Jokainen elämä on tärkeä

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, kuten jo V.Lavi sen aikoinaan totesi.
Pieni ihminen on monesti inhimillisempi ja siten kaikin puolin merkittävämpi kun iso ja pullisteleva öykkäri, ihmistyyppi joka kauniista puheistaan huolimatta on usein epäluotettava ja vetää lopulta vain huomion itseensä. Opportunistit saavat valitettavan usein se suurimman huomion eri tilanteissa, ja siitä kai se vähän ... no paljon johtuu, että maailma tuntuu usein niin epäreilulta ...

onko tuo tarinansairaala vielä toiminnassa tällähetkellä?

https://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA

Onhan se niin varmastikin.

"Tässä ajassa on aivan liikaa negatiivisuutta, ihmisten luokittelua ei porukkaan hyväksyttyihin, ja ei-hyväksyttyihin."

Niin on aina ollut, että ihminen on "elon muurahainen" joka pelkää erilaisuutta. Se ei ole tässä ajassa. Monet kuitenkin ymmärtävät jos se tulee suoraan heidän eteensä, että on ns.pakko kohdata.

"Miksi ei jokaisen ihmisen itseisarvoista ihmisarvoa voi tunnustaa ja hyväksyä?"

Onhan se jo maan perustuslaissa tuntustettu tietääkseni. Kenen ihmisarvon itse ole hyväksynyt ja miten?! Kun tuntee vain rajallisesti ihmisiä ympärillään, niin vaikeaa se on. Ei voi mennä tuntemattomalla kertomaan: "Hei, mä hyväksyn syn ihmisarvosi !".

"Vai meneekö markkinatalous, ekonomia, ja ns. kovat arvot kaiken inhimillisyyden ja humanististen periaatteiden edelle? "

Valitettavasti useimminten kyllä. Kaikkialla on vaa´ankielenä se voitontavoittelu, joka ei perustu mihinkään, koska vauraus ei lisäännyt oikeastaan millään tavalla "absoluuttisesti" nykyisillä ekonomistien keinoilla. Esim.jos kehitysmaat vauraustuisivat, niin ne ajaisi länsimaitten ohi, ja länsimailla alkaisi menemään huonosti. Markkinataloushan on sitä että keinottelijat pärjää ja rehelliset ei, valtaosa ajattelee vaan: "Näinhän sen pitääkin mennä !", siinä ei ole järkeä.

"- Jokaista ihmistä pitäisi kohdella tasa-arvoisesti, välittäen, ymmärtäen, hyväksyen ja auttaen."

Niin, jokaista ei voi ikina oppia ymmärtämää, eikä tarvitsekaan. Mutta apua niille jotka sitä tarvitsee. Toisaalta jonkin verran pitää itsekin tulla vastaan, jos ihminen ei tiedä mitä apua tm.hän tarvitsee lopulta, niin miten häntä voisi silloin yleensä auttaakaan??

"- Vai aikooko tämä kunta julistautua ja kannattaa natsitisia arvoja? "

Tuskinpa sentään. Ismit on kaikki sellaisia, että jos niillä alkaa määritellä mitään niin ojaan menee ja poikittaen. Parempi niin kunnan kuin yksilöittenkin kun tietää mitä tarvitsee siihen, että voisi olla huomenna hieman taas tyytyväisempi tai tasapainosempi, jos tänään olikin hieman toisin.
Niin, onhan noissa aina pohtimista, mutta ota hei askel kerrallaan, jokikin syntyy ensin pienestä purosta, kuten sanotaan. Ei kaikkea voi kerralla nähdä, eikä sitä niin kannata yrittääkään nähdä. Voimia !

sairaalassa omaisille sitten sanotaan. Hän on elänyt pitkän ja hyvän elämän. Olemme antaneet hänelle elvytyskiellon. Emme käytä mitään tehostettuja hoitoja.
Jotenkin tuntuu, ettei kaikki elämät olekkaan tärkeitä. Eläkeläinen, vanha perus-sairas ihminen ei sitten olekkaan tärkeä,ainakaan terveydenhuollon mielestä.
Omaiset ovat toista mieltä. Lääkäri sanoo että hän tekee päätökset ja kantaa niistä myöskin vastuun. Sikäli reilua, vai onko kuitenkaan reilua arvokasta elämää kohtaan.
Hoidettaisiin oma pesä ensin kuntoon, sitten visimme syventyä gobaaliin hössötykseen mukaan.

"Muistakaa aina ne hyvät muistot jokaisesta ihmisestä, jonka koskaan kohtaatte ja tapaatte."

No joo, mutta nämä pohdiskelusi taitaa olla ainakin lähisukulaisia kristilliselle ajatusmaailmalle. Että "armo kuuluu kaikille" ja niin edelleen. Mutta jos ei tule toimeen jonkun kanssa, niin miksi hänestä pitäisi sitten ajatella hyvää?! Tätä dilemmaa ovat monet pohtineet, niin uskonnolliset ajattelijat, kuin maailmankirjallisuuden huippunimetkin, muistelen kirjallisuuden nobelinkin aiheella voitetun ...

