Alkaa näytää hyvin selvältä, että puolueet ja niiden presidenttiehdokkaat joutuvat viimeistään syksyllä ottamaan selkeät kannat ainakin Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja nykyisen, melko uuden, perustuslain tulkinnanvaraisuuteen presidentin ja valtioneuvoston valtasuhteista EU-politiikassa.
Eteen siis tulee ainakin em. kaksi päätöstä: pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei, ja pitäisikö presidentin valtaoikeusia tarkistaa, eli panna työn alle perustuslain muutos, vai ei.
Matti Vanhenen esiintyi lauantaiserassa asiallisesti. Pääministerinä hän luonnollisesti asettui tukeman eduskunnan päätöstä, eli puolustuspoliittisen selonteon hyväksymistä, mikä ei sisällä mainintaa Nato-jäsenyydestä sekä tukemaan myös voimassa olevaa perustuslakia presidentin valtaoikeuksista.
Eihän pääministeri voi asettaa eduskunnan päätöstä tai voimassa oleva perustuslakia kyseenalaiseksi jossain tv-haastattelussa. Se olisi ajatuksenakin täysin mahdoton, ellei hallituksella ole selkeitä aikeita kummankaan asian muuttamiseksi, niin kuin nyt juuri ei ilmeisesti ole.
Mutta keskustan puheenjohtajana ja todennäköisenä keskustan presidenttiehdokkaana Matti Vanhaselta tullaan odottamaan kannanottoja em. asioihin viimeistään silloin, kun hän presidenttiehokkaksi ryhtyy. Kritiikki Suomen ulkopolitiikkaa, etenkin Halosen ja Tuomiojan kannanottoja kohtaan on ollut hyvin voimakasta. samoin on kritisoitu perustuslain epäselvyyttä EU:n "kahdesta tuolista". Myös tarve ottaa selkeä kanta Suomen Nato-jäsenyyteen on hyvin monen mielestä kiistaton.
Näistä asioista Vanhanen ei kauaa pääse enää luistelemaan, vaan häneltä odotetaan niihin selkeämpi kannanotto, minkä hän pääministerin roolissa tänään otti. Ellei kannanottoa tule, tai jos kannanotto aikanaan on täysin sama kuin Halosen, Tuomiojan ja demareiden vasemmiston kanta, niin Vanhanen saa vastuulleen syyt keskustan kannatuksen kääntymisestä nykyistä jyrkempään alamäkeen.
Vanhasen lähitulevaisuudessa koettaa siis hetki, jolloin hänen on ryhdistäydyttävä, tai hänestä tulee rasite keskustalle.
Eteen siis tulee ainakin em. kaksi päätöstä: pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei, ja pitäisikö presidentin valtaoikeusia tarkistaa, eli panna työn alle perustuslain muutos, vai ei.
Matti Vanhenen esiintyi lauantaiserassa asiallisesti. Pääministerinä hän luonnollisesti asettui tukeman eduskunnan päätöstä, eli puolustuspoliittisen selonteon hyväksymistä, mikä ei sisällä mainintaa Nato-jäsenyydestä sekä tukemaan myös voimassa olevaa perustuslakia presidentin valtaoikeuksista.
Eihän pääministeri voi asettaa eduskunnan päätöstä tai voimassa oleva perustuslakia kyseenalaiseksi jossain tv-haastattelussa. Se olisi ajatuksenakin täysin mahdoton, ellei hallituksella ole selkeitä aikeita kummankaan asian muuttamiseksi, niin kuin nyt juuri ei ilmeisesti ole.
Mutta keskustan puheenjohtajana ja todennäköisenä keskustan presidenttiehdokkaana Matti Vanhaselta tullaan odottamaan kannanottoja em. asioihin viimeistään silloin, kun hän presidenttiehokkaksi ryhtyy. Kritiikki Suomen ulkopolitiikkaa, etenkin Halosen ja Tuomiojan kannanottoja kohtaan on ollut hyvin voimakasta. samoin on kritisoitu perustuslain epäselvyyttä EU:n "kahdesta tuolista". Myös tarve ottaa selkeä kanta Suomen Nato-jäsenyyteen on hyvin monen mielestä kiistaton.
Näistä asioista Vanhanen ei kauaa pääse enää luistelemaan, vaan häneltä odotetaan niihin selkeämpi kannanotto, minkä hän pääministerin roolissa tänään otti. Ellei kannanottoa tule, tai jos kannanotto aikanaan on täysin sama kuin Halosen, Tuomiojan ja demareiden vasemmiston kanta, niin Vanhanen saa vastuulleen syyt keskustan kannatuksen kääntymisestä nykyistä jyrkempään alamäkeen.
