Kauppalehden uutispäällikkö julkaisi lehdessään tällä viikolla kolumnin otsikolla "Jossakin kulkee raja sillekin, mitä voidaan verottaa". En malta olla kommentoimatta eliittitoimittajan näkemyksiä.
Hän ilmoittaa ehdottaneensa samalla palstalla kolmisen vuotta sitten, että lottovoitot on pantava verolle. Hän kertoo tarjonneensa lottoveropalloa tutuille poliitikoille, mutta näille oli tullut kiire Veikkauksen hallintoneuvoston kokoukseen.
Hän pottuilee puolueille ja poliitikoille perinteiseen tapaan. Hän katsoo, että puolueiden mielestä on parempi jakaa solidaarisuusveron kaltaista raippaa yli 70000 euroa vuodessa tienaaville kuin laittaa säppi tasavallan sisäisen veroparatiisin portille.
Uutispäällikkö on löytänyt tiedon, jonka mukaan Veikkaus on maksanut vuonna 2017 voittoja 1,5 miljardia euroa. Hän on myös oivaltanut, että Veikkaus on maksanut muodollisen 10 prosentian arpajaisveron. Hän esittää, että verottamalla kokoon kaapisi helposti kaksinverroin komeamman summan.
Kysymys on kaiketi tutkivasta journalismista. Tutkivuuteen luonnollisesti kuuluu se, että toimittaja sumuttaa tarkoituksellisesti jättämällä kertomatta olennaiset asiat.
Jokainen vähänkin arpajaisista Suomessa ymmärtävä tietää, että Veikkaus kerää toiminnallaan huomattavat voitot ja että se tilittää ylijäämäänsä valtiolle laissa määrätyllä tavalla. Lainaan siksi tähän Veikkauksen tilinpäätöksestä vuodelta 2017 lukuja tuhansina euroina:
Liikevaihto 3230
Voitot pelaajille -1453
Arpajaisvero -212
Tilitykset valtiolle -1014
Jaettu voittoina, veroina ja tilityksinä -2679
Lasketaan suhde Voitot pelaajille / Liikevaihto 0,450
Lasketaan suhde Voitot pelaajille / Jaettu 0,542
Pelien liikevaihdosta on siis jaetta pelaajille 45,0 %. Koska liikevaihto sisältää toiminnan pyörittämisestä aiheutuvat kulut, voidaan tätä suhdetta pitää yliampuvana. Siksi on parempi tarkastella jaettavaksi jäävää summaa, joka muodostuu voitoista pelaajille, arpajaisverosta ja tilityksistä valtiolle.
Veikkaus siis jakaa pelaajille takaisin keskimäärin 54,2 prosenttia jaettavaksi jääneistä varoista. Tämä tarkoittaa sitä, että 45,8 prosenttia kerätään yhteiskunnan hyväksi. Tätä voidaan pitää keskimääräisenä veroprosenttina. Toimittajan mielestä 45,8 prosenttia ei ole tarpeeksi.
Yleisessä tiedossa on se, että Veikkauksen palautusprosentit vaihtelevat. Tällöin osassa peleistä palautetaan pelaajille enemmän ja osassa vähemmän kuin tuo keskimääräinen 45,8 prosenttia. Lotto kuuluu niihin peleihin, joissa palautus on matalampi.
En löytänyt luotettavaa mainintaa lottoon määritellystä palautuksesta. Siksi muutan kaavamaisesti em. prosentit toisinpäin, ja oletan loton palautusprosentiksi 45,8. Tällöin yhteiskunnan osuudeksi tulee 54,2 prosenttia.
Teen tässä toimittajan ehdotusta radikaalimman ehdotuksen. Muutettakoon järjestelmä siten, että luovutaan arpajaisverosta ja pääomatulojen erillisverotuksesta ja että kaikki tulot laitetaan samaan koriin ja verotetaan samalla asteikolla.
En puutu tässä siihen, miten ulkomailta saatuja tuloja voidaan verottaa. Ymmärrän kuitenkin niiden verottamiseen liittyvän ongelman. Tässä yhteydessä on myös sopiva palata Esko Ahon aikana käyttöön otettuun yhtiöveron hyvitysjärjestelmään, jossa osingonsaajille hyvitettiin yhtiön maksama laskennallinen vero.
Tällaiseen järjestelmään liittyy tietenkin se, että lottoajia verotettaisiin vain nettovoitosta. Kaikki peleihin käytetyt panokset saisi vähentää voitoista, ja pelien nettotappion voisi vähentää esimerkiksi palkkatuloista.
Tällöin on selvää, että valtaosalle pelaajista kertyisi verotuksen kautta palautusta. Heidän peleihin käytettävät varansa siis kasvaisivat nykytilanteeseen verrattuna. Vain murto-osa pelaajista jää peleistä voitolle. Heidän lopullinen peliveronsa riippuisi olennaisesti pelimenestyksestä.
On tietenkin selvää, että suurvoittajien veroprosentti nousisi korkeaksi. En tiedä, riittäisikö tämä tyydyttämään toimittajan kateusvarantoa, mutta siitä riippumatta tällainen järjestelmä sopisi nykymaailmaan paljon paremmin kuin toimittajan esittämä himoverotus.
Yhtä lailla on selvää, että tällaisessa järjestelmässä pelaaminen on mahdollista vain kirjautuneena. Pelaaminen toisen henkilöllisyydellä pitäisi säätää rangaistavaksi. Kaikkien henkilöiden osalta voitaisiin vaivattomasti selvittää voitot ja tappiot, jolloin mahdollisiin peliongelmiin olisi helpompaa puuttua.
