Lyhyt johdatus kansankiihottamisen alkeisiin

Kiihottajalla A on tavoite T, jonka hän haluaa saavuttaa ilman, että kansa K huomaa ja tajuaa hänen todellista tavoitettaan T. Tämä on tarpeen, koska T tätä tavoitetta todennäköisesti kynsin hampain vastustaisi.

Niinpä A etsii sopivan vähemmistönä olevan kohderyhmän B, ja ryhtyy syyttämään tätä ryhmää tavoitteeseen T pyrkimisestä. Sopiva kohderyhmä on vähän tunnettu, hieman salaperäinen ja sitä kohtaan on mieluiten jo valmiiksi epäluuloja ja vielä parempaaa, jos myös pelkoja. A selittää joka käänteessä, että B on vaarallinen ja pyrkii tavoitteeseen T, ja lisäksi ryhmällä B huhutaan myös olevan kansan jo valmiiksi kammoamia muita tavoitteita X.

Kun kansa on kypsää käymään ryhmän B kimppuun, luodaan sopiva suurta huomiota herättävä provokaatio P, joka näyttäisi lopullisesti todistavan oikeiksi A:n syytökset B:tä vastaan. Kansa käy B:n kimppuun ja pyytää A:ta auttamaan tässä puhdistuksessa. A vaatii tätä varten itselleen riittävät valtuudet, parhaiten vaalien kautta. Koska kansanryhmän kurittaminen ei ole laillista, A vaatii samalla myös valtuudet kumota tällaiset lait. Ja saa ne, jos kiihotus on ollut asiantuntevaa ja tehokasta.

Lopputuloksena B on nujerrettu ja A on päässyt tavoitteeseensa T, joka oli täyden yksinvallan hankkiminen kansan K ylitse. Kansa K on sen ihan vapaaehtoisesti hänelle lahjoittanut. Loppuhoitona se osa kansasta K, joka innokkaimmin tuhosi kansanryhmää B, tuomitaan näistä tai tekaistuista rikoksista ja teloitetaan pois.

Sisti paketti.