Vanhasen lähitulevaisuudessa koettaa siis hetki, jolloin hänen on ryhdistäydyttävä, tai hänestä tulee rasite keskustalle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...ei liene Keskustan tulevan vaalimenestyksen kannalta kovin hyvä juttu.
Vanhasesta voi todellakin tulla rasite.
... mietippä vähän tuota mainitsemaasi voimakasta kritiikkiä ulkopolitiikkaa kohtaan.
Sitä on tullut parilta EVA-tohtorilta, Esko Aholta, kokoomuksen oikeistosiiveltä (Sasi, Stubb ym). Ja näillä kullakin on aivan oma lehmä ojassa, miksi kritiikkiään esittävät.
Lisäksi viimeksi tänään julkaistu gallup osoitti, että suomalaiset eivät halua NATOon.
Kokoomuksen oikeistosiipi markkinoi ajatusta, että todella kaksi merkittävää asiaa eli NATO ja pressan valtaoikeudet suorastaan huutavat ratkaisuaan. Näinhän ei ole.
Maassa on uusi perustuslaki. Ja hallituksen selonteko on linjannut NATO-jäsenyyden. Näillä mennään eteenpäin.
Kokoomus on nyt oikeistosiipensä ohjattavana. Ja puolue käy jo vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjaa. Mutta tavalliselle suomalaiselle kokoomuksen oikeistolainen linja on vain räyhäämistä ja öykkäröintiä - ja hyvin vastenmielistä.
Onkohan kokoomuksessa varmasti ajateltu loppuun asti nyt valittu linjaus?
Tottakai meillä on uusi perustuslaki ja eduskunnan linjaus turvallisuuspolitiikasta, mutta mitä sitten? Ei se sitä tarkoita, että suut pitää pitää kiinni, jos on arvosteltavaa. Niin meneteltiin vain Kekkosen ja Lipposen aikana.
Jokainen voi toki kyseenalaistaa kritisoijien pätevyyden ja motiivit, tai vähätellä kritisoijia henkilöinä, jos ei ole kanttia ottaa kantaa itse kritiikin sisältöön. Tämä näyttää olevan etenkin Halosen ja Tuomiojan tyyli vastata kritiikkiin.
Viimeksi julkaistu gallup osoitti, että nato-vastustajilla on vain 7%-yksikön enemmistö, kun 43% kansasta joko kannattaa Nato jäsenyyttä tai ei ota jäsenyyteen kantaa puolesta eikä vastaan. 7% enemmistö on aivan naurettavan pieni, joka sulaa pois heti, kun asiallinen ja avoin keskustelu Nato-jäenyydestä saadan käyntiin.
Kokoomus ja Katainen ovat jälleen etuloinjassa viemässä Suomen linjaa kohti länttä niin kuin kokoomus oli aikanaan jo EFTAn ja EU:nkin suhteen eturivissä.
Matti Vanhanen voi tietysti pitää kepua jälkijunassa, jos haluaa, mutta siinä mene kepulta kannatus.
Perintöveron haluaisi pois 75% kansasta ja sen säilyttämistä kannattaa 12.5%. Loput eivät osaa sanoa.
Voi olettaa, että kannattajat ovat vasemmistolaisia, keskustan äänestäjistä tuskin kovin monta löytyy. Ei myöskään maanviljelijöistä.
Tästä huolimatta Vanhanen on asettunut perintöveron taakse.
Ja sitten vielä Erkolla on omat perintövero-ongelmansa ja hän kontrolloi isoa osaa mediasta.
Vanhanen halunnee tehdä Suomen historian näyttävimmän poliittisen itsemurhan, ei tuota muuten voi tulkita.
Jos jokaisesta verosta laitettaisiin gallup, niin aivan taatusti enemmistö kannattaisi jokaisen veron poistamista.
Valtiota ei johdeta galluppien mukaan. Valtiomiejen (-naisen) tai sellaiseksi aikovan tunnistaa siitä, että hän johtaa edestä - ei siis seuraile galluppeja.
Sanoma-konsernin lehdissä on alkanut olla hyvin kirjoitettuja artikkeleita siitä miksi perintövero tulee poistaa. Myös yleisönosastokirjoituksiin on hyväksytty perintöveron poistoa perustelevia kirjoituksia, vastakkaisia mielipiteitä ei joko ole ollut tai ovat päätyneet roskiin.
