Mitä mieltä ootte pj:sta?
Mitä mieltä Päuvistä?
yx toinen
10311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuntuu olevan kiihkomielinen fundamentalistikristitty. Vastustaa mm. tasaveroisia ihmisoikeuksia, vaikka lääkärinä OIKEIN HYVIN tietää, ettei esimerkiksi homo voi synnynnäistä ominaisuuttaan muuksi muuttaa. Mielestäni perustaa ainakin osan poliittisesta toiminnastaan tahalliseen ihmisten harhaan johtamiseen.
En ikinä menisi edes koipea mokoman vastaanotolle kipsauttamaan, kun kerran tuo tieto ihmisyydestä on noin kehnoissa kantimissa.
Semmoinen on pj. kuin joukkonsakin... Puheenjohtaja voitaisiinkin tittelinä muuttaa harhaanjohtajaksi!
synnynnäisiä homoja ei ole olemassakaan... annahan todisteita? pelkästä lapsuus/nuoruuskokemuksista homous johtuu, ei ole ollut äitiä/isää tai toinen on ollut liian kiltti/hyväksikäyttäjä... odotan pelkääväisenä sitä päivää jolloin eläimiin sekaantujat koetaan normaaleina... iljettävää touhua kaikki tämä "vapaa seksuaalinen kasvatus"
Minun homoudestani on turha syyllistää ketään. Minä olen homo, veljeni ei. Meillä on samat vanhemmat, sama kotikasvatus, sama ympäristö. Lapsuudessamme ei ollut mitään vikaa. Minä satuin syntymään homoksi, hän ei. Kummassakaan meistä ei ole itsessämme syytä seksuaalisuuteen - ei seksuaalisuus ole mikään valinta- tai taustakysymys.
Miksi haluat hyökätä vanhempiani vastaan, kun Jumala on luonut minusta homon? Minulla ei ole valittamasta, mutta sinä se hyökkäilet Jumalaa vastaan, kuten se teidän Räsäs-akkakin. Hänen lääkärinä pitäisi TIETÄÄ, ettei homous ole mikään muu kuin synnynnäinen ominaisuus, sinun pitäisi se koulussa olla oppinut. Luepas vaikka Setan sivuilta oikeaa tietoa, ettei luulla tarvitse!
persreikä on ulostamista varten ja kikkeli kuuluu pimppiin, eikö asia ole selvä?
Aika sekopää touhua laittaa kikkeliä peppuun, myös silloin kun mies tekee sen naiselle, mielestäni kyse on tällöin alistamisesta, vai kuinka moni nainen pitää anaalista?
Ei vanhemmissasi vikaa ole, sinun seksuaalisuutesi on vaan hieman vääristynyt...
Sinun oma käsityksesi seksuaalisuudesta on enenmmän kuin vähän vääristynyt, ikävä kyllä. Olet tainnut kuunnella Päivi Räsästä liikaa!
MINÄ en ole missään puhunut mitään mistään anaaliseksistä: ei se minua kiinnosta - vaikkei asia sinulle kuulukaan.
Minulle läheinen ihmissuhde perustuu rakkauteen ja toisen ihmisen kunnioitukseen. Sinulle koko asia on pelkkää seksiä. Itsestäsipä kerrot.
Luonnehäiriöinen on suuri lapsi: hän ei osaa tehdä selkeää eroa oman itsen ja ulkomaailman välillä.
Siksi hänen arvostelukykynsä on heikko. Hän ei kykene vastustamaan sisimmästään nousevia tunneyllykkeitä vaan toimii niiden mukaan välittömästi. Todellisuudessa hän on tiedostamattomassaan auktoriteettia tarvitseva lapsi, joka huutaa itselleen vanhempien rakkautta ja näiden asettamia rajoja. Koska hän kuitenkin on aikuinen ja hänellä on siten aikuisen velvollisuudet ja oikeudet, häntä ei varsinaisesti tai ainakaan julkisesti voi kohdella kuin lasta. Jos niin tehtäisiin, hän kokisi sen loukkaavaksi.
Psykoanalyyttisen tulkinnan mukaan Don Juanille - jota psykoanalyytikot eivät ole tulkinneet psykopaatiksi - ne monet naiset, jotka hänen on korvattava yhä uusilla naisilla, edustavat sitä yhtä naista, jota ei voi korvata, nimittäin äitiä. Kilpailijat ja vastustajat, joita hän pettää, joilta hän kavaltaa, joita vastaan hän taistelee ja jotka hän lopulta jopa tappaa, edustavat hänelle sitä yhtä kuolevaista vihollista, jota hän ei voi voittaa, nimittäin isää.
Lapsen tavoin luonnehäiriöinen on täydellisen itsekeskeinen: hän näkee kaiken vain omasta näkökulmastaan.
Hänen "rakkautensa" kohdistuu kokonaan ja yksinomaan häneen itseensä. Hän on narsisti. Hän ei pysty asettumaan toisen asemaan. Hän on kykenemätön käyttäytymään isällisesti, äidillisesti ja sisaruksellisesti. Hän ei sulje toista syliinsä, ei tule toisen rinnalle tueksi, ei eläydy empaattisesti toisen tuntoihin, ei myötäelä toisen iloja ja suruja, ei ainakaan aidosti eikä pyyteettömästi.
