Mistä juontaa juurensa tiettyjen lahkojen ihmeidenhakuisuus? Pyörin aikoinani helluntainuorten piireissä ja sain oudon hiipparin leiman kun en puhunut kielillä/profetoinut enkä tällaisia kokemuksia enemmälti kaivannutkaan. Minulle riitti silloin ja riittää yhä henkilökohtainen uskonkokemus Jumalasta todellisena rakkautena. Koko maailma ympärilläni ja elämä ovat riittävä ihme minulle.
Toimivatko ihmeet ns. uskon lujittajina vai kenties "todistuksina" Korkeimman olemassaolosta? Ihmeellistä todella tämä tutuksi tulleen helluntailaisryhmän ihmehakuisuus. Ikään kuin aitoa uskoa ei ilman kielillä puhumista tms. voisi syntyä.
Toimivatko ihmeet ns. uskon lujittajina vai kenties "todistuksina" Korkeimman olemassaolosta? Ihmeellistä todella tämä tutuksi tulleen helluntailaisryhmän ihmehakuisuus. Ikään kuin aitoa uskoa ei ilman kielillä puhumista tms. voisi syntyä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykypäivänä helluntailaiset jäävät luterilaisille toiseksi ihmeiden painottamisessa.
Tänäkin viikonloppuna monissa kirkoissa kiertävät mm. Juntunen ja Jalovaara parantumiskokouksiaan pitämässä,luterilaisesta Koivistosta puhumattakaan.