Mene väliin, kun syytöntä viedään

http://www.kolumbus.fi/mika.ebeling/abortti.htm

Näin abortti tuli Suomeen

Ennen vuotta 1950 Suomessa ei ollut varsinaista aborttilakia. Syntymättömän lapsen arvoa pidettiin periaatteessa yhtä suurena kuin äidin arvoa. Abortteja tehtiin jos raskaus edetessään olisi vaarantanut molempien ihmisten hengen.

Vuonna 1950 laadittiin Suomen ensimmäinen aborttilaki, joka jo asetti syntymättömän lapsen alempaan asemaan kuin muut ihmiset. Abortin perusteiksi tuli nyt myös sikiön vammaisuus, tai jos raskaus oli alkanut raiskauksesta, insestistä tai sukurutsauksesta. Abortteja suoritettiin myös ns. psykiatrisin indikaatioin. Aborttien lukumäärä oli jo verrattain korkea, noin 4000-8000 vuosittain.

Vuoden 1970 entistä vapaampi aborttilaki salli abortit myös sosiaalisista syistä. Samalla myös psykiatriset indikaatiot katosivat käytännössä kokonaan. Aborttilaki sallii nykyisessä muodossaan käytännössä vapaan abortin 12. raskausviikolle asti, erityisluvalla 20. viikolle ja syntymättömän lapsen epäillyn vammaisuuden takia 24. viikolle asti. Näin laki ei ainoastaan aseta syntymättömiä lapsia äärimmäisen huonoon asemaan, vaan antaa vielä enemmän aikaa vammaisten lasten abortoimiseen. Suurin osa aborteista (reilusti yli 90%) suoritetaan kuitenkin sosiaalisin perustein terveille lapsille. Aborttien lukumäärä on huippuvuodesta 1973 (yli 23.000 aborttia) laskenut noin 10.000 aborttiin vuosittain, mikä edelleen vastaa noin yhtä koululuokallista lapsia joka päivä. Lisäksi aborttikäytännön luoma kuva ihmisarvon määräytymisestä (syntymättömän) ihmisyksilön iän perusteella on edistänyt abortoivien "ehkäisyvälineiden" räjähdysmäistä leviämistä: mm. kierukka ja osa ehkäisypillereistä toimii kokonaan tai osittain abortoivasti raskauden varhaisessa vaiheessa.

Suomeen kirjoitti:

http://www.kolumbus.fi/mika.ebeling/abortti.htm

Näin abortti tuli Suomeen

Ennen vuotta 1950 Suomessa ei ollut varsinaista aborttilakia. Syntymättömän lapsen arvoa pidettiin periaatteessa yhtä suurena kuin äidin arvoa. Abortteja tehtiin jos raskaus edetessään olisi vaarantanut molempien ihmisten hengen.

Vuonna 1950 laadittiin Suomen ensimmäinen aborttilaki, joka jo asetti syntymättömän lapsen alempaan asemaan kuin muut ihmiset. Abortin perusteiksi tuli nyt myös sikiön vammaisuus, tai jos raskaus oli alkanut raiskauksesta, insestistä tai sukurutsauksesta. Abortteja suoritettiin myös ns. psykiatrisin indikaatioin. Aborttien lukumäärä oli jo verrattain korkea, noin 4000-8000 vuosittain.

Vuoden 1970 entistä vapaampi aborttilaki salli abortit myös sosiaalisista syistä. Samalla myös psykiatriset indikaatiot katosivat käytännössä kokonaan. Aborttilaki sallii nykyisessä muodossaan käytännössä vapaan abortin 12. raskausviikolle asti, erityisluvalla 20. viikolle ja syntymättömän lapsen epäillyn vammaisuuden takia 24. viikolle asti. Näin laki ei ainoastaan aseta syntymättömiä lapsia äärimmäisen huonoon asemaan, vaan antaa vielä enemmän aikaa vammaisten lasten abortoimiseen. Suurin osa aborteista (reilusti yli 90%) suoritetaan kuitenkin sosiaalisin perustein terveille lapsille. Aborttien lukumäärä on huippuvuodesta 1973 (yli 23.000 aborttia) laskenut noin 10.000 aborttiin vuosittain, mikä edelleen vastaa noin yhtä koululuokallista lapsia joka päivä. Lisäksi aborttikäytännön luoma kuva ihmisarvon määräytymisestä (syntymättömän) ihmisyksilön iän perusteella on edistänyt abortoivien "ehkäisyvälineiden" räjähdysmäistä leviämistä: mm. kierukka ja osa ehkäisypillereistä toimii kokonaan tai osittain abortoivasti raskauden varhaisessa vaiheessa.

