsevän tosiasiallista okkupeerausta eli miehitystä. Eikä se kaukana ollut. Mutta enää ei ollut vaihtoehtoa, sillä uutta suurhyökkäystgä tuskin olisi kestetty.
Vähitellen päästiin kuitenkin eteenpäin Paasikiven ryhdyttyä hoitamaan asioita henkisesti ja fyysisesti loppuunpalaneen Mannerheimin sijasta.
Selvä torjuntavoitto on mielestäni täysin riidattomasti selvitettävissä.
Kun meillä riidattomasti on tiedossamme Stavkan puna-armeijalle antamat tavoitteet, kesän 1944 suurhyökkäyksessä. Jokainen vähänkin jatkosodan historiaa tunteva tietää, että Govorovin tavoite numero yksi, oli tuhota Karjalan kannaksella olevat suomalaisten joukot. Tämän ykköstavoitteen toteuduttua, joukkojen piti edetä syvälle Suomeen.
Sitten nämä viisastelijat kertovat tarinoita joilla ei ole päätä eikä häntää. Kun ryssien tavoite numero yksi ei toteutunut, niin siitä seuranneita tapahtumia aletaan vähättelemään.
Se on vaan niin, että tosiasiat ovat vaikeita tunnustaa, kun omaa idologiaa vasten totuus läsähtää vasten naamaa.
Suomalaisia joukkoja ei todellakaan tuhottu tai edes suurimmilta osinkaan vangittu tai saatettu taistelukyvyttömiksi. Tämä lienee täysin riidattomasti kaikkien tunnustettava.
Sitten siitä torjuntavoitosta. En kyllä keksi torjuntavoitolle parempaa nimitystä jos nimeä peilataan venäläisten kesän 1944 tavoitteiden toteutumattomuuteen ja suomalaisten joukkojen taistelu menestykseen, puna-armeijan joukkoja vastaan.
Toteamus, ettei tullut mitään torjuntavoittoa, on apsurdi. Mitä siellä Karjalan kannaksella sitten tapahtui, jollei torjuntavoittoa? Tämäkin lause voidaan irroittaa asiayhteydestään ja alkaa viisastelemaan. Tosin ymmärrän idelogian sumentavan näkökentän, eikä kertakaikkiaan pysty näkemään asioita tapahtuneiden tosiasioiden mukaisesti. Historian faktat ovat ja pysyvät kuitenkin.
"Toinen asia on sitten välirauhan ehtojen kovuus. Mm Paasikivi totesi niiden merkitsevän tosiasiallista okkupeerausta eli miehitystä. Eikä se kaukana ollut. Mutta enää ei ollut vaihtoehtoa, sillä uutta suurhyökkäystgä tuskin olisi kestetty."
Sinulla on hieman erikoinen ajatelma sodan jatkamisesta?
Suomen armeija ja puolustuskyky oli toki huipussaan syyskuussa 1944, JOLLOIN voi ajatella kuitenkin Suomen kannalta seuraavasti:
- MIKSI jatkaa sotaa silloin kun mitään voitontoivetta ei enää ole
- ajanpeluulla tilanne saattoi muuttua ainoastaan huonompaan suuntaan
KYLLÄ siinä oli aivan tarpeeksi syytä etsiä rauhaa!
Lykkäät pötyä kirjoitti johon vastaan.
" Mitään Mannerheimin suoraa yhteydenottoa Staliniin ei siis silloin tapahtunut eikä muulloinkaan.. "
Sotket asioita ja suollat sanan mukaisesti nimimerkisi sisältöä. Miksi pitää jankuttaa asiasta josta ei tiedä? Mikään ei ole niin varma kuin epävarma.
Lueppas Tiihosen Ratkaisu Kannaksella tai Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944.
Tuossa ensimmäisessä kansanpainoksessa sivulla 241 asia esitetään. Voinhan toki minäkin sen sulle naputella, jos sattuu niin ettei kirja ole ns. "käsilläsi". Tai Thede Palm Moskova 1944.
Kollontai vaatimukseen Mannerheim vastasi 1.9 seuraavanlaisen vastineen suoraan Stalinille.
"Suomi pystyy määrätyin edellytyksin itse valvomaan ja toteuttamaan saksalaisten joukkojen vapaaehtoisen evakuoinnin tai internoimaan ne sillä alueella, joka sijaitsee linjan Oulujoki-Oulujärvi-Sotkamo eteläpuolella. Edellytyksenä tämän velvoitteen täyttämiselle että vihollisuudet itärintamalla, Suomenlahdella aina Miinaojan korkeudelle keskeytetään esim. 3.9.1944 ja että tämä keskeytys jatkuu rauhanneuvotteluiden päättymiseen saakka---suomalaisten joukkojen vetäytyminen vuoden 1940 Moskovan rauhan rajan taakse alkaisi 6.9.1944. "
Tämä oli selkeä neuvotteluilmapiirin parantamiseksi, koska suomalaisjoukot olivat paikoitellen kaukana vuoden 1940 rajan toisella puolen. Tulihan tämäkin siten selvitetyksi. Kiitosta vaan kun annoit siihen mahdollisuuden.
#Kollontai vaatimukseen Mannerheim vastasi 1.9 seuraavanlaisen vastineen suoraan Stalinille.
"Suomi pystyy määrätyin edellytyksin itse valvomaan ja toteuttamaan saksalaisten joukkojen vapaaehtoisen evakuoinnin tai internoimaan ne sillä alueella, joka sijaitsee linjan Oulujoki-Oulujärvi-Sotkamo eteläpuolella. Edellytyksenä tämän velvoitteen täyttämiselle että vihollisuudet itärintamalla, Suomenlahdella aina Miinaojan korkeudelle keskeytetään esim. 3.9.1944 ja että tämä keskeytys jatkuu rauhanneuvotteluiden päättymiseen saakka---suomalaisten joukkojen vetäytyminen vuoden 1940 Moskovan rauhan rajan taakse alkaisi 6.9.1944. "#
Juhani Suomen mukaan on vain yksi 1.9. 44 päivätty kirje ulkoministeri Enckellin allekirjoittamana ja NL:n Tukholman lähetystön kautta NL:n hallitukselle osoitettuna. Sen veivät Tukholmaan kenraali Oscar Enckell ja hänen majuripoikansa Georg. Sisältö on Suomen mukaan tuo esitetty.
Mannerheim ei missään yhteydessä asioinut suoraan Stalinin kanssa.Tietenkin tämä Suomen ulkoministerin kirje, jonka sisällön Marski oli hyväksynyt esiteltiin Stalinille. Hän piti sitä osoituksena Mannerheimin rauhantahdosta ja siksi Marski säästyi sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä omaksikin ihmeekseen.