Katsoin kaappiin ja mitä sieltä löysinkään: ateistin!
Kunpa vain kukaan muu ei ole vielä huomannut sitä, että olen ateisti!
On niin noloa ja hävettävää olla ateisti!
Miksi en huomannut aiemmin olevani ateisti?
Voi kunpa olisin tosi uskovainen! Sellainen, joka ei pidä mahdollisena luomista ja aineettoman hengen tai henkien olemassa oloa. Mutta ei: en voi uskoa! Miksi hylkäisin järkeni ja pitäisin totena jotakin sellaista, jota en voi tietää enkä todistaa? Uskolle ei ole mitään järjellistä perustetta, joten en usko enää mihinkään tai kenenkään.
Olen täydellinen ateisti. En usko mihinkään enkä keneenkään. Minulla ei ole uskontoa tai pyhiä kirjoituksia tai mitään pyhää, jota palvoisin jumalana tai tottelisin auktoriteettina sen vuoksi, että se tai hän on uskovainen hallitsija tai elämäni tuomari. En rukoile, minulla ei ole uskonnollisia tapoja, ei uskonnollisia sääntöjä tai moraalilakia, ei mitään, mikä edes vähäisessä määrin viittaisi uskoon tai uskontoon.
Voin pitää mahdollisena kaikkia järkeviä vaihtoehtoja ja jopa sitä, että luojaa tai luojia ei ole olemassa eikä luomista ole tapahtunut, vaikka siitä ei ole esitetty yhtä ainoaa todistetta tai havaintoa niin kuin ei luomista vastaankaan mitään ole esitetty.
Järkevien vaihtoehtojen (oletukset, selitykset) mahdollisena pitäminen tekee uskosta tarpeettoman ja turhan.
Joko sinä olet luopunut uskostasi vai vieläkö uskot, että aineettomia henkiä tai henkeä ei voi olla olemassa ja luominen on mahdotonta?
Kunpa vain kukaan muu ei ole vielä huomannut sitä, että olen ateisti!
On niin noloa ja hävettävää olla ateisti!
Miksi en huomannut aiemmin olevani ateisti?
Voi kunpa olisin tosi uskovainen! Sellainen, joka ei pidä mahdollisena luomista ja aineettoman hengen tai henkien olemassa oloa. Mutta ei: en voi uskoa! Miksi hylkäisin järkeni ja pitäisin totena jotakin sellaista, jota en voi tietää enkä todistaa? Uskolle ei ole mitään järjellistä perustetta, joten en usko enää mihinkään tai kenenkään.
Olen täydellinen ateisti. En usko mihinkään enkä keneenkään. Minulla ei ole uskontoa tai pyhiä kirjoituksia tai mitään pyhää, jota palvoisin jumalana tai tottelisin auktoriteettina sen vuoksi, että se tai hän on uskovainen hallitsija tai elämäni tuomari. En rukoile, minulla ei ole uskonnollisia tapoja, ei uskonnollisia sääntöjä tai moraalilakia, ei mitään, mikä edes vähäisessä määrin viittaisi uskoon tai uskontoon.
Voin pitää mahdollisena kaikkia järkeviä vaihtoehtoja ja jopa sitä, että luojaa tai luojia ei ole olemassa eikä luomista ole tapahtunut, vaikka siitä ei ole esitetty yhtä ainoaa todistetta tai havaintoa niin kuin ei luomista vastaankaan mitään ole esitetty.
Järkevien vaihtoehtojen (oletukset, selitykset) mahdollisena pitäminen tekee uskosta tarpeettoman ja turhan.
Joko sinä olet luopunut uskostasi vai vieläkö uskot, että aineettomia henkiä tai henkeä ei voi olla olemassa ja luominen on mahdotonta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos joku ei sitä heti huomannut, niin aloitusviesti on parodiaa.
Minua ei hävetä olla ateisti vaan olen ylpeä siitä, että olen ateisti.
Jos olisin uskovainen ateisti, niin häpeäisin sitä niin paljon, että en kehtaisi tunnustaa kenellekään uskoani.
Onneksi olen kokonaan uskosta vapaa tosi ateisti: kenties ainoa aito ateisti tällä palstalla?