Siksi luonnehäiriöinen ei pysty luomaan kestäviä, tasa-arvoisia ihmissuhteita.
Joillakuilla se johtaa jopa sosiopatiaan, joka on sopeutumattomuutta sosiaalisten normien mukaiseen käyttäytymiseen.
Luonnehäiriöisellä perustava minän puolustuskeino on projektio: hän siirtää toisiin omat pelkonsa, joita hän ei tunnista eikä tunnusta itsessään.
Hän heijastaa muihin myös ihanteensa: autoritaarisuuden, vallantavoittelun ja kovuuden. Hän tulkitsee toiset omien kielteisten tunteidensa mukaisiksi, jollaisia he eivät yleensä ole. Hän haluaa nähdä heidän pelkäävän sekä yleensä että erityisesti häntä, niin ettei hänen tarvitse kokea pelkäävänsä itse. Pelko on muissa, ei hänessä, joka on (mielestään) rohkeuden perikuva.
Hän kokee, että tietyt toiset vihaavat häntä, vaikkeivät he todellisuudessa vihaa häntä, vaan hän vihaa heitä. Hänen heihin kuvittelemansa viha on hänen omaa vihaansa, jota hän ei tiedosta. Hän kokee, että jotkut tietyt henkilöt ovat hänestä (hetero- tai homo)seksuaalisesti kiinnostuneita, vaikkei näin todellisuudessa olekaan, vaan hän on kiinnostunut heistä ja toivoo heiltä tällaista kiinnostusta itseään kohtaan. Hänen mielestään ja väitteidensä mukaan tietyt toiset ajattelevat hänestä pahaa ja ovat tehneet hänelle pahaa, kun todellisuudessa hän itse ajattelee pahaa heistä ja on tehnyt pahaa heille. Hänen uhrinsa ovat sen sijaan niin kilttejä ihmisiä, ehkä jopa neuroottisesti, ettei heidän mieleensäkään tulisi sellaisen pahan aikominen tai tekeminen, mistä luonnehäiriöinen heitä syyttää. Siksi sellainen syytös saattaa heidät lähes epätoivoon.
Luonnehäiriöinen samastuu toisissa niihin piirteisiin, joita hän itse ihailee ja haluaa itsellään olevan. Hän heijastaa siis toisiin puutteensa. Vastaavasti hän pelkää ja vihaa toisissa omia todellisia ominaisuuksiaan eli heikkoutta. Pyrkimällä tuhoamaan tällaiset uhrinsa hän samalla kuvittelee vapautuvansa omasta heikkoudestaan. Tietenkään hän ei tiedosta tätä.
Normaalissa kehityksessä lapsi saa peilata aikuisesta eri persoonallisuuden puolia ja sosiaalisia taitoja ja omaksua niitä vähitellen omiksi ominaisuuksikseen ja taidoikseen, kun kokemus itsestä on vielä hahmottumatta ja itsessä olevia hämmentäviä piirteitä voi tavoitella toisista. Luonnehäiriöisellä tämä kehitys on jäänyt tapahtumatta, koska hänen lähipiiristään on lapsuudessa ja nuoruudessa puuttunut riittävän hyvä aikuinen. Niin tämä omien keskeneräisten ominaisuuksien etsiminen ja näkeminen toisissa tulee keskeiseksi toiminnaksi ihmissuhteissa. Luonnehäiriöinen myös elättää näitä piirteitä lähipiirissään ja alkaa suhtautua yksioikoisesti kuhunkin ihmiseen sen perusteella, minkä ominaisuuden hän on itse kuhunkin sijoittanut ja ehkä provosoivalla käytöksellä saanut syntymään. Pelkäävä luonnehäiriöinen puolustautuu usein niin voimakkaasti, että se tuntuu toisesta hyökkäykseltä ja saa hänet pelkäämään. Kun luonnehäiriöinen näkee ja tunnistaa tämän pelon, hän alkaa elättää sitä eri keinoin ja saa toisen pelon oman hallintaansa. Sitten hän voi tuntea olevansa vapaa omasta pelostaan.
Kuvaat minusta aika hyvin muutamia näiden palstojen vakiokirjoittelijoita. Kerrot kaiketi itsestäsi, niinkö? Samat jutut jossain määrin sopivat myös Helluntailaiset-palstan ex-seriffiin, nykyisin nimimerkki Ritari009:ään sekä tämän palstan kd-tommiin. Molemmat ovat hautautuneet omaan taikauskoonsa, kuten sinä tuohon omaan näppärään teoriaasi. Minusta se on kuitenkin iloinen asia, että itse ymmärrät olevasi luonnevammainen. Ehkäpä sinulla on vielä tulevaisuus, kun saat asiallista hoitoa.
Jos siitä mielesi nyt sitten hyväksi tulee sanon: kylläpä sinä oletkin tosi, hyvä ja kaunis kristillisdemari! Ai että sinä oletkin sitten tosihyvä ja sikanätti, oikein tyypillinen puolueesi kannattaja, supermainio, virheetön, ihkakristitty!