Aika paha juttu jos kävelee oman äänestäjäkunnan yli ja sitten vielä kuseksii Erkon kintuille.
Mitäs ihmeen länttä kohti menemistä se nyt olisi, jos alkaisimme pyrkimään Makedonian, Albanian, Ukrainan ja mitä niitä olikaan, kanssa Natoon?
Eikö Ruotsin, Itävallan ja Irlannin ryhmä ole Suomelle sopivampi?
että noille mailla on sopvasti buskurit venäjää vastaan. Tosin Irlanilla lähinnä impivaara skaba
brittejä vastaan. Olisko parasta, että hitsaat vaan siellä pajassa. Porvari.... hih-hiih..
Noin minäkin olen monta kertaa meinannut sanoa mutten ole uskaltanut kun tämä "porvari" joskus mainosti olevansa niin mahtottoman vahva...
Otin tänään saman asian jo esille toisaalla täällä sivustossa.
Olisi mielenkiintoista kuulla asiantuntevia kannanottoja siiten miten perustellaan tuo "kahden tuolin" tarve.
Itse olen sillä kannalla - ellei joku toisin ja paremmin perustele - että jos pääministerille ja hallitukselle on annettu vastuu EU- politiikasta, sisältyy tähän EU-politiikkaan vastuu myös EU:n harjoittamasta ulkopolitiikasta muiden maiden kanssa.
En ole juristi enkä alan asiantuntija, ja siksi arvostan, jos asiaan paremmin perehtyneet voisivat valaista tätä paradoksia.
Unohdin vielä todeta, että Vanhasen kanta puoltaa tässä asiassa presidentin oikeuksia on mielestäni perin outo, koska luulisi vallankahvassa istuvan pääministerin haluavan aina kokeilla omat vallanrajansa -muutenhan sitä ei saada, vaan toiset ottavat sen pois.
Että sellainen pääministeri meillä tämä Vanhanen on. En jaksa myöskään uskoa, että Vanhanen pelaisi tässä jo tulevan presidentin asemaa - hänestä kun ei tule koskaan Suomen presidenttiä.
Kahden tuolin tulkinta lienee ollut lähinnä Esko Ahon ja Martti Ahtisaaren kompromisi tilanteessa, jossa aivan kaikkia presidentin valtaoikeuksia ei katsottu sopivaksi ottaa kerralla pois. Haluttiin jättää jonkinlainen yhteistyön "pakko" siihen osaan Suomen ulkopolitiikkaa, jota valtioneuvosto ei yksinään johda EU:n puitteissa.
Tämä on kuitenkin jättänyt sekavia tulkinnan mahdollisuuksia, mistä on seurauunut, että Vanhasen annettua ulkopolitiikassa Lipposta enemmän valtaa ulkoministerille, on myös presidentin tosiasiallinen valta lisääntynyt.
Vakavia ongelmiahan ei ole aiheutunut, vaikka kritiikin aihetta kyllä siitä, että ulkovalloille ei ole selvää - eikä helposti ennakoitavissakaan - mikä on Suomen ulkopolitiikan todellinen linja, kon se riippuu "yhteistoiminnasta", jonka osapuolilla näytäisi olevan erilaisia näkemyksiä avoimena oleviin kysymyksiin, mm. Nato-jäsenyyteen ja EU:n nopean toiminnan joukkojen valtuutuksiin ja aseenkäyttöoikeuksiin.
Matti Vanhanen toimii minusta pääministerinä aivan oikein yhteistoiminnan hengessä, kun hän tuke eduskunnan hyväksymää linjaa eikä nosta esiin mitään sellaista, mitä hallitus ei ole vielä ottanut yhteistoiminnassa valmisteltavakseen.
"Kahden tuolin" ristiriitaa ei kuitenkaan sovi lakaista maton alle, vaan siitä tulee keskustella avoimesti ja tarittaessa ottaa rohkea kanta siihen, onko perustuslain muutos syytä panna pohdittavaksi riittävän asiantuntevan, parlamentaariseen komiteaan. Lain muutoksia tuskin on mahdollista - eikä pakottavaa tarvettakaan - saada aikaan ennen kuin vasta 2012 alkavan presidenttikauden alusta.
Pääministerin ja presidentin valtataistelua ei munusta kuitenkaan kaivata. Ja Matti Vanhasen mahdollinen valinta seuraavaksi presidentiksi on täysin äänestäjien käsissä.