Tässä vähän faktatietoa siitä, mitä asiantuntijat sanovat hoitajamitoutuksesta, jota SDP yrittää vaalitemppuna ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Kokoomus sen sijaan on ainoa järkevä puolue, joka on tässäkin asiantuntijoiden kannalla:
THL-päällikkö: Hoitajamitoitus ei ole yksinkertainen ratkaisu ongelmiin. Minna-Liisa Luoman mukaan kiinteän hoitajamitoituksen sijaan tarvitaan joustavia tapoja arvioida iäkkäiden hoitotarpeita: https://www.verkkouutiset.fi/thl-paallikko-hoitajamitoitus-ei-yksinkertainen-ratkaisu-ongelmiin/
Kuntaliitto: Ei hoitajamitoitusta lakiin – Kun kunta kilpailuttaa "suuressa hädässä", syntyvät vaarallisimmat tilanteet: https://www.talouselama.fi/uutiset/kuntaliitto-ei-hoitajamitoitusta-lakiin-kun-kunta-kilpailuttaa-suuressa-hadassa-syntyvat-vaarallisimmat-tilanteet/6d458068-5479-3fc9-8823-91d402dd5ea3
THL-päällikkö: Hoitajamitoitus ei ole yksinkertainen ratkaisu ongelmiin. Minna-Liisa Luoman mukaan kiinteän hoitajamitoituksen sijaan tarvitaan joustavia tapoja arvioida iäkkäiden hoitotarpeita: https://www.verkkouutiset.fi/thl-paallikko-hoitajamitoitus-ei-yksinkertainen-ratkaisu-ongelmiin/
Kuntaliitto: Ei hoitajamitoitusta lakiin – Kun kunta kilpailuttaa "suuressa hädässä", syntyvät vaarallisimmat tilanteet: https://www.talouselama.fi/uutiset/kuntaliitto-ei-hoitajamitoitusta-lakiin-kun-kunta-kilpailuttaa-suuressa-hadassa-syntyvat-vaarallisimmat-tilanteet/6d458068-5479-3fc9-8823-91d402dd5ea3
Vastaukset 7
Vanhimmat
ASIANTUNTIJA ?
Joo kyllähän THL on yleisesti ottaen luotetuin asiantuntija näissä asioissa Suomessa. Vai oliko sinun mielestäsi SDP:n poluetoimistolla tässä parempi asiantuntemus?
Ongelma on yksityisten hoivafirmojen liiketoimintamalli. Niillä ei ole juuri mitään muuta keinoa tuottaa palveluita kilpailukykyiseen hintaan JA tuottaa voitttoa, kuin tinkiä henkilökunnan määrästä. Oli sitten kyse vanhuksista, vammaisista tai lapsista.
Jokainen firma yrittää tuottaa voittoa. Voitto on syy, miksi ne ovat olemassa. Voiton saamiseksi käytetään niitä keinoja joita on käytettävissä. Hoiva-bisneksessä niitä on kaksi: henkilökunnasta (henkilökustannuksista) tinkiminen tai lisäpalveluilla rahastaminen (lisälaskutus samalla henkilökustannuksella). Jälkimmäinen ei useinkaan tule kysymykseen, kun palvelun ostaja on julkinen (kunta, kuntayhtymä).
Jos tai kun yksityiset hoivafirmat eivät voi tuottaa paleluita halvemmalla ja samalla hoitoajamitoituksella kuin julkinen palelutoimittaja, niin yksityisiä palveluyrityksiä ei tule käyttää. Tässä toiminnassa ulkoistaminen yksityiselle on huono ajatus. Se tulee meille veronmaksajille kalliimmaksi tai saamme rahoillamme vähemmän hoivaa.
Julkisen+palveluntuottajan+hinta+on+tyypillisesti+30+%+kalliimpi,
Yllättävän helposti löytyivätkin hintatiedot
https://www.aamulehti.fi/a/24062595
Ei hyvä hoito ole rahasta kiinni, vaan inhimillisyydestä. Raha vain sokaisee hoidon tasoa.
Ongelmana on, että yksityinen puoli joutuu maksamaan työläisille liian suurta palkkaa. Jos ay- liike osallistuisi talkoisiin palkkojen alentamisessa, saataisiin samalla rahalla palkattua enemmän hoitajia.
SDP:llä on vuosikymmenien rutiini pitää terveydenhoidon puolella palkat matalalla tasolla, jolloin SDP:kin on voinut kehua hinta/laatu suhteeltaan maailman parhaalla terveysjärjestelmällä, palkat kun on suurin menoerä.
Nyt SDP on esittänyt Soten yhtenä pelkona, että yksityinen maksaa parempaa palkkaa ja työntekijät menevät julkiselta yksityiselle puolelle paremman palkan vuoksi.
Näin onkin käynyt jo aikaisemmin esim. rakennustyöläisille, satamatyöläisille, paperityöläisille, metallimiehille, laivanrakentajille jne. ,
sillä yksityinen maksaa enemmän.
SDP:tä kovasti huolettaakin, että työläiset saisivat lisää liksaa myös terveydenhoidon alalla. Yksityisen palkkoja on poliitikkojen vaikeampi polkea alaspäin verrattuna julkiseen kuntapuoleen.
Yksityinen toimija tietäisi säästöjen sijaan kulujen lisäystä , koska toiminta tehostuisi, ilmaiset jonot katoaisivat ja työntekijät saisivat parempaa palkkaa.
Maailmassa oli hyvä esimerikki terveyden- ja hoivapuolen yhteiskunnallisessa omistuksessa pitämisen edullisuudesta: Neuvostoliitto ja DDR, joissa ei ollut suuria palkka-, lääke- eikä tarvikekuluja.