Kerro lisää itsestäsi! Kerro myös, MISTÄ kopioit oivalliset omakuvasi.
Eilen Räsänen oli telkkarissa vastustamnassa eutanasiaa. Kyllä puhui taas armottomia! Onko sillä naisella enää tunteita tai empatiaa ollenkaan?
Tämän aamun lehdessä todettiin, että sama nainen haluaa tehdä hedelmöityshoidostakin syrjinnän apuvälineen. Sitä ei kuulemma saisi lesbopareille antaa. Kuitenkin lesbotkin maksavat veroja, ovat lainkuuliaisia, rekisteröivöät suhteensa ja luovat turvallisen perheen, toiisn kuin eroilevat heterot viinanläträyksineen ja väkivaltoineen. Miksi se nainen haluaa vastustaa ihmisten tasaveroista ja armeliasta kohtelua?
Millainen on luonnehäiriöinen persoonallisuus?
Ellei ihminen kykene hallitsemaan elämäänsä eikä ongelmiensa ja ahdistuksensa aiheuttajia, hän voi reagoida niihin eri tavoin. Hän saattaa käyttää päihteitä niin, että siitä kehittyy 1) alkoholismi tai 2) narkomania. 3) Hän voi masentua ja/tai ahdistua. 4) Pahimmillaan se johtaa jopa psykoosiin. 5) Ahdistuneisuus saattaa ilmetä neuroottisina oireina, niin että ihminen "sitoo" ahdistustaan erilaisin ajatuksin tai toiminnoin.
6) Reaktiona ahdistukseen voi olla myös luonnehäiriö, joka on siis oma psyykkisen sairauden lajinsa. Se poikkeaa selvästi neurooseista ja psykooseista eikä näytä vaihtuvan sellaisiin. Sitä vastoin alkoholismilla, narkomanialla ja seksuaalisilla poikkeavuuksilla on läheisiä kosketuskohtia luonnehäiriöisyyteen. Sananlaskutkin toteaa luonnehäiriön ja alkoholismin yhteyden (20:1a).
Luonnehäiriöitä voidaan eriyttää useaan ryhmään. Tuntomerkkien takana olevassa persoonallisuudessa on kuitenkin yhteisiä perusominaisuuksia.
Luonnehäiriöisen persoonallisuus on rakentumaton.
Hän ei kykene ennakoimaan eikä hallitsemaan tunnereaktioitaan. Hänen käsityksensä ulkonäöstään ja luonteestaan, heikkouksistaan ja vahvuuksistaan on sattumanvarainen ja aina altis muutoksille. Hänen psyykkinen tasapainonsa on ulkoisten olosuhteiden varassa. Jos hänelle tapahtuu jotain hallitsematonta, seuraa yleensä täydellinen kaaos. Siihen sisältyy pohjaton hätä.
Luonnehäiriöiseltä puuttuu kosketus omaan itseen.
Varsinkaan ongelmiaan, heikkouksiaan, pelkojaan, ahdistuksiaan, masennustaan ja syyllisyyttään hän ei kohtaa. Rohkeasta ja urhoollisesta käyttäytymisestä huolimatta hänelläkin tietysti todellisuudessa niitä on kuten kaikilla, itse asiassa hyvin paljon ja enemmän kuin monilla muilla. Hän ei kykene kestämään ahdistusta. Hänen tunne-elämänsä on heikosti kehittynyt. Hän ei koe myönteisiä tunteita. Hänen ihanneminänsä ja tosiminänsä eivät paljon kata toisiaan. Hän ei tiedosta myöskään itsetiedostuskykynsä puutetta tai heikkoutta.
Todellisuudessa luonnehäiriöinen on tarkoittamansa käyttäytymisen vastakohta.
Hänen itsetuntonsa ei ole hyvä vaan huono. Hän ei koe itseään hyväksi vaan pahaksi. Hän ei ole varma vaan epävarma - ajamansa asian totuudesta ja merkityksestä, viehätysvoimastaan ja vakuuttamiskyvystään, koko persoonastaan ja olemisestaan. Hän ei ole peloton vaan pelokas. Hän ei ole voimakas vaan heikko. Hänen vahvuutensa ei ole hyvyyden voimaa, joka uhrautuu, antaa omastaan, auttaa muita ja vetää siten heitä puoleensa. Hänen mahtinsa on pahuuden voimaa, joka vaatii, määrää, alistaa, käyttää hyväkseen ja tuhoaa. Hän on siis suunnattoman ristiriitainen ihminen. Hänen mielenterveytensä, järkevyytensä ja arvostelukyvynsä ovat vain naamio.
Luonnehäiriöisen heikkous ilmenee erityisesti siinä, että hän on ratkaisevasti muista ihmisistä riippuvainen.
Narsistinen persoonallisuus näyttää olevan itsenäinen ja riippumaton toisin kuin eräät muunlaiset luonnehäiriöiset. Toisten hänelle antama arvostus on hänelle kuitenkin elinehto. Todellisuudessa hän on siis epätavallisen riippuvainen muista ja siten epäkypsä ihminen.