Kuitenkin siinä tavalla tai toisella taitaa syyllistyä naivismiin, jos ajattelee että kaikki ansaitsevat samaa "hyvää". Samalla kun kuitenkin esim.pohdit kovasti sitä mihin markkinatalous maailmaa vie ja ajaako se ihmisyyden ja sellaisen myötätunnon edelle, jossa ihminen on etusijalla. Eli oletko siis todellakin sitä mieltä, että ahne markkinamyönteinen öykkäri, joka ei itse halua kuin kasvattaa varallisuuttaan, ja ihmiset ovat hänelle tätä kautta pelkkiä välineitä, ansaitsisi samaa kuin joku perusjärkevä, käytännöllinen, ja hyväntahtoinen kaverisi?! Eikö tämmöisellä ajattelulla kaiva jo omaa ansakuoppaa itselleen?! Ihmisistä ei voi tai pidä ajatella samaa kun heillä on erilaiset tavat, uskomukset, teot ja ajatusmaailmat. Naivismi on eri ihmisten ymmärtämisessä kyllä vihonviimeistä hömppää. Sillä kyllä ikinä en jotain kaunaista öykkäriä tai kateellista vihamiestä ajattelisi armon tai anteeksiannon kautta, JOS hän ei sitä ansaitse. Jokaisella ei kuulu hyvä, vaan se mitä hän on ansainnut.

Ei yleensäkään kannata yleistää tai mennä ääriuskomuksiin. Ajautuu vaan vaikeuksiin, mikäli ei pohdinnoissaan inhimillisestä ja kaikesta omaa myöskin käytännöllisyyttä, näe metsää puilta kuten sanotaan. Massa-ajatteluun monet tosin sortuu, ja silloin sitä paitsi antaa vaan niille pahoille öykkäreille tilaa kun ei "hyvää hyvyyttään" uskalla enää laittaa vastaan, ja sokeutuukin sille, ja näkee öykkärit herran enkeleinä ennen pitkää. Elämä on täynnä vääria valintoja, uskomuksia ja harhoja. Massa-ajattelu on ajanut ohi sen, että ihmiset näkisi kuka kukin on, ja mitä ajattelee, siksi kaiketi eriarvoisuuskin lisääntyy länsimaissa kaiken aikaa. Se vaatii rohkeutta nähdä ympärilleen ilman kangastuksia sädekehistä, tai voi niitä kehiäkin nähdä kai, mutta silloin rytinällä mennään metsään, jos ne pyhimyskehät näkee jokaisella, eritoten niillä jotka edustaa jotain ihan muuta ...

Samaa mieltä kanssasi "pohjanrastas". Eräs pappikin sanoi, että järki edellä pitää asioihin ja ihmisiin suhtautua.

Ihan oman elämänkokemuksen pohjalta ajattelen, että maailmassa on hyviä ihmisiä, mutta myös pahuudella on reippaat edustajansa. He pääsevät usein mellastamaan toisten kustannuksella, koska sinänsä "hyvät" ihmiset eivät ole huomaavinaan. Suuret massa ajattelevat, että eipähän tuo minuun vaikuta, joten parempi olla sekaantumatta ja karttaa ikävyyksiä.

Jokaisella pitäisi olla kirkkaana mielessä, että "pullisteleva öykkäri, ihmistyyppi, joka kauniista puheistaan huolimatta on usein epäluotettava ja vetää huomion itseensä" pitää aina tarpeen vaatiessa palauttaa maan pinnalle ja laittaa aisoihin.

Jees ... sellainen "ajaton" klassikko kun Cale Carnagien "Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" tuli tästä mieleen. Kirjassa on kerrassaan hienoja elämänohjeita, mutta taustalla on jokaisessa oman hyödyn tavoittelun maksimoiminen. Eli onko sitten ystävät, menestys tai vaikutusvalta ansaittu, jos niiden kautta pitää koko ajan esittää ja kekkuloida, jopa nyanssien varaisesti vainvihkaa manipuloida ympäristöään??

Eli eli kaikki "epäilyttävät olalletaputtelijat" ole öykkäreitä, mutta ajan henki on tullut pitkälti tuolta amerikoista, ja se on pitkälti se että omaa etua pitää tavoitella, ja samalla toki sokeutua sille että maailmassa on muitakin arvoja. Itse kaappasin jokunen kuukausi sitten tuon Carnagien kirjan pokkariversion jostain hyllystä, monet sitä on lukeneet yli 80 vuotta kun raamattua, ja sen tyylinen se varmasti onkin niille, jotka nielee kaiken markkinatalousajattelun muistamatta pureksia.

Totuus on, jonka olen vuosien myötä omalla elämänkokemuksella huomannut aivan se mitä ketjun aloittajakin esittänyt, että paha olo tulee joskus. Mutta sitä kautta se ei vaan poistu, että ymmärtää kaikkia naiivisti niiaillen joka suuntaan. Pitää tietää se myöskin mikä tuottaa hyvää mieltä ja mikä ei, eikä sellainen toiminta (joka on markkinatalous - ummikoilla kovin yleistä) joka on pelkkää omaneduntavoittelua lopulta tuota pelkään hyvää mieltä, vaikka se voi pitkään jopa siltä tuntua.
Joskus ne naamioit kaikilta voi nähdä riisuttuna, ja joskus ne lopullisestikin ehkä on pakko jokaisen riisua. Siihen asti on oltava vähän itsekäskin, mutta reilu ja rehellinen voi olla siitä huolimatta vaikka itseään ajattelisikin ja myös omaa hyväänsä.

Joo-o, Pöljällä ollaan.