Olen syvästi pettynyt Kauppalehden päätoimittajan toimintaan. Tuollaisia kolumneja ei pitäisi arvovaltaisuuteen pyrkivän lehden päästää palstoilleen.
Hän ilmoittaa ehdottaneensa samalla palstalla kolmisen vuotta sitten, että lottovoitot on pantava verolle. Hän kertoo tarjonneensa lottoveropalloa tutuille poliitikoille, mutta näille oli tullut kiire Veikkauksen hallintoneuvoston kokoukseen.
Hän pottuilee puolueille ja poliitikoille perinteiseen tapaan. Hän katsoo, että puolueiden mielestä on parempi jakaa solidaarisuusveron kaltaista raippaa yli 70000 euroa vuodessa tienaaville kuin laittaa säppi tasavallan sisäisen veroparatiisin portille.
Uutispäällikkö on löytänyt tiedon, jonka mukaan Veikkaus on maksanut vuonna 2017 voittoja 1,5 miljardia euroa. Hän on myös oivaltanut, että Veikkaus on maksanut muodollisen 10 prosentian arpajaisveron. Hän esittää, että verottamalla kokoon kaapisi helposti kaksinverroin komeamman summan.
Kysymys on kaiketi tutkivasta journalismista. Tutkivuuteen luonnollisesti kuuluu se, että toimittaja sumuttaa tarkoituksellisesti jättämällä kertomatta olennaiset asiat.
Jokainen vähänkin arpajaisista Suomessa ymmärtävä tietää, että Veikkaus kerää toiminnallaan huomattavat voitot ja että se tilittää ylijäämäänsä valtiolle laissa määrätyllä tavalla. Lainaan siksi tähän Veikkauksen tilinpäätöksestä vuodelta 2017 lukuja tuhansina euroina:
Liikevaihto 3230
Voitot pelaajille -1453
Arpajaisvero -212
Tilitykset valtiolle -1014
Jaettu voittoina, veroina ja tilityksinä -2679
Lasketaan suhde Voitot pelaajille / Liikevaihto 0,450
Lasketaan suhde Voitot pelaajille / Jaettu 0,542
Pelien liikevaihdosta on siis jaetta pelaajille 45,0 %. Koska liikevaihto sisältää toiminnan pyörittämisestä aiheutuvat kulut, voidaan tätä suhdetta pitää yliampuvana. Siksi on parempi tarkastella jaettavaksi jäävää summaa, joka muodostuu voitoista pelaajille, arpajaisverosta ja tilityksistä valtiolle.
Veikkaus siis jakaa pelaajille takaisin keskimäärin 54,2 prosenttia jaettavaksi jääneistä varoista. Tämä tarkoittaa sitä, että 45,8 prosenttia kerätään yhteiskunnan hyväksi. Tätä voidaan pitää keskimääräisenä veroprosenttina. Toimittajan mielestä 45,8 prosenttia ei ole tarpeeksi.
Yleisessä tiedossa on se, että Veikkauksen palautusprosentit vaihtelevat. Tällöin osassa peleistä palautetaan pelaajille enemmän ja osassa vähemmän kuin tuo keskimääräinen 45,8 prosenttia. Lotto kuuluu niihin peleihin, joissa palautus on matalampi.
En löytänyt luotettavaa mainintaa lottoon määritellystä palautuksesta. Siksi muutan kaavamaisesti em. prosentit toisinpäin, ja oletan loton palautusprosentiksi 45,8. Tällöin yhteiskunnan osuudeksi tulee 54,2 prosenttia.
Teen tässä toimittajan ehdotusta radikaalimman ehdotuksen. Muutettakoon järjestelmä siten, että luovutaan arpajaisverosta ja pääomatulojen erillisverotuksesta ja että kaikki tulot laitetaan samaan koriin ja verotetaan samalla asteikolla.
En puutu tässä siihen, miten ulkomailta saatuja tuloja voidaan verottaa. Ymmärrän kuitenkin niiden verottamiseen liittyvän ongelman. Tässä yhteydessä on myös sopiva palata Esko Ahon aikana käyttöön otettuun yhtiöveron hyvitysjärjestelmään, jossa osingonsaajille hyvitettiin yhtiön maksama laskennallinen vero.
Tällaiseen järjestelmään liittyy tietenkin se, että lottoajia verotettaisiin vain nettovoitosta. Kaikki peleihin käytetyt panokset saisi vähentää voitoista, ja pelien nettotappion voisi vähentää esimerkiksi palkkatuloista.
Tällöin on selvää, että valtaosalle pelaajista kertyisi verotuksen kautta palautusta. Heidän peleihin käytettävät varansa siis kasvaisivat nykytilanteeseen verrattuna. Vain murto-osa pelaajista jää peleistä voitolle. Heidän lopullinen peliveronsa riippuisi olennaisesti pelimenestyksestä.
On tietenkin selvää, että suurvoittajien veroprosentti nousisi korkeaksi. En tiedä, riittäisikö tämä tyydyttämään toimittajan kateusvarantoa, mutta siitä riippumatta tällainen järjestelmä sopisi nykymaailmaan paljon paremmin kuin toimittajan esittämä himoverotus.
Yhtä lailla on selvää, että tällaisessa järjestelmässä pelaaminen on mahdollista vain kirjautuneena. Pelaaminen toisen henkilöllisyydellä pitäisi säätää rangaistavaksi. Kaikkien henkilöiden osalta voitaisiin vaivattomasti selvittää voitot ja tappiot, jolloin mahdollisiin peliongelmiin olisi helpompaa puuttua.
Olen syvästi pettynyt Kauppalehden päätoimittajan toimintaan. Tuollaisia kolumneja ei pitäisi arvovaltaisuuteen pyrkivän lehden päästää palstoilleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.