Mitä se on kun seurakunnissa isot suvut jylläävät? Hoitavat lapset yhdessä, vierailevat tosissaan ja jos rupeevat johonkin hommaan seurakunnassa, tekevät sen vain suvun yhteistyönä. Jopa ottavat puolisot siten, että sisarukset avioituvat toisten sisarusten kanssa. Siitäpä syntyykin tiukka liitos.
Se joka ei kuulu näihin sukuihin, saa olla missä vain. Mukaan ei oteta. Ei käydä suvun ulkopuolisten järjestämissä tilaisuuksissa, esim kotikokouksissa. Tuskin tervehditään jos vastaan tullaan.
Kun omat lapset ovat siinä iässä, että tarvitsevat toimintaa, suvut järjestävät sitä. Mutta kun lapset kasvavat, toiminta loppuu.
Tuntuu epämiellyttävältä tämmöinen.
Ulkopuolisetkin huomaavat kuvion eivätkä uskalla tulla mukaan. Turha on ihmetellä, missä vika!
Se joka ei kuulu näihin sukuihin, saa olla missä vain. Mukaan ei oteta. Ei käydä suvun ulkopuolisten järjestämissä tilaisuuksissa, esim kotikokouksissa. Tuskin tervehditään jos vastaan tullaan.
Kun omat lapset ovat siinä iässä, että tarvitsevat toimintaa, suvut järjestävät sitä. Mutta kun lapset kasvavat, toiminta loppuu.
Tuntuu epämiellyttävältä tämmöinen.
Ulkopuolisetkin huomaavat kuvion eivätkä uskalla tulla mukaan. Turha on ihmetellä, missä vika!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vai niin. Enemmän Raamatullista on tuollainen elämäntapa kuin nykysuomen meininki jossa jokainen on itsensä herra. Arvaa vaan kaipaisinko itsekin että olis suvun päämies joka tulis sanomaan: äläs poika pilaa sukumme nimeä.
Kun aikoinaan muutin asumaan pieneen kuntaan eräästä kaupungista, ja kunnassa oli helluntaiseurakunta, jossa kävin sanankuulolla, niin muutaman kerran käytyäni minulle esitettiin nimenomaan erittäin äveriäitten uskovaisten tahoilta kutsu vierailla heidän kodeissaan. Ettei ainakaan tuossa kyseisessä helluntaiseurakunnassa katsottu ns. henkilöön eikä kutsutun aineelliseen varallisuuteen.
Mutta kuulin seurakunnassa joiltakin seurakuntalaisilta myös ns. 'negatiivisiä soraääniä' siitä, kun eräs vakavarainen ja tunnettu sukukunta istui seurakunnan vanhemmistossa ja hallituksessa. Ja ajankuluessa päädyin noitten soraääniään esittävien kohdalla siihen tulokseen, että kateuttaanhan nämä soraääniään lasauttelevat.
Kun seurakuntaan valitaan vanhemmisto sekä hallitus, niin ei ole mitenkään suotavaa, että sinne valittaisiin ikäänkuin 'pystymetsästä' joku aineellisesti varaton, joka ei osaa hallita edes omaa talouttaan, vaikka olisi aikoinaan koulusivistyksensä hankkinut jopa yliopistotasoisena, vaan valinnoissa huomioidaan ne seikat, jotka puoltavat henkilön pätevyyttä valittaviin virkoihin. Ja kun se oma taloudenhoito on kondiksessa, niin samoinhan seurakunnankin talousasiat tulevat hoidetuiksi tyydyttävällä tavalla ja saadaan pidettyä tasapainossa.
Niin, eihän hengellisellä kokemuksella ja kypsyydellä olekaan mitään merkitystä, vaan lompakoj paksuudella virkoihin valittaessa. Siitä on helluntailaisuus tehty.