Lue lisää

ABORTTI: SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSEN TAPPO- Raamatulliset perusteet aborttia vastaan

Raamatun näkökanta on, että syntymätön lapsi on Jumalan kuva. Daavid sanoi: "Syntiseksi minä olen siinnyt äitini kohtuun." (Ps 51:5). Ei ainoastaan ihmiselämä ala hedelmöittymisestä vaan myös synnillinen ihmiselämä alkaa siitä. Psalmissa 58:4 sanotaan: "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta saakka." Jeremiaan Jumala kutsui jo äidinkohdusta (Jer 1:5). Johannes Kastaja hypähti ilosta (Lk 1:44) ja täyttyi Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa (Lk 1:15) Jumala ei Raamatussa koskaan täytä Pyhällä Hengellä muita kuin ihmisiä. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä Marian kohdussa (Mt 1:20) ja Raamattu osoittaa tämän olevan Hänen inhimillisen elämänsä alku. Psalmin 139 mukaan Jumala on jopa kirjoittanut sikiön nimen kirjaansa taivaassa (jae 16). Raamattu ei jätä epäilystäkään siitä, että Jumala joka tekee ihmisen kuvakseen, tekee sen kohdusta lähtien! Kun ymmärretään, että syntymätön lapsi on hedelmöittymisestä lähtien täysi ihminen, niin silloin kielto "Älä tapa" liittyy myös sikiöön kuten kaikkiin ihmisiin, koska murha on tarkoituksenmukainen ihmiselämän tappaminen.

Seuraavaan on koottu raamatullisia väitteitä koskien sikiön täyttä ihmisyyttä: 1. Syntymättömiä vauvoja kutsutaan lapsiksi, samalla sanalla puhuttaessa nuorista lapsista ja vauvoista, (Lk 1:41,44; 2:12,16; 2 Ms 21:22) ja joskus jopa aikuisista (1 Kun 3:17). 2. Syntymättömät lapset ovat Jumalan luomia (Ps 139:13) kuten Jumala loi myös Aatamin ja Eevan kuvakseen (1 Ms 1:27).3. Syntymättömän lapsen elämää suojellaan samalla rangaistuksella, jonka saa aikuisten vahingoittamisesta tai tappamisesta (2 Ms 21:22; 1 Ms 9:6). 4. Kristus oli ihminen (jumalihminen) hetkestä jolloin Hän oli Marian kohdussa (Mt 1:20-21; Lk 1:26-27) 5. Jumalan kuva sisältää miehen ja naisen (1 Ms 1:27), mutta on tieteellinen fakta, että ihmisen sukupuoli määräytyy hedelmöittymishetkellä. 6. Syntymättömät lapset ovat syntisiä (Ps 51:5) ja voivat iloita (Lk 1:44), ominaisuuksia, jotka ovat ihmiselle tunnusomaisia. 7. Persoonapronomineja käytetään kuvaamaan syntymättömiä lapsia (Jer 1:5) kuten muitakin ihmisiä. 8. Sanotaan, että Jumalatuntee intiimisti ja henkilökohtaisesti syntymättömät kuten muutkin (Ps 139:15-16; Jer 1:5). 9. Jumala jopa kutsuu syntymättömiä (1 Ms 25:22-23; Tuom 13:2-7; Jes 49:1,5; Gal 1:15).

Kokonaisuutena nämä Raamatun kohdat eivät jätä epäilystäkään, etteikö syntymätön olisi ihminen, Jumalan kuva, yhtä lailla kuin pieni lapsi tai aikuinen. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi hedelmöittymishetkestä saakka ja syntymää edeltävä elämä on arvokas ja sitä suojelee Jumalan laki: "Älä tapa". Vahingossa tapahtunut tappo ei ole rikos, (4 Ms 35:11,12). Mutta tiedostettu viattoman ihmisen tappo on murha. Syntymätön on myös ihminen, siten syntymättömän tappo on murha, on se sitten tehty pahansuovasti tai hyvin motiivein, sillä hyvätkään motiivit eivät oikeuta murhaa. Tietenkään kaikki tappaminen ei ole murhaamista. Raamattu ei esimerkiksi vastusta oman elämän puolustamista, vaikka oli tarpeellista tappaa uhkaaja. 2 Ms 22:2 sanoo: "Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään".Käsky käännetään "Älä tapa", mutta hepreankielinen sana ei tarkoita yksinkertaisesti tappamista, vaan ennemminkin murhaamista. Vaikka Raamattu ei tuomitse kaikkea tappamista, se tuomitsee kuitenkin tiedostetun viattoman ihmiselämän murhaamisen, vanhan tai nuoren, syntyneen tai syntymättömän. Egyptin kuningas käski tappaa kaikki syntyneet poikalapset, mutta kätilöt eivät suostuneet tottelemaan kuninkaallista käskyä ja Jumala siunasi heitä heidän myötätuntonsa ja rohkeutensa vuoksi (2 Ms 1). Ihmisen murhaaminen on vakava rikos. Koska ihminen on Jumalan kuva, murha on hyökkäys Jumalaa vastaan. Jumala ei suhtaudu murhaan kevyesti (Ilm 2), eikä meidänkään pitäisi.

