Aivan pienen lapsen kuolema järkyttää vanhempia isovanhempia. Heitä opetetaan ettette ole yli ihmisiä... Ennen he ovat olleet ei meidän lapset/lapsille.. ne ovat naapurin kakarat. Tai jos on kyse isommista lapsista niin vanhemmat syyttelevät itseään/ toisiaan tapahtumasta...hekun ovat huomanneet että olivat unohtaneet neuvomisen. Tai muistavat kuinka ilkeitä he olivat olleet tälle kuolleelle lapselle. He huomaavat yhtäkkiä että olivat tältä lapselta riistäneet elämisen oikeuden kummallisilla säännöillä ja vaatimuksilla... Tälläinen vanhempi joka kokee tälläisen raa-an kokemuksen muuttuu tapauksen jälkeen kiltiksi surevaksi..ennen tämä oli ilkeä ja vaativa.
Lapsen kuolema on opetus vanhemmille...
Tietäjätär
3328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Menetin nuoren poikani. Ainoa mitä voin kuvitella oppineeni on se että vain tämä hetki on tärkeä ja se pitää käytttää hyvin.
Kirjoitat varmaankin jonkun tietyn kokemuksen perusteella mutta yleistävä sävysi on häiritsevä.
"Ilkeys" ei kuulu omaan äitinäolooni enkä ymmärrä sitä yhtään enkä koko ihmeellisen tuomitsevaa asennettasi.
Minä ajattelen että lapsena kuolleet, ovat sieluja, jotka ovat päässeet jo korkeammalle henkisyyden tasolle ja irrottautuneet jälleensyntymän kierteestä, mutta tulevat tänne opettaakseen vanhemmille jotakin...
Kun joskus sanotaan lapsen olleen liian hyvä tänne, se pitää paikkansa. Heidän sielu oli jo niin puhdas, ettei voinut täällä olla pitempään.
Minusta oli todella kaunis ajatus tuo että "kuollut lapsi on liian hyvä tänne maailmaan" "...opettaa vanhemmilleen jotain..." Ymmärsin mitä sillä tarkoitat.
Itse olen lapseni menettänyt ja suru on välillä niin suunnaton että sille hakemalla hakee merkitystä. Vaikeaa on ollut mutta on siitä jotain oppinutkin. Vaikeinta on se, etten ole sitä lasta saanut kunnolla oppia tuntemaan ja jäljelle on jäänyt ikuinen ikävä. Toinen vaikea asia on että parisuhde joutuu aivan kamalaan koetukseen kun miehelle ja naiselle surun kokeminen on erilaista.
Ikinä ei kuitenkaan saa lapsensa menettäneelle sanoa että se on vanhemmille opetus elämästä niinkuin ketjun aloittaja ylhäällä sanoi. Minä sen ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan mutta läheskään kaikki eivät ikinä.