Kyllä se on kateutta. Olet oikeassa. Mutta miten jaksaa sellainen, joka tulee vaikeista taustoista, jolla on sodan vammauttamat vanhemmat ja kaikkinaista vaikeutta yli oman tarpeen?
Eikö olisi oikein kantaa heikomman taakkaa ja ottaa mukaan yhteyteen kasvamaan?
On raskasta joutua olemaan yksin seurakunnassakin. Tehtäviä kyllä on, mutta ne joutuu tekemään yksin- vuosikymmenten ajan.
Vai onko niin, että tämä on vain se osa, johon Jumala on minut asettanut, Että kun ymmärrän vaikeuksissa elämisen, voin toisiakin auttaa luottamaan Jumalaan, kun niitä lähi-ihmisiä ei ole.
Taloudenpidossa ei ole ongelmia.
Seurakunta on muutakin kuin varojen käsittely-yhteisö!!! Se on tai sen pitäisi olla hengellinen koti.
Helluntailaisuus on USA:ssa syntynyt liike, joka ymmärrettävästi korostaa taloudellista menestystä. Paksu lompakko ja yhteiskunnallinen status pätevöittää myös seurakunnan hallintoon... vähän kuin vapaamuurareissa siis.
Parempi,ettei itse pyri mihinkääntoimen vastuu korkeampi suku sitä suku tätä puoli vuosisataa omaa elämää kenenkään huomioimatta.
Onko sukulaisuudesta sitten jotain hyötyä? Olisiko Niskanen voittanut jos ei olisi kaatunut? Ei voi tietenkään tietää, kun tiedossa olevaa vaihtoehtoista historiaa ei ole olemassa.
Joskus pahat tapahtumat, ja huonot kokemukset johtavat hyvään lopputulokseen. Itsekin kuuluin sukuun, mutta koska himoitsin päästä tytön pimppiä nuolemaan jääväsin itseni suvusta. Näin ollen suku ei jättänyt minua, vaan minä jätin suvun.
Suvunsumua. Sitähän se kaikki on. Joku saattaa luulla, että kun kuuluu sukuun, kaikki on sujuvaa silloin. Pikemminkin päinvastoin. Suku kyllä suojelee, ja Taivaan Isä varjelee. Jokaisen täytyy ottaa, tai olisi ainakin hyvä ottaa, askel suvusta poispäin.
Piirun verran poispäin suvusta, sanoi sukuun kuulunut. Silloin vanha seurakuntalainen nousi takapenkistä ja tokaisi: Miten se pieru nyt suvusta poispäin menisi, eikös pierulla ole taipumus liikkua juurikin sukuun päin. Jos Alivaltiosihteerin vanhaa kaskua saa nyt vähän muokata.
Sairasta on tuo helluntailaisuus.
Keitä nuo johtavat helluntaisuvut ovat? Perinteisesti ja ainakin aiemmin, pääasiassa mm:
- Manniset,
- Antturit,
- Ahoset,
- Mustoset,
- Soiniset,
- Ylivainiot...?
Vaikk'eivät näkyvästi, niin mahd. taustalla.
https://laki24.fi/tyvi-tyosuhde-tunnusmerkistooppi/
Tänä päivänä lisänä ehkä:
- Haapalat,
- Merisalot?
- Entä muut?
En tiedä, kun itse hylkäsin osallisuuteni Puljuun jo kauan sitten. Mitä nyt vielä muutoin pakosti jotain näin sivusta kuullut.
Pikkupaikkakunnilla tietenkin voivat hallita sen alueen omat johtohenkilöt.
Tuo työsuhdelaki-linkki pomppasi mukaan jostain muusta ketjusta.
Ei liity tähän.
Luttereissa puhutaan ääni väristen kuinka joku kuuluu pappissukuun, niin ja niin monta vuosikertaa on nimellä pappia ja piispaa.
Eli mitä opimme tästä!
Samanlaista on kaikkialla. Kirkkoa kirkon päälle, rakennetta rakenteen päälle.