ERITYISIÄ ONGELMIA, JOITA TULISI AJATELLA

Muutamat erityiset ongelmat vaativat huomiota. Ensinnäkin, vakavasti vammautuneita lapsia ei ole oikeutta abortoida, koska he ovat vammastaan huolimatta ihmisiä. Ihmiselämää tulisi suojella, oli fyysinen vammautuminen miten vakavaa hyvänsä. Jos on murha tappaa vammautuneita lapsia ja aikuisia, niin on murha tappaa syntymättömiäkin.

Toiseksi, entä ne lapset, jotka ovat siinneet raiskauksen kautta? Raiskaus on yksi pahimmista loukkauksista, mitä ihminen voi kärsiä. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei ole mitään keinoa tehdä tapahtunutta tapahtumattomaksi. Lopettaessaan raskauden abortin kautta ihminen ei poista raiskausta. Raiskauksen uhri ei myöskään saa oikeutta kohdistamalla rangaistuksen syntymättömään lapseen. Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Syyllisyys murhasta raiskauksen nöyryytyksen lisäksi ei auta äitiä. Viattoman syntymättömän lapsen tappo on rikos. Miksi rankaisisimme viatonta raiskauksen tulosta? Rankaistaan syyllistä, raiskaajaa. Vaikka raiskauksen tuloksena tapahtuu erittäin harvoin hedelmöittyminen, niilläkin muutamilla lapsilla, jotka ovat syntyneet raiskauksen tuloksena, on oikeus elää. Heidätkin on tehty Jumalan kuviksi (Ps 139:13-16).Kolmanneksi, eikö naisella tulisi olla oikeus hallita omaa kehoaan? Vauva ei ole osa äidin kehoa. Se on erillinen ihmisolento, jolla on oma kehonsa. Äiti ruokkii vauva kohdussa, mutta onko äidillä oikeus lopettaa vauvan ruokkiminen sen syntymän jälkeen? Tämä olisi näännyttämismurha. Samoin syntymättömän lapsen ruuan saamisen katkaiseminen olisi murha. Entä jos vauvan olemassaolo uhkaa äidin henkeä? Tässä kysymyksessä kristityt eroavat. Jotkut säästäisivät vauvan hengen, koska eivät saa tappaa, mutta he sallivat äidin kuoleman tässä tilanteessa. Monet ovat kuitenkin tätä vastaan, perusteenaan itsepuolustus. Heidän mukaansa äidillä on oikeus suojella elämäänsä sen uhkaajaa vastaan, vaikka toista ihmistä vastaan (2 Ms 22:2). Teknisesti tällainen teko ei olisi abortti, vaan tarpeellinen teko äidin elämän säilyttämiseksi, mikä johtaisi myös sikiön kuolemaan. Jotain lohtua voi olla siitä, että tällaisia tapauksia esiintyy hyvin harvoin. Viimeksimainituissa kysymyksistä tekee vaikeita se, että on kyseessä kaksi ihmiselämää. SIten syntyy ristiriita molempien elämän säilyttämisintressien välille.

Lopuksi on tärkeää muistaa, että vaikeat poikkeustapaukset ovat erittäin harvinaisia. Kun esim. Suomessa nykyään tehdään n. 10.000 aborttia vuodessa, joukossa ei yleensä ole yhtään tällaista erityistapausta. Keskusteltaessa abortista tulisi ensiksi ratkaista asennoituminen niihin yli 99 % tapauksista, jotka eivät mitenkään ole luokiteltavissa poikkeustapauksiksi.

Leif Nummela

Tämä artikkeli perustuu osittain kirjassa Applying the Scriptures (Ed.by Kenneth S. Kantzer, Zondervan, Academie 1987) olevaan teol.tri. Norman L. Geistlerin artikkeliin: Sanctity of Human Life. Kaikki muu dokumentaatio on kirjoittajalla. Julkaistu Sanansaattajassa 8.12.1994